Presidentti Paasikivi korosti historian tuntemisen merkitystä tulevaisuuden hahmottamisessa. Tämän ovat myös useat muutkin havainneet. Lapsen luontainen tiedonjano on keskeinen tekijä kasvussa itsenäiseksi ja menestyväksi aikuiseksi. Siksi kouluikä on hedelmällisin aika tarjota perinnetietoa.

Pielaveden koulut ovat myötämielisiä perinnetyölle. Opetussuunnitelmissa sille ei ole varattu omaa aikaa, vaan se sisällytetään muun opetuksen oheen.

– Rannankylän koululla käydään läpi vuosittain kansanperinnettä koko Suomen kuin Pielavedenkin tasolla. Perinnekasvatus nivoutuu eri aineiden opetukseen. Alkuopetuksessa aihe käsitellään äidinkielen yhteydessä ja vanhemmilla oppilailla äidinkielen ja historian yhteydessä. Suurempia oppimiskokonaisuuksia järjestetään vuosittain eri teeman ympärille. Näitä kutsutaan nimellä MOK (monialaiset oppimiskokonaisuudet). Silloin mahdollisimman moni oppiaine nivotaan yhden teeman ympärille. Kevään 2023 MOK-tapahtumamme aiheena oli Pielavesi nyt ja ennen, kertoo rehtori Merja Keinänen.

Tapahtuma muodostui useista ”rasteista” Rannankylän koulun lähistöllä ja siihen osallistuivat myös Säviän ja Pohjois-Pielaveden koulun oppilaat. Viitos- ja kuutosluokkalaiset pääsivät Teijunmäelle reserviläisten ohjauksessa harjoittelemaan sotilaallista käytöstä ja puolustautumista vanhoissa kaivannoissa. Aikanaan siellä olivat suojeluskuntalaiset harjoitelleet tarkkuusammuntaa ja sotilastaitoja. Toisena kohteena heillä oli ortodoksinen kirkko. Kirkkoon ja ikoneihin tutustumisen lisäksi he saivat tietoa evakoista ja ortodoksisuuden asettumisesta luterilaiseen ympäristöön. Muina kohteina olivat keihäänheitto Suojalan kentällä sekä käynti Lepikon torpassa tutustumassa Urho Kekkosen syntymäkotiin.

Kolmos- ja nelosluokkalaisille kerrottiin Rannankylän koulun historiasta, opetettiin liikuntahallissa lentopalloa ja kotiseutumuseolla eläinten jälkien tunnistusta ja metsästystietoja. Suojalan pihalla olevalla sotiin lähdön muistomerkillä kerrottiin Suojeluskunnan osuudesta liikekannallepanossa ja sotaa edeltäneessä koulutuksessa. Sisällä katsottiin valokuvia ja keskusteltiin Suomenhevosen merkityksestä sen ajan yhteiskunnassa ja rintamalla. Salissa katsottiin elokuvaa Pielaveden ja Keiteleen miesten sotaan lähdöstä ja olosuhteista rintamalla.

Nuorimmilla oppilailla oli ohjelmassa muun muassa ”vanhan ajan” koulua ja saivat harjoitella laskentoa ja kaunokirjoitusta.

Kevätretket ovat yksi mahdollisuus syventää opetusta opetussuunnitelman vaatimuksia syvemmälle. Säviän koulun johtaja Sari Korhonen kertoo:

– Säviän koulu vieraili luokkaretkellään keväällä Kainuun prikaatin avointen ovien päivässä. Tutustuimme vierailun aikana kalustoon, ajoneuvoihin ja tupiin. Meille esiteltiin mm. lämpökameroiden ja kompassien käyttöä. Ruokalassa söimme hernekeittoa ja pannukakkua. Sotkussa tietysti täytyi käydä munkkeja maistamassa. Aivan lopuksi näimme hyökkäysharjoituksen kentällä. Se oli todella vaikuttava. Maailmantilanteen tiedostaen ainakin opettajalla silmät kostuivat, kun ajatteli, että mikä onni on saada asua itsenäisessä Suomessa.

– Kansallinen veteraanipäivä voidaan huomioida luokissa ottaen huomioon liputuspäivän. Ainakin isompien oppilaiden kanssa voidaan käydä läpi asiaa tarkemminkin ja kuunnella esimerkiksi erilaisia marsseja ja vaikkapa kappaleen Veteraanin iltahuuto.

– Tämä päivä on saanut myös hyvin vahvan ja erilaisen merkityksen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Muistan erään oppilaan lausahtaneen, että: ”Kohta se tuokin Ukrainan sota unohtuu kaikilta.”, kertoi Sari -opettaja.

Lokakuussa vietetään Suomen hevosen päivää ja siinä yhteydessä kerrotaan rintamalla ahertaneiden Suomen hevosten tehtävästä.

Itsenäisyyspäivä huomioidaan koulussamme yleensä koko koulun päivänavauksen yhteydessä. Kuunnellaan Finlandia ja/tai lauletaan Maamme-laulu.

Pohjois-Pielaveden koulun johtaja Elina Savokallio kertoi liputuspäivän ohjelmaan kuuluvan yhteisen lipunnoston ja oikean toimintatavan harjoittelun.

Lukion perinteistä kertoo vararehtori Pentti Virolainen:

– Itsenäisyyspäivän alla Kaatuneiden muistokiven luona pidetään hiljentymishetki, jota ennen joku henkilökunnasta on pitänyt puheen itsenäisyydestä ja sen merkityksestä jälkipolville sekä sodan seurauksista sota-ajan ihmisille ja jälkipolville. Myös jälleenrakennusajasta olemme usein tilaisuudessa puhuneet. Kaatuneitten muistopäivänä tai sen tienoilla aamunavauksessa kerromme muistopäivän historiaa sekä tietenkin sodassa sotineitten ja niissä kaatuneitten uhrauksista isänmaalleen.

Lukiolaiset ovat useana vuonna pitäneet nuorten puheenvuoron veteraanien joulujuhlassa 12.12. Perinteisesti juhla avataan jonkun Rannankylän koulun luokan esittämällä ohjelmalla.

Pielaveden yhtenäiskoulun (6. – 9. luokat) rehtori Hannamari Moisa kertoo ruokahistorian opetuksesta:

– 8. luokan kotitaloudessa käsitellään ruokahistoriaa. Aloitamme 1940-luvulta ja etenemme 10 vuotta kerrallaan nykypäivään asti. 1940-luvulta valmistimme oppilaiden kanssa puolukkapuuroa ja ässäkeksejä. Teoriaosuudessa oppilaat saivat oppia mm. 1940-luvun ruokavaliosta (lihaa, rasvaa ja sokeria vain harvoin saatavilla) pula-ajasta, pula-ajan ruokaresepteistä, elintarvikkeiden sääntelystä ja maksuttoman kouluruoan tarjoamisen aloittamisesta. Ässäkeksien nauttimisen yhteydessä oppilaat saivat tietoa keksien historiasta ja siitä, miten ässäkeksien nauttimiseen yhdistettiin isänmaan asioista puhuminen.

Itsenäisyyspäivää muistetaan joka vuosi jollain tavalla. Tuolloin on kouluruokailu vähän juhlavampi. Viime vuonna kaikki oppilaat olivat juhlasalissa ja pari oppilasta luki ääneen tekstin, jossa kerrottiin Suomen tärkeistä tapahtumista ennen ja jälkeen itsenäistymisen sekä nostettiin esiin joitain tärkeitä suomalaisia henkilöitä. Tekstiä havainnollistettiin samalla valokuvin ja musiikein.”

Kaikilla kouluilla otetaan myös vastaan vieraita. Esimerkiksi lukiolla on viime vuosina ollut lukiolaisille puhumassa erilaisia vieraita, kuten Lottaperinneyhdistyksen edustajat, historioitsija Jouko Kokkonen ja Pinja Pennanen Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Uuttakin kehitellään. Jo useampana keväänä on joku Rannankylän koulun luokka käynyt keräämässä Sankarihaudoista kynttilälyhdyt varastoon. Säviän koululta Sari Korhonen kirjoittaa:

– Lupaudumme tosiaan viemään joulukirkon yhteydessä sankarivainajien patsaan luo kynttilöitä. Sen voisivat tehdä 5.-6.-luokkalaiset. Yhteistyönä voisimme vielä viritellä sellaista, että saisimme koulullemme vierailijan kertomaan sota-ajasta.

– Meidänkin koulullemme voi tulla vierailemaan ja katsomaan, olisiko täällä paikkaa niille sota-ajan esineille. Voisimme niitä pitää vaikka viikon-pari ja sitten taas vaihtaa jonkin toisen koulun kanssa, ikään kuin kiertävän näyttelyn tapaan. Tähän yhteyteenhän voisi pyytää vanhempiakin katsomaan näyttelyä ja esineistöä.

Yhä harvempi sota-ajan kokenut meillä on keskuudessamme ja entistä tärkeämmäksi tulee koulujen osallistuminen perinnetiedon ylläpitoon.

Paavo Leppänen