Suomenhevonen oli läpi sotavuosien sotilaan uskollinen vetoapu, jonka merkitys armeijan liikkuvuudelle oli ratkaiseva.

Suomen armeijan huolto tukeutui suuressa määrin hevosiin ja tykistökin oli pitkälti hevosvetoista viime sodissa. Suurin osa Suomen puolustukseen osallistuneista hevosista oli kotimaista rotua eli suomenhevosia. Suomenhevosen jalostaminen alkoi vuonna 1907. Siihen saakka maassamme oli ollut suomalaisia hevosia, kuten oli hakkapeliitoillakin aikanaan. Jalostuksen päämääränä pidettiin hyvää maataloushevosta. Vahva vetokyky oli tärkeä ominaisuus johon pyrittiin, mutta myös juoksijaominaisuuksia huomioitiin. Samaten arvostettiin hyvää, palvelualtista luonnetta. Kolmessa vuosikymmenessä onnistuttiin jalostamaan yleishevonen, joka palveli myös puolustusvoimia esimerkillisesti. Suomenhevosen rehtiys ja rauhallisuus tekivät siitä luotettavan aseveljen. Enimmillään suomenhevosia oli vuonna 1950, jolloin niitä oli 408 000 yksilöä. Määrä väheni nopeasti maatalouden motorisoitumisen myötä ollen 1970 enää 90 000. Nyt maamme kaikkiaan noin 70 000 hevosesta suomenhevosia on 20 000. Suurin osa niistä palvelee raviurheilussa.

Kenttäpostia-lehti ilmestyy 2.10.

Verkkokauppaan