Forssan ja Tammelan kuntajako toteutui vuoden 1923 alusta lähtien ja Tammelan suojeluskunta jaettiin myös kahteen osaan 1.3.1923, jolloin Forssan Suojeluskunra aloitti toimintansa. Silloin ajateltiin, että menestyksekkään järjestötoiminnan yhtenä perusedellytyksenä ovat tarkoituksenmukaiset toimitilat, jonka lisäksi omalla talolla on itse toiminnalle myös symbolinen merkitys.

Forssan suojeluskunnalla ei ollut pakottavia syitä kiirehtiä taloasian kanssa, sillä suojeluskunta sai vapaasti käyttää Forssa-yhtiön omistamaa Kerholaa omiin tarkoituksiinsa ja lisäksi Wahreninkadulla oli toimitiloja eskikunnan toiminnoille

Suojeluskunnan talohanke heräsi eloon vuoden 1920-luvun loppupuolella  arpajaisten yhteydessä. Asia ei kuitenkaan edennyt, varsinkaan, kun kustannusarvioksi näytti tulevan 600 000 markkaa. Muitakin vaihtoehtoja pohdittiin. Yhtiö tarjosi Kerholaa ostettavaksi ja Kauppakadulla oli tarjolla Lounais-Hämeen Osuuskaupan konkurssipesän omistama puutalo(myöhemmin hotelli Maakunta).

Taloasian ratkaisu tapahtui lopulta marraskuussa 1936, jolloin Forssa-yhtiön toimitusjohtaja vuorineuvos Hjalmar von Wendt lupasi yhtiön merkitsevän suojeluskuntataloyhtiön osakkeita 400 000 markalla, jos suojeluskunta ostaisi taloa varten 1000 neliön tontin kauppatorin vierestä 150 markan neliöhintaan. Näin edulliseen tarjoukseen suojeluskunnan oli helppo yhtyä. Wendt lahjoitti myös talon piirustukset, jotka oli piirtänyt arkkitehti Toivo Paatela. Tiukalla taloudenpidolla oli onnistuttu reilusti kattamaan rakennusrahastoa kymmenen vuoden aikana. Talon lopullinen rakentamis-päätös tehtiin vuoden 1938 lopulla, jolloin Forssa-yhtiö lahjoitti vielä rahastoon 200 000 markkaa ja myös monet yksityistahot osallistuivat rahoitukseen. Ratkaisua helpotti myös, kun selvisi, että katutasoon oli tulossa varma vuokralainen OY Alkoholiliikkeen Forssan myymälä. 

Suojeluskuntatalo-osakeyhtiö ja Suojeluskunta solmivat 25.1.1939 sopimuksen talon rakentamisesta. Hankkeen kustannusarvioksi tuli noin miljoona markkaa. Rakennuslupa myönnettiin helmikuussa 1939 ja rakennustyöt aloitettiin 21.2.1939. Rakennustöistä vastasi hämeenlinnalainen Kummila Oy, mutta itse rakennustyön tekivät lähinnä 30 forssalaista rakennusmiestä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan talosta tehtiin nelikerroksinen punatiilestä muurattu kivitalo, joka rapattiin ja maalattiin. Talo valmistui marraskuun puolessa välissä asuttavaan kuntoon.

Upean talon kellarikerroksessa sijaitsivat mm kellaritilat, kalusto- ja ammusvarastot. Katutasossa oli puolestaan liiketiloja mm Alkon myymälä sekä lottien kahvilaravintola nykyisen Kultajyvän tiloissa. Vilppaankadun puolen kolmannessa kerroksessa sijaitsivat  lottien ja suojeluskunnan toimistotilat.Ylimmässä kerroksessa sijaitsivat peseytymis- ja Wc- tilat ja noin 100 neliön sali, jossa oli ampumarata pienoiskiväärille. Pääsisäänkäynti oli torin puolella , josta tultiin ala-aulaan. Ala-aulasta noustiin portaita toiseen kerrokseen, jossa sijaitsivat lämpiötilat ja kahden kerroksen korkuinen juhlasali. Näin oli vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta Forssassa saanut arvoisensa kodin.

Talvisodan aikana talossa toimi paikalliset  suojeluskuntalaiset (pääosa oli rintamalla) lotat, jalkaväen koulutuskeskus ja Ilmavalvonta-aluekeskus. Välirauhan aikana suojeluskuntatalo oli tärkeä kokoontumis-, koulutus ja juhlapaikka. Sodan aikana toimi talossa myös elokuvateatteri Kino Forssan Lukko

Jatkosodan aikana suojeluskunnan ja lottien toiminnat jatkuivat kuten talvisodassakin. Helmikuussa 1944 Forssa nousi hetkellisesti Suomen elokuvateollisuuden keskukseksi, kun Päämajan tiedotusosaston filmi- ja kuvalaboratoriot siirrettiin kauppalaan ja suojeluskuntalon kellariin. Jo hiukan aiemmin Suomen Filmiteollisuus oli siirtänyt kalustoaan, joita myös sotaväki käytti, Forssaan. Täällä valmistettiin useimmat puolustusvoimien uutisfilmit, joita sitten näytettiin elokuvateattereissa ympäri Suomea. Samoin täällä valmistuivat sotakuvaajien ottamat valokuvat, jotka lähetettiin sitten eteenpäin sanomalehdistölle.

Rauhansopimuksen mukaan 1944 lopulla Suojeluskunta- ja Lotta Svärd järjestöt tuli lakkauttaa. Suokeluskunnan omaisuus, talo mukaan luettuna, siirtyi Sodasta kärsimään joutuneiden avustamisyhdistykselle. Se myi talon osakkeet edelleen Finlayson-Forssa yhtiölle, jolta ne siirtyivät sitten myöhemmin Forssan kaupungille. Sodan jälkeen talo on ollut monessa mukana. Täällä on toiminut lyseon koululuokkia, on järjestetty tansseja ja 1980 saakka täällä toimi Forssan museo ja sen jälkeen Forssan teatteri sai talossa toimitilat.

Talon historiankunnioittamiseksi talon seinään pitäisi ehdottomasti  saada laatta kertomaan talon alkuperäisestä tarkoituksesta.