Ajankohtaista
Liput liehumaan Runebergille!
Johan Ludwig Runeberg on tänään ajankohtainen, mutta häntä kannattaa muistaa huomennakin. Mikä vaikutus olikaan Runebergillä Suomen kansan tarinaan, ja niihin arvoihin, joita pidämme edelleen ominamme! Nämä arvot elävät ajan mukana, ne versovat ja hakevat valoa, mutta niiden juuret ovat syvällä Suomen kamarassa. Olemme Tammenlehvän Perinneliitossa pitkin syksyä pohtineet mitä arvot liitollemme merkitsevät, mistä arvot kumpuavat, miten ne näkyvät työssämme? Nyt keväällä jatkamme perimmäisten kysymysten äärellä strategiatyöllä.
August Malmströmin piirros Runebergin runoon Lotta Svärd. Kuva © Museovirasto
Runeberg aloitti Vänrikki Stoolin tarinat väkevästi Maamme-runolla, eikä varmasti sattumalta. Hän alleviivasi samalla lukijoille teoksen ohjeiston ja arvopohjan, miten tarinat on syytä lukea ja ymmärtää. Ennen sotilaiden tarinoita tuodaan esille perustelut tapahtumille: Miksi Suomi on puolustamisen arvoinen maa? Suomea ei rakasteta siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi, että se on meidän maamme. Runeberg kuvailee suomalaisen kansan uskolliseksi, uhrautuvaiseksi, vaatimattomaksi ja omaan maahansa kiintyneeksi.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
Vänrikki Stoolissa arvot kulkevat mukana läpi tarinoiden. Ne tulevat esille teoissa ja asenteissa, ihmisen luonteessa, siinä miten otetaan vastaan voitot ja häviöt.
Vänrikki Stoolin sankarit sodassa eivät ole voittajia, vaan kestäjiä. Kuulostaa varsin tutulta, kun ajattelee sotaveteraanejamme vuosien 1939–45 sodissa, sitä miten heidän sotaansa on meille kuvattu. Se kuva, jonka kirjallisuutemme viime sodasta piirtää, on lähellä runebergiläistä kerrontaa. Mitä olette mieltä Väinö Linnan Tuntemattomasta, Antti Tuurin Talvisodasta, Veijo Meren Manillaköydestä tai Paavo Rintalan Sissiluutnantista? Mukana on rivimiesten realismi, vaatimattomuus, velvollisuuden tunto ja moraali, joka syntyy solidaarisuudesta, ei käskyistä.
Låt oss lyfta flaggan för Runeberg!
Runeberg inledde berättelserna om Fänrik Stål med den kraftfulla dikten Vårt land, och det var verkligen ingen slump. På så sätt betonade han för läsarna de riktlinjer och värderingar som låg till grund för verket och förklarade hur berättelserna skulle läsas och förstås. Innan soldaternas berättelser berättas förklaras orsakerna till händelserna: Varför är Finland ett land värt att försvara? Finland älskas inte för att det är perfekt, utan för att det är vårt land. Runeberg beskriver det finska folket som lojalt, uppoffrande, blygsamt och fäst vid sitt land.
Hjältarna i Fänrik Stools krig är inte segrare, utan överlevare. Detta låter ganska bekant när vi tänker på våra krigsveteraner från krigen 1939–45 och hur deras krig har beskrivits för oss. Den bild som vår litteratur målar upp av det senaste kriget ligger nära Runebergs berättelse.
Vårt land är fattigt, skall så bli
för den, som guld begär,
en främling far oss stolt förbi;
men detta landet älska vi,
för oss med moar, fjäll och skär
ett guldland dock det är.
Teksti: Minna Puntila
