Heikki Uljaan perheen tarina on loistava esimerkki suomalaisen perheen selviytymisestä vaikeista lähtökohdista ja kohtalokkaista takaiskuista huolimatta. Se on ”toivon tarina” sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta, jolla selvitään vaikeista ajoista.
Heikin isä Kaino syntyi 28.8.1888. Suomessa elettiin suuriruhtinaskunnan aikaa. Suomen suuriruhtinaan, Keisari Aleksanteri III:n alaisuudessa. Kaksikymmentäviisi vuotta aikaisemmin Aleksanteri II oli antanut suomen kielelle virallisen aseman. Suomen kansallinen herääminen oli alkanut. Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917 venäjän vallankumouksen riehuessa.
Kaino meni naimisiin Fanny Laakson kanssa 1915 ja he saivat tytön ja kaksi poikaa. Onni ei ollut kuitenkaan myötä. Nuori Kuuselan talon isäntä kuoli vain 35 vuoden ikäisenä vuonna 1923. Kolmekymmentä kolme- vuotias Fanny jäi yksi kolmen lapsensa kanssa hoitamaan tilaa. Kuukautta myöhemmin kuoli Hilkka-tyttö 7- vuoden iässä. Tuolloin Jaakko-veli oli 5- vuotias ja Heikki 3- vuotias. Näin elettiin Kuuselassa kohti talvisotaa.
Heikki Uljas piti sotapäiväkirjaa, jonka hän nimesi: ”Erään tykkimiehen rengasmatka”.
Kirja kertoo hänen omakohtaisista kokemuksistaan jatkosodan aikana. Nimi viittaa hänen sotataipaleeseen, alkuvaiheessa Karjalan kannaksen taisteluissa hyökkäysvaiheen aikana ja sieltä Äänisen kannaksella aina Kriville saakka sekä paluusta Karjalan kannakselle suurhyökkäyksen torjuntataistelujen loppuvaiheessa.
Heikin omin sanoin:
” Lähdimme sotaan kesäkuussa 1941 Miehikkälästä. Siirryimme Joutsenon kautta Suokumaalle ja elokuussa lähdimme liikkeelle valloittaen Kannaksen ryssiltä, tukien jalkaväkijoukkojemme nopeita ja rajuja hyökkäysoperaatioita. Kerkesimme jalkaväen kärkijoukkojen kanssa ensimmäisenä patterina Rajajoelle. Joulukuussa meidät oli siirretty raskaaseen moottoroituun patteriin ja tammikuussa 1942 lähdimme uusiin tehtäviin Kriville, Itä-Karjalaan, jossa olimme kesäkuuhun 1944. Sen jälkeen takaisin Kannakselle aina Uudelle kirkolle asti. Sieltä sitten peräännyimme monien viikkojen ja vaiheiden jälkeen päädyimme Suur-Merijoelle 16 km:n päässä lähtöpaikastamme Ylämaalla.
8.11. alkoi matka kotia ja kotiuttamista kohti. 11.11.1944 meidät kotiutettiin Hausjärvellä.”
Tieto isonveljen, Jaakon kaatumisesta, vänrikkinä joukkuetta johtaessaan tuli Heikille rintamalla. Kirja kertoo siitä tärkeydestä, jonka yhteys kotiin merkitsi rintamalla taisteleville sotilaille. Myös oman kotiseudun miestenaseveljeys sodan keskellä oli tärkeä ja henkeä ylläpitävä voima.
Jaakko suoritti varusmiespalvelun ennen talvisotaa ja oli sodan aikana reserviupseerikoulussa. Jatkosodan hän aloitti joukkueen johtajana, vänrikkinä. Marraskuun 8.1941 hän kuitenkin kaatui 23- vuotiaana Syvärin eteläpuolella Vaskusjärvellä. Heikki sai lomaa osallistuakseen sankarihautajaisiin Askolassa. Jaakko lepää 91 sankarivainajan rinnalla Askolan sankarihautausmaalla. Perheestä oli jäljellä enää äiti Fanny ja poika Heikki.
Heikki aloitti varusmiespalvelunsa välirauhan aikana 13.61941 ja jatkoi ilman taukoa jatkosotaan.
Heikki joutui jatkosotaan 20- vuotiaana kaikkiaan 767 askolalaisen rinnalla. Hän palveli tykistössä koko jatkosodan pahimmissa paikoissa sekä hyökkäysvaiheen että kannaksen ratkaisutaistelujen aikana. Heikki kuitenkin selvisi sodasta haavoittumatta.
Äiti Fanny hoiti tilaa, jonka isännäksi Heikki ryhtyi sotatöistä palattuaan. Aikanaan Heikki löysi rinnalleen Liisin, Heljangon suvusta. Alkoi jälleenrakennuksen aika. Heikki eli pitkän ja toimeliaan elämän perheen, tilan hoidon, kunnallisten toimien, seurakunnan ja veteraanitoiminnan viedessä ajan. Tärkeimpänä arvona hänellä oli oma perhe. Heikki ja Liisi saivat neljä lasta, jotka ovat menestyneet hyvin ja löytäneet paikkansa yhteiskunnassa. Nyt perheen jäseniä on yhteensä 47 neljäs sukupolvi mukaan luettuna.
Kuuselan tilan hoitoa jatkoi Heikin poika Hannu vaimonsa Annen kanssa. Nyt tila on siirtynyt heidän pojalleen Henrikille.
Toivon tarina on tullut todeksi. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta uljaan suku elää ja voi hyvin. Kuuselan tilasta on kehittynyt ahkeralla työllä Askolan paras mansikkapaikka.
