In Memoriam

Jorma Kuokka 1927–2023

Sotaveteraani ja sotilaspoika, reservin luutnantti Jorma Kuokka kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon maanantaina 5.6.2023. Hän oli 96 vuoden ikäinen.

Kuokka syntyi 15.4.1927 Virolahden Ravijoella vapaussoturien perheeseen, jossa niin isä kuin isoisäkin osallistuivat 1918 Vapaussotaan. Sotilaspoikiin hän liittyi jo 9-vuotiaana. Koulua hän kävi ensin Suojärven Suvilahdessa, josta matka jatkui Käkisalmeen, kunnes sota ajoi heidät pois rakastetusta Karjalasta.

Koulu jatkui Haminassa, kunnes helmikuussa 1944 Jorma lähti muiden Haminan Yhteislyseon lukioluokkalaisten kanssa vapaaehtoiseksi ilmatorjuntaan, ensin Kotkan Mussaloon ja sieltä Pirköyrin saareen ja myöhemmin Korialle, missä koulunkäynti jatkui Kouvolan lyseon opettajien johdolla. Välillä juostiin tykeille ja sitten taas oppikirjojen pariin. Hän palveli rintamalla yhteensä 6 kuukautta ja 25 päivää. 

Tuosta ajasta Jorma kokosi kirjan Mussalon Sotilaspojat, joka julkaistiin Ilmatorjuntasäätiön tuella omakustanteena vuonna 2000. Ylioppilaaksi Jorma kirjoitti 1946. Samaan vuonna alkaneen varusmiespalveluksen jälkeen Jorma jatkoi opintojaan Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Ruotsissa ja Kanadassa töissä vietettyjen vuosien jälkeen hän muutti olympialaisten houkuttelemina takaisin koti-Suomeen. Reissun seurauksena nuorelle kielitaitoiselle yo-merkonomille aukeni ekonomin paikka Enso-Gutzeitilla, missä hänen uransa kesti kaikkiaan lähes neljä vuosikymmentä. 

Ylpeästi isänmaallinen Jorma oli mukana mm. reserviläistoiminnassa, Sotilaspoikakillassa ja Sotien 1939–1945 pääkaupunkiseudun perinneyhdistyksessä, jonka Helsingin kerhon kunniajäsen hän oli. Hänet palkittiin usein huomionosoituksin. Muihin harrastuksiin kuului liikunta, mökkeily, sukututkimus ja matkustaminen. 

Vuonna 1954 hän avioitui Railinsa kanssa ja perheeseen syntyi kaksi poikaa. Heidän kauttaan perhepiiri lisääntyi vuosien saatossa neljällä lapsenlapsella ja kuudella lapsenlapsenlapsella. Perhe oli hänelle tärkeä ja vielä päivä ennen poismenoaan hän ehti antaa meille viimeisen ohjeensa: rakastakaa toisianne, pitäkää huolta toisistanne, älkääkä tuomitko ketään.

Timo Kuokka
poika

Kyösti Jäppinen 1928–2023

Majuri (evp) Kyösti Jäppinen kuoli 12. toukokuuta Oulussa. Hän oli syntynyt Pieksämäellä 11. elokuuta 1928. Jäppinen kasvoi sodan jaloissa ja sai jo nuorena sotilaspoikana juuret maanpuolustustoimintaan ja isänmaallisuuteen Pieksämäen sotilaspojissa. Nuo arvot säilyivät ja korostuivat viime vuosikymmeninä.

Upseeriuransa jälkeen hän kirjoitti parikin kirjaa Lapin sodan Olhavan taistelusta ja puuhasi sille muistomerkin, josta tuli erityisen tärkeä Olhavassa kaatuneiden jälkeläisille. Jäppinen oli monet kerrat mukana käsivarren Lapissa veteraanien muistopäivänä ja eri joukko-osastojen tilaisuuksissa puhujana tai kutsuvieraana. Hän koki kunniatehtävänä saada olla mukana veteraanihautajaisissa veteraanijärjestön edustajana. Kadetti- ja upseeriveljeys sekä veteraanityö olivat hänelle tärkeitä.

