Mustavalkoisessa kuvassa lumipukuisia sotilaita

VII Sotahistoriallinen seminaari Joensuussa 12.5.2026 klo 13.00–16.00

/in , , , , , , , , , , , , , , /by

”Pohjois-Karjalan rajajoukot toisessa maailmansodassa”

Paikka: Itä-Suomen yliopiston Sali AU100
Järjestäjä: 21. Prikaatin Perinneyhdistys yhteistyössä Karjalaisen
Kulttuurin Edistämissäätiön ja Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen kanssa

Ohjelma
Pohjois-Karjalan Rajavartioston tervehdys, eversti Matti Pitkäniitty
21. Prikaatin Perinneyhdistyksen tervehdys: puheenjohtaja Osmo Suominen

Esitelmät
– FL Matti Kosonen: Onni Määttäsen talvisota Ilomantsissa Erillinen Pataljoona 11:n riveissä
– Sotakamreeri Tauno Oksanen: Raappanan rajapataljoonat – Erilliset Pataljoonat 12 ja 13 Lieksan–Pielisjärven ja Kuhmon suunnalla talvisodassa

Tauko

– FT Jukka Partanen: Pohjois-Karjalassa perustettujen rajajoukkojen sotataipaleet jatkosodassa
– Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen: Rajamiesperinteet Pohjois-Karjalassa
– Paneelikeskustelu yleisökysymysten perusteella.

Seminaari on maksuton ja tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille!

Tervetuloa!

Kuvassa Karjalan vaakuna ja tammenlehvätunnus.

Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys sai uuden toiminnanjohtajan ja puheenjohtajan

/in , , , , , , , , , , , , , , /by

Muutoksia Sotien perinneyhdistyksen hallinnossa

Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen toiminnanjohtajana yhdistyksen perustamisesta, vuodesta 2020 lähtien toiminut eversti, evp. Jouni Mattila siirtyi vuoden alussa eläkkeelle tehtävästään. Aiemmin Jouni toimi myös Pohjois-Karjalan sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajana sekä maakunnan perinneyhdyshenkilönä vuodesta 2011 alkaen. Lisäksi hän oli myös mukana valtakunnallisissa Suomen sotaveteraaniliiton ja Tammenlehvän perinneliiton hallituksissa. Jounin vakaalla johdolla maakunnallinen yhdistys on toiminut valtakunnallisena esimerkkinä veteraani- ja perinnetyön uudelleenorganisoinnista lakkautettujen veteraanijärjestöjen tilalle. Uutena toiminnanjohtajana aloitti huhtikuussa Kiihtelysvaarasta kotoisin oleva everstiluutnantti, evp. Janne Myller (s.1969). Maakunnan vapaaehtoinen maanpuolustuskenttä on Jannelle hyvinkin tuttu, koska hän on edeltäjänsä Jounin tavoin toiminut aiemmin muun muassa Pohjois-Karjalan aluetoimiston päällikkönä.

Kuvassa kolme mieshenkilöä seisomassa.

Uusi ja väistyvä johto; vas. Janne Myller, Harri Norismaa ja Ilpo Saarelainen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Myös yhdistyksen puheenjohtaja vaihtuu. Vuodesta 2024 puheenjohtajana toiminut, eläkkeellä oleva rehtori Ilpo Saarelainen luopui puheenjohtajuudesta. Yhdistyksen johtamisen lisäksi Ilpo on tehnyt esimerkillistä työtä muun muassa Suomen ensimmäisen perinnetoimikunnan perustamisessa, kotikuntansa Kontiolahden sotaperinteen esilletuomisessa ja Muistojen raja -museon rakentamisessa. Työstään sotavuodet kokeneiden hyväksi Ilpo palkittiin kansallisella veteraanipalkinnolla vuonna 2024. Yhdistyksen vuosikokous valitsi Ilpon seuraajaksi pitkänlinjan maanpuolustusaktiivi Harri Norismaan, hiljattain eläkkeelle siirtynyt rehtori hänkin.

Yhdistys kiittää Jounia ja Ilpoa arvioimattoman tärkeästä työstä sotasukupolven hyväksi ja veteraanien henkisen perinnön vaalimiseksi! Toivottavasti näemme teitä jatkossakin mukana yhdistyksen toiminnassa! Niin ikään toivotamme uusille toimijoille Jannelle ja Harrille menestystä vaativiin tehtäviin. Yhdistys on varmoissa käsissä!

Vuosikokouksessa aloitettiin myös uusi, vuosittainen palkitsemiskäytäntö; Vuoden toimikunnan ja vuoden perinnetyöntekijän valinta. Rääkkylän toimikunta valittiin vuoden toimikunnaksi. Pokaalin otti vastaan Rääkkylän toimikunnan edustaja Juha-Pekka Puhakka. Mikko Rautiainen puolestaan valittiin vuoden perinnetyöntekijäksi. Perinnetyöntekijän kiertopokaalin lahjoitti Jouni Mattila.

Kuvassa kaksi mieshenkilöä. Toisella käsissään kaksi palkintopokaalia.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Juha-Pekka Puhakka. (kuva: Mikko Rautiainen 2026)

Kuvassa kaksi mieshenkilöä. Toisella käsissä kaksi palkintopokaalia.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Mikko Rautiainen. (kuva: Terhi Rautiainen 2026)

 

 

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Kuvassa etualalla valokuvaa ottava sotilas. Kuvassa myös ihmisiä ja liikerakennuksia.

Luento talvi- ja jatkosodan ylimääräisistä harjoituksista Polvijärvellä

/in , , , /by

Polvijärven 150-vuotinen historia -luentosarjan aiheena on to 26.3. klo: 18.30-20.00 Talvi- ja jatkosodan ylimääräiset kertausharjoitukset Polvijärvellä.

Mustavalkoisessa kuvassa sotilas.

Luutnantti Toivo Vallius (s.1907) – kadonnut upseeri

/in , , , /by

Vallius Erik Toivo s. 26.4.1907. Syntymäpaikka Polvijärven pitäjä. Kirkonkirjoissa Polvijärvi, Uskontunnustus lut. Isän nimi Erik, maanviljelijä ( kuollut ) Lähin omainen: Lydia Vallius Polvijärvi. Naimaton. Siviiliammatti: Kansak. opettaja.. Koulusivistys: Seminaari. Äidinkieli: Suomi. Vieraitten kielien taito: Ei. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Aika jonka kuulunut sk:aan: 1.2- 10.4.30 Polvijärven Sk:aan. Henkilökuvaus: Pituus: 165 cm. Paino 66,5 kg. Silmien väri: Sininen. Erik. tuntomerkit: Vas. käden ranteessa ja pienessä sormessa arpi. Kutsutanumero 128/61/26 Sk. Tarkastuksen tulos ja kutsuntalautakunnan päätös. Määrätty astumaan vak. palvelukseen 11.4.1930. Joukko-os. johon määrätty: RT 3.. Saapunut 11.4.1930, ja määrätty: II / RT3. Sotilasvala 11.5.1930. Rangaistukset palvelusaikana: Ei ole rangaistu. Arvostelu: Täsmällisyys Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Tyydyttävä. Käytös: Kiitettävä. Palveluksen laatu: Korpr. kurssilla ajalla 1.9 – 17.11.30. RUK: 21.11.30 -22.5.31. Palvelus vakinaisessa sotaväessä. Joukko-osasto RT 3 Aika 1930-1931. Toimi: Asevelv. Lomalla 20 vrk ajalla 23.6. – 13.7. 30. ja 7 Vrk. 29.5. – 5.6.31. Sotilaskoulutus: RUK 1930-31 ( M. S.K:ssa) I jatkokoulutus kauden kypsyyskurssi ja siirto II jatkokoulutus ryhmään. Pk:n Piirijs. Pvk. N:o 6/37. Erikoiskoulutus: Res. upseeri. Siirretty reserviin: 25.7.1931 TPr. 50 Vakinainen asuinpaikka ja osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi, Horsma-aho. Palvelus sk. järjestössä reserviin kuuluvana 1930 Polvijärven sk:ssa ja kuuluu edelleen. Paikallis- esikunnan jäsen.

 

Päällystökortin tiedot:

Sotilasarvo: Luutnantti. Kirkonkirjoissa. Koulusivistys: Seminaari. 5 lk. lys. Siviilitoimi: Kansak. opettaja. Kielitaito: Suomi, täydellinen.Ylennykset: Res. vänrikki. 25.7.31 Pvk:n N:o T.Pr 50 Res. luutnantti 4.4.1940. Pvk:n no Ylip. 43. Kunniamerkit: VR 4 6.6.40. Yp: pvk N:o 75 VR 3 4.10.41. Vapautetty vak, palv. 25.7.31 TPr 50. Lähteet: Kantakortit.

 

Toiminta suojeluskunnassa:

Suojeluskunnan johdossa oli paikallispäällikkö apunaan neli-jäseninen paikallis esikunta. Alkuvuoden 1939 sk.n paikallispäällikkönä toimi reservin luutnantti Olli Luhas, joka oli myös Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin X alueen aluepäällikkö. Suojeluskunnan vuosikokous valitsi tammikuun lopussa uudeksi paikallis-päälliköksi ylik. Kaarlo Hyttisen, mutta tämän joutuessa muiden reserviläisten mukana ylimääräisiin kertausharjoituksiin lokakuun alussa valittiin hänen tilalleen piirimies, kersantti Eino Tuomi. Paikallisesikunnan jäseninä olivat kansakoulun opettaja, reservin vänrikki Toivo Vallius, kersantti Asser Forsberg ja korpraali Uuno Hirvonen. Suojeluskunnan urheiluneuvojana toimi vuonna 1939 reservin vänrikki Toivo Vallius.

 

Opettajana

Yksi sodista välillisesti aiheutunut muutos oli koulujen toiminnan keskeytyminen useaan otteeseen. Eräs kouluista , jotka kärsivät opettajapulasta oli Horsmanahon kansakoulu. Koulun johtajaopettaja, reservin luutnantti Toivo Vallius komennettiin sotapalvelukseen, ensin talvisotaan ja myöhemmin myös jatkosotaan. Vallius kotiutettiin sodasta joksikin aikaa, ilmeisesti ikänsä ja ammattinsa vuoksi, mutta kutsuttiin takaisin palvelukseen kesällä 1944. Toinen reissu osoittautui Valliukselle kohtalokkaaksi, sillä hän katosi Teikarissa Viipurinlahdella 5. heinäkuuta 1944. Lähde: Maitopitäjä murroksessa. Kirj. Jari Mustonen ja Esa Sormunen.

Mustavalkoisessa kuvassa opettaja.

Opettaja Toivo Vallius (kuvan omistaa Mika Wallius.)

Mustavalkoisessa kuvassa oppilaita kansakoululuokassa pulpettien ääressä. Taustalla seisoo kaksi opettajaa.

Opettaja Toivo Vallius oppilaidensa kanssa Horsmanahon kansakoulussa n. v.1936-1937. (kuvan omistaa Mika Wallius)

 

Talvisota

Merkinnät lkp:ssa: Saapunut 8.10.39 Kan.lo / L. Me P. Määrätty: 80 / RT 3 Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Kansakoulun opettaja. Perhesuhteet. Naimaton. Lähin omainen: Äiti Lyydia Vallius Polvijärvi, Lehtovaara. Vannonut upseerivalan 26.11.1939. Erinäisiä merkintöjä: Siirrot ja komennukset: Järisevä: 8.10-12.12.39; 23.12.39 – 6.1.40; 21.1 – 24.2 ja 13.3. – 31.7.40. Mustaniemi: 12.12 – 23.12.39; 6.1. – 21.1.40. ja 24.2. – 13.3.40. Osanotto taisteluihin: Järisevän jäätaisteluun 19.2.40. Toiminut Jv joukkueen johtajana. Lomautettu toistaiseksi 31.7.40.

 

Järisevän jäätaistelu:

Helmikuun 19. päivän aamulla vihollisen voimakas osasto, johon kuului n. 800 miestä, koetti hyökkäysvaunujen tukemana ylittää Taipaleenlahden. Vartiomiehemme antoivat aamuhämärissä hälytyksen. Miehitimme asemat, samoin Patterin, -jossa tosin ei ollut yhtään kunnossa olevaa tykkiä. Jouduin kiväärijoukkueeni kanssa patterin koillispuolelle siltä varalta, että idässä noin 5-7 km päässä olevat jääkelkat yrittäisivät kuljettaa joukkoja sivustaamme. Kaikkialla oli hiljaista. Mutta juuri kun olin antanut joukkueelleni käskyn asettua aikaisemmin ahtojääröykkiöihin valmistamiimme asemiin, alkoi niitä vastaan mitä ankarin keskitys. Jo ensimmäiset kranaatit iskeytyivät jääröykkiöihin ja eräskin jäähän noin 5 metrin päähän taakseni. Silmänräpäyksessä yritin heittäytyä maahan, mutta – sitten en muista enää seuraavia minuutteja. Kaikki tapahtui niin nopeasti: räjähdys, tulta, savua ja palamiskaasuja. Ilmanpaine kaatoi minut ja lähettini jäälle lumeen, mutta kuin ihmeen kautta pelastuimme pelkällä säikähdyksellä. Joukkueeni eräälle pk-ampujalle kävi paljon huonommin, sillä häneltä menivät molemmat jalkaterät poikki. Ankarasta tykistötulesta huolimatta kuljettivat lääkintämiehet hänet heti pois kentältä. Vihollinen lähestyi yhä asemiamme. Nyt vastasivat omat aseemme vihollisen tuleen. Jäällä olevat vihollisjoukot pysähtyivät, ja osa niistä alkoi juosta karkuun heitettyään ensin varusteensa ja aseensa pois. Hyökkäysvaunut koettivat koota ja suojatajoukkojaan sekä jatkaa hyökkäystä, mutta Järise-vän toinen tykki oli saatu sen verran kuntoon, että sillä voitiin vasaralla iskuriin lyöden ampua muutamia laukauksia. Niillä laukauksilla olikin ratkaiseva merkitys. Voimakas jyrähtely ja osuma erääseen hyökkäysvaunuun, joka syttyi tuleen, saivat vihollisen joukot sekasorron valtaan ja perääntymään. Näin päättyi Järisevän jäätaistelu torjunta-voittoomme. Hämärän tultua lähdin joukkueeni kanssa tarkastamaan taistelukenttää. Totesimme vihollisen menettäneen kaatuneina noin 200 miestä, omien tappioiden ollessa muutama haavoittunut. Sotasaaliina saimme joukottain mm. puoliautomaattikiväärejä, konepistooleja ja suksia – vieläpä vähän vodkaakin. Lähde: Kansa Taisteli lehti 6.7.1959 kirj. A.E. Tuunainen.

19.2.1940. Klo 06.55 Vartiomiehemme ilmoitti iivanoita olevan jäällä Paskaluodon ja Igolgan suunnassa. – Heti hälyytys! Klo 7.20 K-tykkijaoksemme avasi tulen paskaluodon suunnasta lähenevään osastoon. Klo 7.45 Vihollistykistö alkoi pommittaa Järisevää. Res. tkm. Nenonen, Paavo haavoittui kranaatin sirpaleista vaikeasti jalkoihin. Potilas toimitettiin asemasta heti väestösuojaan sieltä edelleen sidonnan jälkeen sairaalaan. Ko. kranaatti räjähti n. 5 m päässä tkm Nenosesta. toisia saman ryhmän miehiä ja joukkueen johtaja oli myös yhtä lähellä, mutta he säilyivät vain ihmeen kautta. Klo 8.00 Järisevän haavoittunut tykki alkoi jyrähdellä hyökkäysvaunujen tullessa n. 1 km:n päähän putkista. Ensin pitkiä, mutta sitten täysosuma – vaikka sytytys tapahtui vasaralla lyöden iskuriin. Hyökkäysvaunu syttyi tuleen jolloin toiset 4 hv, lähtivät takaisin. Viimeinen kranaatti räjähti heti putken suun jätettyä. Sitä ennen oli jo putkessa halkeama. Tykistötulen vaikutuksesta alkoi vihollisjoukossa tulla kiirettä ja ”tossuniekat” jättivät suksensa ja lähtivät juoksemaan Igolgan niemeen päin. Ylläpään ja K-joen patterit lisäsivät vauhtia ampumalla pakenevia vihollisia. Hv:t koettivat suojata pakenevia. Klo 8.30 Vihollinen jatkoi pommitusta tykistöllä ja lentopommein. Patterille ja murrokselle ( Kt- lähelle ) useita keskityksiä. Kk- ja jv osastot eivät joutuneet paljonkaan toimimaan. Kk:t ampuivat muutamia lyhyitä sarjoja ( kokeillakseen kuntoa ), mutta matka oli liian pitkä. Hv:n lähelle ryhmittyneistä vihollisryhmissä kyllä näytti kk-suihku tekevän jälkeä – aluksi lyhyitä. Oikealla oleva jalkaväki ampui sivustatulta ja vaikutus näkyi olevan kohtalainen – matka n. 700-800 m. klo 9.30 2 jääkelkkaa tuli taistelupaikalle ( punaisen ristin merkit ) haavoittuneita ja aseita korjaamaan. n. klo 10.00 Tilanne rauhoittui. Vihollinen oli jo Igolgan niemen lähellä. Klo 11.30 Suojaosasto pois asemista. Klo 12.00 Vihollinen jatkoi pommitusta Järisevään, etenkin ankara tyk. keskitys. Klo 13.00 -13.30 Kt- jaos ampui jäälle jossa 2 moottorikelkkaa hinasi perässään – jotain ( ehkä kk:ta ). Myöskin hv liikkui paskaluodon lähellä. Yksi vaunuista sai osuman joko kt tai hvt – tykistä ja jäi taistelu paikalle. 14.30 Igolgan suunnasta n. joukkue ryssiä ja 2 moottorikelkkaa. Klo 15.00 Moottorikelkoista kantoivat miehet laatikoita jalkaväkemme kenttävartio paikalle – (miinojako ? – ei, sen totesivat illalla). Klo 15.30 -16.20 Kk- jaos ampui joukkueen vahvuista vihollisosastoa joka oli edelleen jäällä öillisillä vartiopaikoillamme. – Iivanat lähtivät. Klo 16.00 Pommitus lakkasi. – Vihollisia oli vahvistettu pataljoona . Taistelupaikalle jäi kaatuneina yli 200 ryssää. Klo 17.30 Joukkueen vahvuinen osastomme ( jv. saman verran ) lähti sotasaalista hakemaan. Saalis: Kenttäradio, 1 kk, 5 pk, 18 automaattikiv. 1 kiikarikiv. 16 kivääriä, 3 pistoolia, 2 valopist. ym. Useat haavoittuneet yrittivät vielä ”taistella”. 20.2.40 Useita partioita kävi pikin yötä taistelupaikkaa tyhjentämässä. Hv:t tehtiin räjähdyttämällä käyttökelvottomiksi. Lähde: Sotapäiväkirja 1734 Järisevän linnake 4.1.1940 – 24.2.1940.

Osallistunut res. kertausharjoituksiin 6 vrk 23.2 – 28.2.41. Patterin päällikkönä.

 

Mustavalkoisessa kuvassa ryhmä sotilaita.

Luutnantti Vallius miestensä kanssa siellä jossakin. (kuvan omistaa Mika Wallius)

 

Jatkosota – katoaminen Teikarissa 1944

Saapunut 11.6.41 Lt 4:een. Siirretty 15.6.41 6. R Pr. Määrätty: 37. Er. k. ptri. Siirretty 18.7.41 37. Er k. ptri / H.R. Tehtävä tulenjohtaja. Siirretty: 31.12.41 PR vartio P. Käytös: Hyvä. Vapautettu: 3.1.42 Meriv. esikunnan kirjeellä no 3516 / oplsal / 9.12.41.

Saapunut. 18.4.44. Laat. RPr. Siirretty: 25.4.44 RTR 2:een. Joukko-osasto: 12. TK / RTR 2 26.4.44- Toimi: Tukikohdan päällikkö. Tuntolevyn no: 1582112. Suoritetut erikoiskurssit: Pst. kurssi 18. – 24.4.44.

Meriv. -4.7.44. Kadonnut Teikarissa 5.7.44. Todistavat: Luutn. Kajanoja R. ja ylikers. Mäkeläinen A. J. 7970 ja julistettu H:gin RO:ssa kuolleeksi 20.10.50. Poistettu upseeri luettelosta T. Pres. käskyllä N:o 4 / 2.4.51. Lähde: Kantakortit.

5.7.1944 Teikarsaari. Samasta yksiköstä kuin Toivo Vallius ( 12. Torjuntakomppania ) kaatui tai katosi 18 vuosina 1925-1926 syntynyttä miestä. Kaikkiaan 12. torjuntakomppaniasta kaatui 36 miestä. Lähde: menehtyneiden tiedosto.

Yksi näistä 36:sta oli korpraali Sauvola Tauno. s. 2.8.1918 Helsinki. Löydetty Teikarista v.2010 ja tunnistettu. Haudattu Helsinkiin Hietaniemeen 2012.

28.4.44 Klo 15.30 Ilmoittautui luutn. Wallius yksikköön ja vänr. Rautala siirrettiin yksikköön 7981. 24.6.44 klo 18.30 Muutti komppania Lounais – Orslahden alueelle. 25.6.44 Klo 7.30 Järjestäytyi I Lsto kenraaliluutn. Valven tarkastusta varten. Kunnia merkkejä saivat alik. Hilska vm 1 ja tkm Matikainen vm 2. 25.6.44.klo 17.00 Käsky 1. K;n perustamisesta. Miehistö 12. ja 13. Torjuntakomppaniasta, 209. Kev. patterista ja Koul. komppaniasta. Komppanian päälliköksi kapt. A. Valkama joukkueenjohtajat luutn. P. Toivonen, T Vallius ja R. Kajanoja. Komppanian vahvuus 164 käsittäen 3 jv. joukkuetta 2 pst. ryhmää a’ 1 + 4 sekä toimitusjoukkueen. Vääpelinä ylikers. Mäkeläinen. 26.6.44 klo 1.30 Lähti vastaperustettu komppania Vilajoelle. Klo 4.30 Saapui komppania Vilajoelle ja majoitettiin Vilajoen itäpuolella oleviin taloihin. Lähde: Sotapäiväkirja RTR 2.

 

Suvun historiassa on vaivannut kadonneeksi julistetun luutnantti Toivo Erik Walliuksen kohtalo

Toivon kuva pääsi helmikuussa 2023 Walliuksen sukuhaaransa ainoan jatkajan Mika Walliuksen kotiin sattumusten kautta. Erilaisia musiikki- ja juontotehtäviä tekevä Mika Wallius kohtasi sattumalta 2000 luvun alkupuolella hämmentävän tilanteen Joensuussa olleessa tapahtumassa, jossa itselleen silloin vielä tuntematon nainen Tea kysyi, onko hän Mika Wallius – polvijärveläistä sukua? ”Ilmeni, että olemme samassa sukuselvitysteoksessa, ja ukkini ja hänen mummonsa ovat sisaruksia. ” kertoo Wallius. Tuosta meni useita vuosia ja sitten sosiaalisen median kautta lähestyttiin uudemman kerran, kunnes sitten viime vuoden puolella tavattiinkin. Molemmilla oli sukujen valokuva-albumit mukana ja niinhän siellä oli paljonkin yhteisiä kuvia sekä molempien vanhemman kuvia toistensa albumeissa. Keskustelu rönsysi ja onneksi myös suvun mysteeriin- sota-aikaan kadonneeksi julistettuun ukkini veljeen Toivo Walliukseen. Tuolloin ilmeni, että Tean äidille oli jostain päätynyt Toivon sotilaskuva. Ja kun sen näin, niin heti kehykset yhdistivät kammarissamme olevaan isäni sotilaskuvaan, jota menimme yhdessä katsomaan- kehykset olivat prikulleen samanlaiset. Eniten mieltäni lämmitti se, että Tea totesi ykskantaan -Toivon kuva kuuluu sinulle tänne riemuitsee Wallius.

Toivon mysteeri ajoi jo ihan pojan jolppina minut utelemaan asiaa, mutta aina kaikki päätyi siihen, että hän katosi Teikarin saarella- lähellä Viipuria. Myös nyttemmin edesmennyt sukulainen tiedusteli 80-luvulla Apu-lehdessä, josko joku tietäisi jotain tuolloin sodassa kadonneesta Toivosta, sillä huhuja liikkui. Joku epäili haavoittumista jalkaan ja joku vankileirille joutumista. Ainoa varmatieto on sotilasyksikössä olo ja sen merkinnät, kadonneeksi julistettu. Niillä tiedoilla ollaan edelleenkin,mutta kiitos nykyajan tietojärjestelmien ja Kansallisarkiston, josta sattumalta löytyi Toivo Walliuksen sodanaikaisen komppanian sotapäiväkirja digitalisoituna. Niinpä sukelsin sen saloihin. Kaikkiaan 27 sivua historiaa on tallennettuna ja kahdelta sivulta tein nimi-bongin sukulaisestani. Sivulla 19. Hän ilmoittautuu 28.4.1944 palvelukseen 12. Torjuntakomppaniaan ja sitten sivulla 25 hänet komennettiin uuteen perustettavaan komppaniaan luutnantiksi. Päiväkirjoissa Toivon nimellä oli molemmat kirjoitustavat, yksin- ja kaksinkertaisella v-kirjaimella. Toivo on julistettu kadonneeksi 5.7.1944 – kertoo selvityksistään.

 

Löytyykö Toivon mysteeriin sittenkin ratkaisu?

Mika Wallius on varovaisesti toiveikas. Sillä 2021 suoritetuissa sotavainajia etsivän ryhmänilmoituksessa kerrotaan seuraavaa: v.2021 suoritti 54 etsintäretkeä, niistä noin kolmas osa –Äyräpään harjulle, mutta myös Summaan, Teikarsaarelle jne. Etsintätöiden aikana löydettiin 20 suomalaista ja 23 puna-armeijalaista. Vainajien kanssa löydettiin 14 tunnistettua esinettä (12 suomalaista tuntolevyä suomalaisten sankarivainajien kanssa, 1 suomalaisen luutnantin kauluslaattojen pari plus rantatykistön merkki suomalaisen vainajan kanssa, 1 numeroitu mitali puna- armeijalaisen kanssa). Etsinnöissä ilman tuntolevyä löytyneen suomalaisen tykistön luutnantin jäämistö nostaa lämpöä ja toivon kipinään puhaltaa tuulta tieto, että alueelle jäi kaikkiaan kuusi tykistön luutnanttia, joista neljän kohtalo on selvinnyt. Helmikuisen tiedustelun perusteella korona-aika on vaikeuttanut myös THL.n Dna-tutkimuksia, joten tiedon saamiseen voi mennä aikaa. Tutkimusten edetessä Wallius onvarautunut antamaan dna-näytteen tutkimusta varten. Lähde: Mika Wallius

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry. Osoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh.: 09 68424515 Markku Kiikka

Karjalankannaksella toimiva venäläinen etsintäryhmä Karjalan Valli löysi kesällä 2021 Viipurinlahden Teikarsaaresta suomalaisten sotilaiden jäänteitä, jotka saman vuoden syksyllä saatiin tuotua Suomeen tutkittaviksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeusgenetiikan tiimi on jälleen kerran tehnyt perusteellista työtä ja kolmen tunnistetun sankarivainajan jäänteet voidaan nyt helmikuussa 2023 luovuttaa omaisille kotipaikoillaan haudattaviksi. Kaikki kolme olivat jääneet kentälle saaren omistuksesta 5.7.1944 käydyissä ankarissa taisteluissa. Löydöt tehneen ryhmän kertoman mukaan vuosien takainen metsäpalo, pusikot, kaatuneet puut ja loputon määrä kranaatin sirpaleita ja muuta sotaromua tekevät etsinnän vaikeaksi. Myös jäänteiden yhteydessä mahdollisesti olevien esineiden piippaukseen. Arkistolähteiden tutkiminen ja sinnikäs yrittäminen tuottavat kutenkin tulosta.

Viimeiselle matkalleen Meilahden kallioluolasta pääsevät nyt tunnistamisen jälkeen Hietaniemen sankarihautausmaahan haudattava 80. Torjuntakomppanian matruusi Vilho Ronkainen sekä Nurmijärven sankarihautausmaahan haudattava Rannikkotykistörykmentti 22:n luutnantti Vilhelm Haikala ja Kymin sankarihautausmaalta leposijan saava 15. Tykkikomppanian tykkimies Edvin Hjelt.

Heinäkuussa 1944 käydyssä Teikarsaaren taistelussa tappiot nousivat suuriksi. Suomalaisia sotilaita jäi kentälle tai katosi noin 220. Kovia Teikarsaaressa koettiin jo talvisodassa, kun neuvostojoukot maaliskuun alkupäivinä 1940 valtasivat saaren. Tuolloin kentälle jäi tai katosi noin 40 saaren puolustajaa. Jatkosodan aikana tehdyissä etsinnöissä Teikarsaaresta löydettiin 16 tunnistamattomaksi jäänyttä talvisodan sankarivainajaa, jotka haudattiin Säkkijärven kenttähautausmaahan. 1990- luvun alun jälkeen tehdyissä etsinnöissä Teikarsaaresta on löydetty seitsemän tunnistettua ja kaksi tunnistamattomaksi jäänyttä jatkosodan sankarivainajaa.

Nyt tehtyjen tunnistamisten jälkeen yhteensä 422 Kannaksen, Laatokan-Karjalan ja pohjoisrintaman taistelukentiltä löydettyä sankarivainajaa on tunnistettu. Heistä 88 on talvisodan ja 334 jatkosodan kaatuneita.

 

Yleistä Teikarsaaresta.

Teikarsaarella käytiin useita verisiä taisteluja talvi- ja jatkosodan aikana. Talvisodassa venäläiset aloittivat Kannaksen sotatoimiin liittyen 2. maaliskuuta 1940 hyökkäyksen Viipurinlahden ylitse. Ensimmäiset iskut kohdistuivat muun muassa Teikarsaareen. Jatkosodan aikana heinäkuussa 1944 venäläiset olivat ottaneet tavoitteeksensa puhdistaa Viipurinlahden saariston suomalaisten joukoista. Teikarsaari joutui jälleen voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi ja suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään saarelta 5. heinäkuuta mennessä, osa uiden. [1]

Alikersantti Viljo Ilmari Vyyryläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi osallistuttuaan Teikarsaaren puolustustaisteluun kesällä 1944, jossa hän otti komentoonsa kaksi joukkuetta ja organisoi vastahyökkäyksen sekä oma-aloitteisesti järjesti haavoittuneiden huollon ja evakuoinnin. Myöhemmin hän organisoi uuden puolustuslinjan vihollisen yrittäessä maihinnousua

Maantiede: Teikarsaari on kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään vajaan kilometrin mittainen. Uuraan satamaan on matkaa noin seitsemän ja Viipuriin noin 24 kilometriä. Vilaniemi Säkkijärven rannikolla on kahden kilometrin päässä. Läntinen osa on kallioinen Selkäranta. Teikarin korkein kohta on Mäkikallio. Metsälampi on nimeltään Maaruona. Siitä laski Kotlahteen Ruonanoja. Pienempiä järviä ovat Selkäruona ja Rasilampi, jonka luona kumpusi lähde. Saarella kasvaa mänty- ja kuusimetsää, ranta-alueilla lehtimetsää ja lepikkoa. Talvisotaan saakka asutun Teikarsaaren lisäksi kyläkuntaan kuuluivat Mellansaari, Vuolaansaari, Laukkosaari, Luppi ja Kiuskeri. Teikarin kaakkoiskulmassa sijaitsee Niemenpää ja luoteiskulmassa Pitkäniemi. Laivalaituri sijaitsi itärannalla sijaitsevassa Haukilahdessa. Saaren keskikohdalla Äysterniemen ja Listnimen välissä sijaitsee Kotlahti, jonka ranta-alue oli saanut nimen Karjanurmi.

