Talvisota 30. 11.1939 – 13.3.1940
Sotavuodet pähkinänkuoressa
Talvisotaa edeltänyt tilanne
Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita oli Suomen itsenäistymisestä sekä sitä seuranneesta sisällissodasta saakka leimannut epäluuloisuus. Sisällissodassa Neuvosto-Venäjä oli tukenut punaisia kapinallisia ja jatkoi pyrkimyksiään vaikuttaa maan asioihin vielä tuon jälkeenkin tukemiensa kommunistien kautta.
Epäluuloa Suomea kohtaan lisäksi pelko siitä, että Saksa käyttäisi Suomen alueita hyökätäkseen Neuvostoliittoon. Maiden välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin tammikuussa 1932. Kolmen vuoden määräajaksi tehty sopimuksen voimassaoloaikaa jatkettiin huhtikuussa 1934 vuoden 1945 loppuun asti.
kuva hyökkäämättömyyssopimuksesta ja kuvateksti: Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittivat ulkoministeri Aarno Yrjö-Koskinen ja Neuvostoliiton Suomen lähettiläs Ivan Maiski
1930-luvun loppua kohden Neuvosto-Venäjän vaatimukset kovenivat, eivätkä niitä hälventäneet keväällä 1938 kuukausien ajan käydyt neuvottelut Neuvostoliiton Helsingin lähetystön toisen sihteerin Boris Jartsevin ja Suomen valtiojohdon välillä. Suomen vakuuttelut siitä, ettei Suomi sallisi kenenkään loukkaavan sen koskemattomuutta tai käyttävän sen alueita itärajan taakse kohdistuvaan hyökkäykseen, eivät riittäneet, vaan Neuvostoliitto vaati niin salaista sopimusta Suomen kanssa mahdollistamaan sen osallistumisen Suomen puolustamiseen Saksan hyökätessä kuin tukikohtia Suomesta. Suomi kieltäytyi.
Venäläinen Historiallinen muisti -säätiö julkaisi kuvat alkuperäisestä sopimuksesta ja sen salaisesta lisäpöytäkirjasta toukokuussa 2019
23.8.1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa allekirjoittajiensa mukaan nimetyn Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Siinä Neuvostoliitolle ”jaettuihin” maihin kuului myös Suomi.
Suomessa sopimuksen tulkittiin poistavan mahdollisen suursodan uhka, mutta toisin kävi.
Vjatseslav Molotov allekirjoittamassa Molotov-Ribbentrop-sopimusta Moskovassa 23.8.1939. Hänen takanaan Joachim von Ribbentrop, jonka vieressä Josif Stalin
• Sota vei 102 täyttäneeltä Ann-Marie Savolaiselta Sortavalan, mutta ei uskoa johdatukseen
Talvisota syttyy
1.9.1939 Saksa hyökkäsi salaisessa lisäpöytäkirjassa sen etupiiriin kuuluvaan Puolaan, minkä seurauksena Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Toinen maailmansota oli syttynyt.
Sodan näyttäessä yhä todennäköisemmältä, kutsui Suomi 10. lokakuuta reservinsä käytännössä liikekannallepanoa merkitseviin Ylimääräisiin Harjoituksiin.
Neuvostoliiton linja jatkoi tiukkenemistaan. Lokakuussa se kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Suomen torjuttua Neuvostoliiton tämänkertaisetkin alueluovutusvaatimukset Suomen pääneuvottelijat, valtioneuvos J.K. Paasikivi ja valtiovarainministeri Väinö Tanner palasivat Suomeen Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatseslav Molotovin lausuessa, että ”asia täytyy nyt antaa sotilaiden haltuun.”
kuva neuvottelijoista, kuva: Väinö Tanner (selin) ja J.K.Paasikivi lähdössä neuvotteluihin Moskovaan 31.10.939 (kuva: SA-kuva)
26.11. Neuvostoliitto lavasti Mainilan laukauksina tunnetun välikohtauksen, mistä se sai tekosyyn hyökätä Suomeen puolustuksellisena toimenpiteenä. Kaksi päivää myöhemmin se irtisanoutui hyökkäämättömyyssopimuksesta, mitä seuraavana päivänä se katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen.
Varsinainen hyökkäys alkoi 30.11.1939.
Uusi Suomi 30.11.1939
• 24-vuotias Torsti Juhavaara – mies, joka tiesi Talvisodasta ennen Mannerheimiakin
Sodan vaikeat olosuhteet
105-päiväisen sodan aikana Suomi oli vahvasti alivoimainen paitsi miehistön, myös kaluston suhteen. Riittämättömän panssarintorjuntakaluston vuoksi suomalaissotilaat joutuivat turvautumaan mm. kasapanoksiin ja Molotovin Cocktailinakin tunnettuun polttopulloon.
Sen vahvuuksiin kuului kuitenkin maaston tuntemus sekä taito liikkua, majoittua ja taistella kovissa pakkasissa, mitä tarvittiin, sillä talvi 1939-1940 oli vuosisadan kylmimpiä, lämpötilan pudotessa jopa yli -50 asteen.
Ikoninen Talvisotakuva, kuvateksti: Talvisotaa käytiin paikoin epäinhimillisissä olosuhteissa ja pakkasissa (kuva: SA-kuva)
Lisäksi Suomen selviämistä siivittivät huippuunsa hioutunut mottitaistelutekniikka sekä toimiva radiotiedustelu. Neuvostoliitto sai pian havaita aliarvioineensa vihollisensa, ja joutui joulu-tammikuussa todistamaan Suomen torjuntavoittoja Karjalan Kannaksella. Pohjoisessa Suomen suurimat voitot koettiin kansainvälistäkin huomiota saaneissa Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa.
