Suomessa on tällä hetkellä keskuudessamme noin 1 500 sotien 1939–1945 veteraania. Varsinais-Suomessa heitä on noin sata ja Turussakin vielä viitisenkymmentä. Vastuu heidän palveluistaan siirtyi vuosi sitten kunnilta hyvinvointialueille.

Vuoden vaihteessa Suomen 21 hyvinvointialuetta olivat toimineet ensimmäisen kokonaisen vuoden. Veteraanien aseman ja palvelujen toteutumisesta ei ollut veteraanijärjestöissä kokonaisvaltaista kuvaa. Tämän takia järjestöjen yhteinen sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunta pyysi Sosiaali- ja terveysministeriötä lähettämään asiasta selvityksenpyynnön hyvinvointialueille. Kaikki 21 hyvinvointialuetta ovat ottivat tosissaan STM:n tekemän selvityspyynnön ja vastasivat kyselyyn.

Veteraanijärjestöjen tavoitteena on varmistaa, että kaikki veteraanit saavat lain mukaiset palvelut hyvinvointialueille siirtymisen jälkeen. Marraskuussa 2019 tuli voimaan laki, joka takaa maksuttomat kotiin annettavat palvelut ja kuntoutuksen jokaiselle tunnuksen omaavalle veteraanille. Palvelujen määrät ja saatavuus näyttää vaihtelevan eri osissa maata. Myös puutteita ja jopa lainvastaisuuksiakin tuli ilmi.

Kaikki alueet eivät ole ymmärtäneet, että lain perusteella sotiemme veteraanit ovat lakisääteinen erityisryhmä. Heihin ei siis saa soveltaa muita lakeja, esim. sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulakeja. Muuta vanhusväestöä koskee ns. vanhuspalvelulaki. Toinen tärkeä havainto on se, että lain edellyttämiä hoito- ja palvelusuunnitelmia ei ole jokaiselle veteraanille tehty. Lain mukaan kaikille on tehtävä valituskelpoinen kirjallinen päätös, joka on myös tarkistettava veteraanien kunnossa nopeasti tapahtuvien muutosten mukaisiksi riittävän usein.

Jollain hyvinvointialueilla ei ole tajuttu, että veteraanituet maksetaan täysimääräisinä valtion varoista. Valtavaan organisaatioon siirryttäessä tiedon ja taidon ohjautuminen osittain uusille toimijoille on ollut hankalaa. Osa kunnissa veteraaniasioita hoitaneista jäi eläkkeelle ja osa sai muutossa uusia tehtäviä. On syntynyt alueellisia palvelueroja, joten yhdenvertaisuus veteraanien kesken ei ole toteutunut. Osassa alueita on ollut vaikeuksia siirtää parhaiten hoidetut asiat kaikille, vaan on menty halvimman ja pienimmän mukaan.

Vaikeutta on myös tuottanut se, että hyvinvointialueet ovat rakentuneet eri tavalla ja eriaikoina. Jotkut ovat harjoitelleet maakuntamuotoista sotea ennen lain tuloa jo muutaman vuoden, toiset taas aloittivat vasta, kun oli pakko, eli 2023 alussa. Varsinais-Suomen hyvinvointialue on yksi näistä. On selvää, että veteraanien palvelujen järjestäminen on tuottanut näillä alueilla käynnistysvaikeuksia.

Kaikki eivät ole myös tietäneet, keitä laki koskee. Vain veteraanitunnuksen omaavat ovat oikeutettuja maksuttomiin kotipalveluihin ja kuntoutukseen. Laki ei koske muita erityisryhmiä, kuten esim. miinanraivaajia eikä myöskään sotaorpoja ja muita kaatuneiden omaisia. Sotainvalideilla on samat maksuttomat palvelut, mutta eri lain perusteella.

Nyt meillä on kattava kuva yhden vuoden ajalta hyvinvointialueiden toiminnasta veteraaniasiain osalta. Tämä selvitys muodostaa pohjan sille, että veteraanit saavat kaikki tarvitsemansa lakisääteiset maksuttomat palvelut viimeiseen iltahuutoon saakka. Veteraanien iltahuudon sanoja siteeraten: Hoivatkaa, kohta poissa veljet. Muistakaa, heille kallis ol´ maa. Tämän me olemme velkaa kunniakansalaisillemme jatkosodan 80-vuotispäivän lähestyessä.

Pekka Paatero   

Läänin sosiaali- ja terveysneuvos emeritus, Veteraanijärjestöjen sotepalvelutoimikunnan puheenjohtaja, Turun Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja