Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen 95-vuotta

Onnittelemme helmikuussa 95-vuotta täyttänyttä ilmavalvontalotta Sirkka Partasta! Partanen on yksi Ylä-Karjalan viimeisistä veteraaneista. Korkean iän saavuttanut Partanen oli vain 14-15 -vuotias suorittaessaan tehtäväänsä Nurmeksen Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla.
Nurmeksen perinnetoimikunnan edustajat kävivät onnittelemassa Sirkkaa kukkien, kahvin ja konvehtien kera hänen merkkipäivänä.

Sirkka Partanen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen 95-vuotta

Sirkka Partanen (os. Pelkonen) syntyi Nurmeksen kauppalassa 14. helmikuuta 1929. Partanen liittyi pikkulottana Nurmeksen Lotta Svärdiin jo ennen talvisotaa. Kerhoiltoja pikkulotilla oli ”Motissa” eli Nurmeksen Suojeluskuntatalolla kerran viikossa.

Evakkoon Nurmeksesta Lappajärvelle talvisodan alta

Nurmeksessa talvisodan alkaminen marraskuussa 1939 merkitsi evakkoon lähtöä. Siviiliväestö haluttiin turvaan rajaseuduilta ja alueilta, jotka voisivat joutua sotatoimien kohteeksi. Sirkka Partanen muistelee, että evakuointimääräys tuli muutamia päiviä ennen lähtöä. Mukaan otettiin vaatteilla täytetty suuri puulaatikko, joka vietiin hevosella rautatieasemalla. 10-vuotias Sirkka lähti evakkoreissulle junalla yhdessä kaksoissisarensa ja mummonsa kanssa. Molemmat vanhempansa hän oli menettänyt jo ennen sotia. Sirkka muistelee, että evakkoon lähtö ei ollut pelottavaa, mutta jännittävää kylläkin. Evakkopaikaksi oli määrätty Lappajärvi Pohjanmaalla. Nurmes oli talvisodan aikana ankarien pommitusten kohteena ja Sirkan käymä Kauppalan kansakoulu tuhoutui pommituksissa.

Jatkosodan alkaminen

Jatkosodan alkamisesta Sirkalle jäi mieleen, kuinka hän oli menossa siskonsa kanssa uimaan Pielisen rantaan, lähelle nykyistä Bomban taloa, kun Neuvostoliiton pommikone oli ilmestynyt taivaalle. Hetken päästä pommit vihelsivätkin heidän läheltänsä ja tyttöjen oli suojauduttava viereiseen ojaan. Uimareissu peruuntui, kun selvisi, että pommit olivat tippuneet juuri uimapaikan läheisyyteen ja paikalla vallitsi kaaos.

Koulunkäyntiä ja ilmavalvontaa

Jatkosodan aikana Sirkka Partanen kävi keskikoulua. Hän muistaa koulunkäynnin keskeytyneen useita kertoja ilmahälytysten vuoksi. Koulujen kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Partanen toimi ilmavalvontalottana Nurmeksessa, Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli päivittäin 2–4 tuntia kerrallaan ja tehtävää suoritettiin yhtäjaksoisesti koko kesä. Sirkka muistelee noiden kesien olleen ilmavalvonnan suhteen melko rauhallisia, mutta vaaratonta tehtävänhoito ei suinkaan ollut. Aseistettuja sotilaita ilmavalvonta-asemalla ei vakituisesti ollut. Vartiopäällikkö oli kyllä, mutta hän teki vartioinnin ohessa myös maanviljelystöitä. Merkittävän uhkan aiheuttivat neuvostodesantit, joita tiedettiin liikkuvan Pielisjärven alueella. Sodasta muistuttivat taivaalle ilmestyvät koneet ja rintamalta kuuluva tykkien jyly. Varsinaisiin tehtäviin Sirkalla ja muilla lotilla kuului havaittujen lentokoneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen siihen tarkoitetulla suuntalevyllä. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen.

Sirkka Partanen sai rintamapalvelustunnuksen hoidettuaan ilmavalvontalotan vastuullisia tehtäviä yhteensä seitsemän kuukauden ajan. Tehtäviä hoitaessaan hän oli ainoastaan 14–15-vuoden ikäinen. Sotien jälkeen Sirkka teki 42 vuoden työuran Postin palveluksessa. Miehensä kanssa he saivat kaksi lasta sekä lastenlapsia ja lastenlasten lapsia. Vuonna 2022 Partaselle myönnettiin Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera ja vuonna 2023 hänet nimitettiin Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi. Partasen sotatarina on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: https://www.lottasvard.fi/partanen-sirkka/

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

sotilaspoika, everstiluutnantti Aulis Laine (1932-2024)

Kuvassa pöydällä henkilön valokuva, kunniamerkkejä, kukkia ja kynttilä

Aulis Laine (1932-2024) (kuva: Ville S. Virtanen)

 

Kriisinhallintaveteraani ja suojeluskuntapoika, everstiluutnantti Aulis Laine siunattiin iäisyyslepoonsa 24.helmikuuta. Perinneyhdistys kunnioitti everstiluutnantin matkaa Joensuun Sotaveteraanien ja Perinneyhdistyksen edustuksella. Auliksen pitkä maanpuolustusura kesti yli 80 vuotta ja hänestä tuli myös Suomen Rauhanturvaajaliiton kunniapuheenjohtaja. Hänet muistetaan tarmokkaana hallitusvastuunkantajana, jota tullaan kaipaamaan monissa yhdistyksissä.

Hyvää kotimatkaa Aulis 26.5.1932-31.1.2024
Ville S. Virtanen, Joensuun sotaveteraanikerhon vpj.

Ahti Okkonen (1924–2024), Lapinsodan veteraani ja Nurmeksen viimeinen rintamasotilas

 

Lapinsodan veteraani Ahti Okkonen (1924-2024) siunattiin haudan lepoon 24.helmikuuta. Samalla päivämäärällä kaksi vuotta aiemmin Nurmeksen sotaveteraanit ry. lopetti toimintansa. Nurmeksen perinnetoimikunnan edustajat laskivat seppeleen Okkosen arkulle ja saattoivat häntä hänen viimeisellä matkallaan. Omaiset olivat järjestäneet arvokkaan siunaus -ja muistotilaisuuden!
Lue Ahti Okkosesta lisää alla olevasta muistokirjoituksesta:

Nurmeksen Lipinlahdessa 22.lokakuuta 1924 syntynyt Ahti Okkonen menehtyi 6.helmikuuta. Hän oli ikäluokkaa, jonka nuoruuden sota katkaisi. Kotikylänsä suojeluskunnan poikaosastoon hän oli liittynyt jo kansakouluiässä. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen vuonna 1939 ja talvisota alkoi, tarvittiin 15-vuotias suojeluskuntapoika Okkonen toimittamaan polkupyörällä palvelukseenastumismääräyksiä paikallisille miehille. Tehtävästään Okkonen totesi: Se oli monelle vaikea paikka, niin kuin meikäläisellekin. Talvisodan ajasta Okkoselle jäivät mieleen myös yölliset vartiointitehtävät. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Riihimäellä vuosina 1943–1944, kouluttaen myös nuorempia varusmiehiä. Kun sota saksalaisia vastaan alkoi pohjoisessa syksyllä 1944, komennettiin myös Okkonen rintamalle taisteluun entisiä aseveljiä vastaan. Vaihtoehtoja ei ollut. Neuvostoliitto uhkasi miehittää Suomen, jos sotaa saksalaisia vastaan ei aloitettaisi. Okkonen osallistui Lapin sodan avainoperaationa tunnettuun maihinnousuun Oulusta Tornioon, saksalaisten sivustaan. Myöhemmin hän muisteli: se oli reissu vastaSaksalaiset koittivat pommittaa vielä sitä laivaa, mutta eivät saaneet sattumaan. Torniosta korpraali Okkosen sotatie jatkui saksalaisia takaa ajaen Lätäsenojoelle käsivarren Lappiin, Sturmbock-asemaan saakka, josta hänet kotiutettiin maaliskuussa 1945. Tekemästään työstä Suomen vapauden hyväksi Ahti palkittiin monilla kunniamerkeillä. Hän oli Nurmeksen sotaveteraanien perustajajäsen ja vuonna 2023 hänet nimitettiin Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi.

Sotien jälkeen edessä olivat työntäyteiset vuosikymmenet. Samat ihmiset, jotka olivat puolustaneet Suomea, korjasivat sodan tuhot, suorittivat sotakorvaukset, raivasivat ja viljelivät, perustivat perheet, rakensivat hyvinvointi-Suomen. Ahti oli yksi heistä, hän teki vuosikymmenten mittaisen työuran toimien mm. metsätyönjohtajana. Ahti avioitui vuonna 1949 Toinin (1927–2023, os. Mustonen) kanssa. Myös Toini teki sotavuosina osansa Suomen hyväksi toimien mm. pikkulottana. Lapsia Okkoset saivat kaksi, lastenlapsia neljä ja lastenlasten lapsia 12. Yhteisiä aviovuosia heille kertyi peräti 74 vuotta. Ahti Okkosen poismenon myötä on yksi aikakausi tullut päätökseen. Hän oli Ylä-Karjalan viimeinen miespuolinen sotaveteraani. Okkosen haastattelu vuodelta 2019 on katsottavissa täältä: https://youtu.be/85leAQxv8F4?si=O893_CgLb3KmrHxZ

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

Kirjallisuutta Joensuun sotahistoriaan

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Joensuun lyseon sankarivainajat 1939–1944 (1955). Joensuu.

Kankainen, Jorma (2007) Kiveen hakattu – pronssiin valettu: Joensuun seudun sotahistorialliset muistomerkit ja -laatat. Kontiolahti.

Enolaisia sotien pyörteissä vv. 1939–1945 + liitevihko (1994) Koonnut Toivo Räty. Eno.

Hakulinen, Pertti (2020) Karjalan Armeija hyökkää 1941. Norderstedt.

Hälvä, Jouko (1990) Joensuun Sotilaspiiri pohjoiskarjalaisen maanpuolustusperinteen jatkajana. Joensuu.

Joensuun Bunkkerimuseo – Osa Suomen Salpaa (2007).  Joensuu.

Kosonen, Matti, Makkonen, Rauha ja Turunen, Toivo (1997) Kotikontujen tienoilla: Kotirintaman elämää Kiihtelysvaarassa 1939–1945. Joensuu.

Könönen, Terho A. (1990) Tekoja veljien hyväksi: 50 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton Joensuun osaston toimintaa 1940–1990.  Joensuu.

Pärssinen, Rauno (1993) Talvisodan kotirintamalla: Talvisodan tapahtumia Tuupovaarassa ja Tuupovaaran pappilassa. Omakustanne. Joensuu.

”Sama kaiku on askelten…”: Kiihtelysvaaralaiset sotien veteraanit 1918, 1939–1940, 1941–1945 (1990) Joensuu.

Sottiin aika 1939–45 enolaisten kokemana (2000). Epp.

Suhonen, Rauno (2011) Koveron Lankilan kolme miestä. Kitee.

Kirjallisuutta Ilomantsin sotahistoriaan

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Appel, Erik (2011) Ilomantsin taistelu: Elokuu 1944. Viro.

Brantberg, Robert (2006) Korpikenraali. Jyväskylä.

Hattuvaaran taistelu 30.7.1944: Mukanaolleiden muistikuvia (1991) Koonnut Lauri Häyhä. Helsinki.

Hietaniemi, Lauri ja Hannu Aikio (2016) Ilomantsista Ilomantsiin 1941–1944. Keuruu.

Härkönen, Armas (2022). Talvisota Ilomantsissa. Norderstedt.

Ikonen, Jorma ja Matti Kallio (2008) Rukapirtti: Rajakenraali Raappanan maja vuosilta 1941–2007. Keuruu.

Ikonen, Jorma (2020) Vapaaehtoisena kotiseutua puolustamassa: Veikko Määttäsen talvisota. Joensuu.

Juutilainen, Antti (1994) Ilomantsi – Lopultakin voitto: Ryhmä Raappanan taistelut 26.7.–13.8.1944. Rauma.

Kallio, Matti (2011) Issakan ja Sonkajan kyläkoulut sodan käytössä kesällä 1941. Joensuu.

Kallio, Matti (2014) Hämeen Ratsurykmentti Ilomantsissa: Hattuvaaran taistelusta Kontiolahden asemalle. Jyväskylä.

Kettunen, Ensio (2021) Sodissa menehtyneet ilomantsilaiset: 1918, 1939–­1940, 1941–1944. Norderstedt.

Koskimaa, Matti (2000) Karhumäestä Ilomantsiin: II Armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944. Porvoo.

Kukkonen, E. W. (1955) Tolvajärven ja Ilomantsin taistelut vv. 1939–40. Helsinki.

Väisänen, Erkki (2009) Kodua hatkat: Evakkokertomuksia Ilomantsista 1939–1944. Ilomantsi.

Kirjallisuutta Lieksan sotahistoriaan

Kirjallisuutta:

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Lieksan suunnan sotapäiväkirjat: Erillinen Pataljoona 13 (2011) Toim. Tarja Ignatius. Charleston.

Lieksan suunnan sotapäiväkirjat II: Erillinen Pataljoona 12 (2013) Toim. Tarja Ignatius. Norderstedt.

Mononen, Väinö (2011) Tuonelan tulenliekit: Tauno Pirhosen talvisota Lieksassa ja Kuhmossa. Turenki.

Oksanen, Tauno (2013) Kahden sodan aloittaja. Espoo.

Oksanen, Tauno ja Paavo Martikainen (1998) Painajainen Pielisjärvellä. Joensuu.

Palaste, Onni (1996) Raappanan miehet: 14. Divisioonan tie 1941–1942. Juva.

 

Linkkejä:

Talvisodan alkaessa Neuvostoliiton ensimmäinen isku kohdistui Lieksan Inariin. Siitä kertoo taistelun kokenut ja talvisodan ensimmäisen laukauksen ampunut Mikko Kallionpää (1915-2015) Ylen ohjelmassa vuodelta 2009:

Jatkosodan alettua suomalaiset etenivät Lieksasta Rukajärvensuunnalle Itä-Karjalaan kesällä 1941. Ylen ohjelmassa vuodelta 2012 veteraanit kertovat muistojaan:

Tietoa Lieksan alueella kulkevasta jatkosodan aikaisesta huoltotiestä Rukajärventiestä, jota pitkin huollettiin ja täydennettiin joukkoa Rukajärvensuunnalla Itä-Karjalassa

Kirjallisuutta Liperin sotahistoriaan

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Alm, Olli (2005) Liperin ratsumiehet talvisodassa. Joensuu.

Mutanen, Jorma (1990) Pakana: III/KTR 2, 1941–1944: liperiläinen kenttätykistö. Ylämylly.

Paloaukean varuskunta: Ylämyllyn varuskunnan historiikki 1940–1985 (1984). Joensuu.

Kirjallisuutta Kiteen sotahistoriaan

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Hakkarainen, Tuula (2008) Heille kallis ol’ maa: kiteeläisten sotien veteraanien muistelmia. Kurikka.

Helminen, Reino (2000) Sotamuistelmat 1941–1944. Kitee.

Hukka, Reino (2015) ”Te ette turhaan taistelleet”: Selvitys talvisodassa 1939–1940 kaatuneista, kuolleista, kadonneista Kiteen sotilaista (81) ja muista Kiteellä syntyneistä (30) talvisodan sankarivainajista, haavoittuneista, invalideista, Kiteen lotista ja kotirintaman naisista, talvisodan tapahtumista Laatokan pohjoispuolella ja Kiteen aluemenetyksistä. Kitee.

Ka, muistelemma sota-aikoo (2014) Kirjoittaja ja toimittaja Teuvo Kuivalainen. Kitee.

Muistoja sotavuosilta (1990) Kitee.

Saukkonen, Salme (2005) Kiteen ja Tohmajärven lotat 1921–1944. Tampere.

Sottii aika: Kesälahtelaisia muistikuvia vuosisadan alusta vuoteen 1944 (1996) Toim. Hissu Teppana. Kitee.

Virolainen retkikunta Suomen poikien jäljillä

Kuvassa ihmisiä seisomassa. Taustalla vuolukivinen muistolaatta.

Suomenpoikien muistolaatan äärellä vas. Ants Kraut, Tönu Veldre, Peep Pillak, Helle Solnask Leho Löhmus ja Peeter Paenurm (kuva Mikko Rautiainen 2023)

Ryhmä virolaisia vieraili syyskuussa Suomessa Kaitseliitin sotilaspapin Peeter Painurmin ja historiantutkija Peep Pillakin johdolla. Suomeen he tulivat ns. Suomenpoikien jäljille. Nurmeksessa vieraat tutustuivat kirkkoon, jossa 300 vapaaehtoista virolaista vannoi sotilasvalan Suomen valtiolle itsenäisyyspäivänä 1943. Myöhemmin virolaiset taistelivat Suomen vapauden puolesta jatkosodassa JR200:n riveissä, ottaen osaa mm. kesän 1944 ratkaisutaisteluihin. Tilaisuutta isännöi kirkkoherra Markus Kontiainen ja paikalla oli myös perinnetoimikuntaa sekä Kirkkokadun koulun 8C-luokka ja median edustus. Nurmeksen Sankarihautausmaalta vieraat jatkoivat Kuhmoon.

 

Mikko Rautiainen

Pohjois-Karjala menetti alueitaan rauhanteossa syksyllä 1944

Värikuvassa peltoja ja etäällä siintäviä vaaroja

Vepsänvaaraa entisessä Pälkjärven kunnassa (nyk. Tohmajärvi) kuva: Mikko Rautiainen 2023

Pohjois-Karjala on samaa Karjalaa, kuin menetetyt alueet. Kun jatkosota päättyi, menettivät Ilomantsi, Kitee, Tohmajärvi ja Värtsilä osan alueistaan jälleen Neuvostoliitolle. Toisaalta pala Viipurin lääniin kuulunutta menetettyä ja lakkautettua Korpiselän kuntaa on nykyisin osa Joensuuta ja pieni pala menetettyä Pälkjärveä on puolestaan osa Tohmajärveä. Sodan jälkeisiin vuosiin antoivat oman leimansa myös evakoiden asuttaminen eri puolille Pohjois-Karjalaa. Huomionarvoista on myös, että Sortavalassa sijainnut opettajaseminaari vakiintui sotien jälkeen Joensuuhun ja loi pohjan myöhemmälle Joensuun yliopistolle.

Värikuvassa puinen ortodoksikirkko

Ortodoksinen kirkko entisessä Korpiselän kunnossa, Hoilolan kylässä (nyk. Joensuun kaupunki) kuva: Mikko Rautiainen 2023

Menetettyjen ja vuonna 1948 lakkautettujen kuntien joukossa oli Raja-karjalaan kuuluva Korpiselän kunta. Pieni osa Korpiselästä jäi Suomen puolelle ja liitettiin osaksi Tuupovaaraa. Tuupovaaran tultua liitetyksi Joensuuhun vuonna 2005, tuli siitä tuli osa Joensuuta. Korpiselkä oli yksi enemmistöltään karjalankielisistä ja ortodoksisista kunnista. Tuo Suomen puolelle jäänyt Korpiselän osa onkin Pohjois-Karjalan ainoa kappale entistä Viipurin lääniä. Muutoin maakunta kuului Kuopion lääniin. Nykyisen rajan pinnasta Hoilolan kylästä löytyvät muun muassa Uuno Korhosen vuonna 1959 suunnittelema Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä Veikko Larkaksen suunnittelema Joensuun itäisin luterilainen kirkko (1950). Rajavyöhykkeelle johtavan Tsiikontien varrelta löytyy myös Rajajääkäripataljoona 4:n muistomerkki.

Värikuvassa sotamuistomerkki talvimaisemassa.

Muistomerkki Tsiikontiellä Hoilolan kylässä, entisessä Korpiselän kunnassa (nyk. Joensuu) kuva: Mikko Rautiainen 2023

Toinenkin aluemenetyksiin liittyvä erikoisuus maakunnasta löytyy. Erityisesti mielisairaalastaan tunnettu Pälkjärvi menetettiin lähes kokonaan. Hyvin pieni pala kyseistä kuntaa jäi Suomen puolelle ja liitettiin osaksi Tohmajärveä. Kuitenkin suuri osa siitä, mikä ennen oli osa Pälkjärveä, on rajavyöhykettä, jonne ei luonnollisesti ole lupaa mennä. Ehtaa Pälkjärveä voi ihailla kauniissa Vepsänvaaran kylässä, jossa avautuvat laajat peltoaukeat ja etäälle siintävät vaaramaisemat. Toisin kuin Korpiselkä, Pälkjärvi kuului puolestaan Kuopion lääniin ja olikin läänin ainoa kunta, joka lakkautettiin aluemenetyksen takia.

Maakunnan pohjoisosissa aluemenetyksiä ei tapahtunut. Rukajärven suunnalla taistellut 14.divisioona piti sodan alussa 1941 saavuttamansa asemat ja vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan. (Lue lisää: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/rukajarven-suunta/) Raja Lieksassa jäi samalla paikalle, jossa se on ollut jo Stolbovan rauhasta vuodesta 1617 saakka. Sotimalla Neuvostoliitto ei saanut maakunnasta muitakaan kappaleita, vaan rauhanteossa. Puna-armeijan hyökkäykset torjuttiin Laatokan Karjalan taisteluissa Pitkärannan-Loimolan-Nietjärven alueella, jossa taisteli mm. maakunnan miehistä koottu JR9 (katso lisää: https://areena.yle.fi/1-743441 ).ja Ilomantsin itäosien taisteluissa kesällä 1944. (Lue lisää täältä)

kuvassa kartta

Pohjois-Karjalaa ennen aluemenetyksiä 1944 (punaisella ympyröitynä tekstissä mainittuja paikkoja) kuva: Mikko Rautiainen

Talvimaisemassa häämöttää rajavyöhykekyltti.

Tähän päättyy Joensuu. Korpiselkä jatkuu rajan toiselle puolelle. (kuva: Mikko Rautiainen 2023)

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys