Kenttäposti on sota-aikana toimiva, tavallisesta postinkulusta erillinen järjestelmä, jonka avulla postilähetykset kulkevat koti- ja sotarintaman välillä. Suomessa kenttäposti oli tärkeässä roolissa erityisesti viime sotien aikana.

Sota-ajan kirjeenvaihtoa on tallessa monissa kodeissa ja siitä on koottu merkittäviä lähdekokoelmia julkisiin arkistoihin. Myös Fazerin arkistoon Vantaalle. Kirjeitä rintamalta on mahdollista päästä lukemaan ja katsomaan Fazerilan Vierailukeskuksessa loppiaiseen 5.1.2025 asti.

Kenttäposti oli tarkan valvonnan eli sensuurin alaisena. Kenttäpostilähetyksiin ei kirjoitettu osoitteita, jotta ne eivät paljastaisi yksiköiden sijaintia viholliselle vääriin käsiin joutuessaan. Selväkielisten osoitteiden sijasta käytettiin ns. peitelukua, joka toimi postia edelleen lähetettäessä avaimena yksikön kulloiseenkin sijaintiin. Peitelukutaulukkoja käsittelivät tähän tehtävään erityisesti valitut henkilöt. Vastaavasti kirjeiden alussa oleva paikkamerkintä saattoi olla esimerkiksi ”Kankaalla kannon päässä”, ”Korsussa” tai ”Siellä jossakin”. Jälkimmäisin lienee näistä tunnetuimpia.

Kenttäpostiopas (1941) antoi sotilaille ohjeita kenttäpostin toiminnasta ja kenttäpostikirjeiden sisällöstä. Oli kiellettyä kirjoittaa asioista, joista vihollinen voisi hyötyä; esimerkiksi sotilasarvoista, upseerien nimistä, joukkojen sijainnista, joukkojen siirtämisestä, joukko-osaston vahvuudesta tai aseistuksesta ei saanut kirjoittaa. Lisäksi oli kiellettyä lisätä kirjeisiin ”sopimattomia kirjoituksia tai piirustuksia”.

Kaikkiaan sotien 1939 – 1945 aikana kenttäpostin kautta kulki pitkälti yli miljardi lähetystä. Kenttäpostin merkitys niin kotirintaman mielialan kuin joukkojen taistelutahdon ylläpitämisessä oli merkittävä. Heti jatkosodan alkaessa jopa muistutettiin lehdissäkin ihmisten velvollisuudesta kirjoittaa, ”jottei sotilas tuntisi oloaan yksinäiseksi”.

Paketit tuntemattomille

Oman lukunsa kenttäpostin historiassa – ja sotavuosien solidaarisuudessa – muodostavat ns. tuntemattoman sotilaan paketit. Sotajoulujen alla kotirintamalla urakoitiin esimerkiksi kirjoja, makeisia ja sukkia sisältäviä paketteja jaettavaksi myös heille, jotka eivät muuten olisi muistamisia saaneet. Pakettien teko sai niin suuren suosion, että paikoin niitä riitti joukko-osastoissa jokaiselle sotilaalle.

Suomalaiset yritykset kantoivat kortensa kekoon sotataloudessa.  He tukivat Puolustusvoimia, sotaväkeä ja kotirintamaa parhaansa mukaan.

Vaikka kaikesta oli pulaa, niin löytyi valtavasti halua auttaa isänmaan puolustajia.  Rintamalle ja sotasairaaloihin haluttiin lähettää toivoa ja ilon hetkiä. Villasukkien mukana saattoi tulla Fazerin karamelleja ja suklaata.  Tämä oli sotilaille juhlaa. Sotilaat jopa kirjoittivat Fazerille kiitoskirjeitä ja kortteja.

Saimme vierailla tänä syksynä Fazerilla ja tutkia sen arkistoista löytyneitä sota-ajan kirjeitä ja postikortteja. Tunnelma oli harras rintamalta ja sotasairaaloista tullutta kenttäpostia lukiessa.

Tänään Fazer tukee ukrainalaisia. Fazer on Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alusta lähtien lahjoittanut tuotteita Ukrainaan. Niitä saavat niin sotilaat kuin lastensairaaloissa olevat pikkupotilaatkin.

Lähteet:
– Fazer
– Kenttäpostia-lehti 2020