Res. Luutnantti Toivo Vallius on haudattu Polvijärven kirkonkylän sankarihautausmaalle.

 

Koonnut Markku Sirviö

Mustavalkoisessa kuvassa sotilas.

Panssarijääkäri Lauri Lasarow ( Lasaroff ) (1923-1943)

/in , , , /by

Palvelustiedot

Lasaroff Lauri s. 11.6.1923 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Kr. kat. Toimi tai ammatti: Autonkuljettaja. Koulusivistys: 4/4 lk. kansak.. Kielitaito: Suomi. Isän nimi Pekka. Lähin omainen: Isä: Polvijärvi, Horsma-aho. Hyväksytty palvelukseen kutsunnassa 2.1.1942 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Astunut vakinaisen palvelukseen 18.1.1942 Ps. Koul. K ja määrätty 4. Tyk.K. Vannonut sotilasvalan 15.2.1942. Kuulunut suojeluskuntaan: Ei. Henkilökuvaus: Pituus: 160 cm. Paino: 55 kg. Silmien väri: Ruskea. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 42. Palveluksen laatu: Aseellinen. Erikoiskoulutus: Pst. (panssarintorjunta)tykkimies. Sotilasarvo reserviin siirrettäessä: Ps. jääkäri. Siirrot: 17.9.1942 yks. 8388. 19.9.1942 14. / JR 7. Osanotto taisteluihin: Asemasota Kannaksella. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykkimies. Vakinainen asunpaikka: Polvijärvi, Sotkuma N:114.

Palvelus lkp:n jälkeen:

Saapunut 19.9.1942 14 / JR 7.ään. Tuntolevy No: 442476. Perhesuhteet: Naimaton. Osanotto taisteluihin. Asemasota kannaksella. Käytös: Hyvä. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Pst. tykkimies. Erikoiskoulutus: Pst. tykkimies. Palveluskelpoisuusluokka: A I. Kaatunut 4.4.1943 Ohdassa. Lähde: Kantakortit.

 

Kaatuminen

4.4.43. klo 6.00 Ryssä aloitti kiivaan tykistötulen Kärjen asemiin ja yhteysteitä vastaan. Samaan aikaan tunkeutui ryssän iskuosasto tukikohtaan, räjäyttäen ensin rivipanoksella estettä. Iskuosasto hyökkäsi tyhjilleen jääneen yövartiopaikan 6:n kautta korsullemme, jossa miehet hälyytti ylös kranaattituli, mutta liian myöhään. Ryssät paiskasivat kasapanoksen ilmanvaihtotorveen, mutta se pysähtyi tarkoitusta varten varattuihin piikkeihin ja räjähti siinä. Toinen kasapanos räjähti ikkunamontussa aivan ikkunan kynnyksellä. Ryssät heittivät vielä kolmannenkin kasapanoksen, joka räjähti myöskin ikkunan kynnyksellä. Ryssä ampui ovelle kp:llä, stm. Tauno Laakkonen syöksyi ulos ja kaatui. Sitten yritti ulos stm. Lauri Lasarov haavoittuneena, ilman asetta ja puettuna alusvaatteisiin ja ollen myös avojaloin. Ryssät saivat hänet kiinni ja lähtivät kuljettamaan pois. Ei kenenkään maalla Lasarov riistäytyi irti, pääsi jo takaisin esteelle mutta tarttui vaatteistaan kiinni, jolloin ryssät hänet ampuivat. Toiset miehet korsussa haavoittuivat kaikki. Ehjäksi jäi vain stm. V. Näränen joka oli vartiossa. Komppanian komentopaikalta lähetettiin apuryhmä. Ryhmän johtaja kers. S. Sidorow ja stm. E Vitander haavoittuivat yhdyshaudassa kranaateista. Vänr. P. Lötjösen johtama puolijoukkue karkoitti ryssät. Ryssien tappiot olivat suuret. Tukikohdassa ja esteen takana virui useita kaatuneita ryssiä ja haavoittuneita oli jäljistä päätellen runsaasti. Komppaniamme tappiot: Stm. Tauno Laakkonen ( s. 4.12.1919. Lapinlahti ) ja Lauri Lasarov ( s. 11.6.1923 Polvijärvi ) kaatuneita. Haavoittuneita alikers. Leo Juva, sotamiehet J. Ilvespakka, R. Broman, P. Parikka, Y Miettinen, I. Linna, U. Tukiainen ja myöhemmin haav. kers. S. Sidorov ja stm. R. Vitander. Kers. P. Montosen johtama 2. ryhmä jäi 1. ryhmän tilalle. 5.4.43. Korjailtiin korsun vaurioita tkk. Kärjessä. Lähde: Sotapäiväkirja 9646 Jalkaväkirykmentti 7. 14. komppania 1.1.1943 – 13.12.1943.

Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta: Lasarov Lauri. Sotamies. Tuntolevyn No: 442476. Joukko-osasto: Jalkaväkirykmentti 7 / Tykkikomppania.Synt. aika ja paikka: 11.6.1923 Polvijärvi. Siviiliammatti: Autonkuljettaja. Kotiosoite: Polvijärvi, Horsma-aho. Lähin omainen. Isä Pekka, Polvijärvi,

Horsma-aho. Kaatunut taistelukentällä, missä: Ohta. Milloin: 4.4.1943. KEK:n merkinnät ruumiista: Vastaanotettu 5.4.1943. Lähetetty, minne: Polvijärvi 6.4.1943. Lisätietoja ruumiista: Luotisuihku rintaan. Lähde: Kantakortit.

Lauri Lasarov on haudattu Polvijärven kirkonkylän hautausmaalle.

 

Koonnut: Markku Sirviö

Kuvassa kuolinilmoitus.

Lauri Lasarowin kuolinilmoitus.

Kuvassa nuori sotilas.

Sotainvalidi Yrjö Miettinen (1923-2004)

/in , , , /by

Korpraali Yrjö Miettisen palvelustiedot

Miettinen Yrjö Aleksi. s. 10.2.1923 Juuka. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskonto: Lut., ammatti: Maanviljelijä. Koulusivistys: luk. ja kirj. Kielitaito: Suomi. Isän nimi Antti. Hyväksytty palvelukseen kutsunnassa 2.1.1942 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Astunut vakinaisen palvelukseen 18.1.1942 Ps. Koul. K ja määrätty 4. Tyk.K. Vannonut sotilasvalan 15.2.1942. Kuulunut suojeluskuntaan: 15.7.1941 alkaen Polvijärven SK:aan. Henkilökuvaus: Pituus: 173cm. Paino: 64 kg. Silmien väri: Sininen. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 44. Palveluksen laatu: Aseellinen. Alokaskoulutus 8 kk. Pst.tykin ammusmies 16 kk. Erikoiskoulutus: Pst. (panssarintorjunta). Sotilasarvo reserviin siirrettäessä: Sotamies. Siirrot: 17.9.1942 yks. 8388. 19.9.1942 14. / JR 7. Osanotto taisteluihin: Asemasota Kannaksella. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykkimies 7. Vapautettu vakinaisesta palveluksesta: 17.1.1944. Vapauttamisen syy: Siirretty reserviin. Vakinainen asunpaikka: Polvijärvi, Martonvaara.

Saapunut 19.9.1942 14 / JR 7.ään. Siirrot ja tärkeimmät komennukset: Siirretty 28.4.1943 8. sotasairaalaan. Siirretty 8.6.43 14 / JR 7. ään. Siirretty 22.6.44 19. sotasairaalaan. Siirretty / komennettu 24.7.1944 14 / JR 7. ään. Ylennykset ja kunniamerkit: Vapudenmitali 2 luokka (Vm 2 ) Pvk. n:o ja päiväys 8. Sota S. 25.3.43. Vapudenmitali 1 luokka (Vm 1 ) Pvk. 51/44 8.10.44. Osanotto taisteluihin. Asemasota kannaksella. Hartonen-Siiranmäki- Punnus- Salmenkaita – Vuosalmi. Vapautettu 20.11.1944. Syy: yleinen kotiutus. Palvelusaika. 2 v. 2kk. 1 pv., josta reserviin kuuluvana 10 kk 2pv. Käytös: Hyvä. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Pst. tykin ampuja. Erikoiskoulutus: Pst. tyk. Palveluskelpoisuusluokka: A II L.T.O. 50. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. 20.6.1944 Äyräpäässä.

Kuvassa ryhmä sotilaita tykin äärellä.

Sotilaita siellä jossakin (kuva; Yrjö Miettisen albumi)

 

Aseveli Onni Rahkolan kaatuminen 28.lokakuuta 1942

Paikalla olleen aseveljen Yrjö Miettisen kertomus tapahtumasta. Onni Rahkola oli uhkarohkeasti kiikaroimassa korsun katolla, aseveli oli kehoittanut tulemaan suojaan, mutta Rahkola oli jatkanut kiikarointiaan. Aseveli oli tarjonnut Rahkolalle tupakan ja ne sytytettyään aseveli oli laskeutunut suojahautaan tällöin kiväärin räjähtävä luoti oli osunut Rahkolaa otsaan vieden puoli päätä mennessään läpi. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Yrjö Miettisen ensimmäinen haavoittuminen.

Kuvassa sotilaita korsussa. Kaatuneiden pään päälle on merkitty risti.

Kuva tykkikomppanian kahden ryhmän korsusta, kuvaan on merkitty kaatuneet risti merkillä. (kuva; Yrjö Miettisen albumi)

4.4.1943. klo 6.00 Ryssä aloitti kiivaan tykistötulen Kärjen asemiin ja yhteysteitä vastaan. Samaan aikaan tunkeutui ryssän iskuosasto tukikohtaan, räjäyttäen ensin rivipanoksella estettä. Iskuosasto hyökkäsi tyhjilleen jääneen yövartiopaikan 6:n kautta korsullemme, jossa miehet hälyytti ylös kranaattituli, mutta liian myöhään. Ryssät paiskasivat kasapanoksen ilmanvaihtotorveen, mutta se pysähtyi tarkoitusta varten varattuihin piikkeihin ja räjähti siinä. Toinen kasapanos räjähti ikkunamontussa aivan ikkunan kynnyksellä. Ryssät heittivät vielä kolmannenkin kasapanoksen, joka räjähti myöskin ikkunan kynnyksellä. Ryssä ampui ovelle kp:llä, stm. Tauno Laakkonen syöksyi ulos ja kaatui. Sitten yritti ulos stm. Lauri Lasarov ( s.11.6.1923, Polvijärvi, Horsmanaho. Isän nimi Pekka. Kaatunut 4.4.1943 Ohdassa. Kuolinsyy: luotisuihku rintaan. Lähde: Kantakortit. ) haavoittuneena, ilman asetta ja puettuna alusvaatteisiin ja ollen myös avojaloin. Ryssät saivat hänet kiinni ja lähtivät kuljettamaan pois. ”Ei kenenkään maalla” Lasarov riistäytyi irti, pääsi jo takaisin esteelle mutta tarttui vaatteistaan kiinni, jolloin ryssät hänet ampuivat. Toiset miehet korsussa haavoittuivat kaikki. Ehjäksi jäi vain stm. V. Näränen joka oli vartiossa. Komppanian komentopaikalta lähetettiin apuryhmä. Ryhmän johtaja kers. S. Sidorow ja stm. E Vitander haavoittuivat yhdyshaudassa kranaateista. Vänr. P. Lötjösen johtama puolijoukkue karkoitti ryssät. Ryssien tappiot olivat suuret. Tukikohdassa ja esteen takana virui useita kaatuneita ryssiä ja haavoittuneita oli jäljistä päätellen runsaasti. Komppaniamme tappiot: Stm. Tauno Laakkonen ( s. 4.12.1919. Lapinlahti ) ja Lauri Lasarov ( s. 11.6.1923 Polvijärvi ) kaatuneita. Haavoittuneita alikers. Leo Juva, sotamiehet J. Ilvespakka, R. Broman, P. Parikka, Y Miettinen, I. Linna, U. Tukiainen ja myöhemmin haav. kers. S. Sidorov ja stm. R. Vitander. Kers. P. Montosen johtama 2. ryhmä jäi 1. ryhmän tilalle. (Tämän haavoittumisen jälkeen Yrjö Miettinen palasi yksikköönsä 8.6.1943 ). 5.4.43. Korjailtiin korsun vaurioita tkk. Kärjessä. Lähde: Sotapäiväkirja 9646 Jalkaväkirykmentti 7. 14. komppania 1.1.1943 – 13.12.1943.

Yrjö Miettinen kertoi tapahtumasta, että kun kasapanos heitettiin korsuun, hän kerkesi nostaa kätensä silmien eteen. Tämä näkyy selvästi sotasairaalassa otetussa kuvassa, oikea käsi on suojannut silmiä ja saanut osumia räjähdyksestä. Päässä näkyi koko loppuiän sinisiä pisteitä haavoittumisen seurauksena. Lähde: Raimo Miettinen.

Kuvassa haavoittunut sotilas sotilas sotasairaalassa.

Yrjö Miettinen 4.4.1943 haavoittumisen jälkeen sotasairaalassa. (kuva; Yrjö Miettisen albumi)

 

Kesän 1944 ratkaisutaistelut Karjalan kannaksella

13.6.1944 Jalkaväkirykmentti 7 oli vetäytynyt Kekrolasta Seppälän kylään ja siitä Siiranmäelle raskaisiin puolustustaisteluihin, joissa kärsittiin suuria tappioita. Muun muassa lähes kaikki upseerit komppanioista kaatuivat tai haavoittuivat. 14.6.1944 Kaatui tykkikomppaniasta Luutnantti Kaksonen Uuno (s. 5.10.1917 Kerimäki). 15.6.44. vastahyökkäys tuotti tuosta ja omat asemat vallattiin takaisin Siiranmäellä miltei kokonaisuudessaan. Tykkikomppaniasta kaatui Lehmonen Johannes (s. 4.11.1920 Konnevesi. Lyyra Veikko (s. 1.12.1919 Pieksämäki). Peuranen Eero (s.30.5.1920 Multia). 16.6.44. 9 K:ssa, 10 K:ssa ja 11K:ssa ei ollut enää yhtään upseeria jäljellä. Illalla saatiin käsky irtaantua vihollisesta. Joukot ohittivat viivytyslinjan ja marssivat Vuottaalle ja siitä Punnuksen kylän Lamminpään maastoon.17.6.44 Hajalla olleet komppaniat koottiin uudelleen. Rykmentti asettui puolustukseen Punnusjoen linjalle. 18.6.44 klo 17.00 Vihollinen hyökkäsi ja sai jalansijaa pysäkin luona sankoin joukoin saartaen vasemmalta painoi joukkojamme taaksepäin. 18.00 Tilanne saatiin palautettua. 19.6.44 klo 01.30 Saatiin irtaantumiskäsky. Oma miehitys oli vedettävä pois ja linja jäi Er.P. 6: n ja Raja JP 12: n haltuun. Klo 2.30 alkoi irtaantuminen ja joukot marssivat Punnuksen pysäkin, Salmenkaidantien ja Lehmisuon länsipuolitse pohjoiseen menevää tietä Pölläkkälän kylään. Klo 6 saavuttiin Pölläkkälän kylään ja asetuttiin taloihin. Klo 11.00 Tuli käsky lähteä viipymättä Pölläkkälästä ja marssia yli Vuoksen uutta ponttoonisiltaa pitkin ja asettua puolustukseen Vuosalmenkylän Vuoksen pohjois rannalle. Lohkon miehitys tapahtui viipymättä. Klo 18.00 Rykmentin komentaja Ehrnrooth kävi pataljoonan komentopaikassa ja keskusteli pataljoonan komentajan kanssa uudesta lohkosta, kenttävarustustöistä. Päivä kului lohkolla rauhallisesti, jonkin verran ilmatoimintaa. Yön aikana laimeata vih. tykistöhäirintää maantielle. Illalla pioneerit purkivat ponttoonisillat Vuoksen yli. Kuljetukset tapahtui tästä edes veneillä. 20.6.44 Päivällä vihollinen häiritsi liikkumistamme kranaateilla ja harvalla laukausten vaihdolla. Maantietä vihollinen tulitti raskaalla ja kevyellä tykistöllään sekä parilla sarjalla urkutykki kranaatteja. Lähde: Sotapäiväkirja 9668 Jalkaväki rykmentti 7 III pataljoona.

19.6.1944 Äyräpään taistelun aikaan Miettisen osaston tykki oli asemissa Äyräpään kirkon raunioiden vieressä. JR 7 komentaja Adolf Ehrnrooth oli tullut tykille ja käskenyt taistella ”viimeiseen mieheen”. Venäläisten aloitettua tykki ja krh tulen alueelle, komentaja poistui vilkkaasti paikalta ja ylitti kohdalla olleen ponttoonisillan Vuosalmen puolelle . Tämä silta purettiin heti tämän jälkeen ja sillanpäässä olleilta joukoilta poistui tämäkin perääntymisreitti.

Yrjö Miettinen haavoittui 20.6.1944 Äyräpäässä. Siirrettiin 22.6.44 19. sotasairaalaan. Komennettu takaisin 14 / JR 7:ään 27.7.44.

Heinäkuussa 1944. Kun desantteja oli pudotettu Polvijärven Partalaan oli Yrjö Miettinen kirkonkylällä palaamassa lomalta etulinjoille Karjalan kannakselle. Paikallispäällikkö Leppänen oli tavannut hänet ja pyytänyt mukaan desanttien jäljitys porukkaan. Miettinen oli vastannut jäävänsä mielellään kun vain saa todistuksen ”komennuksesta” eikä tarvitsisi palata kannakselle. Hänen oli kuitenkin katsottu tärkeämmäksi palata etulinjoille. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Kotiuttaminen

20.11.1944 Kotiuttamisen alkaessa Yrjö Miettinen oli kiirehtinyt ja ehtinyt ensimmäiseksi kotiuttamisjonoon. Kotiuttamisen yhteydessä, varusteiden luovutuksen jälkeen Miettinen oli ottanut sieltä kiväärin ja sanonut kotiuttamista hoitaneille että eiköhän tässä ole tämän edestä töitä tehty. Olivat antaneet kiväärin olla hänellä, hän oli käärinyt sen manttelin sisään ja laittanut kotiuttamismatkan ajaksi ”häkäpöntön” viereen ja sai sen tuotua kotiin asti. Oli ollut käypä ase hirvimetsällä. Jossain vaiheessa hänellä oli ollut kotonaan myös konepistooli mutta vahingon laukauksen sisällä talossa osuttua lähelle omaista oli ase upotettu suohon. Lähde: Yrjö Miettisen kertomaa (Raimo Miettinen).

Ylennetty korpraaliksi 31.10.1968, Joensuun sotilaspiirin esikunnan päiväkäskyllä 4 /1968.

Yrjö Miettinen kuoli 20.7.2004 ja on haudattu Polvijärven kirkonkylän hautausmaalle.

 

Koonnut: Markku Sirviö

Kuvassa hautakivi, jossa sotainvaliditunnus.

Yrjö Miettisen (1923-2004) hauta (kuva; Markku Sirviö)

 

Lisätietoa JR7:n taisteluista kesällä 1944: 

 

Taistelut Äyräpään Kirkonmäellä 7.heinäkuuta

Ari Rautalan kirjassa Sotiemme taistelupaikoilla kerrotaan Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen. Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: –Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: –Vedä sinne koko voimallasi!

11.7.1944 kaatui Kalliola Aarne s.5.11.1907 Jokioinen.

Yrjö Miettinenkin kertoi 7.7.1944 tapahtumasta jossa omia miehiä joutui omaan tykistö ja krh tuleen, jonka oli kuullut aseveljiltään.

 

Kaatuneita, kadonneita ja vangiksi jääneitä JR7:n sotilaita kesällä 1944

25.6.1944 Kaatui Äyräpäässä Korpr. Niiranen Otto (s. 31.7.1921 Punkaharju). 3.7.1944 Kaatui Yrjö Vanhalakka (s.18.5.1923 Luumäki). 4.7.1944 Miettisen osaston tykin henkilöstöstä kaatui Äyräpäässä kersantiksi ylennetty Leo Juva. (s. 27.10.1918 Hyvinkää), JR 7, Tykkikomppania. Kuolinpäivä 4.7.1944 Kuolinpaikka Äyräpää Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Hyvinkää Kytäjän hautausmaa. Hän oli myös haavoittunut 4.4.43 samassa korsussa kuin Miettinenkin. 4.7.1944 Kadonneita tykkikomppaniasta Äyräpäässä Trygg Martti (s.1.9.1921 Mikkelin mlk.), 7.7.1944 Nissinen Veikko (s.24.5.1925 Joroinen). Parviainen Lauri (s. 7.1.1925 Pyhäselkä). Latvala Martti (s.9.3.1925 Lapua). Palannut sotavanki kertonut hänen jääneen vangiksi vaikeasti kylkeen haavoittuneena . Palannut sotavanki kertoo nähneensä Latvalan haavoittuneena ja vankina Äyräpäässä. Penttinen Paavo (s.25.7.1920 Saarijärvi). Lounanen Arvo (s.25.6.1921 Kerimäki), ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). Rasimus Väinö (s. 15.2.1923 Parikkala) ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). 5.7.1944 Kaatui Äyräpäässä Hokkanen Lauri (s. 14.8.1918 Konginkangas). 6.7.1944 haavoittui korpr. Tanskanen Kaarlo Erkki (s.28.1.1919 Juuka), kuoli 27.7.1944 32. sotasairaalassa.

7.7.1944 Paljon suomalaisia joutui vangiksi motista Äyräpäässä.. Samalla kertaa vangeiksi joutuivat tykki-komppaniasta 14./JR 7:sta kers. Lusenius Arvo, korpr. Karjalainen Pekka, stm. Hynninen Jouko, stm. Närvänen Matti [Aarlo Mattias], stm. Ounasvuori Leo, stm. Virtanen Kauko, stm. Parkkonen Vilho, stm. Järvinen Toivo , stm. Toivanen O[Toivonen] Onni, stm. Laamanen Arvo, stm. Kautonen (Kantanen) Vilho, stm. Nykänen Antti ja eräs sotamies. Kaikki menehtyivät sotavankeudessa.

Koonnut: Markku Sirviö

Kuvassa sotilas.

Alikersantti Lauri Mertanen (1915-1940)

/in , , , /by

Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.

Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.

Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.

20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.

18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi

määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo

4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940

Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.

Uuksunjokilinja. Kuvaus.

Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.

Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.

IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.

Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.

Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.

Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.

Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124

Koonnut: Markku Sirviö

Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen lippu naulattiin ja siunattiin

/in , , , , , , , , , , , , , , , /by

Yhdistyksemme lippu naulattiin ja siunattiin käyttöönsä Joensuun Pielisensuun kirkossa elokuun 13.päivänä. Päivä on yhdistyksen perustamisen 5-vuotispäivä ja Ilomantsissa vuonna 1944 saavutetun voiton 81-vuotispäivä. Lipunnaulaustilaisuuden ohjelma (Joensuu 13.elokuuta 2025). Lippu on Tammenlehvän perinneliiton lippuohjeen mukainen ja se pohjautuu Komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemaan Tammenlehvän Perinneliiton lippuun, joka otettiin käyttöön 13.maaliskuuta 2025. Lippumme on ommellut taideompelija Paula Riihuhta.

Kuvassa ihmisiä kirkossa.

Lipunnaulaus- ja siunaustilaisuuden osallistujia Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilöt kirkossa.

Kuvassa etualalla sotaveteraani Reino Kurvinen (vas.) ja Ilomantsin perinnetoimikunnan pj. maakuntaneuvos Markku Lappalainen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Juhla alkoi Karjalan jääkärien marssin tahdissa

Ainutkertainen tilaisuus käynnistyi MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämällä Karjalan jääkärien marssilla kapellimestari Mika Hirvosen johtamana. Yhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Saarelainen lausui juhlan tervetuliaissanat ja muistutti tunteikkaassa puheessaan, että sotasukupolven ansiosta meiltä ei puutu Suomesta mitään ja kaikki on hyvin. Saarelaisen puhetta seurasi soittokunnan esittämä Juhlasoitto veteraaneille ja Sotavainajien vaalimisyhdistyksen puheenjohtajan Eversti evp. Pertti Suomisen lippupuhe. Suominen kehui puheessaan, että Pohjois-Karjala on toiminut hyvänä esimerkkinä veteraaniperinteen vaalimisessa monille vielä suuntaansa hakeville yhdistyksille. Lue Suomisen puhe täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)

Kuvassa soittokunta esiintyy.

MPK Savo-Karjalan soittokunta esiintyy (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Ilpo Saarelainen esitti juhlan tervetuliaissanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Eversti, evp. Pertti Suominen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Lipunnaulauksen henkilöstö

Lipunnaulauksen johti sotakamreeri Rauno Suhonen, lippu-upseerina toimi Eversti evp. Jouni Mattila ja lippukirjan pitäjänä yhdistyksen varainhankintapäällikkö Ilkka Savolahti. Nauloja lyötiin lippuun yhteensä 24. Rauno Suhonen luki naulaussanat jokaisen naulaajan kohdalla ja kutsui naulanlyöjät paikalle yksitellen. Lipunnaulaussanat on luettavissa täältä: Lipunnaulaussanat (Joensuu 13.elokuuta 2025) ja lippukirja täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Sotakamreeri Rauno Suhonen johtamassa lipunnaulausta (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Jalkaväkirykmentti 9:n veteraani, pikkulotta ja sotaorpo löivät lippuun sotasukupolven naulat

Koska sotavuosien päättymisestä on aikaa jo yli 80 vuotta, oli suuri ilo, että saimme naulaajaksi virkeän jatkosodan rintamamiehen. Veteraanisukupolven naulan (naula nro:1) löi itseoikeutetusti maakunnassa perustetun Jalkaväkirykmentti 9:n ilomantsilainen veteraani Reino Kurvinen (s.1924). Naulaussanoissa todettiin; Ilman niitä mittaamattoman arvokkaita uhrauksia ja tekoja, joita sotiemme veteraanit Itsenäisen Suomen, sen koskemattomuuden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden puolesta ovat menneinä vuosikymmeninä tehneet, emme me nyt olisi tässä. Velvoittakoon tämä ensimmäinen naula lipussamme sotiemme veteraanien edustajan naulaamana Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistystä ja sen jäseniä uhrautuvaan työhön Isänmaamme parhaaksi. Toisena sotasukupolven edustajana naulan löi kontiolahtelainen pikkulotta Faina Kukkonen. Hänen naulansa oli nimetty Isänmaan naulaksi (naula nro: 11). Jäsenyhdistysten naulan (naula nro: 5) löi sotaorpo Aune-Inkeri Keijonen.

Kuvassa kolme mieshenkilöä lipun äärellä.

Reino Kurvinen (kesk.) naulaamassa lippua. Markku Lappalainen (vas.) ja Jouni Mattila seuraavat. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa sotaveteraanin saama lipunnaulaustodistus.

Reino Kurvisen lipunnaulaustodistus. (kuva: Jouni Mattila 2025)

Kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Pikkulotta Faina Kukkonen naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa naishenkilö lipun äärellä.

Aune-Inkeri Keijonen (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Opiskelijat edustivat lipunnaulaajina maakunnan nuorisoa 

Nuoren sukupolven edustajina juhlassa toimivat Kontiolahden lukion oppilas Veeti-Ville Örn ja Riverian oppilaskunnan hallituksen pj. Siiri Kiiski Nurmeksesta. Örnin naula oli nimetty Suomalaisen nuorison naulaksi (naula nro: 9) ja Kiisken naula Historiaa ja nykypäivää yhdistäväksi naulaksi (naula nro: 10). Kun lipunnaulaajina oli Tammenlehvän sukupolvea ja nykynuoria, voi perustellusti sanoa, että sotavuodet ja tulevaisuus löivät juhlassa kättä.

kuvassa kaksi mieshenkilöä kättelee.

Veeti-Ville Örn (vas.) ja Lippukirjanpitäjä Ilkka Savolahti. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

kuvassa naishenkilö lipun äärellä.

Siiri Kiiski naulaamassa lippua. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Lipun muut naulat lyötiin seuraavassa järjestyksessä:

  • nro:2: Maakunnan naula, lyöjänä maakuntajohtaja Markus Hirvonen
Kuvassa kaksi mieshenkilöä lipun äärellä.

Maakuntajohtaja Markus Hirvonen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 3: Puolustusvoimien naula, lyöjänä Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Tomi Pekurinen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Everstit Tomi Pekurinen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 4: Perustajajäsenen naula, lyöjänä yhdistyksen ensimmäinen pj. Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori Jyrki Huusko
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Jyrki Huusko (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 6: Perinnetoimikuntien naula, lyöjänä Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. Historian- ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Rautiainen
Kuvassa mieshenkilöt pöydän äärellä.

Mikko Rautiainen (vas.) kirjoittamassa lippukirjaa. Oikealla Ilkka Savolahti. (kuva: Aleksander Roszczenko 2025)

  • nro:7: Kirkkojen naula, lyöjänä Joensuun ort.seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Roszczenko
Kuvassa mieshenkilö lipun äärellä.

Aleksander Roszczenko (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 8: Hengellisen työn naula, lyöjänä Joensuun rovastikunnan lääninrovasti, kirkkoherra Tiina Wiberg
kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Tiina Wiberg naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

  • nro: 12: Kuntien naula, lyöjänä Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 13: Vapauden perinnenaula, lyöjänä Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiirin pj. Pekka Martikainen (naula lyödään myöhemmin naulaajan poissaolon vuoksi.)

 

  • nro: 14: Tammenlehvän perinneliiton naula, lyöjänä Tammenlehvän perinneliiton pj. oikeustieteiden kandidaatti Timo Laitinen
Kuvassa mieshenkilöt kättelevät lipun äärellä.

Timo Laitinen (vas.) kättelee Jouni Mattilaa lipunnaulauksen jälkeen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 15: tukityön naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen, Ikääntyneiden palvelujen toimialueen, yhteiset palvelut, palvelujohtaja Hannele Komu.
Kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Hannele Komu (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 16: Perinnetyön naula, lyöjänä Perinneyhdistyksen alueellisen neuvottelukunnan pj. kansanedustaja Hannu Hoskonen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Hannu Hoskonen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 17: Ilmavoimaperinteen naula, lyöjänä Karjalan lennoston komentaja eversti Johan Anttila
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Everstit Johan Anttila (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 18: Arvoperinteen naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Matti Pitkäniitty
Kuvassa kaksi mieshenkilöä lipun äärellä.

Everstit Matti Pitkäniitty ja Jouni Mattila (kuva; Kalevi Lohiranto 2025)

 

  • nro: 19: Arvostuksen naula, lyöjänä kauppaneuvos Väinö H. Broman
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Väinö H. Broman (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 20: Palvelualttiuden naula, lyöjänä Kiteen rajakillan pj. sotakamreeri Timo Päivinen

Timo Päivinen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 21: Kannustuksen naula, lyöjänä Karjalaisen kulttuurin Edistämissäätiön kunniajäsen, asessori Timo Nevalainen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Timo Nevalainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 22: Lipun tukijan naula, lyöjänä Suomen Seniorikodit ry:n pj. sosiaalineuvos Ahti Karttunen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Ahti Karttunen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 23: Lipun tekijän naula, lyöjänä taideompelija Paula Riihuhta
Kuvassa nainen ja mies mies lipun äärellä.

Paula Riihuhta (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 24: Vastuun ja velvollisuuden naula, lyöjänä perinneyhdistyksen pj. rehtori Ilpo Saarelainen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa kehyksissä olevia todistuksia pöydällä.

Lipunnaulaustodistukset (kuva: Jouni Mattila 2025)

 

Lipun siunaus

Lipun naulausta seurasi lipun siunaus, jonka suorittivat kenttärovasti Penna Parviainen ja kirkkoherra Aleksander Roszczenko. Siunauksen jälkeen laulettiin isänmaallinen virsi 578. Virren jälkeen toiminnanjohtaja Jouni Mattila luovutti lipun puheenjohtaja Ilpo Saarelaiselle, joka asetti sen jalustaan siniristilipun viereen.

Kuvassa kolme mieshenkilöä lipun kanssa.

Aleksander Roszczenko (vas.), Penna Parviainen ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilöt lipun kanssa.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Isänmaallisen juhla päätöksenä olivat musiikkiesitykset, tervehdykset, kiitossanat ja kakkukahvit. Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki, johtajanaan kanttori Tiina Korhonen esittivät yhdessä MPK Savo-Karjalan soittokunnan kanssa Veteraanin iltahuudon. Kansanedustaja Hannu Hoskonen esitti valtiovallan tervehdyksen ja pj. Timo Laitinen Tammenlehvän perinneliiton tervehdyksen. Molemmat kiittelivät puheenvuoroissaan maakunnassa tehtyä veteraani- ja perinnetyötä. Kiitossanat lausui Jouni Mattila, joka käsitteli puheessaan maakunnan perinnetyön vaiheita sen alkuajoista tähän päivään ja totesi, että Pohjois-Karjala on saanut toimia monenlaisten hankkeiden pilotoijana. Puheensa lopuksi, pitkän ja ansiokkaan päivätyön maanpuolustuksen parissa tehnyt Mattila kertoi vetäytyvänsä eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävästä mutta jatkavansa toimintaa perinnetyön taustajoukoissa. Lue Mattilan puhe täältä: KIITOSSANAT LIPUN NAULAUS13082025. Muistorikas juhla päättyi seisaaltaan laulettuihin Sillanpään marssilauluun ja Karjalaisten lauluun soittokunnan säestämänä. Juhlan päätteeksi Pielisensuun seurakunnan järjestämille kakkukahveille, joiden aikana kirkkoherra Wiberg käytti puheenvuoron kaikkien lipunnaulaajien puolesta.

Kuvassa juhlaesiintyjiä.

Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki esiintyy. Etualalla kapellimestari Mika Hirvonen (kuva: Jouni Mattila 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhunjanpöntössä.

Hannu Hoskonen puhui valtiovallan puolesta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Timo Laitinen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Jouni Mattila esitti juhlan kiitossanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa katettu kahvipöytä.

Lipunnaulaustilaisuuden Kakku- ja piirakkakahvit Pielisensuun seurakunnan tiloissa. (kuva: Jouni Mattila 2025.)

Kuvassa kahvitus.

Lipunnaulaustilaisuuden juhlakahvit Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Kuvassa sotilas.

Vääpeli Sulo Leppänen (1919-1966)

/in , , , /by

Polvijärven suojeluskunnan SA-paikallispäällikkö Vääpeli Sulo Johannes Leppänen

Synt. 24.6.1919 Polvijärvi. Ammatti Maanviljelijä. Vaimo Aino Mirjami. Viisi lasta. Kuollut 18.4.1966 maanviljelijän ammatissaan heinälatoon. Koulusivistys 4/4lk. kansak. Koulun päästötodistus Lehtovaaran piirin kansakoulusta. Kirjoitettu kouluun yläkoulun 1. vuosiluokalle 15.8.1928 ja on nyt suorittanut kansakoulun oppimäärän täydellisesti. Hän on osoittanut hyvää (10) käytöstä ja hyvää(10) huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. ( Muutkin numerot hyviä tai tyydyttäviä.) Lehtovaarassa toukokuun 20 p:nä 1932 johtokunnan puolesta Matti Sidorow, ja koulun johtaja ja opettaja Linda Sveins. Isän nimi Heikki, ammatiltaan suutari. Äidin nimi Iita. Vaimon Aino Mirjamin äidin nimi oli myös Iita. Ainon isä Heikki oli ammatiltaan maanmittaaja.

Kuvassa kihlapari.

Aino ja Sulo kihlajaiskuvassa (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

Armeijassa ja talvisodan alussa 3.Pr. ssa (3.Pr.kuului sodan alkuvaiheessa Raudun ryhmään) palvellut Sulo J. Leppänen haavoittui todennäköisesti ollessaan pst. tykkeineen tukemassa 12.12.1939 9.Rajakomppanian kolmella joukkueella suorittamaa tukikohdan takaisin valtausta.

Hän toimi jatkosodan ajan Polvijärven suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Toimipaikkana suojeluskuntatalo Suojakalliossa.

Sotilaspassin tiedot:

Kuvassa sotilaita tuvassa.

Tupakuva varusmiesajalta v.1939. Sulo Leppänen seisomassa kuvassa oikealla. (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

Hyväksytty palvelukseen vapaa-ehtoisena 2.9.1938. Astunut vakinaiseen palvelukseen 2.9.38 Joukko-osasto VR ja määrätty Tykkikomppaniaan. Sotilasvala 6.12.1938. Kuulunut suojeluskuntaan: 3 vuotta Polvijärven suojeluskuntaan(liittynyt 6.12.1936). Palveluksen laatu: Aseellinen, peruskoulutuksen jälkeen suorittanut RAUK:n ajalla 1.1 – 28.4.1939 jonka jälkeen toiminut komppaniassa krh. kouluttajana. Erikoiskoulutus: Krh:n johtaja. Ylennykset: Korpr. 28.4.1939, alikers. 16.6.1939. Sot.arvo res. siirrettäessä alikers. Kunnia ja ansiomerkit Vm 2 1939. Ampumaluokat: Hyvä. Vapautettu vakinaisesta palveluksesta 1.12.1939. Jää palvelukseen sodan takia. Yleinen palvelusaika 440 vrk.

Kuvassa sotilaita ulkona.

Sulo Leppänen varusmiehenä (kuva: Sulo Leppäsen albumi.)

Kuvassa sotilas.

Alikersantti Sulo Leppänen (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

Talvisota: Saapunut 17.10.1939 3.Pr. (siis armeijassa olo aikana YH). Tehtävä lkp:n aikana Pst. tykin johtaja. Erikoiskoulutus: Pst. tykin johtaja (Pst.tykki kurssi 17.10.1938-7.11.1939) ja krh:n johtaja. Käytös: Hyvä. Osanotto taisteluihin: Kuuttaa, Kiviniemi, Taipale. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykin johtaja. Haavoittumiset: Haavoittui 12.12.1939 vasempaan jalkaan, mikä jäänyt polvesta jäykäksi. Siirretty: 13.12.39 35. Sotasairaalaan. Arvo tai kunniamerkki: Vm 2. ja Talvisodan muistomitali. Vapautettu: 14.5.1940 Lomautettu toistaiseksi. Palvelusaika 6kk 27pv.

Kuvassa mies istumassa.

Sulo Leppänen haavoittumisen jälkeen. (kuva: Sulo Leppäsen albumi.)

Kuvassa miehiä sotasairaalassa.

Sotasairaalassa 10.4.1940. Sulo Leppänen oikealla edessä. (kuva: Sulo Leppäsen albumi.)

Kuvassa miehiä sairaanhoitajien seurassa.

Sulo Leppänen sotasairaalassa 10.4.1940. (kuva: Sulo Leppäsen albumi.)

Vapautuspäätös: Pohjois-Karjalan suojeluskuntain piiripäällikkö on tekemällään tänään tekemällään päätöksellä ALSA:n 73 §:n 1 mom:n ja L.T.O: n D 81 a kohdan nojalla Sulo Joh. Leppäsen, s. 24.6.19. vapauttanut kokonaan asevelvollisuudesta. Joensuussa 16.5.1940. Haavoittuminen: Taipaleessa. Kranaatin sirpale osunut lantioon, reiteen ja polveen pitkittäin niin että vei osan reisiluusta katkaisematta kuitenkaan luuta kokonaan, vaurioitti myös polvea. Lihakset kärsivät myös vakavia vaurioita. Oli itse kertonut olleensa mukana pienemmässä hyökkäyksessä tuona päivänä kun kranaatin sirpale osui. Sotapäiväkirjassa 12.12.39 on maininta viholliselle menetetyn etummaisen tukikohdan valtausyrityksestä. Haavoittumisesta en ole löytänyt sotapäiväkirjoista mainintaa. Lähteet: Sotilaspassi, sotapäiväkirjat, Timo Leppänen. Koonnut Markku Sirviö.

Kuvassa sotilas.

Sulo Leppänen haavoittumisen jälkeen, vasen jalka ohut. (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

II/JR 23 sotapäiväkirjassa 11.12.39. klo 21.00 Alistettiin yksi kk joukkue 9. Raja.K:lle Alcazarin takaisin valtausta varten. Metsäpirtin osaston sotapäiväkirjassa 11.12.39.klo 17.50 III AK: n antamasta tehtävästä johtunut käsky 9. RajaK:lle:- Vihollinen: Koukunniemessä. Päässyt todennäköisesti ”Algazarin” kasematissa. -Omat joukot: Pääpuolustuslinjamme entinen.Oikealla JR 30: n joukkoja. Vasemmalla sen III pataljoona. Takana JR 23:n yksi joukkue vastaanottoasemissa Terenttilänsuolla. -Oma tehtävä: 9. RajaK. ottaa kasematit haltuunsa, joihin jää 1 joukkue x 3Kk:ä. Muu osa komppaniasta jää saumaosastoksi suolle kasemattien taakse. Klo 22.30 9. RajaK. Terenttilässä. Klo 22.45 Käskynanto joukkueenjohtajille Kk. korsussa. 12.12.39 klo 04.30 Tykistövalmistelu ”Algazariin”. Klo 04.35 Hyökkäys alkoi pitkin Mustaojan notkoa. I joukkue eteni edellä, valtasi kasematin . II joukkue varmisti jokihaaraa. III joukkue miehitti kasematin. Hyökkäystä tuki 2 Kk:ä JR 30:stä suunnitelman mukaan. I joukkue jatkoi hyökkäystä, mutta se tyrehtyi ryssän konetuliaseiden ampuessa kiivaasti joenpenkalta. Kasematti vallattiin klo 4.50. Komentaja pyysi tykistön apua. Sitä tulikin, mutta tehottomasti. Vihollinen alkoi saartaa kasemattia, ja siellä ollut III joukkue vetääntyi n. 150m jokiuomaan. jonne I joukkuekin oli vedetty tykistökeskityksen vuoksi. Vihollinen aloitti kiivaan tykistöammunnan ja komentaja antoi joukkueille käskyn vetääntyä Terenttilänsuon eteläpäässä oleviin juoksuhautoihin. Tappiot Mustallaojalla: Kaatuneita: Res alikers. Reiman Ahtiainen, Pessi ja Lähteenkorva, sk.stm. Paksu. Haavoittuneita: Res. alikers. Aarne Vänttinen, Väinö Pasuri, Erkki Leppänen ( ei Sulo), res stm. Seemi Ylimäki, Tuomas Koljonen. Lähde: Sotapäiväkirjat

