Johdanto
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25.6.1941–19.9.1944. Se oli talvisodan (1939–40) jälkeen jatkunut aseellinen kamppailu, jossa Suomi taisteli Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.
Sodan loppuvaihe ja rauha
Kesällä 1944 Neuvostoliitto käynnisti Kannaksella suurhyökkäyksen. Suomalaiset kykenivät pysäyttämään etenemisen ratkaisevissa torjuntataisteluissa, kuten Tali–Ihantalassa ja Vuosalmessa, mikä avasi tien aselepoon. Varsinainen sodan päättänyt Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19.9.1944. Sopimus palautti pääpiirteissään talvisodan rauhan rajat muutoksin (mm. Porkkalan vuokraus), velvoitti Suomea sotakorvauksiin ja johti saksalaisjoukkojen karkottamiseen Lapin sodassa.
Varsinais-Suomi kokee sodan vaikutukset
Ilmapommitukset ja kotirintama
Helmikuun 1944 suurpommitusten yhteydessä myös Turku joutui neuvostokoneiden iskujen kohteeksi. Pommitusten päämääränä oli lamauttaa kaupunkien infrastruktuuria ja painostaa Suomea irti sodasta; Turussa vauriot kohdistuivat keskustaan ja teollisuuteen, ja laajoja tulipaloja syttyi. Paikallinen muistitieto ja koonnit kuvaavat helmikuun 26. päivän 1944 iskua erityisen tuhoisana.
Kuvia Turun kaupungista, satamasta ja lentokentästä. (kuvattu ilmasta SB-koneesta).
Sotavangit ja työvoima
Varsinais-Suomessa toimi jatkosodan aikana useita sotavankileirejä. Merkittävin oli Köyliön sotavankileiri 1, jossa pidettiin satoja neuvostosotavankeja. Heidän työpanostaan käytettiin maataloudessa, metsätöissä ja rakennustöissä, mikä auttoi paikallista elintarvikehuoltoa ja yrityksiä sodan työvoimapulassa.
Evakuoidut ja uudelleenasuttaminen
Sodan päättyessä Suomen oli pysyvästi luovutettava alueita, ja yli 400 000 karjalaista sekä muita luovutettujen alueiden asukkaita siirrettiin muualle Suomeen. Merkittävä osa evakoista asutettiin Etelä-Suomeen — mukaan lukien Varsinais-Suomeen — maanhankintalainsäädännön ja asutustoiminnan kautta. Tämä toi maakuntaan uutta työvoimaa, kulttuuria ja elinkeino-osaamista, mutta myös asuntopulaa ja sopeutumisen haasteita.
Henkinen perintö ja muistaminen
Sankarihaudat, muistomerkit ja perinneyhdistysten työ pitävät alueella elävänä niin rintamalla kuin kotirintamalla koetut kokemukset. Varsinais-Suomen kaupunki- ja maalaispitäjissä sodan jäljet näkyivät jälleenrakennuksen vuosina pitkään — teollisuuden modernisointina, infrastruktuurin korjaamisena ja uusien asuinalueiden rakentumisena evakkoasutuksen myötä.
Pommitusaluetta Martinkirkon ympäristössä.//SA-kuva
Loppupäätelmä
Jatkosodan päättyminen merkitsi Varsinais-Suomelle sekä raskaita menetyksiä että uuden alun. Turun pommitusten tuhot, sotavankityövoiman arki ja siirtoväen asuttaminen kietoutuivat yhteen maakunnan sodanjälkeisessä jälleenrakennuksessa. Samalla syntyi moninainen kulttuurinen perintö, joka näkyy yhä yhdistysten, seurakuntien ja kuntien muistotyössä — ja siinä, että sodan kokeneiden sukupolvien tarinat kerrotaan eteenpäin.
