Tammenlehväilta Luhangan kylätalolla torstaina 29.10. keräsi salin lähes täyteen kiinnostuneita kuulijoita.

Tammenlehvän Joutsa–Luhanka-perinnetoimikunta järjesti kaikille avoimen Tammenlehväillan Luhangan kylätalolla torstaina 29.10. Tilaisuus keräsi kylätalon salin lähes täyteen kiinnostuneita kuulijoita.

Illan ideana oli tehdä paikallisille asukkaille tutuksi, mitä veteraaniperinnetyö tänä päivänä on. Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Hannu Haapamäki avasi asian taustoja kertoen, että valtakunnallinen Tammenlehvän Perinneliitto ry perustettiin jo vuonna 2003. Tähän kattojärjestöön kuuluu 27 maakunnallista tai seutukunnallista alueyhdistystä, joista yksi, vuonna 2023 perustettu Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistys Ry toimii Keski-Suomen maakunnan alueella. Maakunnallisen yhdistyksen alaisuudessa on puolestaan 22 perinnetoimikuntaa, jotka toimivat kuntatasolla. Toimikunnat ovat rekisteröimättömiä yhteisöjä, mikä mahdollistaa sen, että jäsenet voivat aloittaa helposti käytännön toiminnan ilman, että pitäisi miettiä rekisteröityyn yhdistykseen liittyviä hallinnollisia asioita. Toimikunnat kuitenkin raportoivat tekemisistään perinneyhdistykselle toimintasuunnitelman muodossa.

Eteläisessä Keski-Suomessa toimii Joutsa–Luhanka-perinnetoimikunta, joka kattaa myös entisen Leivonmäen kunnan alueen. Sekä Joutsaan, Luhankaan että Leivonmäelle on nimetty oma yhteyshenkilö.

Toiminnanjohtaja Hannu Haapamäki kertoi, mikä Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistys Ry oikein on ja mitä se tekee.

Tukea ja perinteen siirtoa

Mitä perinnetoimikuntien käytännön työ sitten on? Toimikunnat mm. tukevat alueellaan asuvien rintama- ja rintamapalvelustunnuksen omaavien veteraanien, heidän puolisojensa sekä leskiensä kotona asumista. Veteraanien on mahdollista hakea keräysvaroista maksettavia avustuksia, ja tässä perinnetoimikuntien jäsenet neuvovat ja opastavat. Apuna on myös yhdistyksen sosiaalineuvoja Juha-Pekka Karjalainen. Vuonna 2028 tuen saajien piiriin otetaan mahdollisesti myös sotaorvot.

Joissakin perinnetoimikunnissa on tapana muistaa veteraaneja jouluisin viemällä heille kassillinen jouluherkkuja. Joillakin paikkakunnilla edesmenneiden veteraanien muistoesineitä, esimerkiksi erilaisia puhdetöitä tai vaikkapa kenttävirsikirja, on koottu pieneksi näyttelyksi vitriiniin. Toimikunnat voivat myös tehdä yhteistyötä koulujen kanssa järjestämällä asiantuntevan henkilön puhumaan nuorille siitä, millaisen työn tammenlehvän sukupolvi on tehnyt. Koululaiset voivat myös käydä laskemassa kynttilät sankarihaudoille itsenäisyyspäivän alla. Tämä on osa perinteen siirtoa uusille sukupolville.

Tämän päivän peruskouluikäisillä lapsilla ja nuorilla ei useinkaan enää ole ns. elävää kosketusta veteraaneihin, mikä tarkoittaa sitä, että suvun sotaveteraanit ovat jo kuolleet ennen heidän syntymäänsä. Tämä tuo uuden haasteen perinnetyöhön, koska viime sotiin liittyvä historia on jo siirtynyt uudella sukupolvella askeleen kauemmaksi. Vuonna 1950 joka kolmannessa kodissa oli veteraani, ja vielä vuonna 2000 heitä oli joka 15:ssä kodissa, mutta 2010-luvulta alkaen lapsiperheiden lapset eivät valtaosin ole ehtineet nähdä sukunsa veteraaneja.

Tammenlehväjärjestön perinnetyö muuttuu tällä hetkellä nopeasti senkin takia, että veteraanien määrän vähetessä vähenee myös edunvalvonta- ja tukityö. Vastaavasti muiston vaalimistyön sekä perinteen siirron ja säilyttämisen merkitys kasvaa.

Mitä paljon puhuttu veteraanien perintö oikein on? Se on arvoja, joita tammenlehvän sukupolvella oli ja jotka kantoivat maatamme eteenpäin vaikeina vuosina. Näitä arvoja ovat mm. isänmaallisuus, lähimmäisestä huolehtiminen, ahkeruus ja sinnikkyys sekä usko parempaan huomiseen.

Puolustusvoimien Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Matti Anttila toi tilaisuuteen ajankohtaiskatsauksen Suomen turvallisuustilanteesta. Anttilan mukaan kansalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa, mutta valppaana pitää olla ja erilaisiin häiriötilanteisiin kannattaa jokaisen varautua.

Illan historiaosuudessa filosofian maisteri Tapio Nurminen valotti luhankalaisten sotatietä talvi- ja jatkosodassa. Talvi- ja jatkosodan taisteluihin osallistui reilut 450 luhankalaista, joista n. 100 oli konekiväärikoulutuksen saaneita. Talvisodan Taipaleen taisteluissa kaatui toistakymmentä luhankalaista, ja myös kesällä 1944 kaatui luhankalaisia paljon Karjalan kannaksella. Lapin sotaan joutui vain joitakin yksittäisiä Luhangan miehiä.

Toimintaa Keski-Suomessa nyt kolme ja puoli vuotta

Keski-Suomen Perinneyhdistyksen toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle: Jäseniä on n. 770, ja aktiivisia ihmisiä on saatu värvättyä mukaan joka puolelta maakuntaa. Jäsenistä n. 150 on veteraaneja, heidän puolisojaan ja leskiä. Perinneyhdistys jatkaa sitä keräystyötä, jota Veteraanivastuu ry teki aikaisemmin. Tulevana vuonna 2027 lipaskeräyksiä järjestetään neljä kertaa, kaksi keväällä ja kaksi syksyllä.

Perinneyhdistyksen tärkein vuosittainen tapahtuma on Kansallisen veteraanipäivän maakunnallinen juhla huhtikuun lopulla. Vuonna 2027 juhla järjestetään sunnuntaina 25.4. Laukaan Peurungassa. Ajankohta on haluttu sijoittaa viikonloppuun, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua. Veteraanipäivä on oikeasti 27.4., joka on Lapin sodan päättymisen päivä. Silloin järjestetään valtakunnallinen pääjuhla.

Muita Perinneyhdistyksen järjestämiä tapahtumia ovat kevät- ja joulukonsertti, veteraanien kirkkopyhä syyskuussa sekä joululounas Tikkakoskella.

Illan lopuksi Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Ruuskanen piti lyhyen puheenvuoron, jossa hän kannusti kaikkia asiasta kiinnostuneita liittymään jäseneksi. Jäsenmaksulla, joka on tällä hetkellä 25 euroa, saa mm. neljä kertaa vuodessa ilmestyvän laadukkaan Kenttäpostia-lehden kotiin kannettuna. Ruuskanen sanoi, että yhdessä voimme pitää muiston ja perinteen kirkkaana vähintään 100, mieluummin yli 200 vuotta.

Tilaisuuden lopuksi laulettiin yhteislauluna Veteraanin iltahuuto Marjo Merivirran säestäessä flyygelillä.

Illan puhujat: everstiluutnantti Matti Anttila (vas.), FM Tapio Nurminen, toiminnanjohtaja Hannu Haapamäki, puheenjohtaja Pekka Ruuskanen sekä Joutsa–Luhanka-perinnetoimikunnan Luhangan vastuuhenkilö Teuvo Jaakkola.

Teksti: Juha Hyvärinen

Kuvat: Matti Hyvärinen