Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan (26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944)

Suomalaisten saatua torjuttua Leningradin Rintaman hyökkäykset niin Talin – Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden alueilla, Neuvostoliiton katseet kiinnittyivät sen jälkeen pohjoisemmaksi. Karjalan Rintama hyökkäsi Laatokan pohjoispuolella, jossa se saatiin pysäytettyä U-aseman taisteluissa ja taistelut siirtyivät yhä poh- joisemmaksi Ilomantsiin. Ilomantsista avautuivat hyvät yhteydet sisäsuomeen.

Ilomantsi on korpialuetta, eritoten itäinen alue on täynnä soita, vaaroja ja korpea, melkein tietöntä erämaata. Ilomantsin kirkonkylän länsipuolella polut ja kapeat tiet muuttuivat kuitenkin leveämmiksi teiksi, maaston pysyessä lähes samanlaisena. Hyvät yhteydet Joensuuhun ja muualle Pohjois- Karjalaan houkuttelivat Neuvostoliittoa. Tätä kautta yritettiin murtaa suomalaisten puolustus ja päästä sisäsuomeen ja suomalaisten selustaan.
Ilomantsin taisteluissa yhdistyi suomalainen korpisoturi ja mottitaktiikka.

Ilomantsia uhanneet vihollisvoimat saatiin lyötyä ja osittain jopa tuhottua. Tärkein siis saavutettiin, neuvostojoukkojen hyökkäys pysäytettiin ja saavutettiin voitto Ilomantsin vaaroilla. Neuvostojohto tiedosti tappion myötä Suomen ole- van vielä vahva ja puolustavansa maataan raivoisasti.

Lue lisää Ilmantsin taistelusta sotiemmeperinne.fi -sivustolta: https://sotiemmeperinne.fi/1944-jatkosodan-lopputulos-ratkaistiin-ilomantsissa/

Lähteet: Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Ville Vaittinen, 89. Kadettikurssi