Maailman ruokapäivä muistuttaa nälästä

Yli 800 miljoonaa ihmistä elää nälkäisenä ympäri maailmaa, samalla kun kaikesta tuottamastamme ruuastamme katoaa hävikin myötä taivaan tuuliin noin kolmannes. Nälkä on suomalaisillekin tuttu vieras. Viimeksi se ilmestyi maahamme sota-aikana, pahimmillaan se kuristi kurkkuja lanttutalvena 1942.

Kaupungeissa nurmikot, puistot ja takapihat muutettiin perunamaiksi. Kuva ajalta 1942-1944, kuvaaja  Antti Pänkäläinen, Finna/Keski-Suomen museo

Elintarvikkeiden jakelua valvoi vuonna 1939 perustettu kansanhuoltoministeriö. Ensimmäisenä kortille joutuivat kahvi ja sokeri syksyllä 1939. Pian säännöstelyn piiriin tulivat lähes kaikki peruselintarvikkeet: vilja, maito, voi, liha ja juustot. Yhteensä käytössä oli sodan aikana yli 50 erilaista säännöstelykorttia.

Korvikkeet

Kun oikeita raaka-aineita ei saanut, niille etsittiin korvaajia luonnosta ja teollisuudesta:
Oikeaa kahvia jatkettiin aluksi rukiilla, ohralla, lantulla ja voikukanjuurilla. Myöhemmin siirryttiin kokonaan kahvittomaan vastikkeeseen. Makeuttamiseen käytettiin sakariinia.

Leipäjauhoja jatkettiin tarvittaessa esimerkiksi puunjalostusteollisuuden selluloosalla.
Omaa tupakkaa kasvatettiin takapihoilla, ja tätä kotikutoista versiota kutsuttiin kessuksi tai palturitupakaksi.

Omavaraisuus ja hätäruoka

Kaupungeissa nurmikot, puistot ja takapihat muutettiin perunamaiksi, ja perunan kulutus kolminkertaistui sota-aikana. Kaupungeissakin kasvatettiin possuja ja vaikkapa kaneja proteiinin lähteeksi. Ruokavaliota täydennettiin kalastuksella, sienillä, marjoilla sekä villiyrteillä, kuten nokkosella ja järviruo’olla.

Maailman ruokapäivä

Teksti Minna Puntila