Majuri evp Veikko Karhumäki piti Talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa 13.3.2026 Järvenpään seurakuntasalissa vaikuttavan puheen. Juhlayleisö sai kokonaiskuvan Euroopassa 1900-luvun alussa käytyjen sotien, mm. Talvisodan vaikutuksesta maamme itsenäisyyteen, Suomen ja suomalaisten näkökulmasta. Puhe päätyi Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan.

Julkaisemme Veikko Karhumäen puheen alla erikseen sen ansiokkaan sisällön vuoksi.

___________

Veikko Karhumäki  
Juhlapuhe 13.3.2026 Järvenpäässä     

Kunnioitettu veteraanimme, arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, hyvät naiset ja miehet.

Rintamalle tuli hiljaisuus 13. maaliskuuta 1940 klo 11. Vielä tuona talvisodan viimeisenä päivänä kaatui 467 suomalaista. Suomen liput laskettiin puolitankoon kotisuomessa.

Kiitos maamme veteraanisukupolvelle, rintamajoukot ja kotirintama vanhimmista nuorimpiin: Suomen lippu on saanut liehua itsenäisyytemme ajan väriä vaihtamatta. Talvisota oli maamme toinen vapaussota.

Valtavista inhimillistä ja aineellisista menetyksistä huolimatta Suomi saavutti torjuntavoiton.

Talvisodan henki ilmentää kansallista yhtenäisyyttä, jonka myötä suomalaisen yhteiskunnan ristiriidat väistyivät olemassaolon taistelun tieltä.

Suomi ei antautunut kahdessa viikossa niin kuin Stalin oli ajatellut eikä Oulussa Stalinin 60-vuotispäivänä 21. joulukuuta järjestetty sotilasparaatia. Puhallinsoittimet jäivät lumihankeen Raatteen tien taisteluissa, jossa puna-armeijan 44. Divisioona tuhottiin.

Arvoista kuulijat.

Tarkastelen talvisodan syitä maamme itsenäisyyteen liittyen maallikkona ja maanpuolustajana. Tuota sotaa ei olisi ollut, jos toisin olisi maassamme vuonna 1918 käynyt.

Itsenäisen Suomen syntymiseen, kansallinen herääminen, vaikuttivat autonomian aikana 1850-luvulla erityisesti muun muassa Elias Lönnrot – suomen kieli ja kansallinen kulttuuri, J V Snellman – aatteet ja oma talous, J L Runeberg – kansallishenki ja Uno Cygnaeus – koululaitos.

Suomalaisilla on ollut aina kansallinen identiteetti. Historian saatossa sitä on milloin korostettu ja milloin peitelty.

Ensimmäisen vuosiin 1899-1905  ajoittuneen ja toisen vuonna 1908 alkaneen sortokauden jäljiltä maamme tulevaisuus näytti lohduttomalta. Erityisen vihamielisesti Venäjään suhtautui silloinen nuorempi sukupolvi, jolla ei ollut muistoja sortokausia edeltäneestä suomalais-venäläisestä yhteisymmärryksen ajasta.

Ensimmäinen maailmansota syttyi heinäkuun lopulla 1914 Itävalta-Unkarin hyökättyä Serbiaan.

Serbian liittolainen Venäjä julisti sodan Itävalta-Unkarille. Siitä sitten tuo sota laajeni. Saksa julisti sodan Venäjälle, jossa menestyi hyvin. Osaltaan se johti Venäjän keisarikunnan romahtamiseen.

Marraskuussa 1914 Helsingin lehdissä julkistettiin uusi laaja venäläistämisohjelma, joka toteutettuna olisi merkinnyt Suomen autonomian rippeidenkin hävittämistä. Yhtenä sen seurauksena oli eräänlainen Suomen itsenäisyysliikkeen järjestäytymiskokous.

Jääkäriliike sai alkunsa tammikuussa 1915, alkuun sotilaskoulutus 200 suomalaiselle, ns. Pfadfinder- partiolaiskurssille. Elokuun lopussa tavoitevahvuudeksi päätettiin 2000 miestä, vahvennettu jääkäripataljoona.

Suomessa alkoi värväystoiminta. Ulkomaanpassia ei syksyllä 1915 myönnetty enää 19-35-vuotiaille miehille. Saksaan oli lähdettävä salaa eri etappireittejä pitkin. Suomalaisjääkärit siirrettiin keväällä 1916 Saksan itärintamalle, jolloin joukko sai nimen Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

Jääkärilippu on aina toisena Suomen lipun jälkeen Puolustusvoimien paraateissa kesäkuun 4. neljäntenä ja itsenäisyyspäivänä. Se kertoo jääkäriliikkeen merkityksestä.

Mitä tapahtui Suomessa marraskuussa 1917? Leninin Suomeen lähettämä Stalin lausui kuulijoilleen:

”Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin. Lokakuun vallankumouksen aattona… Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta… Jos tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varmat.”

Suomen eduskunta hyväksyi Svinhufvudin senaatin itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917 porvaripuolueiden äänillä 100 puolesta ja 88 vastaan.

Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden vuodenvaihteessa ajatuksella, että se on vain välikappale sosialistiselle vallankumoukselle ja merkitsisi siten Suomen paluuta takaisin Venäjän yhteyteen.

Kansakunta oli kahtia jakautunut. Osa porvaristostakin vastusti maamme itsenäistymistä peläten idänkaupan päättymistä.

Surullinen vuoden 1918 sota alkoi punakapinasta 26. tammikuuta 1918.

Alkuun sitä kutsuttiin niin valkoisten kuin punaistenkin puolella vapautustaisteluksi. Valkoisten puolella sillä tarkoitettiin Suomen vapauttamista Venäjän vallasta ja punaisten puolella kansan vapauttamista kapitalismin sorrosta.

Jääkäripataljoonan 27 pääjoukko, noin 950, saapui Vaasaan 25. helmikuuta -18 joutuen osallistumaan lähinnä kansalaissodaksi muuttuneeseen vapaussotaan. Suomessa oli vielä tammikuussa noin 75 000 venäläissotilasta.

Brest-Litovskin rauhassa 3. maaliskuuta 1918 Saksa saneli Neuvosto-Venäjälle rauhanehdot. Saksa sai etupiiriinsä muun muassa Puolan osia, Baltian maat ja Suomen. Neuvosto-Venäjä velvoitettiin vetämään venäläisjoukot Suomesta ja tunnustamaan Ukrainan ja entisen Gruusian itsenäisyydet.

Tuolloin Suomessa oli vielä noin 30 000 venäläissotilasta ja Helsingissä pääosa Venäjän Itämeren laivastosta. Se poistui laukaustakaan ampumatta Kronstadtiin.

Suomessa sodankäynnin päättymistä nopeutti huhtikuun alussa Hankoon noussut von der Golzin Itämeren divisioona ja Brandensteinin prikaati Loviisaan. 111 päivää kestänyt vuoden 1918 sota päättyi 15. toukokuuta.

Rauhansopimus Neuvosto-Venäjän ja Suomen kesken solmittiin vieraalla maalla Viron Tartossa vasta 14. lokakuuta 1920. Sotatila Neuvosto-Venäjän ja Suomen välillä päättyi. Siellä ei solmittu kansalais-, luokka-, sisällis- tai veljessodan rauhaa. Kyse oli Suomen osalta vapaussodasta, joka turvasi maallemme länsimaisen demokratian, ja jossa maamme itärajakin viimein määritettiin.

Kansakuntamme ehti onneksi eheytyä tuon surullisen sodan seurauksista parissa kymmenessä vuodessa. Suomessa asiat olivat hyvin vielä vuonna 1938. Valtion velka oli 13 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Viime vuonna se oli noin 70%.

Euroopan maista itsenäisen Suomen suhde Saksaan on ollut merkittävin niin hyvässä kuin valitettavasti pahassakin. Neuvostoliiton ja Saksan 23.8.1939 sopimassa hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Neuvostoliiton etupiirin tuli mm. Puolan itäosa, Baltian maat ja Suomi.

Inkerin piispa Leino Hassinen on maininnut tuosta sopimuksesta, siteeraus: ”Maailmanhistoria tuskin tuntee verisempää paperia, jonka seurauksena toinen maailmansota syttyi vain yhdeksän päivää myöhemmin”

Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939 ja Neuvostoliitto Puolan itäosaan 17.9. Syys-lokakuussa -39 Neuvostoliitto solmi Baltian maiden kanssa avunantosopimuksen. Valtiot suostuivat sotilastukikohtien perustamiseen alueilleen. Sen seurauksena, Suomen välirauhan aikana 1940, päättyi Viron, Latvian ja Liettuan 20-vuotinen itsenäisyys Neuvostoliiton miehitykseen verukesyillä.

Suomi ei Neuvostoliiton vaatimiin alueluovutuksiin tai vaihtoihin suostunut. Seurauksena olivat tunnetut Mainilan laukaukset 26. marraskuuta -39. Neuvostoliitto syytti suomalaisia, mutta puna-armeija ampui omiaan.

Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1932 solmitulla ja vuonna -34  vuoteen 1945 jatketulla hyökkäämättömyyssopimuksella oli vain paperin arvo. Neuvostoliitto sanoi sen irti 30. marraskuuta ja aloitti samana päivänä Helsingin pommittamisen sekä hyökkäyksen teitten suunnasta koko itärajan pituudelta Karjalan kannakselta aina Petsamoon asti.

Suurvallan hyökkäys Suomeen johti Neuvostoliiton erottamiseen Kansainliitosta 14. joulukuuta 1939.

Talvisodasta Suomi ei olisi itsenäisenä selvinnyt ilman vuonna 1918 perustettua Suojeluskuntajärjestöä ja 1920 perustettua Lotta Svärd -järjestöä, ja ilman vahvaa maanpuolustustahtoa. Suojeluskuntajärjestössä oli vuonna 1938 yli 111 000 varsinaista jäsentä ja lisäksi 30 000 sotilaspoikaa. Lotta Svärdiin kuului vastaavasti 105 000 jäsentä ja lisäksi 24 000 alle 18-vuotiasta pikkulottaa.

Suojeluskuntien koulutus oli hyvin laajamittaista, muun muassa ampuma- ja johtajakoulutusta ja jopa pataljoonatason taisteluharjoituksia. Järjestön asema oli erittäin tärkeä liikekannallepano-organisaatiossa. Lotta Svärd-järjestö avusti joukko-osastoja kertausharjoituksissa ja linnoitustöissä muonituksen ja sairaanhoidon järjestämisessä. Lotat sijoitettiin jaostoihin, joissa he aseettomina saattoivat edistää maanpuolustusta eniten. Myös lottien koulutus tapahtui jaostoissa, joita olivat lääkintä-, muonitus-, varustus-, sekä keräys- ja kansliajaostot.

Sotamarsalkka Mannerheim totesi sattuvasti talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään: ”Tämä sota ei ole mitään muuta kuin vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös.” Tosin hän tiesi pian jo itsekin, että loppunäytös se ei vielä ollut.

Talvisodan alussa Suomen kenttäarmeija käsitti Kannaksen Armeijan, kolme Armeijakuntaa ja yhdeksän Divisioonaa. Yhtä divisioonaa lukuun ottamatta muita johtivat jääkäriupseerit. Suomen kenttäarmeijan vahvuus oli talvisodan alkaessa noin 280 000 miestä. Kun mukaan lasketaan kotijoukot ja täydennykset koko puolustusvoimien vahvuus nousi noin 340 000 mieheen.

Kotirintamalla naisten ja nuorten merkitys kasvoi sekä kaupungeissa että maaseudulla. Jokainen kantoi oman osuutensa töissä vanhimmista nuorimpiin.

Talvisodasta Suomi ei olisi ilman ulkomaista apua selvinnyt. Sallan suunnalla taisteli yli 8000 ruotsalaista vapaaehtoista. Ruotsalainen vapaaehtoisista lentäjistä koostunut lentolaivue F 19 vastasi Suomen ilmapuolustuksesta Oulusta pohjoiseen kalustona 12 englantilaisvalmisteista Gloster Gladiator ja 4 Hawker Hawk hävittäjää.

Ranska lahjoitti 50 Morane Saulnier hävittäjää, joista 30 ehdittiin saada helmikuussa. Englanti lahjoitti 10 Gloster Gladiator hävittäjäkonetta. Italiasta tilattiin 25 Fiat G 50 hävittäjää 23. lokakuuta 1939, jotka tarkoitus kuljettaa Saksan läpi rautateitse. Kaksi ehti tulla, kunnes Saksa esti muun tuonnin vedoten vuoden -39 Molotov-Ribbentrop –sopimukseen. Loput laivattiin Ruotsiin kuten edellä mainitut muutkin koneet. Ruotsin lentokoneteollisuus sitoutui lähes kokonaan näiden kaikkien koneiden kokoamiseen, josta ne lennettiin Suomeen tammi-helmikuussa.

Neuvostoliitto keskitti hyökkäykseen aluksi noin 425 000 – 450 000 miestä. Sodan edetessä vahvuus kasvoi huomattavasti. Pelkästään Karjalan kannaksella hyökkäsi lisäkeskitysten jälkeen noin 600 000 miestä, yli tuhat panssarivaunua. Tykkejä ja kranaatinheittimiä oli lähes 4000.

Vaikka suomalaiset olivat pahasti alivoimaisia erityisesti panssari- ja tykistökaluston osalta, joukkojen korkea taistelutahto ja paikallistuntemus tasoittivat voimasuhteita.

Vain yhtenä talvisodan päivänä Suomea ei pommitettu. Siviilikohteitten pommitusten ohella koneet kohdistivat iskunsa erityisesti rautateitten risteysasemille. Riihimäki oli eräs maamme eniten pommeja niskaansa saaneista paikkakunnista. Neuvostoilmavoimat hyökkäsivät sinne 52 kertaa 17 päivänä.

Talvisodan järkyttävät taloudelliset ja aluemenetykset tiedämme. Suomi menetti keskimäärin 230 ihmistä sodan jokaisena vuorokautena.

Uhrin suuruutta ilmentää kaksi vertausta. Konginkankaalla kuoli 23 ihmistä rekan ja linja-auton kolarissa 2004. Saisimme lukea kymmenestä tuollaisesta onnettomuudesta 105 päivän ajan. Autolautta Estonian vuoden 1994 uppoamisella ilmaisten se merkitsisi kahdesti viikossa tuollaista onnettomuutta 15 viikon ajan. Talvisodassa haavoittui 45 000 suomalaista.

Rauhantuloa nopeutti Englannin ja Ranskan 100 000 sotilaan avustuslupaus. Stalin pelkäsi Neuvostoliiton sitoutumista siitä syystä toiseen maailmansotaan. Suomen puolustustaistelu oli jo lähellä murtumista.

Moskovan rauhanehtojen seurauksena Suomen oli luovutettava Neuvostoliitolle alueita Petsamosta, Sallasta ja Kuusamosta, pääosa Suomenlahden ulkosaarista sekä kokonaisuudessaan Laatokan Karjala, karjalankannas ja vielä vuokralle Hankoniemi 50 vuodeksi.

Luovutettujen alueiden väestö siirtyi käytännössä kokonaisuudessaan Suomeen. Evakkojen määrä oli noin 420 000 eli lähes 12 % Suomen silloisesta asukasmäärästä.

Tänä päivänä Ukraina käy urhoollista puolustussotaa jo neljättä vuotta Venäjän rikollista hyökkäystä vastaan, jonka Putin uskoi voittavansa parissa viikossa kuten Stalin Suomen. Voimme vain toivoa, että länsimainen kaikkinainen apu riittää Ukrainalle ja oikeudenmukainen rauha saavutettaisiin.

Hyvät kuulijat. Luen puheeni päätteeksi mäntsäläläisen, nyt jo edesmenneen rintamaveteraanin Hannu Tervashongan vuonna 2023kirjoittaman runon siitä yhden sanan muuttaen, itsenäisyyspäivä talvisodan päättymisen muistopäiväksi.

Hän lähetti sen itsenäisyyspäivänä -23 presidentti Niinistölle ja sai siitä Saulilta ja puolisoltaan Jenniltä kiitoskirjeen.

Vietämme talvisodan päättymisen muistopäivää,

on meillä vapaa syntymämaa,

jota kaikki eivät omista ollenkaan.

Sen kalliisti saimme me lunastaa,

siitä annoimme uhrin raskaan.

Nyt vanhoina usein muistamme ne kohtalon raskaat vuodet,

eikä unohdu ne mielistämme milloinkaan ennen kuin kuolet.

 

Muista: vaivat suuremmatkin joskus olleet ovat,

nuoruusvuosinasi vietit sotavuodet kovat.

Eikä meitä lannistanut sotavelkain paino,

monen vuoden kriisitila ja vihollisen raivo.

On aihetta olla kiitollinen itsenäisestä ajasta,

vain ihme Jumalalta päästi meidät pahasta.

Maailma, nuoret, eivät kovin hyvin ymmärrä,

miten tämä pieni maa

saa itsenäisenä asustaa.

Ei ihmettä oo suurempaa,

jonka maailmakin tuntee ja tunnustaa.

Siis uhreille ja Jumalalle kunnia kaikesta.