Pääsimme tapaamaan kunniamerkkipalvelun hoitajaa Silja Myllyniemeä ja kunniamerkkiompelija Paula Hermanssonia. He ovat Suomessa ainoita lajissaan.

Kysyimme Siljalta kuinka kauan tällainen palvelu on Suomessa ollut?

Kunniamerkkejä on tehty ja jaettu koko itsenäisen Suomen ajan. Muun muassa Lotta-Svärdillä ja suojeluskunnallahan oli paljon omia merkkejä,  joita teetettiin merkkipalvelussa.

Kunniamerkkien tekemisen historia on sellainen, että vuoteen 1987 asti Tillander valmisti näitä kunniamerkkejä. Alexander Tillanderin jalokiviseppäliike ja koruateljee on perustettu Pietarissa 1860 ja ensimmäinen suuri suomalainen tilaus toimitettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle.

Sota-aikana valmistettiin paljon kunniamerkkejä valtion tilauksesta, muun muassa Vapaudenristin ritarikunnan 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristit. Merkkien tuotantoa varten perustettiin Tillanderin tytäryhtiö nimeltään Oy Kunniamerkkitehdas.

1980-luvun lopulla Tillander siirsi kunniamerkkipalvelun sotainvalidien veljesliitolle ja tällöin Silja haki työtä, nähtyään Helsingin Sanomissa Kunniamerkkipalvelun ilmoituksen ja otti rohkeasti otti yhteyttä johtajaan ja sai paikan. Nyt siitä on jo 35 vuotta.

Miten työ on muuttunut 35 vuodessa?

Tämä on edelleen käsityötä. Ja tilauksia tulee paljon. Nykyään suurimpia asiakkaitamme ovat tietenkin Suomen puolustusvoimat, Rajavartiosto, reserviläisjärjestöt ja uusimpana tulokkaana Natossa palvelleet.

Suurimmat tilaukset muistan 90-luvulta . Siihen aikaan jaettiin kotirintamanaisen mitaleja sotasukupolven naisille. Niitä valmistettiin 35 500 kpl. Se oli hienoa, että kotirintamanaiset huomioitiin rintamalla olleiden veteraanien lailla, sillä he pitivät tätä maata pystyssä, sillä aikaa kun miehet puolustivat itsenäisyyttämme rintamilla.

Kuka suunnittelee merkit?

Merkkien suunnittelulla on tietenkin myös oma historiansa. Merkkejä ovat suunnitelleet tunnetut aikalaistaiteilijat, kuten nykyäänkin. Kaikki suunnittelijat ja taiteilijat on taltioituna arkistoissamme.

Voiko tähän työhön opiskella jossain vai oppiiko tämän vain mestari-kisälli opilla?

Olen käsityöihminen ja osaan ommella. Olen harrastanut sitä aina. Nuorena asuin kortteerissa Hämeenlinnassa, ja siellä topakka kortteeriemäntä opetti ompelemaan siististi ja kunnolla. Siinä oli minun ompelijan korkeakouluni.

Mitä kunniamerkkeihin ja niiden tietämiseen tulee, mieheni on ollut minulle valtava tuki.

Hän on upseeri ja opiskellut Helsingin yliopistolla historiaa. Lisäksi hän on opettanut sotakorkeakoulussa historiaa ja hänen kauttaan merkit, armeijakieli ja sen lyhenteet ovat minulle tuttuja.

Oppia sain myös aloittaessani näissä hommissa. kun täällä oli vielä muistoristitoimikunta, joka koostui sodankäyneistä miehistä. Heiltä saattoi kysyä neuvoa ja meillä oli vielä Tillanderin tekemiä töitä, sain mallikappaleista katsottua, mitä ja miten mikäkin kunniamerkki rakennetaan.

Onko teillä ollut asiakkaita ihan valtiojohdosta asti?

Kyllä on, eikä millään lailla rajata ketään. Kaikki asiakkaat ovat yhtä tärkeitä.

Kuka tämän työn tekee sitten kun te siirrytte eläkkeelle?

Siihen en osaa vastata, mutta kyllähän tällaista toimintaa tarvitaan. Onneksi minulla on Paula täällä. Hän on taitava ja osaa viedä minun jälkeeni tätä käsityötaitoa eteenpäin.

Mikä on mieleenpainuvin työnne?

Viimeisin mieleenpainuvin työni on kun teimme kenraali Valveen hautajaisiin kunniamerkkien esillepanon. Siinä käytetään kunniamerkkitauluja ja tyynyjä. Hänhän oli liiton kunniapuheenjohtaja. Hänen ansiostaan sodan muistoristit tulivat meille tehtäväksi ja tuotot menivät sotainvalidien huoltotehtäviin. Se tuntui tosi tärkeältä.

Milloin on kiireisin aika vuodesta täällä kunniamerkki palvelussa?

Kun itsenäisyyspäivänä julkaistut merkit tulevat, eli merkkiä anoneet saavat hyväksynnät ulos ministeriöistä. Silloin alkaa meillä kiireisin aika, joka kestää maaliskuun loppuun asti.

Siinä rinnalla teemme näitä rivistöjä ja korjaustöitä. Myös yliopistot ja pankit ovat suuria asiakkaitamme. Hehän myöntävät paljon ansiomerkkejä.

Millaisia ansiomerkkejä olette itse saaneet?

Kyllä minua on palkittu. En ole jäänyt paitsi.

Onko teitä koskaan kutsuttu Presidentinlinnaan, kiitokseksi ainutlaatuisesta työstänne?

Ei ole. mutta televisio pyysi minut itsenäisyyspäivän jälkeen aamuteeveeseen haastatteluun.

Se olikin jännä paikka, kun kirkkaiden valojen alla minua haastateltiin.

Olet ainutlaatuinen ammattilainen tässä maassa, mitä siitä ajattelet?

Kyllähän minulla silmiin pistää virheet, mutta en sanoisi että olen mikään oppimestari.

Yleinen ohje on, että merkit olisivat suorassa ja nauhat puhtaana, mutta sehän on kantajasta kiinni.

Paula on ollut minun kanssani 5 vuotta. Aikaisemmin työparini oli Anneli, joka olikin kanssani 20 vuotta.

Olen itse ollut eläkkeellä 16 vuotta, mutta teen nyt tätä rakkaudesta lajiin. Teen kun olen kuitenkin jaksanut hyvin. Ja melkoisen määrän muistan tätä niin sanottua hiljaista tietoa.

En varmasti enää työnantajaa vaihda. Tässä iässä voi sanoa, että jokainen päivä on syntymäpäivälahja. Päivä kerrallaan.

Eilen kävi pari kaveria Kaartin jääkärirykmentissä ja ihmettelivät, että kuinka minä vieläkin olen töissä täällä, olenhan kuitenkin jo 82 vuotta, Silja toteaa nauraen.

Paula on saanut oppinsa Siljan hyvässä huomassa, ja hän on silmin nähden onnellinen työssään.

– Minä jatkan tätä Siljan kartoittamaa tietä. Tulen mielelläni töihin ja tässä tapaa joka päivä erilaisia ihmisiä, Paula sanoo.

Meidän kerätessä kimpsujamme, pieni toimistokoira tulee huoneeseen. Siljalla on herkkuja kaapissa, koira tietää tämän. Paula huikkaa huoneen toisesta päästä:

– Silja on meidän ”koirakuiskaajakin”.

Teksti: Laura Pennanen
Kuvat: Nikolai Ylirotu