Kenttäpostia 2/25

Isän ja tyttären tarina

Sotilas ja rauhan ajan lapsi

Mauri Sartion ja Leena Lassilan tarina on kertomus isästä ja tyttärestä, sotilaasta ja ensimmäiseen rauhan syksyyn syntyneestä tyttärestä. Mauri Sartion tarina alkaa kansainvälisestä ja vauraasta Viipurista, missä hän vuonna 1916 syntyi. Sartio kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta keväällä 1935. Kesäkuussa 1935 hän lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan, minkä jälkeen nuori ylioppilas kirjoittautui Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Sota kuitenkin muutti Mauri Sartion tarinan ja suunnitelmat.

Salamanisku Ensossa

Hilkka Nyyssönen valmistui sodan keskellä farmaseutiksi vuonna 1943. Sodan loppuvaiheessa hän työskenteli muun muassa Enson lääkevaraston hoitajana.

– Vanhempani tapasivat Enson apteekissa, äiti oli tiskin takana ja isä asteli sisään ryhdikkäänä univormussa. Siitä vähitellen alkoi nuorten seurustelu, mitä se nyt sota-aikana tarkoittikaan.

– Äitini kertoi, että oli kuin salama olisi iskenyt, kun isä astui apteekkiin. Se oli ainakin äidille rakkautta ensi silmäyksellä, kuvailee Leena Lassila vanhempiensa ensi tapaamista.

Yhteiselo alkaa turvesuolla Parkanon Lapinnevalla

Hilkka Nyyssönen ja Mauri Sartio menivät naimisiin heti alkukeväästä 1945, kuten olivat sopineet. Nuoresta viipurilaispojasta oli tullut sotaveteraani, monet vaarat ja kauhut nähnyt mies. Opinnot jäivät kesken ja koti sekä tutut seudut rajan taakse. Viipuriin tai Neuvostoliittoon ei kapteeni Sartio enää koskaan palannut.

Nuori Sartion perhe asettui sodan jälkeen pienelle paikkakunnalle Parkanoon. Mauri palkattiin SOK:n turvesuon työnjohtajaksi Lapinnevalle.

Isä kannusti Leenaa kaikessa, niin urheiluharrastuksissa kuin opinoissakin. Piti uskoa itseensä ja yrittää parhaansa. Leena kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen tyttölyseosta ja lähti opiskelemaan Helsinkiin kauppakorkeakouluun. Leena teki pitkän uran Stockmannilla, jossa hän aloitti vuonna 1968 sisäänostajana. Vuosien myötä hän eteni ostopäälliköksi ja vuonna 1989 ostojohtajaksi.  Leena Lassilasta tuli myös ensimmäinen nainen Stockmann-konsernin johtoryhmään.

Kuvassa Leena Sartio astelemassa avioon isänsä Mauri Sartion saattamana Tampereen Vanhassa kirkossa 30.8.1969. Leena tapasi aviomiehensä Erkki Lassilan Helsingin opiskelijaelämässä. Yhteiseloa on kertynyt jo 55 vuotta. Aviomies Erkki teki pitkän uran radiologian erikoislääkärinä Helsingissä. Leena ja Erkki ovat kasvattaneet karjaa ja viljelleet Erkin sukutilaa Hattulassa omien töidensä rinnalla.

Lue Leenan, Maurin ja Hilkan koko tarina 19.6.2025 ilmestyvästä Kenttäpostia -lehdestä.

Teksti Minna Puntila
Kuva Leena Lassilan kotiarkisto

Jälleenrakennus

Asuntopulasta rintamamiestaloon

Toisen maailmansodan päättymisestä alkoi vaativa ja aikaa vievä urakka, joka kesti pitkälle 1950-vuoteen. Sodan ja pommitusten tuhot kaupungeissa, etenkin Pohjois-Suomessa, olivat valtaisat. Samaan aikaan Suomella oli taakkanaan myös sille tuomittujen sotakorvausten maksu Neuvostoliitolle.

---

Sodissa oli menetetty tai tuhoutunut yli 150 000 kotia. Talojen lisäksi oli rakennettavana tai korjattavana lukuisia siltoja ja teitä sekä raivattavana peltoja niin siirtoväen kuin sodasta palaavien asutustoimintaan.  

