Lippupuheesta vastasi Insinöörikomentajakapteeni evp. Ilmo Suurnäkki, yhdistyksemme hallituksen jäsen. Kaunis ja innostava puhe on syytä julkaista kokonaisuudessaan:

”Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlaväki!

Tänään meitä yhdistää syvä kunnioitus ja kiitollisuus. Olemme kokoontuneet juhlan, perinteen ja muiston äärelle – hetkeen, joka liittää meidät osaksi pitkää ja arvokasta kertomusta tästä maasta ja sen puolustajista. Tämän tilaisuuden ytimessä on lippu, tuo ikiaikainen symboli, joka kantaa mukanaan kaikkea sitä, mikä meille on pyhää: isänmaan rakkautta, yhteistä historiaa, veljeyttä, sitkeyttä sekä niitä kunniakkaita perinteitä, joita Tammenlehvän henki vaalii.

On kulunut lähes 60 vuotta siitä, kun perinneyhdistyksemme edeltäjän, Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin lippu, vihittiin juhlallisin menoin Suomen Sotaveteraaniliiton 10-vuotisjuhlallisuuksien pääjuhlassa Tampereella 15.10.1967. Samassa juhlassa vihittiin 14 piirin ja kahdeksan yhdistyksen liput – niiden joukossa myös mm. Iitin Sotaveteraanien lippu. Nuo liput nousivat salkoihin aikana, jolloin sodan käyneet miehet ja naiset olivat vielä vahvasti keskuudessamme kertomassa tarinoitaan ja kantamassa perintöä eteenpäin. Heidän äänensä kuuluu meissä yhä.

Lipun naulaus on juhlava ja perinteikäs toimitus – teko, jossa symboli saa sielun, merkityksen ja velvoitteen. Jokainen naula on kuin lupaus. Se on pieni, mutta syvä ele, joka kertoo tahdosta, yhtenäisyydestä ja arvokkuudesta. Kun tänään lyömme nämä naulat, emme kiinnitä vain kangasta puuhun – me kiinnitämme oman vastuumme osaksi sitä arvopohjaa, jota tämä lippu edustaa: uskollisuutta, velvollisuudentuntoa, yhteisöllisyyttä ja kiitollisuutta.
Lippu ei ole vain kangasta ja värejä, vaan sydämen asia. Se on arvomerkki, joka muistuttaa meitä siitä, mistä tulemme ja mihin kuulumme. Kun katsomme lippua, näemme sukupolvien ketjun: he, jotka taistelivat ja uhrautuivat; he, jotka rakensivat rauhan; he, jotka pitivät yllä perinteet ja välittivät ne eteenpäin – ja lopulta meidät, jotka tänään jatkamme tuota työtä.

Tämän lipun naulat lyödään vakaalla kädellä, mutta samalla nöyrällä ja kiitollisella mielellä.
Ne lyödään muistoksi niistä, jotka eivät enää ole keskuudessamme, mutta jotka antoivat tälle maalle parhaansa.
Ne lyödään myös lupaukseksi – lupaukseksi siitä, että heidän elämäntyönsä ja perintönsä eivät katoa historian hämäriin, vaan elävät meissä, meidän teoissamme ja meidän valinnoissamme.

Tammenlehvän väki jatkaa korvaamattoman tärkeää tehtävää, jonka sodan käyneet sukupolvet aloittivat. Perinteen siirtäminen tuleville sukupolville ei ole vain muistelua – se on tekoja, asennetta, arvomaailmaa. Me pidämme muistot elossa, emme menneisyyteen takertuen, vaan sitä kunnioittaen ja siitä voimaa ammentaen. Sillä kansa, joka muistaa menneisyytensä, seisoo tulevaisuudenkin edessä suoraryhtisenä.

Tämä lippu tulee olemaan yhdistyksemme tunnus – yhteinen merkki, joka kokoaa meidät yhteen ilossa ja surussa, juhlapäivinä ja arjen hetkissä. Kun se nousee salkoon Pohjois-Kymen taivasta vasten, se kertoo, että täällä elää yhä kiitollisuuden ja vastuuntunnon perintö. Se viestii tuleville sukupolville, että täällä on ihmisiä, jotka tietävät, mistä on tultu ja mitä kohti kuljetaan.

Arvoisat kuulijat!
Me emme voi koskaan täysin kiittää heitä, joiden työn ja uhrausten varaan tämä maa on rakennettu. Heidän rohkeutensa ja tahtonsa on antanut meille kodin, rauhan ja mahdollisuuden rakentaa parempaa tulevaisuutta. Mutta me voimme kantaa heidän perintöään – teoissa, valinnoissa ja siinä tavassa, jolla kohtelemme toisiamme ja isänmaata.
Olkoon tämä lippu meille kaikille muistutus siitä, että yhteinen arvopohjamme – rakkaus isänmaahan, lähimmäiseen ja velvollisuuteen – on kaikista vahvin side. Se on side, joka lujittaa yhteisön, kantaa kansakunnan ja antaa toivon tulevaisuuteen.

Hyvät ystävät!
Toivotan Tammenlehvän Pohjois-Kymen perinneyhdistyksen lipulle pitkää ikää ja kunniakasta matkaa historian jatkumossa. Kantakoon se tuulta ja valoa – menneiden sukupolvien hengessä ja tulevien toivossa. Olkoon sen liekki kirkkaana hehkuva merkki siitä, että perinteitä vaalitaan täällä edelleen, arvostuksella ja sydämen palolla.
Eläköön Tammenlehvän henki – ja eläköön tämä lippu!”