Toini Okkonen (1927-2023)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu sininen risti.

Toini Okkonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin oleva Toini Okkonen (os. Mustonen) osallistui pikkulottatoimintaan jatkosodan vuosina naapurikylän Höljäkän pikkulottaosastossa. Lottatoiminnasta hänelle on jäänyt mieleen erityisesti iltamat, joissa neulottiin villasukkia, liipaisinsormella varustettuja lapasia sekä polvi- ja kypärähuppuja tuntemattomille sotilaille lähetettäviin paketteihin. Mieleenpainuvia tilaisuuksia olivat myös ohjelmalliset varainkeruuiltamat. Toini Okkosen sotavuosien kokemuksiin lukeutui myös evakkoreissu Pohjanmaalle talvisodan alettua. Jatkosodan vuosia sävyttivät puolestaan maatilan työt sekä tehtävät postitoimistossa. Pelkoa herätti desanttien uhka Pielisjärven alueella, josta konkreettisena muistona neuvostodesantin kohtaaminen ”silmästä silmään”. Työurallaan Okkonen työskenteli mm. maatilan emäntänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Okkoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2019.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=23ViyAunW5Q

Elina Hakkarainen (1923-2023)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu kotirintamanaisen mitali.

Elina Hakkarainen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Elina Hakkarainen syntyi Enon Löytöjärvellä 10. helmikuuta vuonna 1923. Talvisodan kynnyksellä Hakkarainen toimi 16-vuotiaana lastenhoitajana kodin lähellä olevassa perheessä. Sodan alettua hänen tehtäväkseen tuli myös huolehtia kyseinen perhe evakkoon Pohjanmaalle. Junamatka kesti toista viikkoa. Vastaanotto perillä Nurmossa oli erittäin ystävällinen. Evakkoaikana Hakkarainen neuloi sukkia ja valmisti näkkileipää rintamajoukoille.

Jatkosodan alettua Hakkarainen toimi pyykkärinä kenttäsairaalassa Enon Löytöjärvellä kotipaikan läheisyydessä. Siellä hän joutui myös hengenvaaran. Eräällä pyykkireissulla puron varrella hän joutui neuvostokoneiden jahtaamaksi. Suojautuminen puun juurelle pelasti Elinan hengen. Kuusen oksia tippui, mutta osumaa ei vihollisen ilma-ase saanut. Myöhemmin työvelvollisena hän työskenteli myös suurilla enolaisilla maatiloilla. Harjoiteltuaan viljanleikkuun Hakkarainen työskenteli yhtä nopeasti kuin aikuiset miehet ja sai tehtyä sata lyhdettä päivässä. Vuonna 1944 hän sai tehtäväkseen toimia seitsenvaunuisen evakkokarjajunan emäntänä. Sotavuodet merkitsivät kovan työnteon lisäksi myös suuria menetyksiä. Useita läheisiä sukulaisia ja naapurinpoikia kaatui taisteluissa. Hakkaraisen veli joutui neuvostojoukkojen vangiksi Syvärillä vuonna 1943. Veli ei koskaan palannut kotiin ja hänen kohtalonsa on edelleen 80 vuotta myöhemmin tuntematon. Hakkarainen valmistui Kuopiossa karjatalousneuvojaksi ja sotien jälkeen hän työskenteli rajaseutuneuvojana. Sotainvalidien veljesliitto myönsi Hakkaraiselle kotirintamanaisen mitalin vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2019.

Mitä talvisota on jättänyt perintönä meille jälkipolville? Itsenäisyyden, hyvinvointivaltion sekä arvokkaan henkisen perinteen