Jatkosodan päättänyt rauha johdattikin Suomen erikoiseen tilanteeseen: maa, joka vielä muutama viikko sitten oli ollut Suomen vihollinen määräsi Suomea nyt niin, että vihollisena olikin kohdeltava maata, joka vielä muutama viikko aiemmin oli ollut Suomen sotaponnistelujen merkittävin tukija.

Rauha tarkoittikin Suomelle vain uutta sotaa, jossa sillä oli vastassaan Saksa.

---

---

Sodan sopuisat syysmanööverit

Saksalaiset katsoivat tilanteen muututtua tärkeimmiksi tavoitteikseen yhä Petsamon nikkelikaivosten tuotannon turvaamisen itselleen sekä Pohjois-Norjassa olevien joukkojensa paluureitin varmistamisen.

Varsinaista sodanjulistusta Suomi ei Saksalle antanut missään vaiheessa: vasta J.K. Paasikiven hallitus totesi maaliskuussa 1945 sotatilan vallinneen 15. syyskuuta 1944 lähtien. Näin ollen mitään rauhansopimustakaan ei osapuolten välillä koskaan allekirjoitettu ja vasta vuonna 1954 Sakari Tuomiojan hallitus totesi sotatilan päättyneen.

Uutta tilannetta ei koettu ongelmattomaksi sodanjohdon kuin miestenkään keskuudessa. Neuvostoliitto painosti Suomea taisteluihin, mutta alkuun saksalaisjoukkojen vetäytyminen toteutettiin Syysmanöövereiden, eli syyskuussa 1944 Suomen ja Saksan välillä salaisesti sovitun yhteisen aikataulun mukaisesti.

Neuvostoliitto seurasi tilanteen kehittymistä tarkasti eikä siltä jäänyt huomaamatta, ettei mitään taisteluita näytetty missään käyvän. 29.9. Valvontakomission edustajat saapuivat Päämajaan Mikkeliin ja vaativat, että sille olisi toimitettava tarkka sotasuunnitelma ja raportoiva tilanteen kehittymisestä päivittäin. Mikäli Suomi kieltäytyisi, uhkasi Neuvostoliitto miehittää maan.

---

---

Varsinainen sota

Ensimmäiset aseelliset välikohtaukset Suomen ja Saksan joukkojen välillä käytiin syyskuun lopulla. Varsinaiseksi sodaksi se muuttui suomalaisten Röytän satamassa tekemän Tornion maihinnousun myötä 1.10. Sitä seuranneet Tornionlaakson rajut taistelut kestivät noin viikon ja vaativat yli tuhannen sotilaan hengen ja johtivat saksalaisten osalta koviin kostotoimiin.

Siitä eteenpäin sota jatkui saksalaisten vetäytyessä pohjoiseen poltetun maan taktiikkaa käyttäen, mikä Suomen kannalta merkitsi – mm. saksalaisten tuhoamien siltojen vuoksi – raskasta ja hitaasti etenevää takaa-ajoa. Tuhotut tieyhteydet hankaloittivat myös niin muonituksen kuin kaluston huoltokuljetuksia.

Rovaniemen suomalaiset valtasivat 16.-17.10. Vastassa oli täysi hävitys. Kaikkiaan etenevät saksalaiset hävittivät Lapin läänin rakennuksista lähes puolet.  Pahimmillaan kylistä tuhoutui 95 prosenttia ja esimerkiksi Rovaniemi hävitettiin käytännössä kokonaan – siltoja, liikenneyhteyksiä ja kirkkoa myöten. Vieläkin hirvittävämmän perinnön jätti kuitenkin heidän kalustonsa, jonka tuhoja siviiliväestön parissa korjataan Lapissa vielä tänäänkin.

Lappiin jäi saksalaisten jäljiltä noin 1,2 miljoonaa räjähdettä ja ammusta. Jo ensimmäisen raivauskesän 1945 aikana löydettiin Pohjois-Suomesta pelkästään miinoja yli 70 000. Tarkkaa määrää on vaikea antaa vieläkään, mutta niitä kerrotaan löytyvän yhä tuhansia joka kesä.

---

---

Lisää aiheesta

• Lapin sodan pitkä ja synkkä varjo: miinoja raivataan vielä 75 vuotta sodan päättymisen jälkeenkin
• Kuopiolainen Lapin sodan veteraani Panu Muraja: ”Sodasta pitäisi ymmärtää se, ettei pitäisi sotia lainkaan”

Siviiliväestön evakuointi

Sotavuosien evakoista puhuttaessa mainitaan yleensä vain karjalaisten kohtalo, unohtaen Lapin mittava evakuointioperaatio.

Partisaanivaaran vuoksi oli Lapin pohjoisimmista osista evakuoitu jo ennen sotaa noin 12 000 ihmistä. Heti aselevon jälkeen 6.9.1944 annettiin koko Lappia sekä Oulun läänin itäisiä kuntia koskeva koko siviiliväestön evakuointikäsky, joka toteutettiin vain muutamassa viikossa.

Suurin osa siviileistä evakuoitiin Pohjanmaalle ja muualle Suomeen, mutta koska Suomella oli ratkaistavanaan myös 400 000 Karjalan evakon kohtalo, suostui Ruotsi Suomen avunpyyntöön ja otti vastaan yli 56 000 Lapin evakkoa.

Kaikkiaan Lapista evakuoitiin 168 000 ihmistä, eli n. 75 prosenttia koko väestöstä. Lisäksi evakuoitiin kymmeniätuhansia karjaeläimiä, sillä niitäkään ei haluttu jättää saksalaisten armoille. Härkävaunujen lisäksi niitä kuljetettiin kävellen jopa satojen kilometrien mittaisia matkoja. Miesten ollessa yhä rintamalla, lankesi tämä tehtävä pääosin nuorille tytöille. Tämä selittää osaltaan sen, miksi 2020-luvulle tultaessa Lapissa paikoin jopa 70% tunnuksen omaavista veteraaneista oli naisia.

---

---

Asemasota

Marraskuun loppuun mennessä olivat jäljellä olevat saksalaisjoukot linnoittautuneet Lätäsenon tienoilla sijaitsevaan, Käsivarren poikki kulkevaan Sturmbock-asemaan, mihin suomalaisilla ei vähäisillä resursseillaan ollut mahdollisuuksia hyökätä. Alkoi loppusodan kestänyt asemasotavaihe, missä varsinaisia sotatoimia ei kummankaan osapuolen taholta nähty.

Suomalaisten jouduttua välirauhanehtojen mukaan kotiuttamaan joukkonsa, jäi Suomen armeijan riveihin tuossa vaiheessa ainoastaan vuonna 1924 ja 1925 syntyneet ikäluokat sekä alle kaksi vuotta vakinaisessa väessä palvelleet. Tästä syystä Lapin sotaa kuulee kutsuttavan myös ”lasten ristiretkeksi” tai ”lasten sodaksi”.

Tammikuussa saksalaiset vetäytyivät pääosin Norjan puolella sijaitsevaan puolustuslinjaan. Loppukeväästä Suomen sotajoukot olivat käytännössä kutistuneet yhteen taisteluosastoon. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomesta 27.4.1945, minkä vuosipäivää on vuodesta 1987 vietetty kansallisena veteraanipäivänä.

---

---

• 75 vuotta tämän kuvan otosta – totuus Suomen sotahistorian ikonisimman kuvan takaa

Tappiot

Lapin sodassa kaatui 774 suomalaismiestä ja haavoittui 2 904. Kadonneita oli 262, joista 164 joutui sotavangeiksi. Saksalaisten tappiot olivat lähes 1000 kaatunutta, yli 2 000 haavoittunutta sekä 1 300 sotavangiksi joutunutta.

Suomalaisten saamat vangit luovutettiin Neuvostoliittoon, josta henkiin jääneet palautettiin kotimaahansa 1950-luvun mittaan. Saksalaisten ottamat suomalaisvangit puolestaan kuljetettiin Norjaan, josta useimmat vapautettiin keväällä 1945.

Läänin karjasta menetettiin yli kolmannes eli n. 25 000 päätä. Saman verran menetettiin myös poroja.

Sotaleskien tai -orpojen määrää ei tämän sodan osalta ole mahdollista antaa, koska kaatuneista tehdyt taulukot eivät erittele, missä sodassa he kuolivat, joten Lapin sodan aikajaksolla kaatuneissa on myös runsaasti Jatkosodassa saamiinsa vammoihin kuolleita.

Siviiliuhreja maastoon jääneet räjähteet aiheuttivat vielä vuosia sodan jälkeen, minkä vuoksi jälkeenpäin on annettu kritiikkiä, että mittavan miinavaaran huomioon ottaen annettiin evakkoväen paluun tapahtua aivan liian aikaisin. Pelkästään seuraavan viiden vuoden aikana henkensä menetti niiden seurauksena 205 siviiliä.

Läänin kärsimien tuhojen vuoksi nyt alkanut jälleenrakennuksen aika oli Lapissa erityisen raskas ja siihen saatiin apua etenkin YK:n hätäapu- ja jälleenrakennusjärjestö UNRRA:lta, joka toimitti Suomeen mm. elintarvikkeita, tekstiilejä, lääkkeitä ja taloustarvikkeita.

---

---

---