Nurmes ja Valtimo sodassa 1939-1945
Tiedotuskomppanian miehet (Viherjuuri, Rossi ja Oksanen) lähdössä Nurmeksesta jatkosotaan 5.7.1941 (SA-kuva)
Sisältö:
- Yläkarjalaisia taisteluissa, evakossa, kotirintamalla ja sotien jälkeen
- Finland and Nurmes in World War II
- Veteraanien ja sotasukupolven videoituja haastatteluita
- Nurmeslaisia sotilaspoikia, pikkulottia ja kotirintamanaisia
- Nurmekselaisten evakkokokemuksia (Nurmeksen museo)
- Talvisodan pommitukset Nurmeksessa ja Valtimolla (Nurmeksen museo)
- Valtimon pommitukset ja sotavuodet
- Kauppalantalon perinnehuone
- Sankarihautausmaat sotasampo-sivustolla ja sotahistoriaa Porokylän hautausmaalla
- Nurmes sodassa 1939-1945 -pyöräilyreitti
- ”Talvisotakävely” vanhassa kauppalassa
- Linnoitettu Nurmes 1940-1944
- Sotahistoriallisia muistomerkkejä (Nurmeksen museo ja InfoGIS tietopalvelu)
- Sotainvalidien veljesliiton historiaa Nurmeksessa ja Valtimolla (Nurmeksen museo)
- Perinnetoimikunta vaalii sotaperinnettä Ylä-Karjalassa
- Yhteystietoja
- Tekstin lähteitä, kirjallisuutta ja linkkejä
1. Yläkarjalaisia taisteluissa, evakossa, kotirintamalla ja sotien jälkeen
Toinen maailmansota kosketti Ylä-Karjalaa ja yläkarjalaisia monin tavoin. Nurmeksen ja Valtimon sotasukupolven edustajien kokemukset ovat eräänlainen läpileikkaus siihen, mitä suomalaiset sotavuosina kokivat: Rintamapalvelusta, lottatyötä, työpalvelusta, evakuointeja, desantteja, ilmahälytyksiä, kovaa työntekoa kotirintamalla sekä lapsuutta sodan varjossa.
Talvisota 1939–1940
Sodan aavistelut olivat jo havaittavissa, kun Nurmeksen suojeluskuntalaisia ja lottia oli kutsuttu ilmavalvontakurssille. Nurmeksen suojeluskuntalon edustalla 27.9.1939 (kuva: Veikko Haapalainen, Nurmeksen museo)
Talvisodan taustana oli Neuvostoliiton Suomeen kohdistamat aluevaatimukset, mutta toisaalta myös Neuvostoliiton halua saada koko Suomi hallintaansa. Talvisota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä Suomeen marraskuun 30. päivänä vuonna 1939.
Talvisodan aikana Nurmekseen kohdistui tuhoisia pommituksia. Tämä johtui muun muassa Nurmeksessa sijaitsevista Kuhmon rintaman huoltoelimistä sekä tärkeästä rautatieyhteydestä. Niin ikään Valtimo oli ankarien pommitusten kohteena. Rajan läheisyydessä sijaitsevina paikkakuntina Nurmeksen ja Valtimon siviiliväestö oli pääosin evakuoituna koko talvisodan ajan. Evakkojen suuntana oli Pohjanmaa. Tämän kokivat omakohtaisesti esimerkiksi Nestor Pyykkö (1926–2019), Toini Okkonen (1927-2023), Sirkka Partanen (s.1929) ja Taimi Kuvaja (1930–2019). Valtimolaisia taisteli talvisodassa erityisesti Laatokan Karjalan alueella. Nurmeslaisia puolestaan oli vastaanottamassa vihollista muun muassa Suojärvellä sekä Lieksan Kivivaaran-Nurmijärven alueella Puuruun linjalla, jossa taisteltiin mm. Nurmeksen yhteislyseon rehtorin Esa Kauppisen (1894-1973) johdolla. Palvelukseen-astumismääräyksiä heille oli toimittanut 15-vuotias suojeluskuntapoika Ahti Okkonen (1924-2024) Lipinlahdesta. Tehtävästään Okkonen totesi: Se oli monelle vaikea paikka, niin kuin meikäläisellekin. Kokoontumispaikkana oli kauppalantalo, jonka kellarissa toimi sodan aikana myös Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32), päällikkönään Vänrikki Martti Mäntyvaara.
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan maaliskuun 13.päivänä 1940. Rauhanteossa Suomi menetti suuria alueita, mutta puna-armeija ei päässyt tunkeutumaan Suomeen ja uhattuna ollut itsenäisyys saatiin säilytettyä. Sodan viimeisimpiä uhreja oli luutnantti Job Kolehmainen (1909-1940) Nurmeksen Kuokkastenkoskelta. Hän kaatui samana päivänä, kun rauha tuli voimaan.
