Polvijärvelle avataan sotavuosia esittelevä perinnehuone.
Tiedossa olevat avoimet ovet
– Perinnehuonetta koskevat tiedustelut: Markku Sirviö: markku.sirvio38@gmail.com 0456323160
Polvijärven perinnehuoneen korsu. (kuva: Markku Sirviö 2026)
Pielisensuun kirkossa järjestettyyn juhlaan saapui runsaat 200 vierasta. Yhdistyksen puheenjohtaja, juhlan juontaja Päivi Eteläpää toivotti juhlijat lämpimästi tervetulleeksi. Andante Festivon sävelet ja Rakuunasoittokunta kapellimestari Marko Saikon johtamana saatteli vieraat juhlatunnelmaan. Sibeliusta kuultiin myöhemmin lisää pianotaiteilija Kemal Achourbekovin eläytyessä Finlandian ja Kuusi-teosten tunnelmiin.
Päivi Eteläpää avasi juhlan (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Kemal Achourbekov esiintyy (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Juhlapuhujana sotakamreeri Jorma Mikkonen (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Juhlapuheessaan kunniapuheenjohtaja, sotakamreeri Jorma Mikkonen kertoi yhdistyksen toiminnan käynnistyneen Joensuun seurakuntakeskuksessa 4.6.2001 sotaorpojen Jorma Mikkosen, Aune-Inkeri Keijosen ja Inkeri Ronkaisen toimesta. Perustamiskokouksen suosio yllätti kutsujat kun 80 sotaorpoa saapui kokoukseen, jossa perustettiin yksi maamme ensimmäisistä sotaorpoyhdistyksistä. Puhumisen tarve oli valtaisa, kun jo eläkeikään ehtineet kohtalotoverit eri puolilla maakuntaa pidetyissä tilaisuuksissa kohtasivat toisensa. Vertaistoiminta monin muodoin käynnistyi ja koetaan edelleen tarpeelliseksi. Sotaorpoja ja etenkin kannatusjäseniä yhdistykseen liittyy edelleen muun muassa tapahtumien myötä.
Vas. yhdistyksen ens. puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen ja Jorma Mikkonen. Kuvassa myös Riita Repo ja pikkulotta Elsa Karttunen (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Karjalaiseen tapaan juhlaväki sai nauttia kanteleensoitosta Kutsun kylämuusikoiden Jokitrion – Saila Kinnunen, Jarkko Makkonen ja Saila Miinalainen– soittaessa Konevitsan kirkonkellot. Karjalan kunnailla-esityksen laulusolistina kuulimme upeaäänistä sotaorvon poika Jarkko Makkosta.
Kutsun kylämuusikoiden jokitrio esiintyy (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Tervehdykset
Kaatuneitten Omaisten Liiton puheenjohtaja Hannu Niskanen kiitti yhdistystä esimerkillisen aktiivisesta toiminnasta sotaorpojen vertaistuen ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Perinnetyöhön valmistautumisessa yhteistyötä Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kanssa hän luonnehti merkitykselliseksi ja suuntaa antavaksi koko sotaorpokentälle. Lämpimän huomionosoituksen saivat myös liiton tehtävissä ja hallinnossa toimineet yhdistyksemme jäsenet. Pohjois-Karjalan aluetoimiston tervehdyksen toi majuri Valtteri Eskelinen, Karjalan Poikien Killan tervehdyksen puheenjohtaja Antti Eteläpää ja Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen puolesta toiminnanjohtaja Janne Myller. Kirkollisten toimijoiden tervehdyksen toivat kirkkoherra Aleksander Roszczenko, lääninrovasti Tiina Wiberg ja Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Tervehdysten yhteisenä sanomana välittyi kunnioittava arvostus sotaorpoja ja yhdistyksemme toimintaa kohtaan. Nuoren tervehdyksen tärkeänä sanomana oli sotaorpojen perinteen vaaliminen. Joensuun nuorisovaltuuston puheenjohtajan Jarkko Pulkkisen mukaan nuoria kiinnostavat etenkin sota-ajan sukupolvien kertomat, omakohtaiset tarinat.
Jarkko Pulkkinen (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Musiikilla jatkettiin Rakuunasoittokunnan keinuttaessa kuulijoita Frans Lehárin Kultaa ja hopeaa valssin tahtiin. Karjalaisten laulu Taru-Tuija Hyykyn johtaman Tulliportinkoulun lapsikuoron ja Rakuunasoittokunnan tulkitsemana oli elämys- suosionosoitukset aina vain jatkuivat!
Rakuunasoittokunta ja Tulliportinkoulun lapsikuoro esiintyvät (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Yhteislauluksi valittu kiitollisuuden ja toivon virsi ”Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan” soittokunnan säestyksellä oli erityisen koskettava kaatuneitten muistopäivän juhlassa.
Juhlan päätöspuheenvuorossa Päivi Eteläpää kiitti lämpimästi Aune-Inkeri Keijosta 19 vuotta jatkuneesta puheenjohtajuudesta. Lämpimät kiitoksemme myös ensimmäiselle puheenjohtajalle Jorma Mikkoselle, hän on edelleen tukenamme aina tarpeen mukaan. Varapuheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen lausumien päätössanojen jälkeen juhlaväki yhtyi soittokunnan säestyksellä Maamme-lauluun.
Pirjo Tolvanen, yhdistyksen sihteeri
Juhlayleisöä (kuva; Kalevi Lohiranto 2026)
Juhlayleisöä Pielisensuun kirkossa. (kuva; Kalevi Lohiranto)
Synt. 6.8.1904, Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Antti. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maatyömies. Koulusivistys: Lukee ja kirjoittaaa. Äidinkieli: Suomi. Henkilökuvaus: Pituus 159. Paino 52 kg. Silmien väri: Siniset. Kaasunaamarin no: 2. Saappaan No: 42 Puseron no: 50. Lakin no: 56. Ollut kutsunnassa: 23 ja 24. Tarkastuksen tulos ja kutsuntatoimiston päätös: v. 1924 hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 11.9.1925. Joukko-osasto johon määrätty Viipurin rykmentti. Saapunut 11.9.1925 ja määrätty 8./ VR. Vapautettu 3.9.1926.täysin palvelleena. Palvelusaika 1 v. Osoite vapautumisen jälkeen Polvijärvi, Raudanlahti. Vannonut sotilasvalan 16.10.1925. Rangaistukset: Ei. Käytös: Kiitettävä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Siirrot: Siirr. RUK:n 15.3.26. Erikoiskoulutus: Hevosmies. Sotilasarvo res. siirrettäessä: Sotamies.
TALVISOTA.
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939.Joukko-osasto: 24.Pioneeri komppania. Tuntolevyn no: 701226. Määrätty 24 Pion. K. Perhesuhteet: Vaimo Martta Nevalainen. 5 lasta. Lähin omainen: Martta Nevalainen, Polvijärvi, Rauanlahti. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanviljelijä.Siirrot ja komennukset: 22.4.1940. 3/ Pion. P. 12. Palveluksen laatu: Ajomies. 24. Pion. K. Hevosmies, sopiva. Osanotto taisteluihin: Taistellut Uomaalla. Käytös ja rangaistukset: Hyvä. Palvellut liikekannallepanon jälkeen: 6 kk. 16 pv. Vapautettu: Lomautettu: 30.4.1940. Varmentaa res. luutn H.V. Erävuori.
JATKOSOTA
Saapunut: 17.6.1941. Joukko-osasto: Jalkaväki rykmentti 51. VR. Tuntolevyn no: 543395 ja 532555. Määrätty: Pioneerijoukkueeseen / Jalkaväkirykmetti 51. Siirrot ja komennukset: Osanotto taisteluihin: Pälkjärvi, Ilmalanvuori, Hämekoski, Harlu, Läskelä, Louhimäki, Multamäki, Latvasyrjä, Niemiskoski, Aunus, Koivumäki, Revselkä, Pai, Tarsepol, Latva, Orsega, Petroskoi ja, Jukksovkjan seudun taistelut. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2 luokka 1.1.1942 päivä käskyllä N:o.2/42. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Hevosmies. Vapautettu: 2.3.42. 7 DE kirj. no 949/01/1/4. Palvelusaika v. 8 kk. 16 päivää Käytös: Hyvä. Varmentaa: Res. luutnantti A Saarikivi.
Kutsuttu uudelleen palvelukseen 1944. Saapunut 4.7.1944. Joukko-osasto: HTK/ P. Kar. Tuntolevun no: 1395783. Määrätty: Jv (Ess)( 15.Prikaati. 15. komppania)). Perhesuhteet: Vaimo ja 6 lasta. Lähin omainen Vaimo Martta, Polvijärvi, Rauvanlahti. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanviljelijä. Siirrot: Os. / 7817. 8.7.44. Huomautuksia: Lääkärintarkastus 4.7.44 kuntoisuusluokka A I. Haavoittunut 18.7.1944 Nietjärvellä. Kuollut haavoihinsa 18.7.1944 2258: ssa.
13.7.44 Kenttävarustustöitä. Komppania sai 50 miestä täydennyksenä.
14.7.44 Kenttävarustustöitä. 15.7.44 klo 8.00 Alkoi voimakas tykistökeskitys etulinjaan ja takamaastoon ylettyen majoitusalueemme ylikin. Vihollisen ilmatoiminta oli erittäin vilkasta pommittaen ja tulittaen asemia ja takamaastoa. klo 10.00 Komppania sai käskyn marssia III/JR 2:n reserviksi ja ilmoittautua majuri Uusitalolle klo 14 Majuri antoi käskyn komppanian edetä Nietojan kallion kautta ja valloittaa vihollisen vyöryttämät asemat Siimes – Yrjölä. Komppanian vielä matkalla ollessa tuli Nietojan kallion
eteläpuolella luoteesta 13. ja 14. komppania jotka olivat saaneet saman tehtävän maj. Väänäseltä. Komppania sai uuden käskyn jäädä Nietojan kallion maastoon oman pataljoonan reserviksi 13. ja 14. komppanian jatkaessa saamaansa tehtävää. Klo 19.30 komppania sai käskyn siirtyä Forssellin komentopaikan, edetä maantien länsipuolitse ottaa yhteys omiin joukkoihin ja hyökätä lännestä Yrjölä- Siimes asemiin. Forssellin komentopaikalla komppania sai uuden käskyn Ev. luutn. Rytköseltä hyökätä maantien suunnassa sen itäpuolitse Maalammen mäen eteläpuolella olevan aukean eteläreunan korkeudellle. Komppania eteni saavuttaen linjan edellämainitun aukean luoteiskulmasta kukkulan lounaaseen kulkevaa reunaa seuraten maantiehen. Eteneminen pysähtyi maantien suunnassa voimakkaaseen vihollisen vastarintaan. 16.7 .44 klo n.2.00. Komppania sai käskynvalloittaa edessä oleva vihollisen vahvasti miehittämä kukkula väkirynnäköllä. Tien oikealla puolella hyökkäsi osia HR 45:stä. Väkirynnäkkö onnistui ja komppania hyökkäsi n. 100 m päähän vihollisen valtaamista omista asemista. Tällöin vihollinen ajoi panssarivaunun Yrjölä kukkulan päälle avaten suorasuuntaustulen. Vailla suojaa oleva komppania joutui perääntymään kuten naapuritkin oikealla ja vasemmalla. Hyökkäyksessä kaatuivat seuraavat: Stm Takala Uuno, Stm Leppä Ilmari, stm Tuominen Heikki. Kuolettavasti haavoittui ylik. Aunela Eino ja ylik. Korpi E. Klo 8.00 koottiin hajaantunut komppania ja miehitettiin 14 komppanian oikealta puolelta aukean ja maantien välinen mersäkannas. 21.30. Komppania sai käskyn yhtyä pataljoonan hyökkäykseen. Tavoitteena Yrjölän tien risteys. Hyökkäys alkaa klo 22.00. Klo 22.00 Komppanian juuri liikkeelle lähtiessä ampui oma tykistö voimakkaan keskityksen komppanian ryhmittymisalueelle. Oman keskityksen tauottua alkoi ryssän kiivas tykistökeskitys samaan paikkaan. Osa komppaniasta hajaantui, muu osa komppaniasta jatkaa hyökkäystä. 17.7.44 Hyökkäys jatkui kiihkeänä ja tavoite, Yrjölän tiehaara asemat, saavutettiin klo 7.00 jälkeen. Klo 8.00 Komppania miehitti käskyn mukaan vallatuista asemista n. 300 m maantiestä koilliseen. Ennen mainitun taistelun tappiot kaatuneina Alik. Männistö Martti, stm. Harinen Toivo, stm Hietanen Tauno, Stm Suvanto Aaro, korpr. Kangas Matti, stm. Kangas Toivo. Haavoittuneet: Kers. Korpi Toivo, Alik. Mäenpää Leo, Alik. Kauppila Uuno, Alik. Alatyppö Kaarlo, Stm. Heikkinen Toivo, Stm. Tarvainen Mooses, korpr. Nyyssönen Eino, stm Väätäinen Juho. Stm. Hokkanen Eino, Stm. Koskela Väinö, Stm. Poutiainen Aarne, Stm. Hollanti Otto, Stm. Kauppinen Heikki, korpr.Pippuri Eemil, Stm. Tarnanen Eemil, Stm. Halttu Matti, Stm. Lakanen Väinö, Korpr. Olenius Aarne. Vihollisen kaatuneita vallatuissa asemissa komppnian lohkolla 120 miestä. Päivän kuluessa yritti vihollispanssarit ja niiden suojassa evakoida asemiemme eteen romutettuja 4 panssarivaunua. Yksi panssari romutettiin lisää. Koko päivän kestäneestä tykistötulesta kaatuivat Stm. Heiskanen Aatu, Korpr. Pitkänen Pekka, Korpr. Huhtala Veikko, Stm. Simonen Vilho. Stm. Peltomaa H. Haavoittuivat: Stm. Petranen Tauno ja Stm Jokitalo Paavo. 18.7.44 Vihollinen ampui jatkuvasti kiivasta häirintätulta asemiimme ja takapuolelle. Päivän kuluessa kaatuivat: Alik. Pöyhönen Eino, Stm. Partanen Tauno, Stm. Kolehmainen Matti, Stm. Jalkanen Johan, Stm Tuominen Matti. Haavoittui: Stm. Humalajoki Viljo, Stm. Nevalainen Tahvo, Stm. Karvinen Toivo, Stm. Korsu Väinö, Stm. Mustonen Eino, Stm. Myllykangas Otto, Stm. Mustonen Veikko, Stm. Peltonen Reino. 19.7.1944 Vallattujen asemien korjaus ja puhdistus jatkui vielä. Vihollis aseiden kokoamista ja evakuoimista. Kaatuneiden vihollisten hautaus suoritettiin loppuun. 20.7.44 klo 7.00 Luovutti komppania asemat III/ JR 44:lle ja marssi Lemettiin ryhtyen siellä kenttävarustus töihin linjalla Lemetti- aukean länsireuna-Paavilan suon pohjoispuolelle jatkuen sieltä Koposenselkää pitkin. 21-30.7.44. Kenttävarustustöitä em. linjalla. Ase- ja varushuoltoa. Saunausta ja lepoa. 31.7.44. Komppania asetti tähystysvartion Koposenselän tähystystorniin. Vahvuus 1+8. Lähde: Sotapäiväkirja 20532 15. Prikaati. 15. komppania,
8.1.1943-31.7.1944.
Aseveljen kertomaa: Hyökkäyksen päätyttyä, asemien valtauksen jälkeen vihollinen ampui voimakkaasti tykistöllä. Aseveli oli sanonut Tahvo Nevalaiselle että lähdetään pois. Nevalainen oli vastannut että ei vielä lähdetä, eikä lähtenyt pois linjasta. Tämän jälkeen haavoittuminen oli tapahtunut. Lähde: Seppo Varis.
Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta. N:57990.
Nimi ja sot.arvo Nevalainen , Tahvo. sotamies. Tuntolevyn no: 1395783. Perusyksikön kenttäposti osoite: 4771/5 Kpk. Syntymäaika ja paikka: 6.8.1904. Kirjoilla: Polvijärvi. Sk-piiri: P Kar. Siviiliammatti: Työm. Lähin omainen: Vaimo: Martta Nevalainen. Läh. omaisen osoite: Polvijärvi, Rauanlahti. Kuollut haavoihinsa, missä 26. KS:ssa. milloin 18.7.1944. Ruumiin kohtalo: Evakuoitu 19.7.1944 Polvijärvi Sk. Lisätietoja tapauksesta: Haavoittunut vatsaan ja käsiin. Allekirjoitus Sotilaspastori M Parvio.
Hautausmaa: Tahvo Nevalainen on haudattu Polvijärven Sankarihautausmaalle.
Koonnut Markku Sirviö.
Pioneeri Yrjö Einari Kolehmainen
Synt. 14.2.1920, Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Paavo. Lähin omainen: Isä, Polvijärvi, Ruvaslahti. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Työmies. Koulusivistys: 3 lk kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Henkilökuvaus: Pituus 159. Paino 52 kg. Silmien väri: Siniset. Saappaan No: 42 Ollut kutsunnassa: 29.03.1940, määrätty ast. vak. palvelukseen 6.4.1940. Joukko-osasto johon määrätty Jv 9. Saapunut 7.4.1940, ja määrätty: Esik. 2. komppaniaan. Vannonut sotilasvalan 4.6.1940. Arvostelu: Täsmällisyys: Tyydyttävä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Tyydyttävä. Sot. kehitys: Tyydyttävä. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Huomautuksia: Siirretty 11.8.40 2/I/9 Pr:n. Siirretty 16.8.40 – Esik. komppaniaan. Lomaa 5 vrk. 3.5 – 7.5.41. Siirretty 31.1.41. Pion. Pataljoona 4:n. Siirretty 18.6.41 Pion. Patajoona 13. Vapautettu 5.4.1942; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 720 päivää. Palvelus jatkunut sodan vuoksi.
JATKOSOTA
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 24.6.1941. Joukko-osasto: Pioneeriripataljoona 13. Määrätty: 2 / Pion P.13. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Isä Paavo Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Työmies. Siirrot: 13.4.43. 3/ Pion. P.28. 15.10.1943 2 / Pion. P. 28:aan. Palveluksen laatu: Pioneerina Osanotto taisteluihin: Pälkjärvi, Ruskeala, Harlu, Sortavala mlk. Sortavala. Kiviniemi, Suur – Kuzrajärvi. Käytös ja rangaistukset: Hyvä. Ei rangaistu Ltn. P.V. 30.3.1043. Hyvä. Ei rang. Luutn. E. Puheloinen 15.10.1943. Huomautuksia: A II. 14.2.42.E.V. A II 41a 17.6.43 U.M. Keuhkotutkimus: 0 20.5.1943. Kaatunut Tuuloksen taisteluissa 23.6.1944. Jäänyt kentälle.
Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta no: 50872 Henkilötiedot: Kolehmainen Yrjö Einari. Sotilasarvo: Sotamies. Tuntolevyn no: 660911. Perusyksikön kp.os:4948 / 2. Syntymäaiak 14.2.1920. Syntymäpaikka: Polvijärvi. Ammatti: Työmies. Kirkonkirjoilla: Polvijärvi. Kotikunta: Polvijärvi. Sk-piiri: P-Kar. Lähin omainen: isä: Taavetti ( Paavo ) Polvijärvi, Ruvaslahti. Kuolemantapaus: Kaatunut taistelukentällä. missä Tuulos, milloin 23.6.1944. Lisätietoja ruumiista: Luoti selkään. Jäänyt kentälle. Joensuu 3.7.1944 Piirin kenttäpappi, Sot. pastori K.V. Kanervo.
Lähde: Kantakortit.
21.6.44 klo 7.00 Sää puolipilvinen. Klo 9.00 Pataljoonan Komentajan käskynjako komppanian päälliköille. Klo 13.00 Luutn. Paavolainen + 1 ryhmä lähtivät autolla uuteen majapaikkaan Klo 18.00 Komppania lähti marssille pyörillä ja marssien . Klo 21.00 mennessä oli sivuutettava Kumjärven eteläpää. Klo 23.30 Komppania sapui tavoitteeseensa.22.6.44 Klo 0.10 Marssi jatkui. Komppania siirtyi n. 6 km Kuittisista itään, jonne majoittui. Klo 18.00 komppania lähti marssimaan kohti Mäkriää. Klo 22.00 komppania saapui Mäkriään. 23.6.44 Klo 1.45 Komppania sai käskyn lähteä heti polkupyörillä ja autoilla kohti Tuulosta, jossa ryssän laivasto lähestyi maihinnousu joukkoineen. Klo 2.00 I joukkue ja III joukkue lähtivät pyörillä luutn. Kunnaksen johdolla, II joukkue sekä toimitusjoukkue luutn. Purasen johdolla autoilla. Klo 8.00 Luutn. Puranen suoritti hyökkäyksen maantien ja rautatien välissä. Edettyään jonkun verran asettui asemiin. Klo 12.00 Komppania hyökkäsi pataljoonan vasemmalla siivellä maantien ja rautatien välissä. Kompp. päällikkö Luutn. Puranen haavoittui. Klo 18.00 I joukkue joka oli edellisen
hyökkäyksen reservinä, hyökkäsi oikaisten linjassa olleen pussin. Hyökkäys pysähtyi vasta vihollisen varustettujen takana yhteyksien katkettua. Joukkue vetäytyi uusiin asemiin. Klo 21.30 Komppania vetäytyi vihollisen vähäisen painostuksen takia, mutta otti kuitenkin asemansa takaisin. Luutn. Puheloinen luovutti komppanian päällikkyyden luutn. Kunnakselle. Päivä vaati kaatuneina seuraavat: Kers. Kortelainen Toivo, alikers. Vesterinen Eero, pioneeri Kolehmainen Yrjö, pioneeri Heimonen Armas. 24.6.44 Komppania piti asemansa vihollisen heikoista hyökkäyksistä huolimatta. Vihollisen ajoittain voimakas tykistö- ja krh.tuli aiheutti jonkin verran tappioita haavoittuneina. Klo 15.10 Jalkaväki ryhtui hyökkäämään vapauttaen komppanian, joka siirtyi reserviksi. Klo 16.00 Komppania määrättiin evakuoimaan haavoittuneita Jsp:lle sekä huolehtimaan jalkaväen patruuna täydennyksestä. Klo 23.30 Komppania siirti reserviin pataljoonan yhteyteen johon majoittui. Lähde: Sotapäiväkirja 19777 Pioneeripataljoona 28. 2. komppania.
