Sotainvalideille taloja Porvoon soturikylästä ja Stiftelsen krigarby i Borgå perustettiin vuonna 1944
Vuosina 1941-42 rakennettiin Porvoon Soturikylä – Borgå Krigarby, johon sen valmistuttua kuului parikymmentä asuinrakennusta ja talousrakennuksia. Nämä kaikki oli tarkoitettu talvi- ja jatkosodan ruotsinkielisille sotainvalideille. Hanke oli yksityishenkilöiden keksimä ja toteuttama. Hanke rahoitettiin Borgåbladet-lehden avulla yleisöltä kerätyin varoin ja se lähti paikallisesta aloitteesta, mikä tuohon aikaan oli harvinaista.
Keräyksen käynnisti vuoden 1940 lopulla Borgåbladetin päätoimittaja Helmer J. Wahlroos, ja se tuotti pian runsaasti varoja paljon laajemmaltakin alueelta kuin Borgåbladetin levikkialue. Varoja lahjoittivat niin tavallinen kansa kuin paremmassa taloudellisessa asemassa olevat kansankerroksetkin. Paikalliset teollisuuden- ja liikkeenharjoittajat, kuten August Eklöfin konserni, makeistehtailija Lennart Brunberg sekä Laborin Porvoon haaraliike tekivät niin runsaita lahjoituksia, että niiden avulla saatiin rakennetuksi kokonaisia taloja. Myös Ruotsissa, jonne Wahlroosilla oli hyvät yhteydet, tuli huomattavia lahjoituksia mm Sveriges Lantbruksförbund ja laulaja Alice Babs. Näin kohosi joukko rakennuksia, jotka nimettiin lahjoittajien mukaan: Nyländska Lottastugan, Borgå sockens Lottahus, Borgå Lottahemmet, Kustartilleriets hus, Marthastugan, Laborstugan, Eklöfska huset, Ålandshuset, Sibbohuset, Brunberska huset, von Rettigska huset ja ruotsinruotsalaisten lahjoittama Bjellebohuset.
Soturinkylän rakentamishanke syntyi päähänpälkähdyksestä ja se toteutettiin improvisoiden. Alun perin tavoitteena oli ainoastaan invalidikoti, johon kuuluisi vain yksi rakennus, mutta kun ajatus sai varsin suurta vastakaikua, suunnitelmia laajennettiin useaan kertaan. Keräys ja rakennushanke pantiin toimeen yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton, sen Porvoon alaosaston sekä Stiftelsen Svenska Invalidhem i Helsingfors – säätiön kanssa. Porvoon kaupunki antoi tarkoitusta varten käyttöön viideksikymmeneksi vuodeksi kaksi korttelia urheilukentän pohjoispuolelta, ja alueen kaavoitti arkkitehti Anna-Liisa Stigell. Käytännön rakennustyö pantiin toimeen osaksi talkootyönä, johon osallistui kaupungista ja sen ympäristöstä saatuja vapaaehtoisia, osaksi sen suorittivat Porvoon palomiehet sekä rannikkotykistön rivimiehet ja aliupseerit.
Asuntojen haltijoiksi hyväksytyt kahdeksantoista sotainvalidia perheineen saivat ne omikseen edullisin lainaehdoin. Rakennusprojektin improvisaation luonteelle on kuvaavaa, että Stiftelsen Krigarby i Borgå perustettiin vasta jälkeenpäin, vuonna 1944, huolehtimaan Soturinkylän rakennuskompleksin taloudenhoidosta.
Krigarby i Borgå vihittiin asumiskäyttöön keväällä 1942 ja se oli ensimmäinen sotavuosina rakennetuista ns. asevelikylistä. Sellaisia syntyi vuosina 1943-44 myös mm Tampereelle, Lahteen, Ouluun, Savonlinnaan, Vaasaan ja Kokkolaan. Lisäksi pystytettiin lukuisille paikkakunnille yksi asevelitalo tai muutamia, ja monia jo olemassa olevia rakennuksia kunnostettiin ja uusittiin sotainvalidien asuttaviksi. Koko maahan sotavuosina rakennettujen asevelitalojen lukumäärästä ei ole täydellistä tilastoa, mutta luultavasti pystytettiin enemmän kuin kaksituhatta uutta asuintaloa. Porvoon Soturikylän rakennuskanta käsittää ehkä noin 0,9 % näistä.
Lähde: Westerlund – Koskimies: Porvoon kaupungin historia IV, vuodet 1917-1996.
Lisää Porvoon soturikylästä löydät täältä:
Juha Jämbäck: Soturikylä – Suomen ensimmäinen asevelikylä