Sodan loppua kohden Neuvostoliitto pystyi virheistään oppineena kasvattamaan resurssejaan entisestään, missä vaiheessa oli niin Suomen sotilaat kuin ammukset kulutettu loppuun.
Suomi joutui paikkaamaan kalustonsa puutteita mm. kasapanoksin ja polttopulloin
• Talvisodan tuntemattomat sankarit: kemistien salainen sota
• Talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhä – legenda ja syystä
• Takaisin vihollislinjojen takaa… ja kuolleista – Vilho Marttisen ihmepelastuminen Talvisodassa
Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
Talvisodan syttyessä pienen Suomen taisto maailman suurinta sotilasmahtia vastaan herätti koko maailman sympatiat, jopa siinä määrin, että tuhannet ulkomaalaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi Suomen armeijan rinnalle.
Talvisodan päättymiseen mennessä oli Suomen armeijan palvelukseen virallisen tilaston mukaan ilmoittautunut n.11 660 ulkomaalaista 18 eri maasta. Eniten (n. 8260) vapaaehtoisia saapui Ruotsista, toiseksi eniten (1010) Tanskasta. Heimokansojen (n. 450) ja Yhdysvaltoihin asettuneiden suomalaisten (372) lisäksi vapaaehtoisia virtasi ympäri Eurooppaa: Belgiastakin peräti 51.
Vaikka Ruotsi virallisesti halusi pysytellä neutraalina, oli sieltä Suomeen virrannut apu merkittävää joka suhteessa. Varainkeräys Suomen auttamiseksi saavutti ennenkuulumattomat mittasuhteet: Suomi-keräys, johon sekä yksittäiset kansalaiset että työmarkkinaosapuolet aktiivisesti osallistuivat, tuotti noin 100 miljoonaa kruunua — saman verran kuin Ruotsin vuotuiset puolustusmenot.
Ruotsissa vapaaehtoisia kannustettiin värväytymään erilaisin julistekampanjoin
Myös sotilaallinen apu tuli tarpeeseen: Suomeen saapuessaan otti ruotsalaisvapaaehtoisista muodostettu taisteluryhmä rintamavastuun Sallassa, minkä ansiosta suomalaissotilaat pystyttiin lähettämään Karjalan Kannaksella käytyihin taisteluihin, missä täydennystä kipeästi kaivattiin. Ratkaisevassa asemassa ruotsalaisapu oli myös Suomen taivaalla käydyissä taisteluissa, sillä ruotsalaislentäjistä koottu lentolaivue otti vastuulleen koko Pohjois-Suomen ilmapuolustuksen, minkä seurauksena Suomen ilmavoimien huomio ja resurssit voitiin suunnata Etelä- ja Kaakkois-Suomen pääsotanäyttämöille.
Konkreettisen taisteluavun lisäksi käytännössä kaikki Ruotsin lentokonetehtaat ja -korjaamot oli Talvisodan aikana valjastettu kokoamaan Suomen eri maista tilaamia lentokoneita, vaikka itsekin lentokonepulasta kärsivien Ruotsin Ilmavoimien Flygvapnetin omat lentotilaukset viivästyivät tämän vuoksi kuukausikaupalla.
Tanskalaisvapaaehtoisia harjoituksissa Oulussa tammikuussa 1940 (kuva: SA-kuva)
Tie rauhaan
29.1.1940 Neuvostojohto ilmoitti Suomelle olevansa valmis aseleponeuvotteluihin. Tätä edelsivät aikaisemmin tammikuussa Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain kanssa käydyt salaiset tunnustelut. Nyt Neuvostoliiton aluevaatimukset olivat aikaisempaakin ankarammat.
Suomen hallitus vastasi Neuvostoliiton tarjoukseen jo seuraavana päivänä ilmoittaen olevansa periaatteessa halukas rauhaan, mutta vain joihinkin pieniin rajatarkistuksiin Karjalan Kannaksella ja mahdollisesti Suomenlahden demilitarisointiin.
Puna-armeijan helmikuun alussa Karjalan kannaksella aloittaman suurhyökkäyksen myötä suomalaisten puolustuslinjat murtuivat eikä sillä ollut enää juurikaan valinnanvaraa. 23. helmikuuta se sai neuvostojohdolta minimiehdot rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. 29.2. hallitus teki raskaan päätöksen aloittaa rauhanneuvottelut ja myöntyi Neuvostoliiton asettamiin ehtoihin 5.3.1940.
Suomi hyväksyi Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen 11. maaliskuuta. Sen mukaan Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle osan Sallaa ja Kuusamoa, Kalastajasaarennon Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret ja suuren osan Karjalaa mukaan lukien Viipurin. Lisäksi Suomi joutui vuokraamaan Hangon Neuvostoliiton tukikohdaksi 30 vuodeksi. Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3.1940 ja taistelutoiminta rintamilla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen.
Helsinki 13.3.1940 (kuva: SA-kuva)
• Jo ennen Talvisodan loppua ministerit tiesivät: tämä rauha olisi vain välirauha
Tappiot
Niin tervetullut kuin rauha olikin, olivat sen ehdot niin raskaat, että sodan päättymistä muistettiin ympäri maan suruliputuksella. Rauhansopimuksen sanelemat alueluovutukset muodostivat n. 13% koko maan pinta-alasta. Erityisen raskaat ehdot olivat niille 430 000 karjalaisevakolle, jotka nyt menettivät kotinsa.
Kaatuneita oli yhteensä n. 26 600, haavoittuneita liki 40 000 ja vangiksi jäi n. 1 000.
10 525 naisesta tuli sotaleski, 8221 lapsesta sotaorpo.
Evakkotiellä (kuva: SA-kuva)
• Kahteen suomalaisklassikkoon ikuistetun Haaviston korsun tosielämän tuplatragedia Talvisodassa
