Jatkosotaan lähdettiin hyvin erilaisista lähtökohdista kuin Talvisotaan ja sotahistorian tutkijoita askarruttaa yhä kysymys siitä, kuinka aktiivinen Suomen rooli oikeastaan olikaan. Joutuiko se sotaan vain pakosta? Vai halusiko se sinne? Oliko kyseessä erillissota?

Kohti Jatkosotaa

Syyskuussa 1940 Suomi solmi kaksi kauttakulkusopimista: 6.9. Neuvostoliiton kanssa liikenteestä Hankoon ja 12.9. Saksan kanssa sen ilmavoimien Luftwaffen miehistön ja kaluston kuljettamisesta Suomen alueen läpi. 22.9. solmittu sopimus mahdollisti myös Saksan maavoimien kuljetukset ja ensimmäiset joukot nousivat maihin vielä saman kuun loppupuolella.

Mannerheimin kerrotaan todenneen sarkastisesti, kuinka ”puristuksissa kahden suurvallan välissä meidän oli ollut pakko tehdä myönnytyksiä kummallekin taholle, sillä voimamme eivät olisi riittäneet tiukan puolueettomuuden ylläpitämiseen. Vaatimalla kauttakulkuliikennettä Hankoon ja sieltä takaisin oli kuitenkin juuri Neuvostoliitto pakottanut Suomen tekemään ensimmäisen poikkeuksen puolueettomuuden tieltä.”

Puna-armeija ei ollut luopunut suunnitelmastaan viedä Talvisodassa kesken jäänyt Suomen valloittaminen loppuun ja 18.9.1940 yleisesikunnassa allekirjoitettiin yksityiskohtainen suunnitelma maamme valloittamisesta. Talvisodan jälkeinen aika oli täynnä neuvotteluita niin Suomen ja Neuvostoliiton kuin Suomen ja Saksan sekä Neuvostoliiton ja Saksan välillä. Marraskuussa 1940 Molotov oli tapaamisessaan Hitlerin kanssa pyytänyt vapaita käsiä Suomen likvidoimiseksi, mutta –  taustallaan tarve Suomesta saamilleen raaka-aineille kuten nikkelille – ilmoitti Hitler ”ei sotaa Suomen kanssa.”

---

---

• Tiedustelutulokset kertovat NL:n suunnitelleen Suomen valloitusta jo syksyllä 1940 – mikä pysäytti hyökkäyksen?

Petsamon nikkeli

1920-luvulla Suomelle kuuluneesta Petsamosta löydettiin nikkeliesiintymä, joka paljastui koko Euroopan rikkaimmaksi. Kaivoksen rakennustyöt aloitettiin Kolosjoella 1937 ja kesällä 1939 se työllisty jo 1400 ihmistä. Nikkelin maailmankysyntä oli kasvanut voimakkaasti koko 1930, sillä sitä sekoittamalla aikaansaatua korkealaatuista terästä tarvittiin erityisesti aseteollisuudessa.

Tämä herätti myös Saksan kiinnostuksen, sillä aloittaessaan toisen maailmansodan hyökkäyksellään Puolaan syksyllä 1939 oli sen nikkeliomavaraisuus vain 5%. Iso-Britannia painosti Suomea estääkseen saksalaisten pääsyn käsiksi suomalaiseen nikkeliin, mutta heinäkuussa 1940 saksalainen I.G.Farbenidustrie solmi Suomen kanssa sopimuksen, jossa Saksalle luvattiin 60% kaivoksen tuotannosta.

Kaivostoiminnan päästyä kunnolla käyntiin käyntiin kasvoi myös Kolosjoelta louhitun nikkelimalmin merkitys saksalaisille.1943 se muodosti 73 prosenttia sen nikkelinkulutuksesta, syksyllä 1944 jo n. 87 prosenttia Sansan kokonaiskulutuksesta. Kaikkiaan Petsamosta saatu nikkeli täytti yli neljäsosan koko Saksan sota-ajan tarpeesta.

