Kun työvoimaa oli vähän, vahvistuksia otettiin sotavangeista ja Itä-Karjalan paikallisväestöstä.

Etenkin hyökkäysvaiheessa 1941 sotavankikomppanioiden käyttö erilaisissa raskaissa töissä vapautti suomalaisia sotilaitamuihin tehtäviin. Sittemmin maataloudessa nämä olivat tarpeellista työvoimaa, ja joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta järjestely oli sekä vangeille että isäntäperheille mieluinen. Mikäli sotavanki oli ammattimies, pyrittiin tämän ammattitaitoa usein hyödyntämään. Itä-Karjalan siviilien merkitys oli suuri mitä erilaisimmissa tehtävissä. Sodan pitkittyminen sai suomalaiset käyttämään yhä suurempaa osaa väestöstä työvoimana. Samalla venäläisiksi katsotun väestönosan edut paranivat. Sekä sotavankeja että siviilejä työllistivät etenkin erilaiset metsätyömaat, mutta myös siviilimäisempiä töitä oli molemmille tarjolla.

Kenttäpostia-lehti ilmestyy 2.10.

Verkkokauppaan