14.10.2025

Tammenlehvän Perinneliitto järjesti yhdessä Etelä-Pohjanmaan alueellisen perinneyhdistyksen kanssa Seinäjoella kaikille avoimen Sodasta selviytymisen salaisuus -seminaarin torstaina 9.10. Samalla päivänmäärällä tasan 86 vuotta sitten Suomessa alkoi ylimääräisten harjoitusten nimellä kulkeva liikekannallepano. Seminaarissa historiantutkijat Olli Kleemola, Jenni Kirves ja Ville Kivimäki syventyivät puheenvuoroissaan siihen, miten sota ja sodan jälkeiset vuodet vaikuttivat yhteiskuntaan ja yksilöihin – miten sodasta selvittiin.

Etelä-Pohjanmaalla tehdään monipuolista veteraaniperinnetyötä

Tilaisuuden avasi Etelä-Pohjanmaan alueellisen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi. Hän kertoi Etelä-Pohjanmaalla tehtävästä vilkkaasta perinnetyöstä. Yhdistys järjestää muun muassa kaikille avoimia luentotilaisuuksia sekä osallistuu ahkerasti alueen erilaisiin tapahtumiin.

Ville Kivimäki, Jenni Kirves, Olli Kleemola ja Pertti Kortesniemi ehtivät yhteiskuvaan seminaarin jälkeen. Kuva Pia Mikkonen.

Seminaariin osallistunut Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen kiitteli niin ikään Etelä-Pohjanmaan alueellisen perinneyhdistyksen vilkasta toimintaa.

– On todella hienoa, että alueella tehdään näin paljon ja näin monipuolista käytännön veteraanityötä. Pro Patria -taulujen tietojen kokoaminen on hyvässä vauhdissa, on kaikille avoimia luentoja ja tilaisuuksia pitkin vuotta. Yhdistys nähdään myös monissa alueen messu- ja yleisötapahtumissa.

1970-luku oli veteraanien valtakautta

Seminaarissa pohdittiin laajasti sodan jälkeisen yhteiskunnan tilaa. Historioitsija, Turun yliopiston poliittisen historian dosentti Olli Kleemolan toi esille laajan näkymän suomalaisesta yhteiskunnasta ja veteraanien roolista siinä. Olli Kleemolan vasta julkaistu teos Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta on ensimmäinen historiantutkimus, joka luo kattavan kuvan koko veteraanisukupolven asemasta Suomessa. Tammenlehvän Perinneliitto oli vahvasti mukana tutkimuksen taustajoukoissa ja huolehti muun muassa hankkeen taloushallinnosta.

– 1970-lukua voidaan kuvata veteraanien valtakaudeksi. Veteraanit olivat päättävissä asemissa ja vaikuttivat itse vahvasti yhteiskunnassa, Olli Kleemola korosti.

Saman korsuelämän jakaneet veteraanit tiesivät mitä sota on, tiivisti Olli Kleemola veteraanien yhteishengen syntyhistoriaa. Kuva Jani Syvänen.

– Yhteiskuntaamme kuvaa hyvin se, että vuonna 1970 hallituksen 22 ministeristä 19 oli sotaveteraania. Niin ikään kaikissa eduskuntapuolueissa oli sotaveteraaneja kansanedustajina, Olli Kleemola painotti.

Olli Kleemola on tutkinut paljon veteraanien sodanjälkeistä elämää ja veteraanien vaikutusta yhteiskunnan kehitykseen. Veteraaneja oli Suomessa enimmillään kaikkiaan 800 000. Veteraanit työskentelivät aktiivivuosinaan omien oikeuksiensa ajajina. He olivat heti sodan jälkeen ja pitkälle 1980-luvulle saakka tiiviisti työelämässä rakentamassa yhteiskuntaa. Elinkeinoelämän lisäksi veteraanit toimivat politiikassa ja kansalaisjärjestöissä.

– Kuvaavaa on, että työmarkkinajärjestöissä veteraanit toimivat niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Nämä kaikki järjestöt pitivät niin sanottuja korsupäiviä, joissa veteraanit tapasivat toisiaan, tilaisuuksissa yhteiskunnallisella asemalla ei ollut merkitystä.

Sodan kurimuksen kokeneilla veteraaneilla oli keskuudessaan vahva yhteishenki.

– Korsupäivätkin kertovat siitä, että sodanaikainen yhteishenki kantoi pitkälle. Saman korsuelämän jakaneet veteraanit tiesivät mitä sota on.

Olli Kleemola ei pitänyt veteraanien ja nuorison suhteita niin kärjistyneinä, kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää.

– 1960-luvulla Suomessa nuorison radikalismi haastoi monia arvoja. Ristiriidat eivät olleet mitenkään kärjistetysti vain veteraanien ja nuorison välinen asia, vaan paljon monisyisempi kuvio. Veteraaneilta löytyi tukea nuorisolle ja päinvastoin, Olli Kleemola pohti.

Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen kiitteli Olli Kleemolan Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta -teosta sen tarinallisesta otteesta sekä veteraaneihin ja sodanjälkeiseen Suomeen liittyvien myyttien uudelleen tarkastelusta.

Timo Laitinen kiitteli Olli Kleemolan Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta -teosta sodanjälkeiseen Suomeen liittyvien myyttien uudelleen tarkastelusta. Kuva Jani Syvänen.

– On lohdullista kuulla, että myytti nuorison ja veteraanien ristiriitaisista väleistä ei pitäisi paikkaansa ainakaan siinä mittakaavassa, kun on usein ajateltu. Usein on puhuttu myös sotaveteraanien vaientamisesta. Olli Kleemolan teos kyseenalaistaa tämänkin myytin. Ehkä tässä menee sekaisin suhtautuminen Neuvostoliittoon ja veteraanien muistoihin. Ulkopolitiikkamme oli varoivaista, mutta ei veteraanien kokemuksia ja sotamuistoja kuitenkaan vaiennettu tai haluttu unohtaa.

– Kleemolan teokselle annan vahvan suosituksen. On hienoa näin Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtajanakin huomata, että suomalainen sodanjälkeinen yhdistyskenttä, jossa on toiminut todella monia erilaisia veteraanijärjestöjä, on nyt näin yhtenäinen, Timo Laitinen painotti.

Sodan jälkeen elettiin ihmisen kokoista elämää

Tietokirjailija, sotahistorioitsija Jenni Kirves on paneutunut sodasta selviämisen tunnehistoriaan. Seinäjoella hän pohti jälleenrakennusajan ilmapiiriä, ja niitä keinoja, mitkä auttoivat veteraaneja takaisin elämään. Jenni Kirves näki jälleenrakennusajan toiveikkaana, työteliäänä ja valoisanakin aikakautena.

Jenni Kirves kävi läpi jälleenrakennusajan ilmapiiriä. Kuva Jani Syvänen.

– Sanoisin, että sodan jälkeen elettiin ihmisen kokoista elämää. Oli työtä, perustettiin perheitä, syntyi lapsia, rakennettiin ja uskottiin tulevaisuuteen. Sodan jälkeen ei ollut niin ankaraa ja ankeaa kuin yleisesti ajatellaan. Vaikeudet olivat niin sanotusti ihmisen kokoisia. Ajateltiin, että jos on selviydytty sodasta, selvitään sen jälkeen mistä tahansa. Ilmapiiri oli hyvin optimistinen ja tulevaisuuteen suuntautuva.

– Työtä kyllä riitti, jälleenrakennuksen aika oli täynnä fyysisesti raskasta rakentamista ja raivaamista. Ruumiillisella rasituksella katsotaan olevan terapeuttista vaikutusta, se on myös henkisesti palauttavaa, Jenni Kirves selvitti.

– Yhteisöllisyys ja jopa tanssiminen auttoivat selviämään traumasta. Pitää myös mainita sauna, joka on suomalaisille tärkeä paikka. Siellä veteraanit hoitivat itseään ja tapasivat rintamakavereitaan. Rintamaoloissakin sauna rakennettiin aina kun oli mahdollista.

Jenni Kirves muistuttaa, että pelkkää auvoa ei elämä sodanjälkeisessä Suomessa ollut. ”Juoksuhautaan jääneet” on nimitys veteraaneille, jotka alkoholisoituivat ja syrjäytyivät. Oli takana isoja menetyksiä, sotavammoja, vaikeuksia sopeutua siviilielämään tai uuteen kotiseutuun. Elämä jatkuvassa kuoleman pelossa, kaatuneet aseveljet ja tiukat taistelutilanteet jättivät jälkensä. Sodan henkiset tai fyysiset traumat näkyivät rauhan ajan katukuvassa ja varmasti myös kotien seinien sisällä.

– Sodan jälkeen ajateltiin, että nyt on naisten vuoro taistella ja kannatella miehiään sekä henkisesti että ruumiillisesti. Korostettiin, että naisten pitää jaksaa ja ymmärtää, koska miesten kohtalo oli ollut niin kova, Jenni Kirves painotti.

Sotakokemusten käsittelyä kulttuurin keinoin

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjohtaja, dosentti Ville Kivimäki on tutkinut erityisesti toisen maailmansodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa sekä sodasta paluun problematiikkaa 1940- ja 1950-luvuilla. Hän on käsitellyt tutkimuksissaan paljon ihmisen kokemuksia, tunteita ja traumoja. Ville Kivimäki johtaa parhaillaan Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian tutkimushanketta ”Epätasa-arvoinen sota: Haavoittuvuus, stressi ja selviytyminen Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana”.

Ville Kivimäki mukaan sodasta ei ole vaiettu suomalaisessa kulttuurissa. Eri aikoina ovat päässeet ääneen eri kokemukset ja kokijat. Kuva Jani Syvänen.

– Elokuvat ovat hyvä esimerkki kulttuurista sotakokemusten käsittelyssä. Suomalaisissa elokuvissa on 1940-luvun jälkipuoliskolta aina nykypäivään käsitelty sotaa ja sen jättämiä muistoja. Erilaisia elokuvia on paljon, kyse ei ole vain Tuntemattomasta sotilaasta, Ville Kivimäki tiivisti.

Ville Kivimäki mukaan sodasta ei ole vaiettu suomalaisessa kulttuurissa, mutta aiheiden ja käsittelytapojen painopisteet ovat vaihdelleet.

– Sotakokemuksia on kyllä käsitelty taiteen ja kulttuurin keinoin jatkuvasti. Vaikeat ja traumaattisetkin kokemukset ovat tulleet esiin elokuvissa ja kirjallisuudessa, mutta eri aikoina ovat päässeet ääneen eri kokemukset ja kokijat.

Seminaarin päätteeksi paneelikeskustelussa käytiin läpi veteraaniajan tutkimuksen ongelmia. Kuvassa mukana vasemmalta historiantutkija Jenni Kirves, dosentti Olli Kleemola, FM Markku Honkasalo, dosentti Ville Kivimäki ja Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja v. 2004–2018 Markku Seppä. Äärimmäisenä oikella keskustelua seuraamassa Tammenlehvän Perinneliiton järjestöasiantuntija Heikki Karhu. Kuva Pia Mikkonen.

Teksti Minna Puntila