---

---

Operaatio Barbarossa

Jo heinäkuussa 1940 Saksa oli asiamiestensä kautta selvitellyt suomalaisten suhtautumista mahdolliseen konfliktiin Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Karkea luonnostelma Hitlerillä oli hyökkäyksen varalle valmiina. Kuun lopulla hän teki päätöksen siirtää hyökkäys seuraavan vuoden kesään ja lopullinen suunnitelma Operaatio Barbarossasta valmistui joulukuussa 1940.

Hitler rakensi suunnitelmansa salamasodan varaan ja sen lähtökohtana oli hyökkäys leveällä Suomenlahti-Mustameri-linjalla. Suomen, Unkarin ja Romanian Saksa laski suunnitelmissa todennäköisiksi liittolaisiksi. Hitlerin ensimmäinen tavoite oli Leningradin valtaus.

Toiseksi hän tavoitteli Ukrainan raaka-aineita ja Donetsin seudun sotatarviketeollisuuden haltuunottoa. Saksan maavoimien esikunta (OKH) oli tavoitteista eri mieltä Hitlerin kanssa; OKH piti tärkeimpänä tavoitteena pääkaupunki Moskovaa.

Varmistaakseen nikkelinsaantinsa oli Hitler jo elokuussa 1940 antanut Norjan Vuoristoarmeijakunnalle määräyksen valmistella operaatio Renntierin, jonka tarkoitus oli Norjassa olevilla joukoilla miehittää nopeasti Kolosjoen kaivosalueet. Operaatio toteutettiin 22.6.1941 osana Barbarossa-suunnitelmaa.

---

---

Suomen toivomus pysyä erossa sodasta

Suomen tavoitteet tiivistyvissä väleissä olivat elintarvikehuoltonsa varmistamisen lisäksi myös Saksan kanssa käydyssä asekaupassa ja se halusi viimeiseen saakka pitää kiinni rauhasta. Viimeistään joulun alla 1940 Saksan suunnitelmasta hyökätä Neuvostoliittoon tiedettiin kuitenkin jo Suomessakin, joskaan yksityiskohdat oli jätetty avoimiksi.

Toukokuussa Helsingissä järjestettyjen tapaamisten myötä osattiin jo aavistaa, että hyökkäys oli odotettavissa lähitulevaisuudessa. Saksa laski Suomen liittolaisuuden varaan, mutta vielä kesäkuussa Suomen kanta oli, että se ”piti hyvin tärkeänä, ettei vihollisuuksia Neuvostoliittoa vastaan aloiteta suomalaisten taholta tai Suomen valtionalueelta.”

Suomi ilmoitti ”pysyvänsä puolueettomana ja puolustautuvansa, jos sitä vastaan hyökättäisiin.” Rytin kerrotaan kuitenkin todenneen, että Saksan ja Neuvostoliiton välisen konfliktin syttyessä ”Suomi ei voi pysyä toimettomana tarkkailijana.”

Suomen poliittiselta ja sotilasjohdolta säilyneiden kommenttien mukaan lähtökohtana oli kuitenkin koko ajan oletus siitä, että Suomi joutuisi sotaan Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä.

---

---

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset

Yksi osoitus Suomen ja Saksan kasvaneesta sotilaallisesta yhteistyöstä oli Suomesta värvätyistä vapaaehtoisista koostunut Waffen SS-pataljoona. SS-pataljoonalla Suomi halusi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen Neuvostoliiton uhkaa vastaan, minkä vuoksi siitä käytettiin nimitystä ”panttipataljoona.”

Värväys alkoi maaliskuussa 1941. Hakemuksia saapui yhteensä noin 1 900, joista hakijat karsittiin niin terveydellisin kuin ikään ja rotupuhtauteen liittyvin perustein. Täydennykset mukaan lukien pataljoonaan tuli lopulta 1 408 miestä.

