Timo Laitinen pohti Wiipurilaisen Osakunnan vuosijuhlassa suomalaisten supervoimaa

Wiipurilainen Osakunnan 373. vuosijuhlassa 7.3. juhlapuhujana oli Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen. Hän luotsasi juhlavieraat Suomen kansan tarinaan ja sen supervoimaan kahden kansallisen klassikkoteoksemme kautta. Puheen keskiössä olivat Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla sekä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Arvoisa kuraattori, hyvät juhlivat osakuntalaiset, te vanhimman, kauneimman ja humuisimman jäsenet

Jos vuonna 1833 ei olisi tehty opiskelijoiden valvontasyistä jakoa, jossa Savo-Karjalaiset eriytettiin Wiipurilaisesta osakunnasta omaksi osakunnakseen, olisin minäkin savolaisten vanhempieni kautta juuriltani tämän osakunnan kasvatti. Anon kuitenkin hyväksyntää juhlapuhujana sen takia, että äitini oli kaksinkertainen Viipurin evakko ja isäni jatkosodan viimeisenä vuonna teki eturintamalla parhaansa Karjalan kannaksen puolustamisessa.

Timo Laitinen oli juhlapuhujana Wiipurilaisen Osakunnan vuosijuhlassa. Osakunta on vanhin suomenkielinen Helsingin yliopiston 15 toimivasta osakunnasta. Kuva: Metsähallitus/ Katri Lehtola

Kuulun siis siihen sukupolveen, jonka vanhemmat kokivat sodan kauheuden rintamalla, evakkona ja läheisten menetyksenä. He olivat nuoria – nuorempia kuin te nyt – sodan päättyessä. Suomi oli menettänyt yli 10 % maapinta-alastaan, erityisesti sen osan Suomea, joka on teidän juurissanne.

Edessä oli epätoivoiselta tuntuva jälleenrakennus mukaan lukien valtavan evakkojoukon asuttaminen tilanteessa, jossa kaikesta oli pulaa ja kaikkien mielessä suuri epävarmuus jopa itsenäisyyden säilymisestä. Mikä mahtoikaan olla se supervoima, jolla Suomi uskomattoman lyhyessä ajassa – muutamassa kymmenessä vuodessa – nousi tuosta tilanteesta hyvinvointivaltioiden eliittiin? Ehkäpä sitä oli harjoiteltu. Jos ette ole vielä lukeneet Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -kirjatrilogiaa, niin suosittelen sitä vahvasti. Se on kaiken kaikkiaan loistava kirja ja sieltä saattaa löytyä vastaus äskeiseen kysymykseeni.

Kirjasarjahan on kuvaus yhden suvun neljän-viiden sukupolven matkasta 1880-luvulta aina 1950-luvun alkuun saakka. Tietyllä tavalla tuon ajan alusta ei ole kulunut kovinkaan kauan, sillä oma isoisäni syntyi 1890-luvulla ja itse olen jo ollut kouluiässä, kun hänestä aika jätti. Kirjan matkaan mahtuu torppariaika Venäjän vallan alla sortokausineen ja vaikeine nälkävuosineen, rajut luokkaristiriidat, poliittinen herääminen, Suomen juokseminen, säveltäminen ja maalaaminen maailmankartalle, ensimmäinen maailmansota, vallankumoukset silloisessa emämaassa, maamme rohkea julistautuminen itsenäiseksi valtioksi, karmaiseva veli veljeä vastaan -sota, pula-aika, Lapuan liike, ihmeellinen sisäisen yhtenäisyyden syntyminen idän taas uhatessa, kolme sotaa, käytännössä jokaista perhettä kohdanneet inhimilliset kärsimykset kaatuneina, kadonneina, haavoittuneina ja sotavankeina, maan uudelleenasuttaminen evakkojen myötä, ankarat rauhan ehdot, valtavat sotakorvaukset ja lopuksi edellä mainittu jälleenrakentaminen.

Oma tulkintani on se, että salainen supervoima oli kahtalainen. Ensinnäkin kirjasta tulee vahvasti läpi ylisukupolvisena asennemaailmana valtava periksiantamattomuus ja rajaton tulevaisuuden usko. Toinen näkökulma on erilainen ja se on vahva halu ja kyky koko kansan sivistystason nostamiseen. Laaja lukutaito taidettiin Suomessa saavuttaa jo 1800-luvun lopulla, kiitos kansakoululaitoksen. Niin, ja olihan osakuntannekin jo perustettu vuonna 1653.

Palaan periksiantamattomuuteen ja tulevaisuuden uskoon kohta, mutta ensin muutama sana vielä sivistyksen merkityksestä. Nyt seuraa toisen klassikkokirjan esittely eli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vuodelta 1870. Jos ette sitä ole lukeneet, niin tässä pikakertaus hissipuheena. Kirja kertoo orvoiksi jääneistä Jukolan veljeksistä, jotka pakenevat yhteiskunnan sääntöjä, lukkarin aakkosia ja talon töitä Impivaaran metsään. Kapinallinen elämä muuttuu aikuistumisen, tulipalon ja vastoinkäymisten kautta vastuullisuudeksi, ja he palaavat lopulta takaisin yhteiskuntaan lukutaitoisina ja perheellisinä. Viime vuonna edesmennyt professori Martti Häikiö on kuvannut kirjaa sanoen sen pääteeman olevan ”lukemaan oppimisen halu eli nykykielellä sanoen usko siihen, että tieto ja taito, tutkimus ja kehitys ovat ainoa kestävä tie tulevaisuuteen. Siis kyseessä on erinomainen kirja osaamisen merkityksestä johtamisessa.

Lue koko puhe: Juhlapuhe

Speech for the annual ball

_____________________________________________

Wiipurilainen Osakunta on vanhin suomenkielinen Helsingin yliopiston 15 toimivasta osakunnasta. Se on toiminut aktiivisesti vuodesta 1653. Osakunta kokoaa Helsingissä opiskelevat eteläkarjalaiset ja siirtokarjalaisten jälkeläiset yhteen monitieteiseen yhteisöön, joka tarjoaa toimintaa suurista akateemisista pöytäjuhlista kokouksiin, kulttuurista urheiluun ja teemabileistä kotiseuturetkiin sekä kerhotoimintaa kuorolaulusta kyykän peluuseen.