Ajankohtaista
Sotaveteraani Ilmari Lehtimäki viimeiseen iltahuutoon
Lammilta kotoisin oleva sotilasmestari Ilmari Lehtimäki on kutsuttu viimeiseen iltahuutoon 14.4. 2024. Hän oli 106-vuotias. Alkuvuonna häntä ehtivät vielä haastatella Arto Nykänen ja Heikki Kauppi.
Palvelusaika molemmissa sodissa
Varusmiesajan Ilmari Lehtimäki suoritti 1939 – 1940 Karjalan Kaartin Rykmentin aliupseerikoulussa. Sen jälkeen hän palveli sekä talvi- että jatkosodassa. Talvisodassa hän aloitti 2. Prikaatin I Pataljoonassa ampumatarvikekolonnan hevosmiehenä.
Lehtimäki anoi siirtoa etulinjaan ja pääsi 2. Komppanian III Joukkueeseen konepistoolimieheksi. Summan murtumisen jälkeen hän kävi taisteluita Saaretojassa (Kämärän eteläpuolella), Talissa ja oli mukana Noskuansaaren linnoitustöissä. Kaiken kaikkiaan palvelusaika talvisodassa kesti noin seitsemän kuukautta. I Pataljoonan oli perustanut YH:n aikana Karjalan Kaartin Rykmentti ja sodankin aikana miehet olivat kaartilaisia eivätkä sotamiehiä. Välirauhan aikana hän toimi rehumestarin apulaisena Sotakoulukeskuksessa Niinisalossa.
Jatkosodan alettua Ilmari Lehtimäki toimi taistelulähettialiupseerina JR44:n 2. Komppaniassa. Vuonna 1941 Lehtimäki taisteli Korpiselällä, Kokkarissa, Tuuloksessa, Nurmoilassa ja Syvärin voimalaitoksella. V. 1942 Lehtimäki toimi JvAUK:n 8. Komppaniassa Hämeenlinnan kasarmilla, kunnes hän siirtyi 1.2.1943 vakinaiseen palvelukseen kanta-aliupseerina.
Vakanssi oli Suojeluskunnan alisotilasohjaajana ja palveluspaikkana JR44:n 2. Komppania. Lehtimäki toimi joukkueenjohtajana Pirkinitsinlohkossa Syvärillä v. 1943. Kesällä 1944 hän ehti taistella Syvärillä, Uuttujärvellä, Mäkriässä, Aunuksessa, Tuulosjoella, Vitelessä, Rajakonnussa, Kauniskankaalla ja Nietjärvellä, missä hän haavoittui 15.7.1944. Tulemajoen taistelujen aikaan hän pääsi lyhyelle vihkilomalle. Jatkosodassa hän ehti taistella lähes 3,5 vuotta 26.11.1944 kotiuttamiseensa saakka.
Haavoittuminen Nietjärvellä
Ilmari Lehtimäki muisteli haavoittumistaan Nietjärvellä heinäkuussa 1944. Tarkkaa haavoittumispaikkaa hän ei muistanut. Hän kertoi seuraavaa tapahtumasta.
”Me oltiin justiinsa saatu komppanian päälliköltä määräys mennä sitä vihollisen partiota vastaan.” Lehtimäki muistelee, että ennen haavoittumista hän oli ottanut pikakiväärimies Järvisen mukaan. Kävi kuitenkin niin, että heidän kimppuunsa hyökättiin. ”Kyseessä oli pommi, joka lennätti ympäristön kaikki roskat ja mullat päälle. Sieltä minä sitten nousin ylös ja ravistelin vähän vaatteitani, kun oli hiekkaa ja, ei siinä sitten sen kummempaa ollut.” Hänen otsaansa kuitenkin kirveli kovasti, kun hän sitä kädellä kokeili. ”Sitten kun minä katoin kämmentäni niin se oli ihan valkoinen eikä ollut miksikään muuttunut, kun se oli rukkasen sisällä. Kirkkaana loisti valkoinen kämmen. Minä vasta siinä vaiheessa rupesin miettimään, että mikä tapaus tämä nyt on… Kyllä minulla tajunta meni siinä samalla, että en minä sitä muista miten se tapahtui. Jälkeenpäin olen sitten ajatellut, jotta siinä kävi niin, että se pommi tuli niin paljon lähelle minua, että ne sirpaleet, jotka sieltä pommista lähtivät, menivät minun yli. Minä jäin siihen kuolleeseen kulmaan. Painehan siinä oli kova ja kyllä siinä sitten olen jälkeenpäin miettinyt, että oli Jumalan siunaus, ettei se sirpaleryöppy tullut minuun, vaan meni yli.”
”Sekaisinhan minä silloin olin, kun läksin juoksemaan jsp:lle”, Lehtimäki kertoo. Pataljoonan joukkosidontapaikka oli onneksi lähellä paikkaa, missä hän haavoittui. Kysyttäessä miten Järviselle kävi, Lehtimäki kertoo, että Järvinen ei saanut siitä muuta kuin kaksi pientä haavaa kaulaan. ”Mutta ei olisi sinne halunnut lähteä, mutta minä sanoin, että sinä lähdet.” Järvinen lähti mukaan ja auttoi Lehtimäen joukkosidontapaikalle, joka olikin vain 30 – 40 metrin päässä. Joukkosidontapaikalla Lehtimäki sai ensiapua. ”Siellä puhdistivat mullat pois ja mulla jäi lakkinikin siihen reissuun. En minä sitä nähnyt enää sen jälkeen. Se oli panssarin väreillä vahvistettu suikka niin kuin siihen aikaan sanottiin.”
Jatkohoitoon pois rintamalta
Lehtimäki siirrettiin joukkosidontapaikalta jatkohoitoon. ”Juu, minut vietiin Kuopioon silmäsairaalaan. Minullahan turposi silmänseutu, enkä nähnyt mitään.” Hän muisteli olleensa noin neljä viikkoa sairaalassa Kuopiossa.
Lehtimäki ei palannut takaisin rintamalle, eikä sodan päättymispäivää hän muista. ”Kyllä minä niin paljon sekaisin olin sen pommireissun jälkeen”, Lehtimäki kertoo.
Sodan päättymisen jälkeen Lehtimäki toimi mm. panssarivaunuasentajana ja panssarivarikkomestarina. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta v. 1967.