Nurmes sodassa 1939–1945 -pyöräilyreitti

/in , , , /by
kuvassa suojeluskuntapukuista sotilasta esittävä patsas kivääri jalalla. Jalustassa Karjalan vaakuna.

Nurmeksen Sankaripatsas Kirkkoharjulla. (kuva Mikko Rautiainen 2017)

kuvassa Nurmeksen kartta

Karttaan numeroitu pyöräilyreitin kohteet (1-19). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka

 

1.Kauppalantalo (Karjalankatu 1)

Kuvassa jugendtyylinen puurakennus kuvattuna talviaikaan pimeällä.

Nurmeksen v.1905 valmistunut jugendtyylinen Kauppalantalo. Sotavuosia esittelevä perinnehuone sijaitsee rakennuksen Maariankadun puoleisessa päädyssä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

Kierros on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue perinnehuoneesta lisää täältä.

 

2. Rautatieasema (Raatihuoneenkatu 26)

Värikuvassa lumisessa maisemassa rakennuksia sekä kumpare, joka on sirpalesuoja.

Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: MIkko Rautiainen 2022)

  • Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle.

Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.

 

3. Nurmeksen ortodoksinen kirkko (Kirkkokatu 31)

kuvassa Nurmeksen ortodoksisen kirkon torni

Nurmeksen ortodoksinen kirkko (kuva Mikko Rautiainen 2020)

  • Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Ortodoksinen kirkko on kulkusuuntaan nähden tien vasemmalla puolella.

Nurmeksen ortodoksinen kirkko on yksi seuraus jatkosodan aluemenetyksistä. Suomen menetettyä osan Karjalan alueista 1944, asutettiin Ylä-Karjalan alueelle erityisesti menetetyn Suojärven asukkaita. Heistä suurin osa oli ortodokseja. Tämä toi tarpeen rakentaa ortodoksinen kirkko ja siten Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui vuonna 1959.

 

4.Veturitallinmäki (Kirkkokadulla, hieman ennen Mikonsalmea)

Kuvassa louhikkoinen mäki, jossa suuria petäjiä.

Veturitallinmäki (kuva Mikko Rautiainen 2020)

  • Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Veturitallinmäki jää oikealle puolelle Kirkkokatua Veturitallien ja Mikonsalmen väliin.

I-maailmansodan alettua 1914, Venäjä määräsi mittavat linnoitustyöt käynnistettäväksi Venäjään kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa, mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Suomessa olevien linnoitteiden oli tarkoitus suojata Venäjää. Saksa ei hyökännyt Suomen kautta Venäjälle, mutta linnoittaminen työllisti suuren määrän suomalaisia. Nurmeksessa taisteluhautoja on näkyvissä edelleen esimerkiksi Kärppäsärkällä, eli Veturitallinmäellä

 

5.Mikonsalmi (Kauppalan ja itä-kaupungin välissä Lieksan suuntaan)

kuvassa salmi ja rautatiesilta.

Mikonsalmen rautatiesilta (kuva Mikko Rautiainen 2020)

Ruotsi sai Pohjois-Karjalana tunnetun alueen hallintaansa Stolbovan rauhassa 1617. Tätä ennen alueen pääuskonto oli ortodoksisuus. Alueen siirryttyä Ruotsin hallintaan, ortodoksit alkoivat muuttaa täältä pois ja tilalle tuli uutta luterilaista väkeä erityisesti Savosta. Nurmeksessa vaihtuivat siis valtakunta, uskonto ja ihmiset. Vuonna 1656 käytiin Mikonsalmessa taistelu, osana niin sanottua Venäjän sotaa. Nurmes-kylässä tämä tarkoitti sitä, että ortodoksit yrittivät tehdä paluun menetetyille alueilleen. Luterilainen kirkko poltettiin, mutta lopputulema oli ortodoksien tappio ja alueen luterilaistuminen entisestään. Ortodoksisuus oli suurelta osin Nurmeksesta poissa lähes 300 vuotta, mutta teki paluun vuoden 1944 aluemenetysten ja evakoiden myötä.

 

6. Bomban alueen muistomerkit (Suojärvenkatu 1)

  • Siirry Mikonsalmesta Bomban alueelle reittiä: Lieksantie-Esa Timosen tie-Tuulentie-Suojärvenkatu.

Bomban talo on vuonna 1978 valmistunut kopio Suojärvellä sijainneesta Jegor Bombin talosta. Vastaavaa rakennustyyliä on Suojärven lisäksi toteutettu myös Itä-Karjalassa. Suojärven asukkaista noin 70 % oli ortodokseja ja karjalankielisiä. Vastaava luku koko menetetyn Karjalan väestön osalta oli noin 8 %. Suomi menetti itäisimmän kuntansa talvisodassa. Jatkosodassa Suojärvi ja muut menetetyt alueet vallattiin takaisin, mutta 1944, oli Suojärvestä luovuttava uudelleen. Kotiseutunsa menettäneitä suojärveläisiä asutettiin sotien jälkeen erityisesti Ylä-Karjalan alueelle. Suojärveläisten evakkokokemuksia on katsottavissa täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/

Er.P. 10:n muistomerkki: Erillinen Patajoona 10 taisteli talvisodassa Tolvajärvellä. (Muistomerkki on tulosuuntaan nähden Suojärvenkadun oikealla puolella.)

kuvassa muistomerkki

Er.P 10:n muistomerkki (kuva: Mikko Rautiainen)

Ogoi Määräsen patsas: Suojärveläinen runonlaulaja Määränen menehtyi 1940 sotavankeuden rasittamana. (Patsas on lähellä rantaa, Bomba-talon vasemmalla puolella.)

kuvassa patsas, taustalla karjalaistyylinen rakennus.

Ogoi Määräsen patsas Bomba-talon vieressä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

Suojärven siviilisotavankien muistotaulu: Talvisodan aikana osa Suojärven kunnan asukkaista jäi neuvostojoukkojen vangiksi. Eloon jääneet siviilit palautettiin Suomeen talvisodan jälkeen loppukeväästä 1940. Taulu sijaitsee tsasounan vieressä, Hiljaisuuden polun varrella. Hiljaisuuden polun löydät tulosuuntaasi nähden Bomba-talon oikealta puolelta.

kuvassa muistotaulu, jossa menehtyneiden nimet.

Menehtyneiden siviilisotavankien muistomerkki. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

 

7. Itä-Kauppalan rintamamiestalo-alue

  • Palaa Bombalta Esa Timosentien – Lieksantien – Akkosalmentien risteykseen ja jatka Akkosalmentietä (tie 73) Lehtovaarantien risteykseen saakka, josta jatkat Lehtovaarantietä Nurmeksen suuntaan ja käännyt Kyrönrannan tielle.

Kyrönrannan tiellä näet rintamamiestaloja. Rintamamiestalot ovat jatkosodan jälkeen 1940-1950 -luvuilla valmistuneita 1½ kerroksisia tyyppitaloja. Jatkosodan jälkeen annettiin maanhankintalaki, jolla perusteella menetetyn Karjalan asukkaat ja osa Suomen puolesta sotineista rintamamiehistä sai maata tai tontteja sekä tyyppitalon piirustukset. Rintamamiestaloja löytyy lähes joka puolelta Suomea.

 

8. Salpa-aseman tukikohta Akkosalmen länsipuolella, Kuhmontie 8

värikuvassa puilla reunustettua taisteluhautaa.

Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen, 2016)

  • Jatka eteenpäin Kyrönrannantietä, joka muuttuu Tiirikkalantieksi (soratie) ja johtaa lopulta takaisin Akkosalmentielle. Käänny vasempaan Akkosalmentielle ja jatka sitä eteenpäin niin, että tulet Kuhmontien risteykseen. Käänny Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan  vasemmalle ja ylitä Akkosalmen silta. Salpa-asema on melko pian sillan jälkeen kulkusuunnassa vasemmalla, Jaakkolantien kohdalla. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

– Lue Salpa-asemasta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

 

9. Jääkärien etappitien muistomerkki, Porokylänkatu 4

kuvassa muistomerkki syysmaisemassa. Taustalla suuri petäjä ja lampi

Jääkärien etappitien muistomerkki. Taustalla suuri petäjä, joka perimätiedon mukaan on Simon ”Hurtta” Afleckin raippamänty 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Jatka Salpa-asemalta Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan ja käänny Porokylänkadulle. Kohde on lähes terveysaseman kohdalla tien oikealla puolella lammen rannalla.

Sortovuosina 1899–1917, Suomen venäläistämistä vastustavat aktivistit alkoivat hahmotella myös Suomen irrottamista Venäjästä. Tähän liittyen vuodesta 1915 lähtien lähetettiin lähes 2000 nuorta miestä sotilaskoulutukseen Saksaan, oman armeijan luomiseksi Suomelle. Siirtyminen tapahtui pitkien ja vaivalloisten etappiteiden kautta, koska Venäjän viranomaiset tarkkailivat Suomen tapahtumia, eikä sotilaaksi koulutettavia voinut lähettää kerralla suurena joukkona. Itäinen etappitie kulki Nurmeksen kautta. Etappitien muistomerkin läheisyydessä sijaitsi kasööri Ulrik Damsténin talo, joka oli yksi jääkärivärväyksen keskuksista ja etappitaloista. Nurmeksessa tapahtuneen värväyksen seurauksena Saksaan lähti 28 miestä, joista 19 oli nurmekselaisia. Ensimmäinen nurmeslainen jääkäri oli Helsingissä opiskellut Aarne Lang (1891-1918), joka lähti Saksaan jo ennen kuin värväys alkoi Nurmeksessa. Nurmes valikoitui etappitien kohteeksi, koska se oli Karjalan radan pääteasema sekä tunnettiin itsenäisyysajatukselle myötämielisenä paikkakuntana. Jääkäreiden koulutus ja sotakokemus I-maailmansodan rintamilla auttoi merkittävästi valkoisia saavuttamaan voiton punaisista vuonna 1918. Talvi, jatko ja Lapinsodissa lukuisat jääkärit toimivat merkittävissä johtotehtävissä. Muistomerkin luona kannattaa tutustua myös läheisyydessä oleviin suuriin petäjiin, jotka perimätiedon mukaan ovat veronkerääjä Simon ”Hurtta” Afleckin raippamäntyjä 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.

 

10. Jukola (Porokylänkatu 18)

  • Jatka Porokylänkatua Porokylän suuntaan. Kohde on kivirakennus kadun oikealla puolella.

Jukolan osuuskaupan funkistyylinen rakennus sai osumia Neuvostoliiton lentoaseesta talvisodan aikana. Tiettävästi rakennuksesta löytyy edelleen ikkunalasi, jossa on konekiväärin luodin reikä.

 

11. Lapinsärkän Salpa-aseman linnoitteet (Ikolantie 3, takamaasto)

kuvassa umpeutunutta taisteluhautaa.

Umpeutunutta taisteluhautaa Lautiaisen-Nurmesjärven kapeikossa Lapinsärkällä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

  • Lapinsärkälle pääsee kääntymällä Jukolan jälkeen Ikolantielle, josta mäkeä ylös. Varsinainen kohde on mäen päällä olevan Seurakuntakeskuksen ja palaneen kirkon kivijalan takana Porokylän kadun suuntaisesti.  Laskeudu rinne alas ja jatka painanteesta polkuja pitkin ylös seuraavalle harjanteelle. Taisteluhautoja on molemmin puolin harjun alarinteitä. Koska nousut ja laskut ovat jyrkkiä, on pyörä hyvä jättää esim. Seurakuntakeskuksen pihalle ja tutustua linnoitteisiin jalkaisin.
kuvassa vanha kivimuuri

Linnoitteet löytyvät tämän vanhan kirkon kivimuurin takaa, jatkamalla polkuja Porokylänkadun suuntaisesti. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

– Lapinsärkällä kannattaa samalla tutustua myös v.1891 palaneen kirkon muistomerkkiin ja raunioihin

 

12. Porokylän hautausmaa (Pitkänmäentie 1-3)

Kuvassa hautakivi, jonka päällä miekka ja kotelo sekä sotilaan kypärä, kivessä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoona 27:n tunnus.

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Palaa Lapinsärkältä Porokylänkadulle ja jatka sitä rautatiesillalle saakka, jonka jälkeen tulet Pitkänmäentielle.

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/(Kohta: sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla)

13. Lokinkangas (Kuopiontie)

Kaksi maastopukuista reserviläistä kunniavartiossa. Toisella kädessä Suomi-konepistooli.

Kimmo Korhonen, vas. ja Niko Korhonen kunniavartiossa Lokinkankaalla 17.6.2024 (kuva: Mikko Rautiainen)

  • Jatka Hautausmaalta Pitkänmäentietä Kuopiontien risteykseen ja siitä Kuopiontietä lähes 6-tien risteykseen saakka. Kohde näkyy oikealla puolella tietä. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

Oman leimansa Nurmeksen sotavuosiin antoi talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinkankaan alueelle perustettu varuskunta, jota kunnioittaa muistomerkki Kuopiontien varressa. Kohteesta löytyy myös Nurmeksessa 1941 perustettujen ja Rukajärvensuunnalla jatkosodassa taistelleiden II/KTR 18 ja Krh.K/JR 31 -muistomerkit. Lisää tietoa aiheesta löydät Kainuun tykistö- ja heittimistökillan sivulta: https://kaithkilta.fi/kilta/perinteet Nurmeksessa myös koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943.

