Veteraaniperinteen hengellinen perintö elää sanoissa koti, uskonto ja isänmaa. Nuorten tavoittaminen on tärkeää. Veteraanijärjestöjen hengellisten työn päiviä vietettiin aurinkoisessa Lahden Siikaniemessä 5.–6. syyskuuta. Päiville osallistui noin 80 asiasta kiinnostunutta.

Siikaniemessä pohdittiin muun muassa hengellisten arvojen merkitystä perinnetyössä. Aiheesta alustaneen rehtori Ilpo Saarelaisen mukaan koti on tärkeä uskonnon kieli. – Olemme lähteneet kodista ja sinne palaamme.

Keitä olemme ja mistä tulemme

Paneelin osallistunut valtiosihteeri Päivi Nerg pohti, että millainen arvopohja meillä on tästä eteenpäin kestää sotatilanteita. Mikä on henkinen kriisinkestokykymme. Miten me kestäisimme tässä tilanteessa ja kestäisimmekö?

– Olennaista on kosketuspinta omaa elämään. Kestokyky yksilön tasolla liittyy siihen, keitä olemme ja mistä tulemme – historian ymmärtäminen. Siihen kuuluu myös hengellinen puoli, kirkkoherra Heikki Pelkonen jatkoi ajatusta.

Saarelainen aprikoi kestokykyä – sitä on hankala tietää.

– Ensimmäisenä sitä haluaisi perheensä turvaan. Me haluamme säilyttää tämän elämisen muodon ja säilyttää sen jälkipolville, vaikka henki menisi.

Neljäs panelisti, toimittaja Tapani Ripatti asetti kysymyksiä: – Tässä maassa on niin paljon hyvää, jota kannattaa puolustaa. Onko motiivimme sama kuin esimerkiksi talvisodassa? Ja mikä rooli Jumalalla on maanpuolustustahdon ylläpitämisessä?

Perinteet voivat antaa vastauksia

Myös toisena päivänä osallistujat saivat nauttia paneelikeskustelusta, jossa puhujina olivat arkkipiispa Jukka Paarma, kappalainen, kenttäpiispa emeritus Pekka Särkiö, kenttärovasti Risto Kaakinen ja kirkkoherra Heikki Pelkonen. Paneelin juonsi osastonhoitaja Kaarina Suhonen.

Jukka Paarmaan mukaan sota sinänsä on jo eettinen kysymys, ja sen oikeutuksesta eettisyys nousee aina uudestaan esille. Juontaja ja panelistit vasemmalta: Kaarina Suhonen, Jukka Paarma, Pekka Särkiö ja Risto Kaakinen.

Arkkipiispa Jukka Paarma alusti aiheeseen.

– Perinteen parhaat puolet antavat tienviittoja sille, mitkä ovat tärkeitä arvoja sekä millaisia eettisiä ja moraalisia ratkaisuja elämässä teemme; ne voivat antaa vastauksia tai hyviä ideoita.

– Puheissamme pitää olla faktoja, mitä veteraanit olivat ja minkälaisia kokemuksia heillä oli. Tässä auttavat tarinat. Ei pidä liikaa romantisoida veteraanien uskoa tai sankaruutta. Heidän kokemuksistaan on kyllä paljon kerrottavaa.

Arkkipiispa muistutti myös, että emme puhu vain sota-ajasta vaan koko sotasukupolvesta.

– Ne, jotka hoitivat kodin ja pellot ja tekivät työtä yhteiseksi hyväksi. Ja kuinka sotavuosien jälkeen rakennettiin uusi Suomi. Veteraaneja oli paljon yhteiskunnan kannattajina ja vastuussa myös poliittisista päätöksistä.

Iltahartaus ja ideoita yhdistykseen

Hengellisten päivien paneelien lisäksi tapahtuman muuta antia olivat muun muassa lipunnostot ja -laskut, piispa Mari Parkkisen pitämä iltahartaus ja aamun messu ehtoollisineen.

Perjantaiaamun messun pitivät Pekka Särkiö (vas.) ja Heikki Pelkonen.

Lahden Sotaorvot ry:n puheenjohtaja Tuula Niipala oli päivien ensikertalainen. Paneelikeskustelusta hän sai monipuolisesti ideoita siitä, miten sota-ajan perintöä voitaisiin siirtää seuraaville sukupolville.

– Erityisesti mieleeni jäi seuraavia keinoja: tarinoiden kertominen ja niiden kautta tunteisiin vaikuttaminen, tilaisuuksissa ja tapahtumissa nuorten ottaminen mukaan tehtäviin ja ohjelmasuorituksiin, rohkeus puhua myös hengellisistä asioista sekä kouluvierailut.

– Nostan vielä sanat koti, uskonto, isänmaa esille. Tavoitammeko oikeasti kaikki nuoret vai katsommeko liian kapeasti? Me ajattelemme täällä samanmielisesti. Tärkeää on, miten saamme mukaan sellaiset, joille kaikki tämä ei ole arkipäivää tai edes samanmielisyyttä, summasi päivien vetäjä Heikki Karhu Tammenlehvän Perinneliitosta.

Teksti ja kuvat: Marju Hulttinen