Jaakko Valtanen 1925–2024
Yhteiskuntasuhteita rakentanut komentaja

Puolustusvoimain komentajana vuosina 1983–1990 toiminut kenraali Jaakko Joukamo Valtanen kuoli 17.1.2024 Kaunialan sairaalassa. Upseeriperheeseen 9.2.1925 Hämeenlinnan maalaiskunnassa syntynyt Valtanen oli kuollessaan 98-vuotias. Hän oli viimeinen puolustusvoimien palveluksessa ollut veteraanien tammenlehvätunnusta asetakissaan kantanut upseeri.

Valtanen valmistui upseeriksi Merisotakoulun rannikkotykistölinjalta kadettikurssinsa priimuksena toukokuussa 1946. Tätä ennen hänelle oli kertynyt kokemusta sotatoimista jo talvisodan syttymisestä lähtien vapaaehtoisena suojeluskuntapoikana ja varusmiehenä.

Alkuvaiheen miinanraivaustehtävien jälkeen Valtasen ura jatkui aina 1960-luvun alkuun saakka nuorelle upseerille tyypillisesti joukko-osastopalveluksessa ja sotakouluissa. Aikakauden olosuhteet olivat kuitenkin epävarmat ja muutkin vaihtoehdot kävivät mielessä. Urapäätös kuitenkin piti. Yleisesikuntaupseeriksi Valtanen valmistui 1954 lopulla päättyneeltä Sotakorkeakoulun kurssilta.

Kenraalikuntaan Jaakko Valtanen ylennettiin 1975 pääesikunnan komentopäälliköksi tullessaan.

Jaakko Valtasen uraan on sisältynyt useita vaiheita, joilla on ollut merkitystä hänen ajattelulleen suomalaisesta sotilaasta, maanpuolustuksesta ja yhteiskunnasta. Tällaisia ikkunoita yhteiskuntaan ovat olleet muun muassa pääesikunnan tiedotusosasto päällikön tehtävä opiskelijaradikalismin vuosina 1960-luvun lopulla ja sitä seurannut valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtajan tehtävä 1970- luvulla, jolloin puolustusvoimiin kohdistui monia kansanvaltaisen ohjauksen vaatimuksia.

Nämä ja monet muut tehtävät koulivat Valtasesta puolustusvoimien yhteiskuntasuhteita vaalivan monipuolisen osallistujan ja vaikuttajan, jonka mielestä yleinen asevelvollisuus ajan mukaan muuttuneenakin on eräs demokraattisen järjestelmämme ja puolustuksemme keskeisimmistä kulmakivistä.

Valtasen aika puolustusvoimain komentajana ajoittui 1980-lukuun, jolloin yhteiskunnassa tapahtui monia muutoksia, jotka heijastuivat myös puolustusvoimiin ja aiheuttivat henkilöstö- ja koulutusjärjestelmiin muutostarpeita. Määrärahat olivat niukat, ja vaikeitakin päätöksiä oli tehtävä.

Komentajakauden keskeisiä tavoitteita olivat materiaalisen valmiuden parantaminen, valmiustoimintojen kehittäminen, organisaatiouudistus ja henkilöstöjärjestelmän uudistamistyö. Materiaalisen valmiuden kehittämistä lukuun ottamatta Valtanen itse totesi olevansa tyytyväinen työnsä tuloksiin.

Reserviin siirryttyään Jaakko Valtanen oli viime vuosiin asti aktiivinen keskustelija ja ajatusten herättäjä hänelle tärkeissä teemoissa. Monissa puheissaan ja kirjoituksissaan Valtanen on tuonut ajankohtaiseen keskusteluun omat käsityksensä maanpuolustuksesta ja turvallisuuspolitiikasta, mahdollista puolustusliitto Naton jäsenyyttä unohtamatta.

”Suomen kaltaisen pienen maan tavoitteena on ennalta estää sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa voisimme joutua sotilaallisesti uhatuksi. Parhaiten tämän on katsottu olevan saavutettavissa olemalla tiiviisti yhdessä niiden maiden kanssa, joihin olemme jo kulttuurimme, taloutemme ja demokratiamme arvojen puolesta sitoutuneet. Naton jäsenyydessä tämä turvallisuustavoite on nyt odotusteni mukaisesti toteutunut”, Valtanen totesi lokakuussa 2023 antamassaan haastattelussa.

2000-luvun alussa Valtanen oli ensimmäisten joukossa tekemässä ehdotuksia erityisen järjestön perustamisesta veteraanisukupolven perinteen siirtämiseksi tuleville sukupolville. Valtasen viesti perinnetyön jatkajille on selkeä: ”Tulevaisuuden lähtökohtana olisi tärkeätä, että me pitäisimme kiinni yhtenäisyydestä ja veteraanisukupolvelle tärkeistä arvoista. Muistaisimme, että rauha, vapaus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.”

Jaakko Valtaselle tärkeä levähdyspaikka vuosien saatossa on ollut 1967 hankittu Prästholmin kesäpaikka Snappertunassa. Kahden sotaveteraanin tapaamiset Prästholmissa ja Tähtelässä syvensivät 1980-luvulla ylipäällikön ja puolustusvoimain komentajan muutenkin hyviä suhteita.

Valtanen oli hyvin perhekeskeinen ihminen koko virkauransa ajan. Hän oli lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapsilleen ”Ukko”, joka jakoi uimatodistuksia ja stipendejä, järjesti puukkojuhlia ja lettukestejä, ja oli loputtoman kiinnostunut laajan perheensä elämästä, työstä ja opiskelusta – aivan erityisesti kaikesta uudesta, mikä kosketti nuorempia sukupolvia.

Perheen ohella Jaakko Valtasta jää kaipaamaan laaja palvelustovereiden, veteraanien ja ystävien joukko. Heidän tuntojaan sopii hyvin kuvaamaan Valtasen pitkältä ajalta tunteneen ministeri Jaakko Iloniemen sanat:

”Pidin arvossa sitä, miten Valtanen ymmärsi, että puolustusvoimien tuli pyrkiä ottamaan huomioon siviiliyhteiskunnan tarpeet, jotta puolustusvoimat olisi rehti yhteistyökumppani ja arvostettu yhteiskunnallinen instituutio. Siinä hän myös onnistui.”

Pentti Airio
Pertti Suominen
Jaakko Valtasen pitkäaikaisia avustajia