Hautausmaa: Yrjö Kolehmainen on siunattu Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaalle.
Koonnut Markku Sirviö.
Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta on julkaissut veteraanien ja muiden sotavuodet kokeneiden haastatteluvideoita Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalle vuodesta 2019 lähtien. Uusimmat videot mukaan lukien haastateltuja henkilöitä on yhteensä 16 ja he ovat syntyneet vuosien 1918–1941 välillä. Kokonaisuus käsittää yhteensä noin 11 tuntia muistoja vuosilta 1939–1945. Videoita on tähän mennessä katsottu yhteensä lähes 84 000 kertaa.
Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen; Karjalan taivasta vartioimassa
Hiljattain edesmennyt Nurmeksen viimeinen veteraani Sirkka Partanen (os. Pelkonen) (1929–2026) kertoo omissa muistoissaan, kuinka hän 14-vuotiaana ilmavalvontalottana piti koulun kesälomilla vahtia Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla vuosina 1943–1944. Partanen suhtautui sota-aikaisiin toimiinsa vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Postikonttorin hoitajana työuransa tehneen Partasen sotavuosien kokemuksiin lukeutuu myös evakkomuistot Lappajärveltä talvisodan aikana. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan.
https://www.youtube.com/watch?v=sa892mUIKa0
Helli Kakkinen; Ylä-Karjalasta evakkoon 1939
Nurmeksesta kotoisin olevan, Joensuussa eläkepäiviään viettävän Helli Kakkisen (os.Okkonen) (s.1930) muistoissa kuljetaan evakkomatkaa Perä-Kuohatin kotitalosta Putkiahon koululle ja Nurmeksen kirkkoon sekä härkävaunussa Pohjanmaan Haapavedelle. Videolla Kakkinen kertoo tarkasti ja elävästi sota-ajan arjesta ja isän odottamisesta rintamalta kotiin. Työuransa Kakkinen teki mm. siivoojana, kaupan töissä ja grillissä. Kakkinen muistuttaa, että rauha ja yhteisymmärrys olisivat tärkeitä asioita ja pitäisi antaa periksi aina joskus jokaisen meistä.
https://www.youtube.com/watch?v=u1QsHT9iuhc
Tauno Koljonen; Sotilaspoika
Tauno Koljonen syntyi Sumiaisissa, Keski-Suomessa vuonna 1930. Hän kertoo hämmästyttävällä tarkkuudella kotirintaman arjesta ja lapsuudesta sodan varjossa Kangasniemellä, Etelä-Savon maaseudulla. Koljosen kertomuksissa koetaan vihollisen koneet kotitilan yllä, hevosen paluu sodasta, kerätään pihkaa sotilaspoikien talkoissa, muistellaan korvikemakeisia ja tallukoiden valmistamista säännöstelyn aikana, tehdään kotitilan töitä sotavankien kanssa ja nähdään evakkojen saapuminen kotikylälle. Nurmeksen nuorisotoimen johtajana toimineen Koljosen tarina on myös sotilaspojan sankaritarina, jossa 12-vuotias poika kuljettaa viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella rautatieasemalle. 95-vuotiaan Koljosen muistot tallensi videolle 15-vuotias Matias Siira.
https://www.youtube.com/watch?v=IoXdbaD0L4U
Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaus- ja siunaustilaisuus
Matias Siira kuvasi ja leikkasi myös Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaus- ja siunaustilaisuuden viime vuoden marraskuussa. Myös tämä video on julkaistu kaupungin youtube-kanavalla. Taltiointi on historiallinen myös valtakunnallisestikin, koska kyseessä oli vasta kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu. https://www.youtube.com/watch?v=VDm4U_kF8E0
Kaikki videot löytyvät täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/
Mikko Rautiainen, videoiden tekijä
Kuokkastenkosken (1911–1991), Saramon (1891–1998) ja Petäiskylän (1899–1995) koulujen lakkautusten myötä jäi kolme nurmeslaista Pro patria -taulua vaille sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä Nurmeksen museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 kaupungille esityksen Kuokkastenkosken (1961), Saramon (1968) ja Petäiskylän (1959) Pro patria -taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen yhteistyössä museon kanssa.
Mikko Rautiainen lausui tervetulosanat. Vasemmalla Jussi Säämänen ja oikealla Matti Asikainen. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Veeku Pulkkinen soittamassa fanfaaria. Vasemmalla sotaorpo Martti Haverinen puolisonsa kanssa ja oikealla Pentti Potkonen. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Tilaisuus alkoi toimikunnan puheenjohtajan Mikko Rautiaisen tervetulosanoilla, jota seurasi Kirkkokadun koulun 7.luokan oppilaan Veeku Pulkkisen trumpetilla esitetty fanfaari Karjalan jääkärien marssista. Lippupuheen piti kaupungin hallituksen puheenjohtaja Anu Lipponen, joka totesi puheessaan: Kunniataulut eivät pyydä meitä elämään menneisyydessä. Ne pyytävät meitä muistamaan, että rauha, vapaus ja turvallisuus eivät säily itsestään. Ne säilyvät vain, jos jokainen sukupolvi pitää niistä huolta. Tekoina, miten kohtelemme muita ja pidämme kaikki mukana.
Leila Koponen Nurmeksen ev.lut.seurakunnasta toimittamassa rukousta. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Jyrki Moilanen ja isä Pentti Potkonen lukevat rukousta. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Juhlan vanhin osallistuja Tauno Koljonen (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Rukoukset toimittivat pappi Leila Koponen Nurmeksen ev.lut.seurakunnasta ja isä Pentti Potkonen ja Jyrki Moilanen Nurmeksen ortodoksisesta kappeliseurakunnasta. Taulujen ääreltä siirryttiin valtuustosaliin, jossa nautittiin kaupungin tarjoamat kakkukahvit ja kuultiin musiikin lehtori Jonne Tuhkalan esittämää haitarimusiikkia, kuten muun muassa Äänisen aallot ja Veteraanin iltahuuto. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan sotilaspoika Tauno Koljonen ja sotaorpo Martti Haverinen. Pro patria -taulujen vuosikymmeniä kestänyt ”varastointivaihe” on tullut päätökseen. Tauluihin kaiverretut ihmiset antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta. Kiitos kaupungille, että heidän muistonsa tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.
Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Veeku Pulkkinen soitti juhlan alussa fanfaarin. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Kaupungin tarjoamista kahveista vastasi ravintola Thure. Kakkua ottamassa Leila Koponen ja Tauno Koljonen. (kuva; Jorma Korhonen)
Hyvää kaatuneiden muistopäivää ja tervetuloa tähän vanhojen Patria -taulujen uudelleen julkistamistilaisuuteen!
Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän kouluille julkistettiin sankarivainajia kunnioittavat pro patria taulut vuosina 1961, 1968 ja 1959. Nämä koulut lakkautettiin 1990-luvulla ja samalla taulut jäivät vaille arvokasta sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 esityksen taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Kaupunki suhtautui asiaan myötämielisesti ja Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen tammikuussa yhteistyössä Museon kanssa. Taulut kytkeytyvät osaksi Perinnehuonekokonaisuutta ja niillä on myös tärkeä pedagoginen merkitys. Kiitos Olli Kakkiselle ja Teknisen viraston väelle, Pitkänmäen puusepänliikkeelle, ravintola Thurelle, Meri-Anna Rossanderille, Aleksi Eskeliselle, Paula Karjalaiselle ja Pasi Parkkiselle sekä kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet siihen, että olemme tänään siinä tilanteessa, että tämä tilaisuus voitiin järjestää. Kiitos myös kaikille tämän päivän puhujille ja esiintyjille! Nämä tauluissa olevat ihmiset antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta. Kiitos kaupungille, että heidän muistonsa tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.
Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Sotien 1939-45 Tohmajärven perinnetoimikunta ja Tohmajärven lukio järjestivät yhdessä Veteraanipäivän seppeleenlaskun Tohmajärven Kirkkoniemessä kolmen päivän etuotolla eli jo perjantaina 24. huhtikuuta; oikeana Kansallisena Veteraanipäivänä tätä yhteistä kuviota ei oltaisi voitu toteuttaa koska oppilailla oli silloin lähiopetuspäivä Kiteellä. Koululta saapui paikalle vs. rehtori Jussi Ohvanaisen johdolla 25 opiskelijaa sekä kaksi muuta opettajaa Nina Kabedeva ja Kaija Siltovuori. Perinnetoimikuntaa edustivat pj Jussi Raerinne sekä Anna-Maija Luukas. Juhlahetkeä kunnioitti läsnäolollaan myös Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen uunituore toiminnanjohtaja everstiluutnantti evp. Janne Myller. Tervehdyspuheenvuoron jälkeen Kasper Mikkonen ja Kerttu Kosonen laskivat aidon tammenlehväseppeleen koko veteraanisukupolven työlle ja muistolle, kunniavartiossa seisoivat Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen.
Lukiolaiset Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen kunniavartiossa Tohmajärvellä 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)
Kerttu Kosonen ja Kasper Mikkonen laskemassa seppelettä Tohmajärven sankarimuistomerkille 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)
Kirkkoniemestä siirryttiin sitten koulukeskukselle, jossa ohjelma jatkui vielä n. tunnin pituisella tietoiskulla veteraani- ja perinnetyöstä. Myller käsitteli omassa esitelmässään mm. sen valta- sekä maakunnallisia linjauksia ja Raerinne puolestaan valotti asiaa paikallistason näkökulmasta. Luukas kertoi v. 2013 julkaistun Sota-aika muistoissamme – kirjan uudesta lisäpainoksesta eli mainittua erinomaisen suosittua teosta on siis jälleen saatavissa. Oppitunnin jälkeen tarinaa jatkettiin pienemmällä porukalla vielä lounasruokailun yhteydessä sekä hetken aikaa myös opettajien kahvihuoneen pöydässä.
”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.”
Teksti ja kuvat: Jussi Raerinne
Sirkka Partanen (os. Pelkonen) on poissa. Hän kuoli 97-vuoden iässä 6.päivänä huhtikuuta ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen toukokuun 2.päivänä. Sirkka oli syntynyt Nurmeksen kauppalassa 14. helmikuuta 1929. Lapsuus ei ollut huoleton. Sotavuodet alkoivat Sirkan ollessa 10-vuotias. Talvisodan alkaminen merkitsi evakkoon lähtöä. Siviiliväestö haluttiin turvaan alueilta, jotka voisivat joutua sotatoimien kohteeksi. Nurmesta pommitettiinkin ankarasti ja Sirkan käymä Kauppalan kansakoulu tuhoutui ilmahyökkäyksessä. Evakuointimääräys tuli muutamia päiviä ennen lähtöä. Mukaan otettiin vaatteilla täytetty puulaatikko. Sirkka lähti evakkoreissulle Lappajärvelle kaksoissisarensa Tertun ja mummonsa kanssa. Molemmat vanhempansa hän oli menettänyt jo ennen sotia. Myöhemmin kuoli myös mummo ja tytöt viettivät Sirkan sanoin pahimman teiniajan tätinsä hoteissa.
Jatkosodan aikana Sirkka kävi keskikoulua. Hän muistaa koulunkäynnin keskeytyneen useita kertoja ilmahälytysten vuoksi. Kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Partanen toimi ilmavalvontalottana Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Pikkulottatoimintaan hän oli osallistunut jo ennen talvisotaa. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli 2–4 tuntia kerrallaan. Tehtävä ei ollut vaaraton. Sodasta muistuttivat taivaalle ilmestyvät koneet ja rintamalta kuuluva tykkien jyly. Uhkan muodostivat myös neuvostodesantit, joita liikkui Pielisjärven alueella. Tehtäviin kuului havaittujen koneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka suhtautui tehtäviinsä vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Kuitenkin, kun 14-vuotias tyttö vartioi taivasta, jotta toiset saavat nukkua yönsä, ei me sotaa kokemattomat voida suhtautua häneen, kuin ainoastaan suurella kunnioituksella. Tehtävistään Sirkalle myönnettiin rintamapalvelustunnus.
Sirkka avioitui vuonna 1956 nurmeslaisen Veijo Partasen (1929–2022) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Joukon (s.1958) ja Jounin (s.1961). Lastenlapsia syntyi kuusi. Lastenlastenlapsia Sirkka ehti saada neljä sekä myös tiedon viidennen tulevasta syntymästä. Sirkka teki 42 vuoden työuran Postin palveluksessa, toimien mm. Postikonttorin hoitajana. Lippujuhlapäivänä 2022 Sirkalle luovutettiin Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera, jollaisen voi saada vain sota-ajan maanpuolustustyöstä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin puolestaan Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi. Vuonna 2024 Sirkka osallistui vanhimman lapsenlapsensa Mikon kanssa Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mahdollisesti ensimmäisenä nurmeslaisena veteraanina. Marraskuussa 2025 hän löi Nurmeksen perinnetoimikunnan lippuun veteraanien ja Ylä-Karjalan puolustajan naulan, naulan nro:1. Suomen kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu sai näin tulevaisuudelle tärkeän veteraanin kosketuksen. Nyt tuo lippu kunnioitti ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa veteraanin siunaustilaisuutta.
Sirkka Partasen poismenon myötä menetimme lämpimästi ja avarakatseisesti toisiin suhtautuvan terävä-älyisen ihmisen, jonka silmissä välkehti myös oivaltava huumori. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan. Yksi aikakausi on nyt tullut päätökseen 81 vuotta sotavuosien päättymisen jälkeen.
Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
Ilmavalvontalotta Sirkka Partasen (1929-2026) siunaustilaisuus. (kuva: Mikko Rautiainen 2026)
