Sotilaskotitoiminta käynnistettiin vuonna 1918 Suomen sisällissodan jälkimainingeissa, samana vuonna kuin yleinen asevelvollisuus laki tuli voimaan. Vuoteen 1921 mennessä sotilaskoteja oli jo perustettu ympäri Suomen ja tuolloin katsottiin järkeväksi perustaa kattojärjestö Sotilaskotiliitto.

Sotavuodet – Talvisota

Sotilaskoti koki vuosien 1939-45 sodat kuten muukin yhteiskunta. Talviosodan aikana kukin sotilaskotiyhdistys hoiti toimintaa omien joukkojen keskuudessa niin rintama- kuin kotirintama oloissakin.

Talvisodan syttyessä Sotilaskodin merkitys kasvoi. Taistelujen aikana sotilaskotisisaret palvelivat oman henkensä uhalla, monesti voimiensa äärirajoilla. Talvisodan seurauksena menetettiin 50 sotilaskotia joko menetetyille alueille tai pommituksissa.

Sotavuodet – Jatkosota

Jatkosodan syttyessä Suomen Sotilaskotiliitolla oli talvisodan kokemuksin muodostettu valmis, sotaväen liikkeisiin mukautuva organisaatio kenttäarmeijan palvelemiseksi. Tuolloin myös yhtenäiset sotilaskotiasut otettiin käyttöön. Asut olivat samanlaiset kuin lotilla, mutta mekoissa oli vain vasemmanpuoleinen rintatasku.

Rintama-alueilla sotilaskoteja perustetiin korsuihin, erilaisiin rakennuksiin ja sotilaskoteja rakennettiin ihan varta vasten.

Jokaisen sotilaskodin perustehtäviin kuuluivat hengelliset tilaisuudet. Lisäksi sotilaskoti-toimintaan kuuluivat viihdyttävien taiteilijoiden ohjelmanumerot ja rintamakiertueiden järjestäminen. Ja rintamakodeissa oli käytettävissä kirjasto, sanomalehtiä, radio, soittimia ja ajanvietepelejä.

Hyökkäysvaiheessa sotilaskodit liikkuivat joukkojen mukana ollen usein aivan eturintamassa. Työ oli fyysisesti hyvin raskasta.

Sotilaskoti tänään

Sotilaskoti (armeijaslangilla sotku tai sode) on varuskunta-alueella toimiva kahvila, jossa on myös kioskitoimintaa. Sotilaskotien asiakkaat ovat pääasiassa varusmiehet ja heidän läheisensä, kantahenkilöstöön kuuluvat upseerit, aliupseerit, sotilasammattihenkilöt, siviilit sekä kertausharjoituksiin osallistuvat reserviläiset. Sotilaskotitoimintaa ylläpitää 4 800 vapaaehtoista ja vajaat 200 palkattua työntekijää.

Sotilaskoti rintamalla oli keidas jossa sai pääsi henkisesti hetkeksi pois sodan jaloista. Keidas se on tänäkin päivänä, kun varuskuntapalvelustaan suorittavat nuoret tulevat munkkikahville, ostamaan karkkipussin, tilaamaan pizzaa tai pelaamaan lautapelejä.

Sotilaskoteja pyörittävät sotilaskotiyhdistykset suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisten ”vihreiden sisarten” ansiosta sotilaskotien hinnat ovat edullisia. Sotilaskodit ovat kuuluisia munkeistaan ja muista leivonnaisista. Sotilaskodeissa on televisio, tietokoneita internetyhteyksineen ja kirjasto. Kodeissa ei ole ostopakkoa, vaan sen tarkoitus on tarjota varusmiehille kodinomainen ympäristö, missä viettää vapaa-aikaansa.

Minun harrastukseni

Kuulun myös itse sotilaskotisisariin – eli vihreisiin sisariin. Mottomme on ”hymyllä ja sydämellä”. Käyn vapaaehtoisena auttamassa Merisotakoulun sodessa ja myyjäisissä. Tunnen että teen tärkeää vapaaehtoistyötä ja kanssasisaret ovat todella mukavaa ja rempseää porukkaa. Suosittelen tätä harrastusta muillekin. Samalla saan olla mukana vapaaehtoisen maapuolustustyön piirissä.

Liina Pehkonen
lukiolainen

Lähteet

• Sotilaskotiliitto.fi
• Sotilaskotiperinne yhdistys
• Vihreät sisaret -kirja