 

14. Sankarihautausmaa (Pappilansuora)

Kuvassa lumipukuisia reserviläisiä marssimassa kohti Sankarihautausmaan muistomerkkiä.

Kunniavartio järjestäytyy Nurmeksen Sankarihautausmaalla 2.12.2022 (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Palaa Kuopiontielle ja jatka Nurmeksen suuntaan aina Porokylänkadun – Pappilansuoran ristetykseen, josta hautausmaa-alue alkaa.

Nurmeksen Sankarihautausmaa sai alkunsa vuoden 1918 jälkeen, kun Kirkkoharjulle tehtiin suojeluskuntalaista esittävä sankaripatsas Vapaussodassa ja Itä-Karjalan heimosodissa 1918–1919 kaatuneille valkoisille nurmekselaisille. Kaatuneista esimerkkeinä jääkärikoulutuksen saanut ja Viipurin maalaiskunnassa kuollut Aarne Lang (1891–1918) sekä Itä-Karjalan Viteleessä 1919 kaatunut heimosoturi Aulis Airanne (1900–1919). Eri puolilla taistelleita Nurmekselaisia kaatui 1918 taisteluissa noin 30. Kirkollista toimintaa alueella on ollut 1600-luvulta lähtien. Talvi- ja jatkosotien sankarihaudat tehtiin osaksi samaa kokonaisuutta siten, että Sankaripatsas kaitsee koko aluetta. Talvisodassa nurmekselaisia kaatui noin 80, jatkosodassa noin 120 ja Lapinsodassa 3. Heidän joukossaan oli monenlaisia kohtaloita. Teppo Heikkinen katosi talvisodan alussa 4.12.1939, Job Kolehmainen kaatui 13.3.1940, samana päivänä, jolloin talvisota päättyi, 11.4.1940 kaatunut Martti Eskelinen oli talvisodan viimeinen nurmekselainen uhri ja 3.7.1941 kaatunut Väinö Määttä jatkosodan ensimmäinen nurmekselainen uhri, Eino Heikkinen ja Oiva Lohtander puolestaan laskettiin sankarihautaan vasta melko pitkän aikaa Lapinsodan jälkeen. Suomalaisilla oli kaikista muista II-maailmansodan sotaa käyvistä maista poikkeava tapa haudata kaatuneet kotipaikkakunnalle. Kaatuneita myös etsitään edelleen taistelukentiltä ja haudataan sitä mukaa, kun heitä löydetään ja tunnistetaan. Lisää tietoa kaatuneista täältä: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/

 

15. Olli Tiaisen muistomerkki (Sankarihautausmaa, Pappilansuora)

kuvassa muistokivi.

Rajakapteeni Olli Tiaisen (1770-1833) muistomerkki (kuva Mikko Rautiainen 2019)

Olli Tiainen syntyi nykyisen Rautavaaran Tiilikkajärven alueella vuonna 1770. Myöhemmin hänen kotipaikkanaan oli Nurmeksen Ylikylä. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota alkoi vuonna 1808, valitsivat Nurmeksen ja Pielisjärven alueen talonpoikaississit Tiaisen johtajakseen. Tiainen oli jo 1700-luvun lopulla osallistunut Ruotsin ja Venäjän väliseen Kustaan sotaan. Suomen sodassa Rajakapteeni Tiainen niitti mainetta taitavana, yllättävien iskujen tekijänä venäläisiä vastaan. Tiaisen urhoollisuus ei jäänyt kuninkaalta huomaamatta. Kustaa IV Aadolf palkitsi Tiaisen myöntämällä hänelle mitalin ja eläkkeen. Tiainen kieltäytyi vannomasta uskollisuutta Suomen uudelle isännälle Venäjän keisarille. Tiaisen elämä ei päättynyt hänen kuolemaansa. Periksiantamatonta ja velvollisuudentuntoista talonpoikaisjohtajaa tarvittiin nostamaan suomalaisten itsetuntoa, kun kansalliset herättäjät alkoivat rakentamaan kansakuntaa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Myös itsenäinen Suomi tarvitsi Tiaista esimerkillisenä sotilaana, ja hänestä onkin monella tapaa tullut maakunnan sotilaiden esikuva nro:1. Tiainen sai hautamuistomerkin Kirkkoharjulle vuonna 1870 ja sen alkuperäinen paikka on Sankaripatsaan paikalla.

 

16. Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta (Nurmeksenkatu 11)

Kuvassa muistolaatta rakennuksen seinässä ja teksti: Tällä paikalla toimi Nurmeksen Suojeluskunta ja Lotta Svärd -yhdistys 1934-1944.

Nurmeksen suojeluskuntatalon (”Motin”) muistolaatta ammattiopiston rakennuksen seinässä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

  • Käänny Pappilansuoralta ylös Kirkkokadulle ja käänny harjun päälle päästyäsi oikealle Rajakadulle, josta pääset kadun päästä Nurmeksenkadulle. Kohde on kadun vasemmalla puolella.

Keskustan kentän laidalta, ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.

 

17. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki Kirkon edustalla (Kirkkokatu 17)

Kuvassa tumma muistokivi, jossa teksti: Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistolle. Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan. Taustalla koulurakennuksia.

Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkki vuodelta 1958 Nurmeksessa. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)

  • Nouse Nurmeksenkadulta ylös Maariankadulle. Muistomerkki on kadun oikealla puolella lähellä kirkkoa.

Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojentuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.

 

18. Nurmeksen kirkko (Kirkkokatu 17)

Värikuvassa punatiilinen kirkon seinä, jossa pommien sirpaleiden aiheuttamia vaurioita.

Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Seuraava kohde on uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.

 

19. Nurmeksen pommitusten muistomerkki (Nurmeksenkatu 22)

Värikuvassa muistomerkki ja suuri mänty lumisessa maisemassa.

Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteiseinä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

  • Kirkkokadun varrelta, läheltä Kaarlonkadun risteystä löytyy Sairashuoneen palotori.

Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan (”Seitzin pommisuoja”) 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Pyöräilyn jälkeen on hyvä suunnata Kötsin museoon https://www.nurmes.fi/kotsin-museo katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Lue lisää pommituksista täältä: https://sotiemmeperinne.fi/talvisodan-pommitukset-nurmeksessa-ja-valtimolla/

kuvassa piirretty kaavio pommisuojasta.

”Verta itkevä Seitzin pommisuoja” (Ari Uddin piirros Seitzin pommisuojasta Erkki Koistisen muistitietojen perusteella, Nurmeksen museo)

Mustavalkoisessa kuvassa katunäkymä.

Vasemmalla Yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOPn talo (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)

Mikko Rautiainen

Onttolassa julkistettiin vuoden 1944 rautatieonnettomuuden muistomerkki

/in , , /by
Kuvassa muistomerkki ja opastaulu.

Onttolan rautatieonnettomuuden 1944 muistomerkki (kuva: Kontionloikka Oy.)

Olemme viime vuosien aikana toteuttaneet lukuisia sotahistoriaan liittyviä projekteja Kontiolahdella. Tällä kertaa yhdessä Sotien 1939-45 Kontiolahden Perinnetoimikunta ja Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys kanssa rakensimme muistomerkin Onttolaan. 🇫🇮
12.9.1944 jatkosodan juuri päätyttyä osana 7.Divisioonaa toimineen 6.Mittauspatterin henkilöstöä oli siirtymässä moottorimarssilla kohti Ylämyllyä. Onttolan kohdalla tuolloin Joensuu-Kuopio valtatie ylitti rautatien ja vartioimattomassa tasoristeyksessä sotilaita kuljettaneeseen kuorma-autoon törmäsi postijuna.
Lisää tästä Pohjois-Karjalan tuhoisimmasta rautatieonnettomuudesta voi lukea tänään ilmestyneestä Karjalaisen artikkelista: https://www.karjalainen.fi/maakunta/miv94qbmia…
Jarkko Peiponen

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

/in , , /by
kuvassa ihmisiä muistomerkin edustalla.

Sotakamreeri Rauno Suhonen puhuu Raja- ja Laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä (kuva: Jouni Mattila)

Kaatuneitten Omaisten Liiton perinteiset Hengelliset ja kulttuuripäivät vietettiin tänä syksynä Joensuussa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kaatuneitten omaisten ja perinneyhdistyksen yhteistyönä. Iloinen karjalainen tunnelma valtasi osallistujat, kun Hengellisiä ja kulttuuripäiviä vietettiin Joensuussa 14.–15. syyskuuta. Kokonaisuudessaan päivät olivat perinneyhdistyksen ja kaatuneitten omaisten yhteistyötä. Lauantain ohjelman vetovastuussa oli kaatuneitten omaiset, sunnuntain perinneyhdistys. – Yhteistyö sotaorpojen kanssa sujui alusta alkaen hyvin. Meillä on siitä jo pitkä kokemus ja perinteet. Olen itse ollut valmistelemassa ja toteuttamassa ennen tätä seitsemään sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteistä P-K:n alueellista kirkkopyhää, toteaa toiminnanjohtaja Jouni Mattila Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistyksestä.

Runoja, ruokakulttuuria ja musiikkia

Lauantaina ennen iltajuhlaa oli mielenkiintoista valinnaisohjelmaa: opastetut bunkkerimuseo- tai sankarihautausmaakäynnit tai Kimmelin luennot Ilomantsin sotatie sekä Hakaristejä ja punatähtiä Pohjois-Karjalan taivaalla. Iltajuhla, Iloinen karjalainen ilta kokosi Kimmeliin 250 sotaorpoa ystävineen! Voi jälleennäkemisen iloa, liikutusta sekä riemua upeasta ja monipuolisesta ohjelmasta illallisineen. Karjalainen perinne näkyi paitsi vieraanvaraisuudessa ja ruokakulttuurisessa, myös musiikkipitoisessa ohjelmassa, jonka höysteenä oli tanssia ja karjalankielistä runoutta. Puheet pitivät Nina Harjulehto Kaatuneitten Omaisten Liitosta ja Jouni Mattila perinneyhdistyksestä. Pohjois-Karjalan Sotaorpojen puheenjohtajalta Aune-Inkeri Keijoselta kuultiin tervetuliaissanat ja lempeästi juhlapäivän päättävän iltahartauden. – Teimme tapahtuman osallistujille, jotta he voisivat viedä viestiä omiin maakuntiin monipuolisesta ja onnistuneesta tapahtumasta, johon kuului repullinen iloisuutta ja vieraanvaraisuutta Mattila toteaa.

Sunnuntai starttasi juhlamessulla

Ennen sunnuntain pääjuhlaa vietettiin juhlamessua, sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen Pohjois-Karjalan alueellista kirkkopyhää Joensuun ev.lut. kirkossa, jossa oli 460 osallistujaa. Samanaikaisesti pidettiin myös ortodoksinen liturgia Pyhän Nikolauksen kirkossa. Päivien yksi kohokohta Mattilalle ja Keijoselle oli, kun he saivat jumalanpalveluksen päätteeksi Narvan marssin soidessa lähteä laskemaan KOL:n ja perinneyhdistyksen yhteisen seppeleen Joensuun sankarihautausmaan Ikuisuutta kohti -muistomerkille.

Pääpuhuja painotti tukityön jatkumista

Sunnuntain pääjuhlasta oli Carelia-salissa nauttimassa noin 400 vierasta. Juhlan pääpuhuja, Tammenlehvän Perinneyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Timo Laitinen totesi, että veteraanien rinnalla on useita sotasukupolvien ryhmiä, joista osa on lainsäädännöllisesti tunnistettu ja osa ei. – Heidän kaikkien osalta meidän tulee jatkossa pohtia, mitä edusvalvontaa ja tukityötä voimme tehdä. Joka tapauksessa perinnetyömme arvostaa ja kunnioittaa kaikkien heidän arvokasta panosta yhteiskuntamme hyväksi. – Kaikki kunnia hyville puhujille ja esiintyjille, mutta haluan nostaa yhteisen perinnetyön tärkeyden vuoksi kohokohdaksi lapsikuoron esiintymisen ja erityisesti kappaleen Sininen ja valkoinen. Kylmät väreet menivät lävitseni ja kyynel tuli silmäkulmaan, kun näin miten he esiintyivät sydämestä ja nauttivat meille esiintymisestä. Olemme siirtämässä Tammenlehvän sukupolven jättämää perintöä ja perinnettä lapsillemme, siksi on tärkeää, että he ovat mukana tapahtumissamme aina kun se on mahdollista, Jouni Mattila tunnelmoi.

– Minulle ehkä tärkeintä oli se hehku, mikä osallistujista välittyi. Näin ihmisten tyytyväisyyden. Jokaisen ihmisen läsnäolo oli tärkeää: Minä olen tärkeä ja osa tätä kokonnaisuutta, pääjuhlan juontanut Päivi Eteläpää Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:stä riemuitsi.

Teksti Marju Hulttinen

 

Sotaorvoiksi jäi sotien jälkeen yli 55 000 lasta                    

Suomen sodissa 1939–1945 kaatui yli 90 000 sotilasta. Perheellisiä heistä oli noin 31 000. Sotaorpoja eli sodissa kaatuneitten lapsia oli sotiemme jälkeen maassamme 55 000. Vuoden 2024 alussa sotaorpoja oli elossa noin 16 000, ja heidän keski-ikänsä on 84 vuotta. Perheen taloudellinen asema muuttui, kun isä oli kaatunut. Sotaorpojen äideillä eli sotaleskillä ei ollut välttämättä omaa ammattia, kun he olivat olleet kotona lasten kanssa. Sotaleskille tuli vastuu asumisesta, elannon riittävyydestä, lapsista ja heidän tulevaisuudestaan.

Sodan kauhuista ei keskusteltu                                  

Sotaorpolasten tilannetta pahensi turvattomuus ja yleinen vaikenemisen kulttuuri. Sodan ikäviä kokemuksia ei juuri purettu puhumalla kotona tai koulussa. Joitakin sotaorpoja saatettiin jopa koulukiusata tai syrjiä. Sotaleskiäidit olivat stressaantuneita perheen toimeentulosta eivätkä omalta surultaan osanneet ja ehtineet huomioida lapsiaan ja heidän ahdistustaan. Koko perheellä oli ikävä isää. Sotaleskille myönnettiin huoltoeläkettä, mutta se oli niin pieni, että perhe ei tullut sillä toimeen. Osa sotaleskistä koulutettiin uusiin ammatteihin, muun muassa ompelijoiksi.

Työhuoltolailla oli tarkoitus turvata sotaorvolle koulutus, jonka isä olisi pystynyt tarjoamaan. Koulutusmahdollisuus tarjottiin pääasiassa käytännön aloille. Koulutustuki suuntasi täten sotaorpojen työurat fyysisesti raskaisiin ammatteihin ja jätti huomiotta sotaorvon halun jatkaa opintoja. Lukio- ja yliopistotasoinen opiskelu oli mahdollista vain harvoille. Monien sotaorpojen oli lähdettävä kansakoulun jälkeen ansiotyöhön tai pientilan raskaisiin maatalous- ja metsätöihin. Kaikki eivät saaneet tietoa koulutuksesta ja tuesta siihen. Osalle kuitenkin myönnettiin vapaaoppilaspaikkoja; koulutus oli silloin yleisesti maksullista.

Itsenäisyysjuhlallisuudet Nurmeksen Kirkkokadun koululla

/in , , /by
kuvassa lipunnosto koululla.

Oppilaskunnan edustajat Oona Korhonen (vas.) ja Aadalmiina Iiskola nostamassa lippua Kirkkokadun koululla Nurmeksessa 5.12.2024 (kuva: Mikko Rautiainen)

Päivä alkoi koko koulun yhteisellä lipunnostolla koulun pihalla. Tästä jatkoimme perinteiseen tapaan Sankarihautausmaalle, jossa oppilaskunnan hallitus laski seppeleen ja koulun kaikki luokat kynttilät nurmeslaisille itsenäisyyden puolustajille. Kiitos jälleen hyvästä yhteistyöstä Nurmeksen res.aliupseereille- ja upseereille, jotka järjestivät lumipukuisen kunniavartion sekä Nurmeksen ev.lut.seurakunta seurakunnalle, joka järjesti kellojen soiton kuningas Kustaa III:n aikaisesta tapulista. Kiitos myös mukana olleille Porokylän koulun, Riveria, Nurmes ja Nurmeksen lukion edustajille!
Koululla saimme nauttia täytekakusta, jonka lahjoitti meille ystävällisesti Porokylän Leipomo Oy!
Päivällä pidettiin itsenäisyysjuhlia, joissa kuulimme oppilaiden esittämää sinivalkoista musiikkia ja itsenäisyysaiheista runoutta. Näimme myös talvisota-aiheisen draamaesityksen ja videon 126 vuotiaan koulumme historiasta!
Suuri kiitos kaikille juhlapäivän ennakkojärjestelyistä, toteutuksesta ja osallistumisesta! Meillä on monitaitoiset ja kohteliaat oppilaat sekä osaava henkilöstö!
Kirkkokadun koulu toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
Mikko Rautiainen
Seppeleenlasku

Nurmeksen lukion ja Riverian edustajat laskemassa seppelettä. (kuva: Mikko Rautiainen)

Ajankohtaista Joensuussa

/in , , /by
Värikuvassa kivirakennus, jonka tornissa liehuu Pohjois-Karjalan maakuntalippu. Rakennuksen seinässä on Suojeluskunnan tunnus.

Vuonna 1852 kruununmakasiiniksi rakennettu Pielisjoen linna toimi Joensuun suojeluskuntatalona 1930- ja 1940-luvuilla. Nykyisin linnassa toimii maakuntaliitto.

 

Joensuun sotaveteraanien puurojuhla

Anja Tikkala on poissa

Sotaveteraani Veikko Mäenharju on poissa

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

Kokonaisturvallisuusmessut Joensuu Areenalla 4.-5.lokakuuta 2024

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

Kaatuneittein omaisten valtakunnalliset hengelliset -ja kulttuuripäivät Joensuussa 2024

Kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksia Joensuussa 27.4.2024

Talvisodan päättymisen muistokonsertti Joensuussa 13.3.2024

Sotilaspoika, everstiluutnantti Aulis Laine (1932-2024)

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

/in , , /by
kuvassa valkoinen arkku.

Heikki Ihatsun siunaustilaisuus (kuva Ville S. Virtanen)

14.lokakuuta 2024 saatettiin haudan lepoon sotaveteraani Heikki Ihatsu. Hän olisi täyttänyt lokakuun lopussa 98 vuotta. Vanhuuden rasitusten painama veteraani vapautui maallisesta ortodoksisin hautajaisin saateltuna. Joensuun Sotaveteraanien havuseppeleen laskivat ent. varapuheenjohtaja Raassina ja nyk. varapuheenjohtaja Virtanen. Ihatsun jälkeen Joensuussa on hengissä enää kolme miespuolista sotaveteraania.
Veljeä ei jätetty.
Ville S. Virtanen

Lieksan sotaveteraanit ry. lakkautui

/in , , /by
Lieksan Sotaveteraanit ry 55 v ja samalla yhdistyksen päättäjäistilaisuus Lieksan kirkossa 19.11.2024. Hieno ja arvoisensa juhla.
kuvassa musiikkiesitys kirkossa.

Lieksan sotaveteraanien päätöstilaisuus (kuva Jouni Mattila 2024)

Ohjelmassa oli runsaasti musiikkia, kiitos Lieksan Mieslaulajat ja Sotaveteraanikuoro, Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri ja Puhallinorkesteri Pielinen, kapellimestarinaan Juha Tiensuu. Juhlapuheen piti perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Mattila. Kahvituksesta vastasi Rajasotilaskodin vihreät sisaret. Juhlavieraista vanhin oli 99 vuotias lotta sekä sotaveteraanin leski.
Pohjois-Karjalan kaksi viimeistä toiminnassa olevaa sotaveteraaniyhdistystä (Eno ja Tuupovaara) puretaan myös tämän vuoden loppuun mennessä.
Kiitos yhdistyksen pj Seppo Pulkkiselle ja kaikille jäsenille/vapaaehtoisille veteraanien, puolisoiden ja leskien hyväksi vuosikymmenien aikana tehdystä arvokkaasta työstä!!! Kiitos myös kaikille yhdistyksen toiminnan tukijoille! Työ jatkuu perinneyhdistyksen Lieksan kerhona.
Jouni Mattila

sotaveteraani Veikko Mäenharju on poissa

/in , , /by
kuvassa muistopöytä.

Veikko Mäenharjun siunaustilaisuus (kuva Ville S. Virtanen 2024)

 

26.lokakuuta 2024 saatettiin ortodoksisin toimituksin kotimatkalleen sotaveteraani Veikko Mäenharju. Veikko oli 98-vuotias. Oikeutetusti ylpeän isänmaan sankarin saattoivat matkalleen, havuseppelein, Joensuun Sotaveteraanikerhon varapuheenjohtaja Virtanen ja johtokunnan jäsen Seitavaara. Lisäksi varapuheenjohtaja toi Sotaveteraanien tervehdyksen muistotilaisuuteen. Tilaisuuden koskettavin osa oli varmasti muistotilaisuuden adressien luku. Veikon muistoa adressilla kunnioittanut veteraaniveli menehtyi vain muutama päivä Veikon kuoleman jälkeen. Yhteinen matka jatkuu.
Tässä totisesti on osoitus siitä, että veljeä ei jätetä – veteraaniherrat poistuivat näyttämöltä yhtä aikaa.
Ville S. Virtanen