Valtavista sotakorvauksista selviytymisen vuoksi teollisuuden tarpeet jouduttiin rakentamisessa laittamaan etusijalle. Rakentaminen – niin yksityiselä kuin julkisella puolella – oli sodan ja sitä edeltäneiden lamavuosien seurauksena ollut pysähdyksissä jo liki vuosikymmenen. Vaikka sillä nyt oli käytössään työvoimaa, oli haasteena puute rakennusmateriaaleista. Sementtiä oli liki mahdotonta saada ja esimerkiksi naulat jouduttiin käyttämään vanhoista rakennuksista uusiksi. Talkooapu oli merkittävässä roolissa kansan tehdessä kirjaimellisesti hartiavoimin töitä auttaessaan toisiaan ja maataan eteenpäin. 

Sodan jälkeinen, mm. teollisuuden kasvun synnyttämä murros suomalaisessa yhteiskunnassa näkyi myös kasvavana muuttona maalta kaupunkeihin, mikä heijastui myös perherakenteeseen ja sen kautta asunnontuotantoon. 

Jo heti Talvisodan jälkeen lanseeratut tyyppitalot yleistyivät sotien päätyttyä. Näistä tunnetuimmaksi nousi ns. rintamamiestalo, 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, joka oli rakennettu nimenomaan yhden ydinperheen tarpeisiin. Rintamamiestalojen rakennus jatkui 1960-luvulle saakka ja kaikkiaan niitä nousi ympäri Suomea liki 300 000 kappaletta.

---

---

Sotakorvaukset

Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta.  

Niin sotakorvausten arvon kuin maksuvuoden laskemisen suhteen noudatettiin poikkeuksellista laskentatapaa. Sotakorvausten arvoa esimerkiksi ei laskettu käyvin dollarihinnoin, vaan kultadollareina vuoden 1938 arvon pohjalta, minä on arvioitu tehneen arvosta n. 15% normaalidollaria korkeamman ja vuoden 1944 hinnoissa tuplanneen sotakorvaussumman todellisen määrän. Vaikka sotakorvaussopimus allekirjoitettiin joulukuussa, sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi sopimuksen mukaan aina Moskovan välirauhan allekirjoittamisen vuosipäivänä 19. syyskuuta. 

Maksuaikaa pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta syyskuussa 1952 ja muutama päivä sen jälkeen tämän myös henkisesti raskaan ajanjakson päättymistä juhlistettiin Helsingin Messuhallissa pidetyllä juhlalla.

---

---

Sotakorvaukset olivat huomattava rasite sodasta toipuvan maan taloudelle. Raskaimmillaan tilanne oli ensimmäisenä neljänä vuonna, jolloin sotakorvaukset muodostivat liki 16% valtion vuotuisista menoista. Nykyrahassa Suomi maksoi sotakorvauksia n. 4,5 miljardin euron edestä. 

 Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Sotakorvaustuotteisiin kuului puutavaran sekä metsä- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi mm. n. neljäsosa Suomen sodanjälkeisen kauppalaivaston aluksista sekä laivanrakennusalan uudistuotantoa.  

Toimitetut määrät olivat niin suuria, että esimerkiksi pelkästään itärajan taakse valmistetuista 535 laivasta olisi muodostunut yli 30 kilometriä pitkä jono. Kaikkiaan Suomi toimitti sotakorvaustuotteita Neuvostoliittoon 345 000 junanvaunulastillista. Jos vaunut olisi asetettu peräkkäin, olisi korvausjunan kokonaispituus olisi ollut yli 3 650 kilometriä.

---

Kylmä sota

SVT:n dokumentti Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä

Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä  Yle areena
Bröder mot världen

Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi Suomelle ja Ruotsille uusia vaaroja ja haasteita. Kylmän sodan alkuvaiheen tasapainottelussa tiedustelu- ja vakoilutoiminta on vilkasta, mutta sillä on myös katastrofaalisia seurauksia. (SVT, Ruotsi 2024.)

Kylmän sodan Suomi

Dokumenttisarja Kylmän sodan Suomi Yle areena

Mitä suomettuminen oli? Mitä itselle valehteleminen teki kansakunnalle? Kuinka syvään Suomi painui ”rähmälleen” ja mikä kaikki oli välttämätöntä? Vai oliko kysymys menestystarinasta, koska itsenäisyys onnistuttiin säilyttämään? Sarjassa kuljetaan maailmansodan lopusta 1990-luvulle saakka.