Piispa Mari Leppäsen juhlapuhe Satakunnan kesätapahtumassa

Hyvät kuulijat

Lämmin kiitos kutsusta tulla pitämään juhlapuhetta Tammenlehvän perinneliiton kesätapahtumaan. Pidän tätä kutsua suuressa arvossa. Sotasukupolven perinteiden ja arvojen vaaliminen on meidän ajassamme tavattoman tärkeää. Meillä on paljon opittavaa menneiden sukupolvien elämästä ja työstä.

Satakunnan Tammenlehvän tarkoituksena on paitsi vaalia sotiemme 1939-1945 sotasukupolven arvoja myös ylläpitää isänmaallista henkeä ja yhteenkuuluvuutta.

Tähän toiminta-ajatukseen kätkeytyy valtavasti viisautta. Isänmaallinen henki edellyttää yhteenkuuluvuutta. Isänmaallisuus ei elä siellä, missä ihmiset eivät koe kuuluvansa joukkoon. Tarvitaan kokemusta samassa veneessä olemisesta, toinen toisistaan huolehtimisesta, siitä että ketään ei jätetä yksin.

***

Huolenpito on isänmaallisuuden ytimessä.

Näin ajattelee myös tämän ajan nuori sukupolvi. Tämän opin, kun toimin tuomarina lietolaisten yhdeksäsluokkalaisten äidinkielen kirjoituskilpailussa. Kirjoituskilpailun aiheena oli Kiitos Suomi ja sen järjesti Varsinais-Suomen Perinneyhdistys yhdessä Liedon Säästöpankkisäätiön ja lietolaisten yläkoulujen kanssa.

Kirjoituskilpailun tarkoituksena oli pohtia viime sotiimme liittyvän perinteen ja arvojen merkitystä meidän ajassamme. Aivan erityisesti haluttiin kuulla erityisesti nuorten kokemuksia ja ääntä.

Kirjoituskilpailun idea oli loistava. Jokainen yhdeksäsluokkalainen pysähtyi aiheen äärelle ja kirjoitti siitä. Näin perintö siirtyy tuleville sukupolville elävänä ja omakohtaisena.

Sain luettavaksi hienoja ja koskettavia tekstejä sekä omakohtaista pohdintaa kaikesta siitä, mikä nuorissa synnyttää kiitollisuuden kokemuksen. Tuon tähän juhlaan terveisiä näiltä nuorilta.

***

Kiitoksen aiheita nuorilla oli paljon. He tunsivat kiitollisuutta itsenäisestä Suomesta, ”pienestä rakkaasta maastamme, jota on koeteltu”.

”On vaikea ymmärtää, miten ihmiset ovat olleet niin rohkeita”, pohti yksi nuorista. Köyhästä kehitysmaasta tuli alle sadassa vuodessa maailman onnellisin maa ja ”se on osoitus kansamme sitkeydestä” ja siitä, kuinka ”vapaus ja hyvinvointi eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan ne ovat sukupolvien työn ja uhrauksien tulosta”, kirjoitti toinen.

Nuoret olivat havahtuneet kirjoitustehtävän kautta näkemään, miten Suomessa koettu hyvinvointi ja turva ei ole mitenkään itsestään selvää kaikkialla maailmassa. ”Kiitos Suomi, että olet antanut mahdollisuuden kasvaa ja oppia, avannut ovia, joita emme edes tienneet olevan olemassa.” ”Täällä voin sanoa mielipiteeni ilman pelkoa, opiskella ilmaiseksi ja valita, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Se ei ole kaikkialla mahdollista.”

Nuoret kokivat, että ”sydämen rauha ja mielen vapaus”, sanavapaus, tasa-arvo, toimiva demokratia ja verotusjärjestelmä ovat etuoikeus. Kiitollisia oltiin tasavertaisista mahdollisuuksista käydä koulua ja opiskella sekä ilmaisesta kouluruoasta.

Oma kieli ja kulttuuri ovat nuorille tärkeitä arvoja. Kirjoituksissa nousi esille vahvana kiitollisuus kauniista ja puhtaasta luonnosta sekä vuodenajoista. ”Meidän pitäisi huolehtia luonnosta paremmin. Metsät, järvet ja puhdas ilma, ovat sellaisia asioita, joita ei löydy kaikkialta maailmasta, niitä pitää suojella”, kirjoitti yksi.

Nuorten elämässä tärkeitä turvaverkkoja olivat ystävät, perhe ja rakastava ympäristö, jossa on saanut kasvaa omaksi itsekseen. ”Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ovat kasvattaneet minut kunnioittamaan muita.”

Kiitollisuutta koettiin omasta terveydestä ja toimivasta terveydenhuollosta ja siitä, että kaikista pyritään pitämään huolta. ”Nykypäivänä saa olla kiitollinen lukuisille henkilöille, jotka auttavat Suomea pysymään koossa ja yhtenäisenä”, kirjoitti yksi.

Nuoret olivat kiitollisia turvallisuudesta, ja siitä että ”ei tarvitse pelätä”.

”Olemme varmasti kaikki ajatelleet, olisimmeko me sitten seuraava kohde Venäjälle. Olemme kuitenkin varautuneet kaikenlaisiin tilanteisiin. Voin varmuudella sanoa, että kyllä meiltä edelleen löytyy sisua puolustaa omaa isänmaata”, vakuutti yksi nuorista.

Nuoret eivät sulkeneet silmiä tämän ajan ongelmilta. Kirjoituksissa nousi esille rasismi, syrjintä ja kiusaaminen. ”Toivoisin, että ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin toisiaan kohtaan”, kirjoitti yksi. ”Eriävät näkemykset ja keskustelut kuuluvat demokratiaan, mutta niiden ei pitäisi hajottaa kansaamme”.

Tämän ajan ongelmat osattiin asettaa laajempaan kehykseen ja uskottiin, että näistäkin selvitään. ”Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että kaikki olisi täydellistä, mutta se tarkoittaa, että osaa arvostaa niitä hyviä juttuja, joita meillä on.” ”Suomalaiset ovat aina olleet vahvimmillaan, kun olemme pitäneet yhtä.”

Nuoret tunnistivat, miten kiitollisuus ei synny vain materiasta. ”Olen ylpeä ja onnellinen siitä, miten onnellinen ja hyväntahtoinen kansa olemme ja miten monet meistä tekevät aina kaikkensa auttaakseen muita.” totesi eräs kirjoittajista. ”Kiitos Suomi myös haasteista, sillä ne opettavat sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja kiitollisuutta.”

Kirjoituksista välittyi rakkaus kotimaata kohtaan.  ”Suomi on minulle enemmän kuin paikka kartalla. Onneksi saan elää tässä maailman parhaassa maassa, jota saan kutsua kodikseni.”  Tämä maa on ”turva, toivo ja koti”.

***

Minua liikutti usein, kun luin nuorten kirjoituksia. Niin paljon heissä oli elämänuskoa ja luottamusta.

Mieleen jäi erityisesti erään nuoren lause, jossa yhdistyivät vastuunkanto ja valoisuus. ”Kuulumme niihin, jotka tuhoamisen sijaan keskittyvät rakentamaan sitä maailmaa, jossa jälkipolvemme saavat tulevaisuudessa asua.”

Ehkä juuri näin ajattelivat myös ne nuoret, jotka kasvoivat aikuisiksi sotiemme 1939-1945 aikana ja jälkeen. He elivät nuorta aikuisuuttaan aikana, jolloin sodan välittömät seuraukset Suomelle olivat raskaat: menetettiin maa-alueita ja maksettiin sotakorvauksia. Oli evakkoja, sotaleskiä ja sotaorpoja. Omaa elämää rakennettiin suuren inhimillisen kärsimyksen keskellä.

Jälleenrakentaminen vaati voimia ja pula-aika koetteli. Tuhot piti korjata ja asuntopula vaivasi maata vielä vuosia. Elämä oli ankaraa ja työtä oli paljon. Elintarvikkeet ja kulutustavarat olivat pitkään säännösteltyinä.

Näistä vaikeuksista huolimatta ja niiden keskellä ihmiset rakensivat tulevaisuuttaan. He kuuluivat niihin, jotka tuhoamisen sijaan keskittyivät rakentamaan sitä maata ja maailmaa, jossa me saamme elää. Rintamamiestaloja nousi hartiavoimin, evakot raivasivat uudistiloja ja perheitä perustettiin. Lapsia syntyi vuosina 1945–1949 yli 100 000 vuosittain, enemmän kuin koskaan muulloin. Kehitettiin rokotusohjelmia, neuvola, päivähoito ja kouluruokailu.

***

Hyvät kuulijat, sotasukupolven perinteet ja arvot ovat tärkeitä hyvän elämän rakennusaineita myös tänään. Ne eivät säily itsestään, vaan ne vaativat vaalimista.

Vanhanaikaiset hyveet eivät ole vanhanaikaisia ollenkaan. Itsekkyys ei johda mihinkään hyvään, ei edes omaan onneen.

Sen sijaan lähimmäisen huomioonottaminen, velvollisuudentunto ja uhrautuminen – oman suurenkin panoksen antaminen toisen hyväksi – rakentavat maailmaa, jossa on hyvä elää yhdessä.

Tänään tarvitsemme erityisesti uskoa tulevaisuuteen. Tämä on myös Satakunnan perinneyhdistyksen ensimmäinen arvo. Tarvitsemme näkyä, joka saa meidät ponnistelemaan paremman huomisen puolesta. Yhdessä, ei erillään. Sovussa, ei hajallaan.

Meidän tulee rakentaa maatamme niin, että tulevilla sukupolvilla on hyvän elämän edellytykset. Me emme ole saaneet tätä maata perinnöksi vanhemmiltamme, vaan lainaksi lapsiltamme.

Lämmin kiitos jokaiselle teistä siitä työstä, mitä olette tehneet ja teette rakkaan Suomemme hyväksi. Kiitos siitä, että vaalitte historian ja kulttuuriperinnön arvostamista. Kiitos siitä, että luotte edellytyksiä toisten kohtaamiselle, tukemiselle ja kunnioittamista sanoissa ja teoissa.

Yhdessä meidän tulee rakentaa maailmaa, jossa voimme elää turvassa, arvostettuina ja rakastettuina. Niin, että myös tulevaisuuden nuoret kirjoittavat:

”Suomi on minulle enemmän kuin paikka kartalla. Onneksi saan elää tässä maailman parhaassa maassa, jota saan kutsua kodikseni.”  Tämä maa on ”turva, toivo ja koti”. Kiitos!

__________________________________________________

Satakunnan Tammenlehvän Perinneliiton kesätapahtuma Karin kampuksella Raumalla, 8.6.2026
Piispa Mari Leppänen

Tutustu Mari Leppäsen työhön ja ajatuksiin: Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen