Ennen toimintansa lopettamista Viitasaaren Sotaveteraanit r.y. juhli 60-vuotista taivaltaan lauantaina 24.10.2026. Juhlallisuudet alkoivat kunniakäynnillä sankarimuistomerkillä, jonka jälkeen pääjuhlaa vietettiin seurakuntatalossa arvovaltaisen kutsuvierasjoukon kera.

Tilaisuus alkoi komeasti Viitasaari-kvartetin esittämällä Finlandialla. Kvartetti vastasi tilaisuuden musiikista.

Avauspuheessaan Viitasaaren Sotaveteraanien puheenjohtaja Isto Korhonen muisteli tapahtumia matkan varrelta. Yhdistys perustettiin 37:n perustajajäsenen voimin 27.2.1966. Korkeimmillaan jäsenmäärä oli vuonna 1967, jolloin jäseniä oli 361.

Rahaa oli niukasti, joten alkuvuosina ”piti kaivaa omaa kuvetta”, jotta mm. joululounas saatiin maksettua. Taloustilanne helpottui, kun veteraanikeräykset alkoivat vuonna 2006. Viitasaari sai keräystuottoja vuosittain noin 12 000–15 000 euroa, joten leskillekin saatiin joulurahaa.

Yhdistyksen toisessa purkukokouksessa 13.11.2026 pannaan sitten ”pillit pussiin” ja viimeinen jouluateria nautitaan 12.12.2026. ”Näin se aika menee”, totesi Korhonen haikeana.

Viitasaaren kaupungin tervehdyksen juhlivalle yhdistykselle toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pirjo Grönholm-Paananen. Hän kiitti Viitasaaren Sotaveteraanien puheenjohtajaa Isto Korhosta ja sihteeriä Martti Närheä sekä muita vapaaehtoisia ansiokkaasta ja arvokkaasta työstä veteraanien hyväksi. Yhdistyksen toiminta on ollut tärkeä osa Viitasaaren historiaa.

– Veteraaniemme ansiosta saamme elää itsenäisessä, vapaassa ja demokraattisessa Suomessa.

– Lapsillemme meidän on kerrottava, minkä perinnön veteraanit meille jättivät.

Omat tervehdyksensä toivat Ilmasotakoulun johtaja, eversti Ville Hakala ja Puolustusvoimien Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Matti Anttila.

Hakala korosti veteraanien panosta ja uhrauksia sekä heidän merkitystään myös maamme jälleenrakentamisessa sotien jälkeen.

– Olemme ikuisesti kiitollisuuden velassa tammenlehvän sukupolvelle. Nyt on meidän vuoromme.

Nykyistä maailmantilannetta arvioidessaan hän totesi, että Puolustusvoimien valmius on korkealla tasolla, joten voimme nukkua yömme rauhassa ja turvallisesti.

Anttila puolestaan korosti, että sankaritekojen muisto ei himmene koskaan. Veteraaniemme taistelu ei ollut turha. Heidän ansiostaan siniristilippu hulmuaa itsenäisessä Suomessa. Kunniavelka on veteraaneille maksettava.

– Jos meillä ei ole itsenäisyyttä, ei meillä ole mitään, totesi Anttila lainatessaan erään veteraanin erittäin osuvia sanoja.

Paikallisen Tammenlehvän Viitasaaren perinnetoimikunnan tervehdyksen toi majuri res Kari Hämäläinen. Hän vakuutti, että perinteen säilymisestä kyllä pidetään huolta.

Tervehdyksissä korostui kiitollisuus veteraaneille ja koko sotasukupolvelle, joiden ansiosta siniristilippu saa hulmuta vapaassa ja itsenäisessä Suomessa. Lisäksi korostettiin perinteen säilyttämistä jälkipolville.

Juhlapuheen piti prikaatikenraali evp Hannu Luotola. Hän luotasi laajasti veteraanien kohtelua maassamme Suomen sodasta alkaen.

– Sotaveteraanien arvostus on Suomessa korkealla tasolla, ja heitä on tuettu viime sotien jälkeen monin tavoin. Toista oli kaksi vuosisataa sitten, jolloin Suomen sodan 1808–1809 veteraanit unohdettiin käytännössä 50 vuodeksi.

– 1960-luvulla radikaalisukupolvi pyrki kumoamaan kotiin, uskontoon ja isänmaahan liittyvät arvot. Tämä hämmensi rintamamiehiä ja -naisia. Parhaat miehuusvuotensa isänmaan vapauden puolesta uhranneet rintamamiehet alkoivat kysellä heille sota-aikana annettujen lupausten perään. Valtiovalta oli luvannut huolehtia heistä aikojen paranemisen myötä.

Tammenlehvän sukupolven uhraukset olivat valtaisat. Luotola toi esille muutamia lukuja:

– Sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa.

– Suomen tulee muistuttaa kansalaisiaan – ja ulkomaailmaa – selviytymistarinastaan Venäjää vastaan. Muuta vihollistahan Suomella ei ole käytännössä ollutkaan.

Puheensa lopuksi Luotola esitti kiitoksensa Viitasaaren sotaveteraaniyhdistykselle sen ”merkittävästä panoksesta veteraaniemme hyväksi ja sotasukupolvemme saavutuksen tuomisesta nuorempien sukupolvien tietoisuuteen”.

Juhlassa palkittiin pitkän päivätyön tehneitä yhdistyksen jäseniä ja yhteistyökumppaneita luovuttamalla heille yhdistyksen standaarit tai muistolaatat. Puheenjohtajalle ja sihteerille luovutettiin Reserviläisliiton pienoismiekat.

”Niin se aika menee”, kuten Isto Korhonen totesi. Viitasaaren Sotaveteraanit ovat pian pala kunniakasta paikallishistoriaa. Veteraanin iltahuudon sanoin ”Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on”.

Viitasaarella ei ole enää elossa yhtään veteraania, mutta heidän perinteensä elää. Siitä ja veteraanien leskistä pitää huolen Tammenlehvän Viitasaaren perinnetoimikunta yhteistyössä Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen kanssa.

Teksti: Matti Hyvärinen

Kunniakäyntikuva: Matti Hyvärinen

Juhlakuvat: Juha Hyvärinen