Jälleenrakennuksen aika 27.4.1945 –
Sotavuodet pähkinänkuoressa
Toisen maailmansodan päättymisestä alkoi vaativa ja aikaa vievä urakka, joka kesti pitkälle 1950-vuoteen. Sodan ja pommitusten tuhot kaupungeissa, etenkin Pohjois-Suomessa, olivat valtaisat. Samaan aikaan Suomella oli taakkanaan myös sille tuomittujen sotakorvausten maksu Neuvostoliitolle.

Viimeinen sotakorvausjuna lähti Vainikkalasta rajan yli 18.9.1944 (kuva: Finna)
Asuntopulasta rintamamiestaloon
Sodissa oli menetetty tai tuhoutunut yli 150 000 kotia. Talojen lisäksi oli rakennettavana tai korjattavana lukuisia siltoja ja teitä sekä raivattavana peltoja niin siirtoväen kuin sodasta palaavien asutustoimintaan.
Valtavista sotakorvauksista selviytymisen vuoksi teollisuuden tarpeet jouduttiin rakentamisessa laittamaan etusijalle. Rakentaminen – niin yksityiselä kuin julkisella puolella – oli sodan ja sitä edeltäneiden lamavuosien seurauksena ollut pysähdyksissä jo liki vuosikymmenen. Vaikka sillä nyt oli käytössään työvoimaa, oli haasteena puute rakennusmateriaaleista. Sementtiä oli liki mahdotonta saada ja esimerkiksi naulat jouduttiin käyttämään vanhoista rakennuksista uusiksi. Talkooapu oli merkittävässä roolissa kansan tehdessä kirjaimellisesti hartiavoimin töitä auttaessaan toisiaan ja maataan eteenpäin.
Sodan jälkeinen, mm. teollisuuden kasvun synnyttämä murros suomalaisessa yhteiskunnassa näkyi myös kasvavana muuttona maalta kaupunkeihin, mikä heijastui myös perherakenteeseen ja sen kautta asunnontuotantoon.
Jo heti Talvisodan jälkeen lanseeratut tyyppitalot yleistyivät sotien päätyttyä. Näistä tunnetuimmaksi nousi ns. rintamamiestalo, 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, joka oli rakennettu nimenomaan yhden ydinperheen tarpeisiin. Rintamamiestalojen rakennus jatkui 1960-luvulle saakka ja kaikkiaan niitä nousi ympäri Suomea liki 300 000 kappaletta.

Rintamamiestaloja Jyväskylän Säynätsalossa
Sotakorvaukset
Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta.
Niin sotakorvausten arvon kuin maksuvuoden laskemisen suhteen noudatettiin poikkeuksellista laskentatapaa. Sotakorvausten arvoa esimerkiksi ei laskettu käyvin dollarihinnoin, vaan kultadollareina vuoden 1938 arvon pohjalta, minä on arvioitu tehneen arvosta n. 15% normaalidollaria korkeamman ja vuoden 1944 hinnoissa tuplanneen sotakorvaussumman todellisen määrän. Vaikka sotakorvaussopimus allekirjoitettiin joulukuussa, sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi sopimuksen mukaan aina Moskovan välirauhan allekirjoittamisen vuosipäivänä 19. syyskuuta.
Maksuaikaa pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta syyskuussa 1952 ja muutama päivä sen jälkeen tämän myös henkisesti raskaan ajanjakson päättymistä juhlistettiin Helsingin Messuhallissa pidetyllä juhlalla.

Tampellan valmistamia PT4-vetureita toimitettiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina peräti 572 kappaletta
Sotakorvaukset olivat huomattava rasite sodasta toipuvan maan taloudelle. Raskaimmillaan tilanne oli ensimmäisenä neljänä vuonna, jolloin sotakorvaukset muodostivat liki 16% valtion vuotuisista menoista. Nykyrahassa Suomi maksoi sotakorvauksia n. 4,5 miljardin euron edestä.
Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Sotakorvaustuotteisiin kuului puutavaran sekä metsä- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi mm. n. neljäsosa Suomen sodanjälkeisen kauppalaivaston aluksista sekä laivanrakennusalan uudistuotantoa.
Toimitetut määrät olivat niin suuria, että esimerkiksi pelkästään itärajan taakse valmistetuista 535 laivasta olisi muodostunut yli 30 kilometriä pitkä jono. Kaikkiaan Suomi toimitti sotakorvaustuotteita Neuvostoliittoon 345 000 junanvaunulastillista. Jos vaunut olisi asetettu peräkkäin, olisi korvausjunan kokonaispituus olisi ollut yli 3 650 kilometriä.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomi teki valtavan loikan köyhästä maatalousyhteiskunnasta teollisuuden huipulle niin metalli- kuin laivanrakennuksen alalla (kuva: Valokuvaamo Jäniksen kokoelma/ Varkauden museo)
Kylmä sota
SVT:n dokumentti Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä
Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä Yle areena
Bröder mot världen
Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi Suomelle ja Ruotsille uusia vaaroja ja haasteita. Kylmän sodan alkuvaiheen tasapainottelussa tiedustelu- ja vakoilutoiminta on vilkasta, mutta sillä on myös katastrofaalisia seurauksia. (SVT, Ruotsi 2024.)
Kylmän sodan Suomi
Dokumenttisarja Kylmän sodan Suomi Yle areena
Mitä suomettuminen oli? Mitä itselle valehteleminen teki kansakunnalle? Kuinka syvään Suomi painui ”rähmälleen” ja mikä kaikki oli välttämätöntä? Vai oliko kysymys menestystarinasta, koska itsenäisyys onnistuttiin säilyttämään? Sarjassa kuljetaan maailmansodan lopusta 1990-luvulle saakka.