Puna-armeijan suurhyökkäys torjuttiin kesällä 1944. Rintamatilanteen helpottaessa laivattiin 18.8.1944 Suomen rintamalla taistelleista noin 3 500:sta vapaaehtoisesta virolaisesta sotilaasta noin 1 900 soturia Hangossa aluksiin, jotka veivät heidät jatkamaan taistelua kotimaansa rintamalle pääosin Tarton ja Sinimäen suuntiin.

Päivälleen 80 vuoden kuluttua Luumäen Taavetissa järjestettiin 18.8.2024 JR 200:n muistotilaisuus. Pääosa Suomen rintamalla taistelleista vapaaehtoisista virolaisista sotilaista palveli juuri JR 200:n riveissä, ja heidän koulutuksensa järjestettiin Taavetissa.

Tilaisuuden järjesti Suomen poikien perinneyhdistys puheenjohtajansa Risto Haimilan johdolla. Seppelten laskun ja kenttähartauden jälkeen noin 80 osallistujan joukko siirtyi Joukolan talolle juhlaosuuteen. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan mm. Viron suurlähettiläs Sven Sakkov sekä molempien maiden puolustusvaliokuntien puheenjohtajat Jukka Kopra ja Kalev Stoicescu.

Suomen Sotaveteraanien Viron Yhdistys liittyi Sotaveteraaniliiton Helsingin piirin siipien suojaan 1990-luvun alussa. Suomen-pojille saatiin muutaman vuoden kuluessa hankittua rintamasotilastunnukset, ja sittemmin heidän sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä tukeminen on ollut liitolle tärkeä kunnia-asia.

Virolaisille vapaaehtoisten muistamiseksi on pystytetty muistomerkit Luumäelle, Rautjärvelle, Nurmekseen, Helsinkiin, Espooseen, Hankoon ja Turkuun. Luumäellä JR 200:n muistomerkissä olevat sanat ”Suomen vapauden ja Eestin kunnian puolesta” laittavat pohtimaan niitä syitä, jotka saivat sotasukupolven uhraamaan parhaat vuotensa ja jopa elämänsä arvojensa eteen.

Suomen Nato-jäsenyyden myötä yhteinen ympyrämme Viron kanssa on sulkeutumassa. Olemme yhdessä valmiina puolustamaan kansojamme ja arvojamme. Tähän kuuluu tärkeänä osana historian ymmärtäminen.

Sotasukupolven perintö opettaa arvostamaan erityisesti rauhaa, mutta se antaa myös kovan pohjan kaikkiin koitoksiimme. Se auttaa asettamaan kontekstiinsa niin sodan Ukrainassa, hybridivaikuttamisen Euroopassa kuin kaikenlaiset muut ilkeilyt, joita kohtaamme tällä hetkellä päivittäin. Sotasukupolvi selvisi kurimuksistaan Suomenlahden molemmin puolin väkevän yhteisöllisyyden hengessä. Veljeä ei jätetty – eikä jätetä tänäänkään.