Urheilu eri muodoissaan oli Jäppisen elämän rikkaus. Lajikirjo oli runsas: yleisurheilu, hiihto, suunnistus, ampumahiihto, nykyaikainen 5-ottelu sekä ammunta eri lajeineen. Hän johti kymmeniä sotilaspartioita niin kesällä kuin talvella sekä kansainvälissä että kansallisissa kilpailuissa. Ampumahiihdossa Jäppinen voitti Pohjoismaiden mestaruuden 1960 ja osallistui Innsbruckin esiolympialaisiin 1963. Hän oli kestävyysliikunnan puolestapuhuja ja kritisoi voimakkaasti urheilun lieveilmiöitä. 

Urheilukaverit muistavat Jäppisen sinnikkäänä, perusteellisena ja periksiantamattomana kilpailijana. Sisimmältään hän oli harras, luonto oli hänen kirkkonsa ja Raamattunsa.

Viimeisimmät vuodet Jäppinen toimi puolisonsa Raijan omaishoitajana ja saatteli rakkaan vaimonsa hautaan helmikuussa. Kyösti Jäppinen oli valmis siirtymään ajasta iäisyyteen. Kestävyysurheilija pääsi odottamaansa maaliin Oulussa 12.5.2023 lähes 95-vuotiaana. Hän on hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt.

Esko Marttinen
everstiluutnantti evp.

Onni Toljamo 1923-2023

Kunnallisneuvos, Rintamaveteraaniliiton kunniapuheenjohtaja Onni Aatos Toljamo kuoli 19. elokuuta 2023 Oulussa. Hän oli syntynyt Ranualla 27.11.1923 ja oli valmistautumassa satavuotisjuhlansa viettoon.

Toljamo suoritti elämäntyönsä poliisitoimessa vuodesta 1941 alkaen, ensin Pudasjärvellä ja sotapalveluksen jälkeen 1944 Oulun kaupungin poliisilaitoksella. Vuonna 1955 hän siirtyi suojelupoliisin palvelukseen. Toljamon hyvin nousujohteinen virkaura jatkui sitten vuonna 1961 Kuusamon apulaisnimismiehenä ja 1967 Pulkkilan piirin nimismiehenä eläkkeelle siirtymiseen asti vuoteen 1989.

Sotaan Toljamo osallistui 1942–1944 Karhumäen suunnalla II Armeijakunnan joukoissa. Vuonna 1944 hän oli Kannaksella ja koki Viipurin kohtalonhetket. Sotatoimista hänet palkittiin VM 2:lla.

Virkauransa aikana Toljamo opittiin tuntemaan tavoitehakuisena, aikaansaavana ja yhteistyökykyisenä henkilönä, johon hänen lähipiirinsä oli oppinut luottamaan. Sen vuoksi hänelle alkoi nopeasti kertymään vaativia luottamustehtäviä. Kotikuntansa Pulkkilan valtuustoon hänet valittiin 1969 aivan uutena kuntalaisena heti, vieläpä varapuheenjohtajaksi. Poliittisen kokemuksen lisäännyttyä hänen johtamistaitojaan hyödynnettiin vuodesta 1977 alkaen valtuuston puheenjohtajana, jossa tehtävässä hän jatkoi keskeytyksettä 16 vuotta.

Nimismies- ja muussa lakimieskunnassa Toljamon taitavuus, ahkeruus ja yhteistyökyky johtivat monien vaativien luottamustehtävien kertymään. Sekä Oulun läänin että valtakunnan nimismiesyhdistykset työllistivät Toljamoa pitkiä aikoja. Myös lakimiesliitto ja sisäasiainministeriö hyödynsivät hänen osaamistaan mm. oikeuspolitiikan kehittämisen ja ammatillisen koulutuksen ja palkkauksen alueilla.

Jätettyään työelämän ja kunnalliset luottamustehtävänsä Toljamo antautui koko sydämestään veteraanitoimintaan. Tässäkin asiassa hänelle kävi kuin aikaisemmin mainituissa tehtävissä. Joskus välillä riitaisenakin tunnettu veteraanien järjestötoiminta sai Toljamosta aktiivisen ja yhteistyökykyisen johtohahmon. Hän ei tyytynyt vain asettelemaan tavoitteita ja vaatimuksia, vaan edellytti toiminnan seurantaa ja tuloksellisuutta.

Toljamon työn jälki alkoi heti näkyä Pulkkilan rintamamiesosaston, Oulun piirijärjestön sekä Rintamaveteraaniliiton valtakunnan tason toiminnassa. Toljamo valittiin liiton hallituksen  varapuheenjohtajaksi vuonna 1998 sekä heti seuraavana vuonna puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti 12 vuoden ajan.  Veteraanien maanlaajuisessa järjestötyössä Toljamon henkilökohtaiset ominaisuudet, tavoitehakuisuus, ahkeruus ja yhteistyökyky saivat otollisen toimintaympäristön.

Toljamon työura ja varsinkin sen ohella vapaa-aikaa leikkaava laajamittainen järjestötoiminta tehtävineen ovat vaatineet kotiväeltä pitkämielisyyttä ja ymmärrystä yhteisten asioiden hoitamisen tärkeydestä. Edesmenneen Karin-rouvan merkitys Toljamon elämän tasapainolle on ollut suuri. Viimeiset yhteiset vuodet Onni oli vaimonsa kotihoitaja ja sai näin ainakin osittain maksaa takaisin velkaansa Karinin kärsivällisyydestä ja huolenpidosta.

Leskeksi jäätyään Onni Toljamo sai elämänkumppanikseen häntä kotona ja harrastuksissa tiiviisti avustaneen Marjatan, jonka mukanaolo näytti olevan Onnille korvaamatonta.

Puheenjohtajakautensa jälkeenkin Toljamo osallistui edelleen liiton toimintaan. Vielä viime kesäkuussa pidetyssä Rintamaveteraaniliiton viimeisessä liittokokouksessa Toljamo toimi yhtenä puheenjohtajana. Kokouksen päätettyä liiton toiminnan lopettamisesta Onni Toljamon osaksi tuli lausua kokouksen loppusanat sekä esittää veteraanien puolesta kiitokset tuloksellisesta, lähes 60 vuotta kestäneestä toiminnasta. Puheessaan hän jätti työtä jatkaville järjestöille veteraaniperinteen vaalimisen velvoitteen.

Matti Louekoski
Kirjoittaja on Rintamaveteraaniliiton viimeinen puheenjohtaja

Tuukka Alhonen 1941–2023

Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin kunniajäsen, everstiluutnantti Tuukka Alhonen nukkui sairauden murtamana ikiuneen kotonaan lauantaina 18.3.2023. Kuollessaan Alhonen oli 82-vuotias.

Turussa syntynyt, mutta Kaarinassa lähes koko elämänsä asunut Alhonen valmistui ylioppilaaksi Puolalan yhteislyseosta 1961, mitä seurasi varusmiespalvelus Turun Ilmatorjuntapatteristossa 1961–1962 sisältäen RUK:n kurssin 109. Varusmiespalveluksen jälkeen Tuukka Alhonen antautui sotilasuralle. Hän kävi Kadettikurssin n:o 49 vuosina 1962–1965, kapteenikurssin 1971 ja esiupseerikurssin 1978.

Tuukka Alhonen palveli koko sotilasuransa Turussa, ensin Turun Ilmatorjuntapatteristossa eri tehtävissä ja lopuksi nimen muututtua Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentiksi sen esikuntapäällikkönä vuosina 1989–1990, mistä tehtävästä jäi reserviin. Ilmatorjuntaperinteiden vaaliminen oli lähellä sydäntä vielä palvelusuran jälkeenkin, mihin tehtävään tarjosivat mahdollisuuden Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntakilta. 

Alhonen osallistui moniin ammatillisiin ja muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin mm. Turun Kadettipiirin ja Upseeriliiton Turun osaston hallituksissa sekä Kaarinan kunnanvaltuustossa ja veteraanitoimikunnassa, minkä lisäksi hänellä oli erilaisia seurakunnallisia luottamustehtäviä. 

Nuoruudessaan Alhonen oli aktiivinen partiolainen. Eläkevuosia värittivät mm. toimiminen Kaarinan Oppaissa, aktiivinen ritarikuntatyö sekä riistanhoito ja metsästys. Merkittäväksi työsaraksi muodostui myös työ sotiemme veteraanien hyväksi. Piirimme puheenjohtajana hän toimi vuodet 2011–2017, minkä lisäksi hän kuului myös Suomen Sotaveteraaniliiton valtuustoon. Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi hänelle myönnettiin 2017. Piirin pienoislippu hänelle myönnettiin 2016 ja piirin kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 2017. Alhonen palkittiin ansioistaan myös lukuisin kunniamerkein.

Osmo Suominen
toiminnanjohtaja, Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiiri