Vielä jatkosodan syttyessä pääkaupunkia ja sen asukkaita puolusti Ilmatorjuntapiiri 1, joka lakkautettiin marraskuussa 1941 ja sen yksiköt, kuten Helsingistä vastannut 30. Paikallinen Torjuntakeskus, alistettiin Merivoimille. Alkuvuodesta 1942 sekä saman vuoden joulukuussa tapahtuneiden uudelleenjärjestelyjen ja uudistusten seurauksena alueellisen ilmatorjunnan organisaatio meni kokonaan uusiksi ja paikallisista torjuntakeskuksista luovuttiin.
Tämän yhteydessä paikallisista torjuntakeskuksista luovuttiin ja uudet ilmatorjuntajoukot siirtyivät suoraan ilmatorjuntajoukkojen komentajan alaisuuteen. 30. Paikalliseen torjuntakeskukseen kuuluneista yksiköistä muodostettiin uusi Ilmatorjuntarykmentti 1, jonka komentajaksi nimitettiin everstiluutnantti Pekka Jokipaltio.
Maaliskuun 1943 ilmahyökkäysten jälkeen oli edessä uudistuksia Helsinki jaettiin neljään torjuntasektoriin ja raskaat ilmatorjuntapatteristot ryhmitettiin sektoreittain kaupungin laidoille. Kevyistä ilmatorjuntayksiköistä muodostettu ilmatorjuntapatteristo suojasi puolestaan kantakaupungin tärkeitä yksittäisiä kohteita.
Kevään ja kesän 1943 kuluessa Helsinkiin saatiin myös uutta kalustoa, kuten kolme uutta kuusitykkistä 88 millimetrin ilmatorjuntapatteria, samoin kuin tutkia ja niiden vaatimaa erikoisosaamista.
Vuoden 1943 loppuun mennessä Helsingin torjunnasta vastasi neljä raskasta patteristoa, kevyt patteristo sekä valonheitinpatteristo. Helsingin ilmatorjunnassa oli yhteensä 77 ilmatorjuntatykkiä, kaksi ilmavalvontatutkaa, neljä tulenjohtotutkaa, 36 valonheitintä ja 18 kuulosuunninta. Lisäksi Helsingin ilmapuolustusta tukivat rannikkotykistön ja laivaston ilmatorjunta-aseet.
Vaikka alkuvuoden 1944 suurpommituksista selvittiinkin varsin hyvin, vaivasi ilmapuolustusta miespula, jota paikkaamaan otettiin sotilaspoikia, jotka ehtivät mukaan kolmanteen pommitukseen. Heidän koulutuksensa jäi monen kohdalla vain muutamaan päivään, eikä tappioiltakaan vältytty – kolmen tiedetään kaatuneen.
Suurpommitukset synnyttivät myös tarpeen valonheitinten käytön tehostamisesta. Tällä kertaa työvoimavajetta keksittiin paikata lotilla. Ilmatorjuntarykmentti 1:n alaisuuteen perustetussa Lottakoulutuskeskuksessa koulutetuissa lotista muodostettiin Helsingin ilmatorjunnan luoteissektorille ryhmitetty 14. Valonheitinpatteri, joka oli toiminnassa jatkosodan loppuun saakka.
Rykmentissä palveli kaikkiaan n. 4500 henkilöä, näiden joukossa niin 400 sotilaspoikaa kuin 125 lottaa. Kaikkiaan kahdeksan ilmoitetaan menehtyneen ja kahden kadonneen.
Ilmatorjuntarykmentti 1:een kuulunut 108. Raskas Ilmatorjuntapatteri tositoimissa maaliskuussa 1944. kuva: SA-kuva)
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
