Onnittelut

Veikko Aittakumpu 100 vuotta

Jatkosodan veteraani, sotainvalidi Veikko Aittakumpu vietti 100-vuotispäiväänsä 16.7.2023 Kuusamossa, missä Tavajärvellä syntynyt päivänsankari on asunut koko ikänsä. Tänään hän on Kuusamon ainoa jäljellä oleva rintamalla haavoittunut sotainvalidi.

Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 oli Veikonkin aika astua palvelukseen. Kahden viikon koulutuksen jälkeen tie vei joulukuussa 1941 rintamalle, missä hän palveli sota-aikansa 4. Rajajääkäripataljoonassa, Syvärin Lyhty-tukikohdassa. Noilta vuosilta on jäänyt monia mieleenpainuvia kokemuksia. Linjojen väli oli 80 metriä ja Veikko on usein muistellut, kuinka lyhyen matkan vuoksi ei päätä juuri juoksuhaudoissa uskaltanut nostaa.

”Paskallekaan ei uskaltanut mennä ilman konepistoolia tai kaveria, joka suojaisi, ettei vihollinen pääsisi yllättämään ja nakkaamaan lassoa kaulaan!”

Lähtö olikin monesti lähellä ja Veikon komppanian lähetti pelasti hänen henkensä kolme kertaa. Laatokalla vihollinen ampui 12-tuumaisilla tykeillä rannoille, missä suomalaiset olivat – yksi osumista tuli hiekkarinteeseen niin lähelle Veikkoa, että tämän kuulo vaurioitui loppuiäksi.

Polkupyörällä tuli rintamalla taitettua jopa 180 kilometrin taipaleita. Linjojen takana ollessaan oli Veikon porukka kerran räjäyttänyt vihollisen ruokavaraston.

”Ruokaa satoi taivaalta kaukana räjähdyspaikalta kun juoksimme pois.”

Sodan jälkeen Veikko teki uransa autoalan yrittäjänä mm. puutavaraa kuljettaen. Tämän lisäksi hän on toiminut luottamustehtävissä Kuusamon kirkkovaltuustossa. Veikon lapsuudenperhe oli jo Talvisodan aikana evakuoitu sodan jaloista Raaheen, missä hän tapasi tulevan vaimonsa Eevan. Häitä tanssittiin vuonna 1948, lapsia perheeseen syntyi seitsemän. Nyt jälkeläisiä on jo neljännessä polvessa.

Leskeksi Veikko jäi 2018. Tätä nykyä hän viettää rauhallisia eläkepäiviä hoitokodissa. Pitkän elämän saanut veteraani tunnetaan rauhallisena miehenä, joka on yllättävienkin käänteiden eteen tullessa säilyttänyt aina malttinsa ja positiivisen asenteensa. Hän on Kuusamon Sotaveteraanien kunniajäsen.

Heikki Aittakumpu
pojanpoika

Ivar Blomqvist 100 år

Den 28 juni fyllde krigsveteranen Ivar Blomqvist 100 år.

Han föddes i Pensala Munsala (nu Nykarleby) men kom att tillbringa sitt vuxna liv som jordbrukare i Kimo, Oravais.  Han träffade sin blivande fru Gunvor på en dans efter kriget och hon ägde ett jordbrukshemman i Kimo. I äktenskapet föddes två söner. Fem barnbarn hör också till Ivars närmaste familj.

Ivar drog ut i krig som 18-åring och var tre år vid fronten. Han säger att han kom levande ur kriget på ’tur’. En gång hoppade han ner i en grop då ryssarna kom. Gropen var fylld med stenar och Ivar bröt foten. Som ung reflekterade Ivar inte så mycket över kriget. I efterhand har han tänkt att han klarade sig bland annat för att hans far ansökte om att han skulle få komma hem och hjälpa till med jordbruket. När Ivar var hemma dog många av hans soldatvänner vid fronten. Ivar var förlagd till IR 61 i fortsättningskriget med stationering vid Syväri och Tienhaara. Hans funktion var maskingevärsman.

Ivar har levt ensam i elva år sedan hustrun avled. Han bodde tio år i Bostads Ab Oravais Pärlan i centrum av Oravais. När hälsan blev sämre flyttade han i januari 2022 till Nykarleby sjukhem. Han säger att han mår bra på sjukhemmet och blir väl omhändertagen. Körkortet fick han förlängt till 100 år med har dock valt att lämna bilkörandet.

Födelsedagen firades med släkt och vänner på Nykarleby sjukhem.

Monica Jakobsson
Sekreterare
Maxmo-Oravais krigsveteraner r.f.

Marjatta Tuomaala 101 vuotta

Jatkosodan veteraani Marjatta Tuomaala (o.s. Illikainen) vietti 101-vuotissyntymäpäiväänsä 9.6.2023.

Lamminkylällä lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa viettänyt Marjatta oli siitä onnellisessa asemassa, että sai käydä koulua: ensin kolme talvea kiertokoulua kotikylällä ja sitten neljä talvea yläkansakoulua Ranuan kirkonkylällä. Toki koti-ikävä kaihersi, kun kirkolta pääsi vain kerran kuussa kotiin. Teräväpäiseltä ja urheilulliselta tytöltä sujui hyvin niin koulu kuin 30 kilometrin koulumatkakin, joka kuljettiin useimmiten hiihtämällä.

Koulun jälkeen löytyi mieluisa työ kauppaneitinä Ranuan kirkonkylältä Koiviston kaupalta. Siellä vierähtivät Jatkosodan vuodet. Kesäisin Marjatta pääsi kotiinsa heinäntekolomalle, olihan miesväki rintamalla.

Syksyllä 1944 tuolloin 22-vuotiaalle Marjatalle kävi käsky lähteä kuljettamaan karjaa Ruotsiin Lapin sodan alta. Hänen pohjattomasta myönteisyydestään kertonee se, että hän muistaa niin sota-ajan kauppaneidin töitä kuin evakkoreissuakin lähinnä hyvällä, vaikka karjan saattajat kulkivat samoja teitä taloja polttaneiden ja siltoja miinoittaneiden saksalaisten kanssa. Näistä tehtävistään Marjatta sai rintamapalvelustunnuksen, mitä pitää arvokkaana ja ansaittuna.

Maaliskuussa 1945 alkoi kotimatka lehmien kanssa kuorma-autokyydillä. Telkkälän kylältä lehmät juoksivat edeltä kotiin, missä rintamalta palanneet isoveljet jo odottivatkin karjalle sulattamansa veden ja vasta leivotun leivän kanssa.

Syyskuussa 1945 kuulutettiin Marjatan kihlaus naapurikylän miehen Toivon kanssa. Häitä vietettiin uudenvuodenpäivänä. Yhteinen koti perustettiin Telkkälään, missä syntyivät perheen kaksi ensimmäistä lastakin. Yhteensä jälkeläisiä kertyi seitsemän lapsen, 21 lapsenlapsen ja 39 lapsenlapsenlapsen verran.

Myöhemmin pariskunta muutti Kokkokylän Taapeliin jatkamaan Toivon sukutilaa. Leskeksi Marjatta jäi 1996. 99-vuotiaana Marjatta muutti Pudasjärven palvelutalo Yläkartanoon, jossa laaja lähipiiri käy Marjattaa tervehtimässä. Päivittäiset kohtaamiset ja muistelot saavat naurun helkähtämään vielä toisella satasellakin.

Marjatta on esikuva läheisilleen suvaitsevaisuudessaan, vieraanvaraisuudessaan ja myönteisyydessään, jotka kaikki ovat ilmenneet hänen päivittäisessä elämässään. ”Vierasta ei puhuteta ennen kuin se on ruokittu!”, kuuluu yksi Marjatan lempisanonnoista.

Leena Löppönen
lapsenlapsi

Matti Santamäki 100 vuotta

Karijoen viimeinen sotaveteraani Matias ”Matti” Hermanni Santamäki vietti 18.7. 100-vuotispäiväänsä.

Karijoella, Teuvan ja Karijoen rajalla nelilapsiseen maanviljelijäperheeseen syntyneen Matin perhe muutti myöhemmin Kettukylään, jossa he viljelivät maata ja hoitivat karjaa. Matti usein muistelee lapsuutensa katovuosia ja kuinka halla vei viljan ja perunat. Hän kävi kansakoulua viisi vuotta. Perheen äiti kuoli Matin ollessa 15-vuotias.

Matti oli 17-vuotias astuessaan asepalvelukseen vuonna 1940.  Hänen komppaniansa lähti Itä-Suomeen Korkeakoskelle suorittamaan alokasaikaa, sieltä mottimetsään Siikaisiin ja edelleen Orivedelle. Hän on palvellut Karjalan kannaksella, Kuuterselässä, Heinjoella, Noskualla, Harjulassa, Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilän teillä. Matti kotiutui 1944 marraskuussa.

Sodan jälkeen hän työskenteli sahatöissä ja myllärinä Isojoella, mistä löytyi myös Aino-vaimo. Heidät vihittiin vuonna 1951, minkä jälkeen he asettuivat asumaan Isojoen Kärjenkoskelle. Matti hankki elannon metsätöitä tekemällä, oli Ruotsissakin töissä useaan otteeseen, minkä lisäksi hän hoiti omaa metsää ja jakoi postia 19 vuotta.

Vaimonsa kuoltua 1993 Matti palasi Karijoelle. Viime vuoden lopulla hän muutti ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikköön Saliininkotiin, missä viihtyy erinomaisesti.

Matin erinomaisen kunnon salaisuus on terveelliset elämäntavat. Aktiivisen liikunnan lisäksi hän on harrastanut marjastusta ja pitää vielä perinteitä yllä opettamalla vihdantekoa jälkipolville. Paikallisessa sotaveteraaniyhdistyksessä Matti toimi sen lopettamiseen asti. Hänen aloitteestaan Karijoen sankarihautojen muistolaatat puhdistettiin ja kunnostettiin.

Irja Rinne
sisarentytär

Reino Aro 100 vuotta

Nakkilalainen Jatkosodan veteraani Reino Aro täytti 100 vuotta 17.7.2023. Merkkipäivää juhlittiin Reinon syntymäpitäjässä Eurajoella isolla sukulais- ja ystäväjoukolla, jota viihdytti Eino Grön.

Reino kasvoi 10-lapsisessa perheessä, joka muutti Kiukaisten Punapakkaan, mikä kulmakunta liitettiin sittemmin Nakkilaan. Isän lähdettyä Talvisotaan ryhtyi Reino hänen sijaisekseen maidonkuljettajana. Tämä työ toi 16-vuotiaalle meijerikuskille Talvisodan muistomitalin. Armeijan harmaisiin Reino pukeutui tammikuussa 1942 koulutuskeskuksessa Tuusulassa. Sotatoimialueelle Itä-Karjalaan siirryttiin jouluviikolla ja eturintamaan Karhumäen suunnalle helmikuussa 1943. Tässä toteutuivat sanat ”teit isäin astumaan”, sillä Reinon yksiköksi tuli sama Jalkaväkirykmentti 56:n konekiväärikomppania, josta isä-Frans oli kotiutunut vuotta aiemmin.

Asemasota Hiisjärven-Vansjärven lohkolla ja Krivillä päättyi 20.6.1944 vihollisen suurhyökkäykseen, joka vei Reinon Maaselän ja Sotjärven-Säämäjärven kannasten viivytystaisteluihin ja Loimolan seudun torjuntataisteluihin. Siviiliin Reino siirrettiin 20.11.1944.

Sodan jälkeen Reino pääsi puusepän oppiin. Tästä urkeni yli 30 vuotta kestänyt ura puuseppänä Harjavalta Oy:n palveluksessa. Pitkät mopolla tehdyt työmatkat loppuivat 1988, jolloin Reinosta tuli vielä kymmeneksi vuodeksi vaimonsa Meerin kotitilan Hamppulan ja vanhempiensa kotitilojen päätoiminen viljelijä. Talon askareita Hamppulan isännälle riitti aina vuoteen 2019 asti.

Reinon ja Meerin 64 vuotta kestänyt avioliitto päättyi 2012 Meerin poismenoon. Nyt Reino asuu hoivakoti Majakkatuvassa Luvialla ja seuraa valppaasti niin maailman tapahtumia kuin tyttärensä ja hänen lastensa perheiden elämää. Reinon mielestä työnteko ja säännöllinen elämä kuuluvat pitkän iän takeisiin. Aktiivisena hän on pyrkinyt pysymään myös fyysisesti ja tekee säännöllisesti kaksi lyhyttä rollaattorilenkkiä viikossa.

Simo Jaakkola

Risto Pouttu 70 vuotta

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n (ennen Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri ry) toiminnanjohtajana vuodesta 2015 saakka toiminut Risto Pouttu täyttää 70 vuotta 6.9.2023.

Pouttu on tehnyt merkittävän, yli kolme vuosikymmentä kestäneen työuran lihajalostuksen parissa Pouttu Oy:llä, joista viimeiset 20 vuotta sen toimitusjohtajana. Sen lisäksi hän on toiminut lukuisissa elintarviketeollisuuden järjestöjen luottamustehtävissä puheenjohtajana ja jäsenenä. Samoin hän on toiminut Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan Kauppakamarin luottamustehtävissä mm. puheenjohtajana yhteensä 15 vuotta.

Hän on toiminut merkittävissä tehtävissä partiojärjestöjen ja eri maanpuolustuksen järjestöjen sekä urheilujärjestöjen luottamustehtävissä. Risto Pouttu on nimitetty mm. Kokkolan seudun 1. Tervaporvariksi v. 2005. Hän on nykyisin Kitinkannus Osuuskunta (entinen Keski-Pohjanmaan Sairas- ja kuntoutuskotiyhdistys) hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja.

Risto Pouttu on myös Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen varajäsen. Hänet on palkittu useilla kunnia- ja ansiomerkeillä eri toimialoilla. Risto Pouttu on koulutukseltaan yo-merkonomi ja sotilasarvoltaan reservin kapteeniluutnantti. Yrityskummitoiminnan lisäksi hänen harrastuksiinsa lukeutuu maanpuolustustyö, golf ja kuntoilu yleensä.

Matti Uusi-Rauva
Puheenjohtaja
Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan yhdistys ry

Sulo Heinonen 100 vuotta

Kalvolan viimeinen rintamalla ase kädessä maataan palvellut sotaveteraani Sulo Heinonen vietti 29.6.2023 100-vuotispäiväänsä. Kuusilapsisen perheen elanto oli kovan työn takana, perheen isä työskenteli Kuurilan kartanon työmiehenä. Sieltä perhe muutti Pirttikoskelle Heinosen äidin kotipaikkaan.

Kansa -ja rippikoulun käytyään Heinonen aloitti opintonsa Tampereen Teknilliseen koulussa. Asevelvollisuuttaan hän astui suorittamaan Riihimäellä tammikuussa 1942. Kiväärimiehen erikoiskoulutuksen jälkeen edessä oli lähtö rintamalle, missä hän 1943-1944 taisteli mm. Lotinapellossa, Aunuksenlinnassa, Viteleessä, Salmissa ja Lemetin lohkolla.  Siirto reserviin tapahtui tammikuussa 1944, vapautus marraskuussa 1944.

Heinosen ensimmäisiä työpaikkoja oli Riihimäen kauppalan paloaseman työmaa. Riihimäellä hän myös tutustui tulevaan vaimoonsa Pirkkoon. Avioliitto solmittiin 1956, lapsia syntyi kolme. 1960 Heinonen valittiin Kalvolan kunnan rakennusmestariksi, myöhemmin rakennustarkastajaksi. Muutto Kalvolaan kiinnitti juuret uudelleen kotiseutuun. Entiset kollegat muistavat Heinosen viranhaltijakavereita ja kuntalaisia aina fiksusti kohdelleena herrasmiehenä, jonka sanaan ja päätöksiin saattoi aina luottaa.

Liikuntaharrastuksen lisäksi Heinonen on ollut aktiivinen veteraanitoiminnassa. Hänet tunnetaan myös ahkerana lukumiehenä: Päätalon kirjat on luettu, eduskunnan kyselytunnit katsottu ja sanomalehtien antia seurattu.

Sodat ovat jättäneet traumansa useampaankin sukupolveen; yksilöön, perheeseen ja luontoon. Heinosen kohdalla peruskallio on löytynyt luottamuksesta Jumalan varjelukseen ja ohjaukseen.

Ulla Eerola
puheenjohtaja
Kalvolan Sotaveteraanit

Synnöve Kuitto 100 vuotta

Sodissa lottana ja sittemmin kirjastovirkailijana Raumalla ja Eurajoella toiminut Synnöve Kuitto (o.s. Oksanen) vietti 100-vuotispäiväänsä 22.7.2023 perhepiirissä. Upseeriperheen esikoisen lapsuus ja varhaisnuoruus kuluivat Lahden Hennalan ja Mikkelin kasarmiympäristössä. Vuonna 1938 perhe muutti Poriin, kun isä sai komennuksen Porin sotilaspiirin ye-upseeriksi.

Talvisodassa 16-vuotias Synnöve toimi SPR:n ensiapuaseman apulaisena sotasairaalaksi muutetussa Cygnaeus-koulussa Porissa. Sairaalassa hoidettiin rintamilla ja kaupungin ilmapommituksissa haavoittuneita. Samaan aikaan isä taisteli porilaisten pataljoonankomentajana Summan eturintamalla. Välirauhan aikana perheelle tuli muutto Porista Raumalle.

Jatkosodan ajan Synnöve oli toimistolottana Rauman poliisilaitoksella, joka toimi myös ilmavalvontakeskuksena. Samalla nuori neitonen hoiti kotirintaman työvelvollisuustehtäviä, kaikkien toisten tavoin. Synnöven äiti oli Asevelinaisten ja Pelastakaa Lapset-yhdistysten Rauman osastojen puheenjohtajana, isä rintamalla taistelemassa jälleen neuvostojoukkoja vastaan.

Rauhan tultua Synnöven lukio-opinnot jatkuivat ja myös harjoittelut lastentarhaopettajaksi. Synnöve meni 1947 naimisiin osastopäällikkö Väinö Kuiton kanssa. Tämä oli sotinut viestiluutnanttina kotikaupunkinsa Viipurin valtauksessa ja sitten Äänislinnasta Maaselän kannakselle, Syvärillä ja lopuksi Nietjärven torjuntataisteluissa. He saivat Raumalla ja sittemmin Eurajoelle muutettuaan neljä lasta. Synnöve oli alkuun kotiäitinä ja sittemmin hoiti opettajasijaisuuksia, kunnes pätevöityi kirjastovirkailijaksi.

Synnövelle on myönnetty mm. Sininen Risti. Lotta Svärd Säätiö ja kunta ovat osaltaan avustaneet palveluillaan, että ikipirteä Synnöve on pystynyt yhä asumaan omakotitalossaan Eurajoella.

Pekka-Juhani Kuitto
poika

Timo Salokannel 100 vuotta

Insinööri, Jatkosodan veteraani Timo Salokannel vietti satavuotissyntymäpäiväänsä 12.7.2023 Kangasalan Pirtillä, jossa täysi salillinen ystäviä ja yhteistyökumppaneita nautti vieraanvaraisesta, kauniin kesäpäivän kruunaamasta juhlasta.

Jatkosodassa Salokannel toimi sähköttäjänä, ensin Viipurissa ja myöhemmin Kuusamossa. Pahimmilta tilanteilta hän kertoo säästyneensä. Sodan jälkeen hän tapasi Toini-vaimonsa, jonka kanssa on yhteistä taivalta takana jo yli 70 vuotta.

Tampereen Teknillisestä yliopistosta valmistunut Salokannel työskenteli Lokomolla 38 vuotta, eteni harjoittelijasta laatupäälliköksi ja eläköityi 1985. Timo muisteli erityisesti vuotta 1952, kun sai osallistua Lokomon valmistamien viimeisten sotakorvausten luovutukseen.

Veteraanityöhön Salokannel tuli mukaan 1980-luvun alussa. Myöhemmin hän toimi Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana, Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin sekä Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksissa ja on ansioistaan niiden kaikkien kunniajäsen. Salokannel osallistui myös Tampereen kaupungin Veteraaniasioiden valtuuskunnan työskentelyyn. Hänen tiedetään olleen monessa asiassa hiljaisena mutta tärkeänä taustavaikuttajana.

”Enkä päivääkään ole katunut päätöstäni lähteä mukaan. Sain mielekkään eläkeharrastuksen sekä sen myötä vaimolleni ja minulle niin tärkeitä liikuntaharrastuksia, joista hiihto päällimmäisenä”, kuvaa Salokannel kokemustaan.

Veteraanien ja heidän leskiensä asiat ovat hänen mielestään hoituneet hyvin. Salokannel ja vaimonsa käyttävät yhteiskunnan tarjoamia kuntoutuspalveluja aktiivisesti ja toimivat siten hyvinä kannustajina kumppaneilleen.

Yleisö sai nauttia terävämuistisen veteraanin vaikuttavista muistoista ja toiveista maan tulevaisuudelle.

”Yhdistystyön kautta löysin hyviä samoin ajattelevia kavereita ja Talvisodan puolustustahtohenkeä. Toivon, että me vielä jäljellä olevat olisivat itsenäisen Suomen viimeiset sotaveteraanit.”

Seppo Rantanen
Puheenjohtaja
Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistys ry