Onttolassa julkistettiin vuoden 1944 rautatieonnettomuuden muistomerkki

Kuvassa muistomerkki ja opastaulu.

Onttolan rautatieonnettomuuden 1944 muistomerkki (kuva: Kontionloikka Oy.)

Olemme viime vuosien aikana toteuttaneet lukuisia sotahistoriaan liittyviä projekteja Kontiolahdella. Tällä kertaa yhdessä Sotien 1939-45 Kontiolahden Perinnetoimikunta ja Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys kanssa rakensimme muistomerkin Onttolaan. 🇫🇮
12.9.1944 jatkosodan juuri päätyttyä osana 7.Divisioonaa toimineen 6.Mittauspatterin henkilöstöä oli siirtymässä moottorimarssilla kohti Ylämyllyä. Onttolan kohdalla tuolloin Joensuu-Kuopio valtatie ylitti rautatien ja vartioimattomassa tasoristeyksessä sotilaita kuljettaneeseen kuorma-autoon törmäsi postijuna.
Lisää tästä Pohjois-Karjalan tuhoisimmasta rautatieonnettomuudesta voi lukea tänään ilmestyneestä Karjalaisen artikkelista: https://www.karjalainen.fi/maakunta/miv94qbmia…
Jarkko Peiponen

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

kuvassa ihmisiä muistomerkin edustalla.

Sotakamreeri Rauno Suhonen puhuu Raja- ja Laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä (kuva: Jouni Mattila)

Kaatuneitten Omaisten Liiton perinteiset Hengelliset ja kulttuuripäivät vietettiin tänä syksynä Joensuussa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kaatuneitten omaisten ja perinneyhdistyksen yhteistyönä. Iloinen karjalainen tunnelma valtasi osallistujat, kun Hengellisiä ja kulttuuripäiviä vietettiin Joensuussa 14.–15. syyskuuta. Kokonaisuudessaan päivät olivat perinneyhdistyksen ja kaatuneitten omaisten yhteistyötä. Lauantain ohjelman vetovastuussa oli kaatuneitten omaiset, sunnuntain perinneyhdistys. – Yhteistyö sotaorpojen kanssa sujui alusta alkaen hyvin. Meillä on siitä jo pitkä kokemus ja perinteet. Olen itse ollut valmistelemassa ja toteuttamassa ennen tätä seitsemään sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteistä P-K:n alueellista kirkkopyhää, toteaa toiminnanjohtaja Jouni Mattila Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistyksestä.

Runoja, ruokakulttuuria ja musiikkia

Lauantaina ennen iltajuhlaa oli mielenkiintoista valinnaisohjelmaa: opastetut bunkkerimuseo- tai sankarihautausmaakäynnit tai Kimmelin luennot Ilomantsin sotatie sekä Hakaristejä ja punatähtiä Pohjois-Karjalan taivaalla. Iltajuhla, Iloinen karjalainen ilta kokosi Kimmeliin 250 sotaorpoa ystävineen! Voi jälleennäkemisen iloa, liikutusta sekä riemua upeasta ja monipuolisesta ohjelmasta illallisineen. Karjalainen perinne näkyi paitsi vieraanvaraisuudessa ja ruokakulttuurisessa, myös musiikkipitoisessa ohjelmassa, jonka höysteenä oli tanssia ja karjalankielistä runoutta. Puheet pitivät Nina Harjulehto Kaatuneitten Omaisten Liitosta ja Jouni Mattila perinneyhdistyksestä. Pohjois-Karjalan Sotaorpojen puheenjohtajalta Aune-Inkeri Keijoselta kuultiin tervetuliaissanat ja lempeästi juhlapäivän päättävän iltahartauden. – Teimme tapahtuman osallistujille, jotta he voisivat viedä viestiä omiin maakuntiin monipuolisesta ja onnistuneesta tapahtumasta, johon kuului repullinen iloisuutta ja vieraanvaraisuutta Mattila toteaa.

Sunnuntai starttasi juhlamessulla

Ennen sunnuntain pääjuhlaa vietettiin juhlamessua, sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen Pohjois-Karjalan alueellista kirkkopyhää Joensuun ev.lut. kirkossa, jossa oli 460 osallistujaa. Samanaikaisesti pidettiin myös ortodoksinen liturgia Pyhän Nikolauksen kirkossa. Päivien yksi kohokohta Mattilalle ja Keijoselle oli, kun he saivat jumalanpalveluksen päätteeksi Narvan marssin soidessa lähteä laskemaan KOL:n ja perinneyhdistyksen yhteisen seppeleen Joensuun sankarihautausmaan Ikuisuutta kohti -muistomerkille.

Pääpuhuja painotti tukityön jatkumista

Sunnuntain pääjuhlasta oli Carelia-salissa nauttimassa noin 400 vierasta. Juhlan pääpuhuja, Tammenlehvän Perinneyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Timo Laitinen totesi, että veteraanien rinnalla on useita sotasukupolvien ryhmiä, joista osa on lainsäädännöllisesti tunnistettu ja osa ei. – Heidän kaikkien osalta meidän tulee jatkossa pohtia, mitä edusvalvontaa ja tukityötä voimme tehdä. Joka tapauksessa perinnetyömme arvostaa ja kunnioittaa kaikkien heidän arvokasta panosta yhteiskuntamme hyväksi. – Kaikki kunnia hyville puhujille ja esiintyjille, mutta haluan nostaa yhteisen perinnetyön tärkeyden vuoksi kohokohdaksi lapsikuoron esiintymisen ja erityisesti kappaleen Sininen ja valkoinen. Kylmät väreet menivät lävitseni ja kyynel tuli silmäkulmaan, kun näin miten he esiintyivät sydämestä ja nauttivat meille esiintymisestä. Olemme siirtämässä Tammenlehvän sukupolven jättämää perintöä ja perinnettä lapsillemme, siksi on tärkeää, että he ovat mukana tapahtumissamme aina kun se on mahdollista, Jouni Mattila tunnelmoi.

– Minulle ehkä tärkeintä oli se hehku, mikä osallistujista välittyi. Näin ihmisten tyytyväisyyden. Jokaisen ihmisen läsnäolo oli tärkeää: Minä olen tärkeä ja osa tätä kokonnaisuutta, pääjuhlan juontanut Päivi Eteläpää Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:stä riemuitsi.

Teksti Marju Hulttinen

 

Sotaorvoiksi jäi sotien jälkeen yli 55 000 lasta                    

Suomen sodissa 1939–1945 kaatui yli 90 000 sotilasta. Perheellisiä heistä oli noin 31 000. Sotaorpoja eli sodissa kaatuneitten lapsia oli sotiemme jälkeen maassamme 55 000. Vuoden 2024 alussa sotaorpoja oli elossa noin 16 000, ja heidän keski-ikänsä on 84 vuotta. Perheen taloudellinen asema muuttui, kun isä oli kaatunut. Sotaorpojen äideillä eli sotaleskillä ei ollut välttämättä omaa ammattia, kun he olivat olleet kotona lasten kanssa. Sotaleskille tuli vastuu asumisesta, elannon riittävyydestä, lapsista ja heidän tulevaisuudestaan.

Sodan kauhuista ei keskusteltu                                  

Sotaorpolasten tilannetta pahensi turvattomuus ja yleinen vaikenemisen kulttuuri. Sodan ikäviä kokemuksia ei juuri purettu puhumalla kotona tai koulussa. Joitakin sotaorpoja saatettiin jopa koulukiusata tai syrjiä. Sotaleskiäidit olivat stressaantuneita perheen toimeentulosta eivätkä omalta surultaan osanneet ja ehtineet huomioida lapsiaan ja heidän ahdistustaan. Koko perheellä oli ikävä isää. Sotaleskille myönnettiin huoltoeläkettä, mutta se oli niin pieni, että perhe ei tullut sillä toimeen. Osa sotaleskistä koulutettiin uusiin ammatteihin, muun muassa ompelijoiksi.

Työhuoltolailla oli tarkoitus turvata sotaorvolle koulutus, jonka isä olisi pystynyt tarjoamaan. Koulutusmahdollisuus tarjottiin pääasiassa käytännön aloille. Koulutustuki suuntasi täten sotaorpojen työurat fyysisesti raskaisiin ammatteihin ja jätti huomiotta sotaorvon halun jatkaa opintoja. Lukio- ja yliopistotasoinen opiskelu oli mahdollista vain harvoille. Monien sotaorpojen oli lähdettävä kansakoulun jälkeen ansiotyöhön tai pientilan raskaisiin maatalous- ja metsätöihin. Kaikki eivät saaneet tietoa koulutuksesta ja tuesta siihen. Osalle kuitenkin myönnettiin vapaaoppilaspaikkoja; koulutus oli silloin yleisesti maksullista.

Itsenäisyysjuhlallisuudet Nurmeksen Kirkkokadun koululla

kuvassa lipunnosto koululla.

Oppilaskunnan edustajat Oona Korhonen (vas.) ja Aadalmiina Iiskola nostamassa lippua Kirkkokadun koululla Nurmeksessa 5.12.2024 (kuva: Mikko Rautiainen)

Päivä alkoi koko koulun yhteisellä lipunnostolla koulun pihalla. Tästä jatkoimme perinteiseen tapaan Sankarihautausmaalle, jossa oppilaskunnan hallitus laski seppeleen ja koulun kaikki luokat kynttilät nurmeslaisille itsenäisyyden puolustajille. Kiitos jälleen hyvästä yhteistyöstä Nurmeksen res.aliupseereille- ja upseereille, jotka järjestivät lumipukuisen kunniavartion sekä Nurmeksen ev.lut.seurakunta seurakunnalle, joka järjesti kellojen soiton kuningas Kustaa III:n aikaisesta tapulista. Kiitos myös mukana olleille Porokylän koulun, Riveria, Nurmes ja Nurmeksen lukion edustajille!
Koululla saimme nauttia täytekakusta, jonka lahjoitti meille ystävällisesti Porokylän Leipomo Oy!
Päivällä pidettiin itsenäisyysjuhlia, joissa kuulimme oppilaiden esittämää sinivalkoista musiikkia ja itsenäisyysaiheista runoutta. Näimme myös talvisota-aiheisen draamaesityksen ja videon 126 vuotiaan koulumme historiasta!
Suuri kiitos kaikille juhlapäivän ennakkojärjestelyistä, toteutuksesta ja osallistumisesta! Meillä on monitaitoiset ja kohteliaat oppilaat sekä osaava henkilöstö!
Kirkkokadun koulu toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
Mikko Rautiainen
Seppeleenlasku

Nurmeksen lukion ja Riverian edustajat laskemassa seppelettä. (kuva: Mikko Rautiainen)

Ajankohtaista Joensuussa

Värikuvassa kivirakennus, jonka tornissa liehuu Pohjois-Karjalan maakuntalippu. Rakennuksen seinässä on Suojeluskunnan tunnus.

Vuonna 1852 kruununmakasiiniksi rakennettu Pielisjoen linna toimi Joensuun suojeluskuntatalona 1930- ja 1940-luvuilla. Nykyisin linnassa toimii maakuntaliitto.

 

Joensuun sotaveteraanien puurojuhla

Anja Tikkala on poissa

Sotaveteraani Veikko Mäenharju on poissa

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

Kokonaisturvallisuusmessut Joensuu Areenalla 4.-5.lokakuuta 2024

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

Kaatuneittein omaisten valtakunnalliset hengelliset -ja kulttuuripäivät Joensuussa 2024

Kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksia Joensuussa 27.4.2024

Talvisodan päättymisen muistokonsertti Joensuussa 13.3.2024

Sotilaspoika, everstiluutnantti Aulis Laine (1932-2024)

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

kuvassa valkoinen arkku.

Heikki Ihatsun siunaustilaisuus (kuva Ville S. Virtanen)

14.lokakuuta 2024 saatettiin haudan lepoon sotaveteraani Heikki Ihatsu. Hän olisi täyttänyt lokakuun lopussa 98 vuotta. Vanhuuden rasitusten painama veteraani vapautui maallisesta ortodoksisin hautajaisin saateltuna. Joensuun Sotaveteraanien havuseppeleen laskivat ent. varapuheenjohtaja Raassina ja nyk. varapuheenjohtaja Virtanen. Ihatsun jälkeen Joensuussa on hengissä enää kolme miespuolista sotaveteraania.
Veljeä ei jätetty.
Ville S. Virtanen

Lieksan sotaveteraanit ry. lakkautui

Lieksan Sotaveteraanit ry 55 v ja samalla yhdistyksen päättäjäistilaisuus Lieksan kirkossa 19.11.2024. Hieno ja arvoisensa juhla.
kuvassa musiikkiesitys kirkossa.

Lieksan sotaveteraanien päätöstilaisuus (kuva Jouni Mattila 2024)

Ohjelmassa oli runsaasti musiikkia, kiitos Lieksan Mieslaulajat ja Sotaveteraanikuoro, Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri ja Puhallinorkesteri Pielinen, kapellimestarinaan Juha Tiensuu. Juhlapuheen piti perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Mattila. Kahvituksesta vastasi Rajasotilaskodin vihreät sisaret. Juhlavieraista vanhin oli 99 vuotias lotta sekä sotaveteraanin leski.
Pohjois-Karjalan kaksi viimeistä toiminnassa olevaa sotaveteraaniyhdistystä (Eno ja Tuupovaara) puretaan myös tämän vuoden loppuun mennessä.
Kiitos yhdistyksen pj Seppo Pulkkiselle ja kaikille jäsenille/vapaaehtoisille veteraanien, puolisoiden ja leskien hyväksi vuosikymmenien aikana tehdystä arvokkaasta työstä!!! Kiitos myös kaikille yhdistyksen toiminnan tukijoille! Työ jatkuu perinneyhdistyksen Lieksan kerhona.
Jouni Mattila

sotaveteraani Veikko Mäenharju on poissa

kuvassa muistopöytä.

Veikko Mäenharjun siunaustilaisuus (kuva Ville S. Virtanen 2024)

 

26.lokakuuta 2024 saatettiin ortodoksisin toimituksin kotimatkalleen sotaveteraani Veikko Mäenharju. Veikko oli 98-vuotias. Oikeutetusti ylpeän isänmaan sankarin saattoivat matkalleen, havuseppelein, Joensuun Sotaveteraanikerhon varapuheenjohtaja Virtanen ja johtokunnan jäsen Seitavaara. Lisäksi varapuheenjohtaja toi Sotaveteraanien tervehdyksen muistotilaisuuteen. Tilaisuuden koskettavin osa oli varmasti muistotilaisuuden adressien luku. Veikon muistoa adressilla kunnioittanut veteraaniveli menehtyi vain muutama päivä Veikon kuoleman jälkeen. Yhteinen matka jatkuu.
Tässä totisesti on osoitus siitä, että veljeä ei jätetä – veteraaniherrat poistuivat näyttämöltä yhtä aikaa.
Ville S. Virtanen

Joensuun sotaveteraanien puurojuhla

kuvassa mitaleja.

Joensuun sotaveteraanikerho (kuva; Ville S. Virtanen 2024)

 

Sotaveteraanityön vapaaehtoisia palkittiin tänään Joensuun Sotaveteraanien puurojuhlassa. Sihteeri Ikonen sai Reserviläispiirin Hopeisen ansiomitalin. Vapaaehtoisen Maanpuolustustyön Hopeiset ansiomitalit saivat kriisinhallintaveteraani Raassina, tapahtumavastaava Seitavaara ja varapuheenjohtaja Virtanen. Puurojuhlaan saapui 25 henkilöä, heistä kolme olivat sotaveteraaneja. Varsin hyvä tulos! Enemmistö osallistujista oli leskiä. Virkistystä ja edunvalvontaa – näitä jatketaan loppuun asti!
Ville S. Virtanen