Jaosupseeri (6KTR/18) luutnantti Esa Kauppinen Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen, Nurmeksen museo)
Jatkosota 1941–1944
Rauhanaika jäi lyhyeksi. Suomi pelkäsi Neuvostoliiton uutta hyökkäystä ja haki turvaa Saksasta. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi kesällä 1941. Suomi vakuutti puolueettomuuttaan, mutta Saksan kanssa tekemä yhteistyö antoi Neuvostoliitolle syyn aloittaa sotatoimet Suomea vastaan pommittamalla useita paikkakuntia. Kun NL:n maahyökkäystä ei tullut, Suomen armeija määrättiin valloittamaan takaisin talvisodan jälkeen menetetyt alueet sekä laajoja alueita Itä-Karjalasta.
Jatkosodassa rintamat olivat kaukana Ylä-Karjalasta, mutta taisteluun Nurmeksen omistuksesta varauduttiin mm. Salpa-aseman linnoitustöillä esimerkiksi Porokylän alueella ja Akkosalmen läheisyydessä. Oman leimansa sotavuosiin antoi myös talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinlammen alueelle perustettu uusi varuskunta, jota kunnioittaa muistomerkki Kuopiontien varressa. Nurmeksessa myös koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943. Vuosina 1941-1942 Nurmeksessa oleskeli myös saksalaisia, jotka olivat 163.divisoonan lääkintähenkilöstöä, it-joukkoja ja ilmavoimien sotilaita. Siviiliväestössä kauhua herättivät neuvostodesantit- ja partisaanit. Toini Okkonen kertoi kohdanneensa Lipinlahdessa desantin silmästä silmään ja Juuan Vuokossa partisaanien jahtaamaksi kesällä 1943 joutunut Nestor Pyykkö muisteli, että silloin pelotti. Sirkka Partanen puolestaan koki NL:n Nurmekseen kohdistaman pommituksen sodan alussa lähellä nykyisen Bomba-talon rantaa.
Pääosa valtimolaisista ja monet nurmeslaiset sotilaat kuuluivat Itä-Karjalassa Rukajärven suunnalla taistelleeseen 14.divisioonaan, heidän joukossaan valtimolainen Mauri Kuvaja (1923–2019), joka totesi erämaasodasta: sota on julmaa ja ratsuväki raakaa. Rukajärvellä palvelusta suoritti myös rintamalotta Hilja Viljanen (1918–2019). Sodasta Viljanen totesi: se oli sen aikaista työtä, joka piti tehdä. Rukajärvelle ja muualle Itä-Karjalaan etenemisen tarkoituksena oli mm. puolustuksellisesti edullisten asemien saavuttaminen Neuvostoliiton uhkan torjumiseksi. Kotirintama tuki taistelevia joukkoja parhaansa mukaan. Pikkulottana toiminut Toini Okkonen neuloi sukkia ja liipaisinsormella varustettuja lapasia tuntemattomille sotilaille.
Hilja Viljanen (vas.) ”siellä jossakin” Rukajärvellä Jatkosodan aikana. (kuva: Hilja Viljanen)
Kaksi ja puoli vuotta kestäneen asemasodan jälkeen Neuvostoliitto päätti murskata Suomen massiivisella suurhyökkäyksellä. Kesän 1944 suuret torjuntataistelut Karjalan alueella ratkaisivat Suomen kohtalon. Sotavuoden 1944 kokivat tahoillaan myös Nestor Pyykkö ja Sirkka Partanen. Ilmatorjunnan tehtävissä toiminut Pyykkö saapui junalla Helsinkiin pääkaupungin suurpommitusten alkaessa, helmikuussa 1944. Partanen puolestaan toimi vain 15-vuotiaana ilmavalvontalottana Nurmeksen Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Partasen sotatarina on luettavissa täältä. https://www.lottasvard.fi/partanen-sirkka/
Lottia Nurmeksen Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla 1943 tai 1944. Sirkka Partanen on kuvassa toinen oikealta.
Suomalaisten onnistui pysäyttää puna-armeija, saavuttamalla torjuntavoitot kesä-elokuun 1944 taisteluissa ja lopulta Neuvostoliitto suostui aselepoon. Yläkarjalaisten sodan alussa saavuttamat asemat Rukajärven suunnalla pitivät sodan loppuun saakka, ainoana paikkana itärintamalla Mustalta mereltä Jäämerelle. 14.divisioona vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan syksyllä 1944. Se ei ollut vastenmielistä kenestäkään, muisteli Mauri Kuvaja paluumarssia. Sodan päättymisestä kuuli ensimmäisten joukossa, jatkosodan jälkeen Nurmekseen muuttanut viipurilainen Helvi Korkalainen (1924-2022). Hän välitti Puolustuslaitoksen puhelinkeskuksessa Helsingissä puhelun, jossa kerrottiin vihollisuuksien loppumisesta.
Lapin sota 1944–1945
Rauhan voimaantulon veteraanit kokivat suurena helpotuksena, mutta välirauhan sopimuksen ehtojen täyttäminen oli raskas urakka. Ehtoihin kuului jälleen alueluovutukset sekä mm. Porkkalan alueen tyhjentäminen Neuvostoliiton hallintaan. Nestor Pyykkö oli yksi vuokra-alueen evakuoinnin toteuttajista. Rauhansopimuksen ehdoista seurasi myös uusi sota, nyt saksalaisia vastaan. Neuvostoliiton vaatimuksesta Pohjois-Suomessa olevat saksalaiset oli karkotettava Suomen alueelta. Ahti Okkonen osallistui Lapin sodan avainoperaationa tunnettuun Tornion maihinnousuun syksyllä 1944 ja muisteli, että se oli reissu vasta. Saksalaiset koittivat pommittaa vielä sitä laivaa, mutta eivät saaneet sattumaan. Okkonen jatkoi saksalaisten takaa-ajoa Käsivarren lappiin, Sturmbock-asemaan saakka. Huhtikuun 27.päivänä 1945 viimeisten saksalaisten todettiin vetäytyneen Norjan puolelle. Sota pohjoisessa oli ohitse.
Korpraali Ahti Okkonen (1924-2024) oli Nurmeksen viimeinen rintamasotilas. (kuva: Terho Okkosen kokoelma)
Sotien jälkeen
Toinen maailmansota aiheutti Suomelle raskaat tappiot erityisesti menetettyinä ihmishenkinä ja alueluovutuksina. Nurmeslaisia sotilaita kaatui yli 200 ja valtimolaisia yli 100. Sotien lopputulos oli kuitenkin myös voitto, koska itsenäisyys säilyi. Suomen armeija siirtyi lyömättömänä uusien rajojen taakse eikä Suomea onnistuttu sodan aikana eikä sen jälkeen miehittämään. Sotien jälkeen Nurmeksen ja Valtimon alueelle asutettiin menetetyn Karjalan väestöä. Heitä olivat esim. suistamolainen Eeva-Liisa Kolehmainen (1927-2023) sekä Suojärvellä sota-aikana asunut Helvi Valpe (s.1921). Evakoiden joukossa oli myös runsaasti ortodokseja ja tämän seurauksena Nurmekseen nousikin ortodoksinen kirkko 1950-luvun lopulla.
Sotasukupolven vastuulle lankesi myös maan jälleen rakentaminen ja hyvinvointivaltion luominen sotien jälkeen. Toisaalta myös puolustusvalmiutta oli pidettävä yllä. Nestor Pyykkö lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan vasta sotien jälkeen ja kertausharjoituksissa häntä koulutettiin vielä vuosikymmeniä sotien päätyttyä. Sodan käyneiden miesten vastuu kotiseutujen puolustamiseen ei siis päättynyt sotavuosiin. Veteraanin terveisinä tuleville sukupolville Ahti Okkonen totesi: kun ei vaan tarvitsisi enää lähteä. Rehtori Esa Kauppisen seuraaja, 15-vuotiaana ilmatorjunnassa kesällä 1944 toiminut Jouko Salonen (1928-2021) puolestaan muistutti, että jos Suomi joutuu tilanteeseen, jossa itsemääräämisvalta omassa maassa lopetetaan, niin eihän siinä muu auta, kuin vastaan käyminen.
Tekstissä mainittujen nurmeslaisten sotakokemuksista voit katsoa täältä: Veteraanien ja sotasukupolven videoituja haastatteluita
Mikko Rautiainen, Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. 24.huhtikuuta 2022
Jouko Salonen upseerikokelaana varusmiespalveluksessa v.1949 (kuva: Heikki Salonen)
Rivissä vielä kerran. Nestor Pyykkö (kolmas oikealta) kertausharjoituksessa Nurmeksessa 1960-luvulla (kuva: Nestor Pyykkö)
Sotainvalidien veljesliiton ansiomerkkien jako Nurmeksessa 25.11.1960. Vas. Irene Haapalainen, Kaisa Huittinen, Esa Kauppinen, Eero Huittinen ja Veikko Haapalainen (kuva: Nurmeksen museo)
Toini (1927-2023) ja Ahti (1924-2024) Okkonen saivat kesällä 2022 Vapaussodan perinneliiton myöntämät siniset ristit tunnustuksena sotien aikaisista maanpuolustustehtävistä. (kuva Mikko Rautiainen 2022)
(Lähteet: nurmeslaisten ja valtimolaisten haastattelut, Mikko Rautiainen, Raija Kivioja, Paavo Harakka ja Kirkkokadun koulun sotahistoria-kurssin oppilaita 2019–2023, https://www.youtube.com/watch?v=r1rrC7it_Rw&list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ, Nurmeksen museo: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa, sotasampo.fi, Nurmeksen historia vuodet 1910–2020, toim. Jukka Kokkonen 2023, Valtimolaiset sodassa, toimi. Leevi Kuokkanen 2011, Toki Kallehin on vapaus, Sillanpää Raimo 1998.)
