Ajankohtaista

Lapin sota jätti jäljet

Meimi Kaarninen koki 10-vuotiaana Lapin sodan ja evakkomatkan kotikonnulta Lohtajalle. Paluu kotiin oli karu: Kaikki oli rauniona paitsi kotikylä. Sotaorvoksi Kaarninen jäi 6-vuotiaana isän kuollessa talvisodassa.

Lapin sodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Perheineen Sodankylässä Jeesiössä asunut Meimi Kaarninen kertoo, että Lapin sodassa kaatui monia kymmeniä kylältä. Minkälaisen jäljen Lapin sota jätti sitten paikkakuntalaisten tuntoihin?

– Tuntuu, että se oli katkera pala kaikille. Lasten kuullen ei puhuttu kaikkea pahaa. Puhe katkesi heidän tullessa huoneeseen. Tuntui, että asia ei voi olla oikein tottakaan, kun siitä ei saanut puhua – sitä hävettiin.

Sotaorvoksi 6-vuotiaana

Meimi Kaarnisesta tuli sotaorpo, kun isä tuomittiin kadonneeksi talvisodassa Kuhmossa vuonna 1940.

– Meillä oli 4 kuukauden ikäinen vauva, pikkusisko, ja nuorempi 4-vuotias velipoika. Itse olin kuuden. Isän kaatuminen oli kauheaa meille kaikille, kun äiti kertoi. Oli kova pakkanen. Äidin olisi pitänyt päästä navettaan. Polttopuutkin piti hommata. Töitä riitti. Ei varmasti ollut helppoa äidillä.

”Eihän ne mittään ossaa”

Kaarnisen perheen äiti meni isän kaaduttua uusiin naimisiin lesken kanssa, jolla oli kaksi lasta. Toinen sisaruksista menehtyi keuhkotautiin. Kun Lapin sota alkoi syyskuussa 1944, isäpuoli lähti rintamalle.

– Lähdimme evakkoon Lohtajalle Pohjanmaalle. Olin silloin 10-vuotias

Lohtajalla kuusihenkinen perhe majoittui ison maalaistalon yhteen huoneeseen. Välillä autettiin isäntäperhettä hoitamalla heidän pieniä lapsia tai auttamalla talon töissä esimerkiksi perunannostossa.


Meimi Kaarninen sai itse miehensä kanssa viisi lasta, tässä heistä kolme vas. Kauko, Merja ja Teuvo. Neljässä polvessa sukua on tällä hetkellä 47 henkilöä.

– Siitä omasta talosta meitä lähti 11 lasta kouluun. Olimme evakkoina ylimääräisiä koulussa; meidän annettiin ymmärtää, että parempi kuin teitä ei näkyisi. Eihän ne mittään ossaa, sanoivat opettajatkin. Oman talomme lapset puolustivat kyllä meitä. Itse painoimme asiaa vähän villaisella ja ajattelimme, että kohtahan täältä päästään pois, Meimi Kaarninen muistelee.

Lehmätkin olivat evakossa

Isäpuoli pääsi ehjänä kotiin sodasta. Elämä jatkui.

– Kun tulimme evakosta kotiin, lähes kaikki oli rauniona paitsi kotitalo, jonne oli niin pitkä matka. Tulimme juhannusaattona kotiin. Isäpuoli oli leiponut rieskoja. Haaparannan kautta Ruotsiin raahatut lehmät olivat vielä evakossa. Ne saatiin kesän aikana kotiin. Lehmät olivat Ruotsissa evakossa.

Teksti: Marju Hulttinen

Kuva Meimi Kaarnisen kotialbumista

Kaatuneitten Omaisten Liiton Huoltoviesti-lehdessä numerossa 3–4 kerrotaan enemmän Meimi Kaarnisen sotaorpudesta ja hänen isästään. Lehti ilmestyy marraskuun lopussa.