Miehitetyn Itä-Karjalan sotilashallintoaluetta johdettiin Joensuusta vuosina 1941–1943.
Itä-Karjalan sotilashallinnon tunnus postimerkissä vuodelta 1943. (kuva: Mikko Rautiainen)
Miehitetty Itä-Karjala 1941–1944
Tarton rauhan raja ja Itä-Karjala vuonna 1942.
Kun Suomen armeija oli jatkosodan alussa vallannut takaisin talvisodan jälkeen menetetyt alueet, jatkettiin hyökkäystä Itä-Karjalaan, vanhan valtakunnan rajan taakse. Syksyn 1941 kuluessa Suomalaiset ylittivät Syvärin ja asettuivat puolustukseen joen etelärannalle sekä ottivat laajojen maa-alueiden lisäksi hallintaansa esimerkiksi Äänisjärven rannalla sijaitsevat Petroskoin ja Karhumäen. Syyt haltuunotolle olivat ennen kaikkea sotilaalliset, eli puolustuksellisesti edullisten asemien hakeminen kapeilta järvikannaksilta Laatokan ja Äänisen, sekä Äänisen ja Seesjärven välistä. Iskulauseena: ”Lyhyt raja, pitkä rauha”. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin myös alueen käyttämistä tulevien rauhanneuvotteluiden panttina, jolla varmistettaisiin ainakin talvisodan jälkeen menetettyjen alueiden jääminen Suomelle. Toisaalta varauduttiin myös alueen pysyvään liittämiseen osaksi Suomea. Tähän liittyen aloitettiin toimet, jotka tähtäsivät väestön ja alueen suomalaistamiseen. Tämä ilmentyi muun muassa käynnistämällä miehitysalueella suomenkielinen kouluopetus sotilashallinnon palveluksessa olevien suomalaisopettajien johdolla sekä suomalaistamalla paikkakuntien nimiä. Alueen väestöstä noin puolet luokiteltiin suomensukuisiksi ja vastaavasti puolet venäläisperäisiksi. Suuri osa venäläistaustaisesta väestöstä suljettiin turvallisuussyistä vankileireille.
Sotilashallintoalueen komentaja Johan Arajuuri
Sotilashallintokomentaja Arajuuri (oik.) Viipurissa 13. huhtikuuta 1942 (SA-kuva)
Sotilashallintoalueen komentajana toimi vuosina 1942–1943 Tohmajärvellä syntynyt jääkärikenraalimajuri Johan Arajuuri (aik. Ahlroth) (1894–1961). Hän oli tehtailija Viktor Ahlrothin poika ja valmistunut ylioppilaaksi Joensuun klassisesta lyseosta vuonna 1912. Arajuuri oli yksi Saksassa sotilaskoulutuksessa (1915–1918) olleista jääkäreistä. Sotilasuran lisäksi Arajuuri toimi myös Helsingin poliisikomentajana sekä myöhemmin metsäteollisuuden palveluksessa. Hänet on haudattu Joensuun hautausmaalle. Samasta hautamuistomerkistä löytyy myös hänen vanhemman veljensä jääkärieverstiluutnantti Armas Arajuuren (1893–1955) nimi.
Itä-Karjalan sotilashallintokomentaja Johan Arajuuren (1894-1961) hautamuistomerkki Joensuun hautausmaalla (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Sotilashallintoalueen pääkaupungit
Itä-Karjalan sotilashallintoa johdettiin Joensuussa Pohjois-Karjalan osuuskaupan liikerakennuksesta. (kuva: Museovirasto 1949)
Sotilashallintoalueen ensimmäisenä pääkaupunkina toimi Mikkeli, mutta syksyn 1941 kuluessa pääkaupunki siirtyi Joensuuhun, aluksi Niittylahden opistolle ja sitten Joensuun keskustaan, vuonna 1942 valmistuneeseen Pohjois-Karjalan osuuskaupan uuteen hotellirakennukseen. Sotilashallintoalueen viimeisenä pääkaupunkina toimi sen aikainen Äänislinna vuosina 1943–1944. Suomalaisten miehittämä Itä-Karjala oli laajuudeltaan noin 1/3 Suomen pinta-alasta. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 pakotti suomalaiset luopumaan Itä-Karjalasta ja vetäytymään viivytystaisteluita käyden kohti länttä sekä sotilashallinnon lopettamaan toimintansa.
Itä-Karjalan kuulumista Suomelle perusteltiin historioitsija Jalmari Jaakkolan kirjassa (v.1941). Einar W. Juva puolestaan kirjoitti sekä meneillään olevasta sodasta, kuin myös aiemmista sodista (v.1942). (kuva: Mikko Rautiainen)
Mikko Rautiainen, FM
Kirjallisuutta: Laine, Antti: Suur-Suomen kahdet kasvot, 1982, Manninen Ohto: Suur-Suomen ääriviivat, 1980, Rautiainen, Mikko: ”Sisaret tapaavat toisensa”, 2007 https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/8414/URN_NBN_fi_joy-20090069.pdf?sequence=1&isAllowed=y