Ensimmäinen erä suomalaisvapaaehtoisia saapui Saksaan toukokuussa 1941 ja loputkin seuraavan kuukauden sisällä. Aiempaa sotakokemusta omaavat lähetettiin SS Wiking-divisioonan yksiköihin, Aiempaa sotakokemusta omaavat sijoitettiin SS Wiking-divisioonaan, loput siirrettiin koulutukseen, sillä suurimmalla osalla ei ollut vielä suoritettuna edes varusmiespalvelusta.

Kuukausia kestäneen koulutusjakson jälkeen suomalaispataljoona alistettiin Wiking-divisioonalle ja sen sotapolku eteni Ukrainasta Länsi-Kaukasiaan. Kaksivuotisen sopimuksen päättyessä 1943 ei Suomi ollut jatkamaan sitä ja miehet palasivat Suomeen. Pataljoona lakkautettiin 11. heinäkuuta 1943, ja miehet siirrettiin vapaaehtoisesti jääviä lukuun ottamatta Suomen armeijan eri joukko-osastoihin.

Pataljoona menetti yhteensä 255 miestä kaatuneina, 686 haavoittuneina ja 14 kadonneina.

---

---

Sota syttyy

18. kesäkuuta Suomessa oleva, jo 40 600 saksalaissotilaasta koostuva joukko aloitti siirtymisensä kohti pohjoista. Kun Saksa neljä päivää myöhemmin aloitti hyökkäyksen, oli osa heistä vielä marssilla.

Varhain aamulla 22.6. Neuvostoliitto alkoi pommittaa Suomea mm. Petsamossa, Turun saaristossa ja Hangossa, minkä jälkeen Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Samana päivänä Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Pommituslennolta palanneita saksalaiskoneita pysähtyi Suomen alueella tankkaukseen ja Neuvostoliitto vastasi pommittamalla lentokoneilla ja tykeillä suomalaisia sotilaskohteita Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuuttaan.

---

---

24.6. Neuvostoliitto evakuoi Helsingin-lähetystönsä. Seuraavana päivänä Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat n. 500 koneen voimin rajut pommitukset Helsingissä, Turussa ja Porvoossa sekä n. tusinalla muulla paikkakunnalla.

26.6. koko Suomi kokoontui radioidensa ääreen kuuntelemaan presidentti Rytin puhetta, joka vahvisti suomalaisten pahimman pelon käyneen toteen: Suomi oli taas sodassa.

”Idän paine on aina ollut meitä vastassa, idän paineen helpottamiseksi, ikuisen uhan hävittämiseksi, tulevien sukupolvien elämän turvaamiseksi, me nyt käymme taisteluun ja meillä on tällä kertaa ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan ennen. Kohtalon herra, jonka käsissä kansamme elämä on, johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon.”

---

---

• Jatkosodan syttymisestä 77 vuotta

Hyökkäyssota

Jatkosodan ajateltiin Suomessa olevan ohi korkeintaan muutamassa kuukaudessa, mutta toisin kävi.

Yleiseksi hyväksytyksi tavoitteeksi ymmärrettiin Talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin hakeminen. Yhtä varauksetonta tukea ei sen sijaan saanut ajatus suomensukuisten kansojen asuttaman Itä-Karjalan valloittamisesta eräänlaisena hyvityksenä edellisessä sodassa kärsitystä vääryydestä. Siinä vaiheessa, kun ns. vanhaa rajaa oltiin loppukesästä ylittämässä ja jatkamassa hyökkäystä eteenpäin, esiintyi vastalauseita.

---

---

Kesän aikana suomalaiset onnistuivat valloittamaan takaisin Laatokan-Karjalan ja Karjalan Kannaksen. Tämän jälkeen Puna-armeijan pääesikunta Stavka toi Suomen rintamalle lisää joukkoja ja Itä-Karjalan valtauspyrkimykset johtivat korkeampiin tappioihin.

Hyökkäysvaiheessa kaatui tai katosi 26 355 suomalaista ja haavoittuneitakin oli melkein 50 000. Neuvostojoukkojen tappioita ei osata varmuudella sanoa sillä maan viralliset luvut eroavat suuresti suomalaisarvioista, mutta yli 50 000 Puna-armeijan sotilaan tiedetään jääneen suomalaisten vangiksi.

Elokuun 29. päivä suomalaisjoukot saavuttivat Viipurin ja klo 17.35 sen linnan torniin vedettiin taas siniristilippu. Viipurin valtausparaati pidettiin kaksi päivää myöhemmin 31.8. Syyskuun alun jälkeen hyökkäysvaiheen painopiste siirtyi Itä-Karjalaan. Heti 1. lokakuuta suomalaiset valtasivat Petroskoin, joka nimettiin tämän jälkeen Äänislinnaksi.

Joulukuun alkupuolella Mannerheim lopetti hyökkäyksen ja sodassa alkoi asemasotavaihe.

---

---

• Kun Säkkijärven polkka Viipurin pelasti- Jatkosodan eriskummallisimman puolustustaistelun kävi Yleisradio aseenaan Vili Vesterinen

Asemasotavaihe

Eduskunta liitti Talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomeen 6.12.1941 palauttaessaan Tarton rauhan rajat.

Vuonna 1942 taistelut jatkuivat hajanaisesti Syvärillä ja Kiestingissä. Suomalaisten ainoaksi hyökkäyssotatoimeksi koko asemasodan aikana jäi Suursaaren valtaus maaliskuussa. Asemasotavaiheen aikanakaan tappioilta ei vältytty: kaatuneita tuli näiden reilun 2,5 vuoden aikanakin liki 5 000.

Asemasodan aikana aikaa niin miesten mielialaa kuin kuntoa pidettiin yllä urheillen ja useissa lajeissa kisojakin järjestäen. Lisäksi aikaa kulutettiin mm. puhdetöiden parissa ja niissäkin eri joukko-osastojen välillä kilpaillen. Vaihtelua päiviin tuovat myös viihdytyskiertueet

Alkuvuodesta 1943 Suomessa alettiin ymmärtää sodan todennäköisesti päättyvän Saksan häviöön. Marraskuussa 1942 Stalingradissa Puna-armeijan motittamaksi joutunut Saksan 6.Armeija antautui helmikuussa hirvittäviä tappioita kärsittyään. Vähän myöhemmin Yhdysvallat tarjoutuu rauhanvälittäjäksi Suomen ja Neuvostoliiton välille. Neuvostoliitto ilmoittaa minkäänlaisten rauhanneuvotteluiden minimiehdoksi Suomen suhteiden välitöntä katkaisemista Saksaan, Moskovan rauhan rajoja sekä Suomen armeijan demilitarisoimista.

---

---

• Puhdetöistä puhtia rintamalla

• Tragediaa kameran edessä ja takana – suomalaisen elokuvan sotavuodet

• Tipaton tammikuu – yksi sotavuosien pysyvimmistä (ja eriskummallisimmista!) perinnöistä

Pyrkimykset erillisrauhaan

Jo helmikuussa 1943 Neuvostoliitto ilmoitti olevansa halukas rauhaan ja neuvotteluja käytiin niin Yhdysvaltojen kuin Neuvostoliiton Tukholman-lähetystön kautta. Syyskuussa Saksakin alkoi tehdä suunnitelmia, mikäli Suomi todella solmisi erillisrauhan.

Marraskuussa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai viestii Suomeen, että mikäli rauhasta ollaan valmiita keskustelemaan, ovat Suomen edustajat tervetulleita Moskovaan. Yhdysvallat on pyrkimyksissään korostanut Suomen itsenäisyyden säilymisen tärkeyttä ja Kollontain mukaan Suomesta ”ei olekaan tarkoitus tehdä provinssia, ellei Suomen tuleva politiikka Neuvostoliittoa siihen pakota. Marras-jouluun vaihteessa Stalin, Churchill ja Stalin kokoontuvat Teheraniin, missä Stalin toistaa jo aikaisemmin ilmoittamansa: Suomen esittämien 1939 rajoihin palaamisen pohjalta ei mitään neuvotteluja tultaisi käymään.

Helmikuun puolivälissä 1944 Paasikivi matkustaa Tukholmaan, missä tapaa Kollontain. Neuvostoliiton ehdot ovat paluu vuoden 1940 rajoille, Suomen ja Saksan välisten suhteiden välitön katkaisu sekä maassa olevien saksalaisten internointi. NL antaa ehdot pääpiirteissään myös Ruotsin suurimmalle päivälehdelle Dagens Nyheterille, joka uutisoi ne isosti etusivullaan Paasikiven Suomeen paluuta seuraavana päivänä 25.2.1944.

Saksa tuomitsee Suomen rauhanhankkeet ja ilmoittaa pitävänsä sitä ”selvänä petoksena”, josta maa tulisi tekemään omat johtopäätöksensä. 3. huhtikuuta Saksa katkaisee elintarviketuontinsa Suomeen.

29.2. rauhanehdot esitellään Eduskunnalle salaiseksi julistetussa istunnossa, minkä jälkeisessä äänestyksessä hallitukselle annetaan valtuudet jatkaa tunnusteluja, mitä kannustaa entisestään maassa käynnissä oleva Neuvostoliiton ilmapommitusten aalto.

Maaliskuun loppupuolella Suomen neuvottelijat lentävät Moskovaan, missä käydyissä neuvotteluissa NL:n rauhanehdot vain kiristyvät ja nyt niihin on lisätty 600 miljoonan dollarin sotakorvauksetkin. Näkemykset Suomessa siitä, tulisiko niihin suostua, vaihtelevat, mutta neuvotteluvaraa niissä ei ole. Ehdot on hyväksyttävä tai hylättävä sellaisenaan. Pelkona on, että Suomen kieltäytyessä Kremlin vaatimukset vain kovenisivat, mutta presidentti Ryti toteaa, että ”nämä ehdot tuhoavat meidän itsenäisyytemme. Sen pahempaa ei voi tulla.”

15.huhtikuuta Moskova saa vastauksensa: ehtoihin ei suostuta.

---

---

Helmikuun suurpommitukset

Teheranin konferenssissa Stalin oli liittoutuneilta saanut luvan massiivisiin pommituksiin Suomen pakottamiseksi irtautumaan Saksasta ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Helsinkiin pommitukset kohdistuivat kolmena helmikuun yönä kymmenen päivän välein 6.-7.2. alkaen. Niissä kuoli 146 ihmistä ja haavoittui 356. Lisäksi kymmeniä rakennuksia tuhoutui, näiden joukossa myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita kuten Helsingin Yliopiston vanha osa sekä rautatieasema.

Pääkaupungin lisäksi pommitusten kohteiksi joutuvat Kotka, Turku sekä Oulu, joka siihen mennessä oli säästynyt ilmahyökkäyksiltä lähes kokonaan.

19.2. lukioiden toiminta keskeytetään Valtioneuvoston päätöksellä ilmapommitusten jatkuessa yhdeksässä rannikkokaupungissa. Kansa-, keski- ja valmistavien ammattikoulujen toiminta on lakkautettu jo aiemmin.

---

---

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan Kannaksella 1944

9.6. alkaa Karjalan Kannaksella Puna-armeijan tuhoisa suurhyökkäys, joka kaksi viikkoa myöhemmin laajenee myös Maaselän kannakselle. Neuvostoliiton tykistökeskitykset ja ylivoima mursivat suomalaisen puolustuksen Valkeasaaren verilöylyssä seuraavana päivänä, Vammelsuu-Taipale-linja murtui Kuuterselässä 3 päivää tuon jälkeen ja Viipuri vallattiin suomalaisilta 20.6.

Mm. Siiranmäen, Äyräpään ja Vuosalmen tuhoisat taistelut sisällään pitäneiden viikkojen aikana koettiin eräät maamme historian hirveimmistä hetkistä. Siiranmäen tukikohdasta 14.-15.6. käytyä taistelua ylipäällikkö Mannerheim luonnehti muistelmissaan yhdeksi ”koko sotamme kiivaimmista”.

22. kesäkuuta 1944, rintaman ollessa luhistumaisillaan, Suomen hallitus oli yhteydessä Moskovaan ja ilmoitti olevansa halukas luopumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. Neuvostoliitto vaati vastauksessaan ehdotonta antautumista. Samana päivänä Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui maahan ja ilmoitti, että Saksa jatkaisi tuen antamistaan vain, jos Suomi solmisi liiton Saksan kanssa ja jatkaisi sotimista.

Äänislinnan (Petroskoin) Puna-armeija valtasi 28.6. Syväriltä vetäytyminen onnistui suhteellisen järjestelmällisesti, mutta Kannaksella tilanne oli paikoin varsin kaoottinen. Tässä vaiheessa ongelmaksi nousi myös eräiden näkemysten mukaan ”epidemiaksi kasvanut rintamakarkuruus.”

Viipurin valtauksen jälkeen Neuvostoliiton sodanjohto antoi Leningradin sotilaspiirin tehtäväksi jatkaa hyökkäystä syvemmälle Suomeen. Talin ja Ihantalan alueilla 25.6.-9.7.1944 käyty kamppailu on Pohjolan maiden historiassa suurin koskaan käyty taistelu, mutta sen onnistui pysäyttää suurhyökkäys. Kesän tappiotilastot olivat hirvittävät: Suurhyökkäyksen alkamisesta sen pysähtymiseen 9.7. tuli kaatuneita yli 12 000, heistä yli tuhat Tali-Ihantalassa.

---

---

• Adolf Ehrnroothin johtamassa Tyrjän rykmentissä taistellut Paavo Heinola näki, kuinka vihollissotilas pelastettiin ja oma mies ammuttiin

• ”Se oli niin mahdoton, ettei siihen ole sanoja” – oregonilaisveteraani Väinö V.Koskelan tulikoe keskellä Kannaksen suurhyökkäystä

• Toivo Turunen – Kiteen näkymätön sankari oli mies, jota luodit kiersivät

• ”Viisi meitä lähti, minä olin ainoa joka tuli takaisin” – Luumäkeläisveteraani Jaakko Perälän pitkä marssi Aaverykmentissä

• Sodasta rauhaan, Viipurista Lähi-itään – kolmen miehen kohtalon hetket kesällä 1944 saivat yllättävän jatkon toisella puolen maailmaa

Työläs tie rauhaan

Taatakseen Saksan ase- ja elintarvikelähetysten jatkumisen oli presidentti Ryti 26.6. solminut ns. Ryti-Ribbentrop-sopimuksen, jossa hän oli antanut henkilökohtaisen vakuutuksen Saksalle siitä, että niin kauan, kuin hän toimii presidenttinä, ei Suomi tulisi tekemään erillisrauhaa. 24.7. Mannerheim oli kuitenkin ilmoittanut, ettei Saksan sotilaallinenkaan apu olisi tarpeeksi ja kaksi päivää myöhemmin Ryti allekirjoitti eroanomuksensa. Seuraavaksi presidentiksi eduskunta valitsi poikkeuslain turvin ainoan henkilön, jonka uskottiin voivan vievän maan rauhaan: maan valtionhoitajaksi jo vuonna 1918 valitun marsalkka C.G.E.Mannerheimin.

Hän irtisanoutui edeltäjänsä tekemästä sopimuksesta ja aloittaa pyrkimykset rauhaan. Elokuun lopulla Suomen Tukholman-lähettiläs toimittaa Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläälle ehdotuksen aloittaa neuvottelut. Vastaus saadaan vain muutama päivä myöhemmin: Suomen on heti ja julkisesti katkaistava suhteensa Saksaan ja vaadittava vetämään joukkonsa pois Suomesta 15.9. mennessä. Mikäli määräajasta ei pidettäisi kiinni, olisi joukot riisuttava aseista ja luovutettava sotavankeina liittoutuneille. Näiden ennakkoehtojen tultua täytetyksi olisi Neuvostoliitto valmis ottamaan vastaan suomalaisvaltuuskunnan.

30.8. Mannerheim vastaa myöntävästi ja 2.9. eduskunta hälytetään salaiseen istuntoon, jossa hallitus esittää sille rauhanneuvotteluihin ryhtymistä. Välittömästi istunnon päätyttyä pääministeri Antti Hackzell ilmoittaa tapahtuneesta radiopuheessa Suomen kansalle. Suhteet Saksaan katkaistaan vielä samana päivänä ja kaksi päivää myöhemmin aseet rintamalla vihdoin vaikenevat.

---

---

Tappiot

Aselepo tuli voimaan Suomen puolella 4.9., Puna-armeijan puolella jostain syystä vasta seuraavan päivänä. Vielä aselepopäivän aikana suomalaisasemiin ammutaan lähes 20 000 kranaattia. Vihollispuolelta jatkuvan ammuskelun, tykistötulen ja partiokahakoiden seurauksena suomalaisten tappiotilastot kasvavat vielä kymmenillä kaatuneilla.

Jatkosodan syttyessä oli liikekannallepanon vahvuus ollut 475 000 henkilöä, asemasodan syksyllä 1942 n. 376 000. Suurimmillaan (n. 530 000) se oli elokuussa 1944, kun vihollisen suurhyökkäyksen vuoksi myös reserviin jo kertaalleen siirrettyjä ikäluokkia tarvittiin täydennyksiksi nopeasti hupeneviin riveihin.

Kaikkiaan Jatkosodan tappioiksi kirjataan n. 63 000 kaatunutta. Haavoittuneita on n. 158 000. Liki 20 000 tulee sotaleski ja yli 12 400 lapsesta sotaorpo.

---

---

• Onko tässä Jatkosodan kummallisin kuolema? 24.1.1942 kaatuneen sotamies Heikki Järvenpään tappoi hänen kuollut veljensä

• ”Kertokaa äidilleni, miten minun kävi” – Kapteeni Antti Huttunen aavisti lähtönsä

• Joulua 1943 Aku Korhonen ei unohda – kuopiolaisveteraani menetti rintamalla parhaat nuoruusvuotensa… ja parhaan ystävänsä

• Mies, joka kuoli niin kuin eli: Rukajärven legendan Arnold Majewskin viimeiset hetket 10.10.1942

Rauhanehdot

Varsinainen välirauhansopimus Moskovassa allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944. Sen sanelemana

• Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle Talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.
• Suomen oli supistettava armeijansa vahvuus 42 000 mieheen, mutta samaan aikaan
• Saksan joukot oli karkotettava maasta jo 15.9. mennessä ja saksalaisten omaisuus luovutettava liittoutuneille.
• Sotakorvauksia tuli Suomelle maksettavaksi 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa sekä korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty omaisuus.
• Neuvostoliiton vastaiset ja sen ”fasistisiksi” luokittelemat” järjestöt (mm. Sotaveteraaniliiton edeltäjä Suomen Aseveljien liitto sekä Lotta Svärd) määrättiin lakkauttaviksi pysyvästi.
• Sotarikolliset piti tuomita.

Ottaen huomioon mm. vaatimukset kotiuttaa suomalaisjoukot ja saattaa Suomen armeija täten rauhanaikaiseen vahvuuteensa oli takaraja saksalaissotilaiden karkottamiselle vähintäänkin epärealistinen.

Rauha johdattikin Suomen erikoiseen tilanteeseen: maa, joka vielä muutama viikko sitten oli ollut Suomen vihollinen määräsi Suomea nyt niin, että vihollisena olikin kohdeltava maata, joka vielä muutama viikko aiemmin oli ollut Suomen sotaponnistelujen merkittävin tukija.

Katkerin seuraus oli kuitenkin vasta tulossa: kauan odotettu rauha tarkoittikin Suomelle vain uutta sotaa.

---

---

• 12 kummallista, kiehtovaa ja koskettavaa asiaa, joita et tiennyt 100-vuotisjuhlaansa viettävästä Lotta Svärdistä – lue ja ylläty!