Kustannusyhtiö Otava kuvailee sivullaan tohtori, kirjailija Lasse Lehtisen painotuoretta Läheltä piti -kirjaa näkemykselliseksi kertomukseksi Suomesta, joka on toteutumattomien katastrofien maa. Näkemyksellinen on osuva sana tähän yhteyteen. Lasse Lehtinen tuntee Suomen poliittisen historian. Luovalla tavalla hän löytää ja yhdistelee asioita ja piirtää syy-seuraussuhteita historian janalle. Lehtinen kyseenalaistaa ja nostaa esiin tapahtumia ketjuina, jotka eivät perinteisesti ajateltuina näyttäydy asiayhteyksinä.

Asioilla on tapana järjestyä, mutta sattumalla on aina osansa. Näyttää siltä, että Suomi on saavuttanut ja säilyttänyt itsenäisyytensä ja demokraattisen valtiomuotonsa työllä ja vaivalla, mutta sattumallakin on ollut sormensa pelissä, tuuriakin on tarvittu. Suomessa omaksuttiin roomalaiskatolinen usko, joka ehti ensin Suomen rannoille ja liitti meidät läntiseen kulttuuripiiriin. Tämäkin iso ja laajasti yhteiskuntaa määrittävä asia on ollut pienestä kiinni. Novgorodista ortodoksinen kirkkokunta levitti myös sanaa pakanoille. Heidän mukanaan Suomeen olisi vakiintunut kyrilliset kirjaimet ja mahdollisesti toinen kieli. 1500-luvulla suomalaiset omaksuivat Lutherin uskon. Lehtinen muistuttaa, että kirkko on opettanut suomalaiset lukemaan. Kirkon vaikutus ulottuu taiteista lainsäädäntöön ja arvoihin. Työteliäisyys on ollut aina hyve, ja kirkolliset juhlapyhät rytmittävät edelleen arkeamme.

Sisällisosta oli varmasti toteutunut katastrofi, mutta siitäkin selvittiin jotenkuten ja jatkettiin yhtenä kansakuntana. Puna-armeijan hyökkäys parikymmentä vuotta myöhemmin oli varsinainen katastrofi myös, se pysäytettiin, kiitos sotiemme veteraaneille ja sitkeälle sotasukupolvelle. Tapahtumilla on ollut kauaskantoiset seuraukset, niiden jäljet näkyvät edelleen elämässämme ja arvoissamme, vaikka emme sitä itse päivittäin tiedostaisikaan.

Jokseenkin epätodennäköinen kansallissankari -luku tuo esille marsalkka Mannerheimin epätavallisen tien venäläisestä upseerista talonpoikaisarmeijan johtoon. Miten Mannerheim sai vuonna 1917 pohjalaiset suojeluskuntalaiset hyväksymään itsensä – jopa hänen manttelinsa oli venäläistä mallia, siitä oli riisuttu vain venäläiset kunniamerkit. Kielikin oli vieras, hän tarvitsi usein tulkkia suomenkielisen alemman päällystön kanssa keskustellessaan. Oli monenlaista ristivetoa, jonka taustalla piili pelko venäläisen upseerin eli Mannerheimin vaikutteista ja tavoista.

”Mannerheimilla oli kyky hallita pelkän läsnäolon voimalla”, kirjoittaa Lasse Lehtinen. Hän oli toisen maailman sodan aikaan lähes kaikkia alaisiaan noin 20 vuotta vanhempi. ”Yleissivistys, kielitaito ja keisarin hovissa opitut käytöstavat tekivät vaikutuksen talonpoikaistaustaisiin kenraaleihin. Piripintaan täytetty ryyppylasi läikkyi marsalkan pisteliään katseen alla myös kenraaleilta”, kirjoittaa Lasse Lehtinen.

Tohtori Lasse Lehtisen Läheltä piti -kirjan julkaisutilaisuus Kustannusyhtiö Otavassa 12.9.2025.

Väinö Tannerin nimi vilahtaa monessa vähältä piti -tilanteessa. Kekkosen aika on mukana, samoin Koiviston pitkä ura sisältää monia historiaan jääneitä hetkiä, jotka olisivat voineet mennä toisin. Hän myös itse tunsi johdatuksen olleen mukana elämässään. Kirja liikkuu isolla aikajänteellä 1200-luvulta nykypäivään. Vuosisadasta toiseen kulkevaa aikaa yhdistää kilpailu vallasta, maasta, maineesta ja kunniasta. Usein läheltä piti -tilanteissa on mukana Venäjä ja suhtautuminen tai suhteet Venäjään.

Filosofian tohtori, kirjailija Lasse Lehtinen on Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja.

Teksti ja kuvat Minna Puntila