Metsäpirtin osaston (MO) ja Raudunryhmän (Ryhmä R) joukko-osastot ja johtajat:

Ryhmä M (Metsäpirtin Osasto)

Toimintaalue viivytys, Kirvesmäki

Ryhmä M Kapt. Reino Kalevi Inkinen 30.11.1939 12.12.1939

RjK 8 Luutn. P Alaranta + 30.11.1939

RjK 9 Luutn. Antero Suurkari 13.12.1939 –

ErPtri 2 Luutn. P Sirola (Metsäpirtin SKpatteri)

Ryhmä R (Raudun ryhmä)

Ryhmä R Ev. Auno Antero Kaila

Ev. Aarne Leopold Blick 01.12.1939 – 13.12.1939

ErP 6 Kapt. Onni Oiva Saarelainen 30.11.1939 – 12.02.1940 (Vuokselaan)

1/ErP6 Ahi (haav. Keljassa)

2/ErP6 Jäntti

3/ErP6 Kapt. Valtonen (luutn. Vilho Johannes Lehtonen (+) Kelja 27.12.39)

3.Pr

I/3.Pr Maj. Långhjelm

JP4 Evl. Martti Sakari Nurmi

? Luutn. Väinö Henrik Hahtela

? Kapt. Paul Åke Mortimer Johansson

? Luutn. Aapo Viskari (+ 12.01.40 Impilahti)

? Luutn. Gunnar Wilhem Kontionpää

? Sareva

RjK 6 Luutn. Niilo Aukusti HallaSeppälä

RjK 7 Kapt. Pitkänen

ErPtri 1 Kapt Mauno Metsola (Raudun SKpatteri)

Suomalaisten puolustuksessa oli 10. Divisioona Taipaleesta Haitermaan tasalle lähellä Kiviniemeä. Divisioonan puolustusalue oli jaettu Taipaleen ja Sakkolan lohkoon. Divisioonakäsitti kolme jalkaväkirykmenttiä (JR 28, JR 29 ja JR 30) sekä Kenttätykistörykmentti 10:n(KTR 10). Divisioonalle alistettiin lisäksi YH:n aikainen Metsäpirtin osasto (MO). Siinä oli runsaasti metsäpirttiläisiä ja rautulaisia sotilaita. Muut joukot olivat pääasiassa muualta suomesta koottuja. Kaikkiaan suomalaisten vahvuus oli runsaat 10 000 sotilasta. Hieman myöhemmin suomalaiset saivat vahvennuksena vielä Jalkaväkirykmentti 23:n (JR 23).Kapeahkon ja vuolaasti virtaavan Taipaleen joen kohdalla pääpuolustuslinja oikaisi Koukunniemen tyvestä Kirvesmäen kohdalta Terenttilän kautta Laatokalle. Koukunniemen kärki oli tämän johdosta jäänyt pääpuolustuslinjan ulkopuolelle. Niemen kärkeen saakka ulottuvat puolustusasemat olisi vihollinen voinut helposti saarrostaa ja tulittaa niitä niemen molemmilta sivuilta käsin. Samalla oli saatu rintamalinjaa lyhennetyksi noin 6 kilometriä.

Suomalaisten pääpuolustusaseman eteen oli jäänyt jo ennen sotaa rakennettu kantalinnoitettu tukikohta, nimeltään Alcazar. Vihollinen eteni nyt Koukunniemen miehittämättömään etuosaan 6.12.1939 ja aloitti puoliltapäivin hyökkäyksen Koukunniemen suomalaisasemia vastaan. Venäläiset hyökkäsivät panssareiden tukemana myös Acazarin tukikohtaan ja valloittivat sen. III Armeijakunta piti tukikohtaa niin tärkeänä, että käski valloittaa sen takaisin. Tehtäväannettiin ensin Metsäpirtin osastolle. Se aloitettiin seuraavana aamuna vielä pimeänaikaan ja johti joukon hajautumiseen erillään taisteleviksi ryhmiksi. Iltapäivällä aloitettu uusihyökkäyskään ei menestynyt sen paremmin. Vielä yritettiin JR 28:sta irrotettujenvahvennusten avulla, mutta tämänkin venäläiset torjuivat panssarivaunuin ja tykistötulella. Suuri vihollisosasto oli jo ehtinyt kaivautua puolustusasemiin. Vastahyökkäykset uusittiin vielä kahdesti, mutta samoin tuloksin. Tappiot olivat huomattavat ja suomalaisten oli vetäydyttävä takaisin pääpuolustusasemaansa 7.12.1939. Vielä kerran Metsäpirtin osasto yritti vastahyökkäystä 12.12., mutta turhaan. Lopulta Alcazarista päätettiin luopua sen epäedullisen sijainnin vuoksi, ja tukikohta jäi pysyvästi venäläisten haltuun. Lähde: rautu.fi Veikko Vakkinen.

Jatkosota: Saapunut: 16.6.1941 PKar. skp. Tehtävä lkp:n aikana: Polvijärven SK:n SA – paikallispäällikkö. Erikoiskoulutus: SA – paikallispäällikkö. Palvelus sotilasvirkamiehenä tai alipäällystötoimissa: Virka tai toimi Alisotilasohjaaja. Joukko-osasto PKar.skp:sa. Palvelusmerkintöjä: 1.2.1941 – 6.11.1944 palvellut pst- kouluttajana Polvijärven sk:ssa. Ylennykset: Kersantti 16.5.1941, Ylikersantti 5.9 1941. (ylennetty vääpeliksi sodan jälkeen 29.8.1945.). Vapautettu 6.11.1944 Lakkautuspalkalla siirron johdosta. Palvelusaika: 3v. 4kk. 20pv. Siirto: Nimitetty puolustuslaitoksen kersantti yp. toimeen ylikersantti Sulo Johannes Leppänen 10.2.1945 Joensuun Sotilaspiiriin. Myönnetty: Vapauden mitali I lk. Sodan 1941-1945 muistomitali. Sotavammaismerkki. Sotainvalidien Veljesliiton ansiomerkki. Lähde: Sotilaspassi. Kunniakirjat, Nimityskirja. Timo Leppänen.

Palvelustodistus : Ylikers. Sulo Johannes Leppänen on palvellut äskettäin lakkautetussa Pohjois-Karjalan Suojeluskuntapiirissä 1.2.41 alkaen alisotilasohjaajana ja edelleen 17.6.41 sodanajan paikallispäällikkönä 6.11.44 asti jonka jälkeen hoiti kotiuttamistehtäviä Polvijärvellä. Leppäsen entisenä esimiehenä haluan mainita, että olen todennut hänet erittäin kunnolliseksi, ahkeraksi ja tunnontarkaksi mieheksi. Moninaiset tehtävänsä on hän poikkeuksetta suorittanut esimiehensä täydeksi tyydytykseksi, esiintyen aina ja kaikkialla kiitettävästi. Joensuu 4.12.1944 Eversti A.R. Sainio. Joensuun sotilaspiirin komentaja.

Todistus: Vääpeli Sulo Leppänen palveli Joensuun sotilaspiirin esikunnassa toimisto-aliupseerina 10.2.-30.8.1945 välisen ajan, saaden omasta pyynnöstä eron viimeksi mainittuna päivämääränä. Esikunnassani palvellessaan suoritti vääpeli S. Leppänen hänelle kuuluvat ja annetut tehtävät hyvin. Oli käytökseltään sotilaallinen, työssään ahkera ja elämäntavoiltaan kaikin puolin moitteeton sekä raitis. Joensuussa 15 p:nä lokakuuta 1945 Joe. sp:n komentaja Eversti E. Arto

Kuvassa sotilas, jolla komentoremmi.

 

Polvijärven suojeluskunta sota-aikana.

Kuvassa puurakennus.

Polvijärven suojeluskuntatalo (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

Kuvassa sotilaspoikia.

Sotilaspojat järjestäytyneenä Polvijärven suojeluskuntatalon edustalle. (kuva: Sulo Leppäsen albumi)

Suojeluskunnan johdossa oli paikallispäällikkö apunaan nelijäseninen pakallisesikunta. Alkuvuoden 1939 paikallispäällikkönä toimi luutnantti Olli Luhas (ent. Lampen), joka oli myös Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin X alueen aluepäällikkö. Tammikuun lopussa paikallispäälliköksi valittiin ylikersantti Kaarlo Hyttinen. Hänen jouduttuaan lokaluun alussa ylimääräisiin kertausharjoituksiin, valittiin hänen tilalleen kersantti Eino Tuomi. Talvisota lamautti toimintaa, koska suurin osa jäsenistö oli komennettu rintamalle, mutta jäsenmäärä kuitenkin kasvoi 45 jäsenellä. Talvisodan jälkeen paikallispäällikkönä jatkoi rintamalta lomautettu Kaarlo Hyttinen. Aluepäälliköksi valittiin res. luutnantti Väinö Tuomi. Vuoden 1941 alussa vaihtui paikallispäälliköksi vääpeli Vilho Varis. Saatiin myös uusi aluepäällikkö luutnantti Harry Talvikoski.

Kuvassa sotilas.

Ylikersantti Sulo Leppänen v.1944. (kuva: Sulo Leppäsen albumi.)

Jatkosodan alettua paikallispäällikkö Vilho Varis joutui palvelukseen ja hänen tilalleen valittiin kersantti Sulo J. Leppänen. Suojeluskunnan esikunnan miehityksen supistuessa sodan aikana korostui paikallispäällikön merkitys suojeluskunnan toiminnassa. Polvijärven suojeluskunnan paikallispäälliköksi oli kesäkuussa 1941 nimitetty Sulo J. Leppänen. Vuonna 1919 syntynyt Leppänen oli kuulunut suojeluskuntaan vuodesta 1936 alkaen ja toiminut alkuvuoden 1941 paikallispäällikön apulaisena, alisotilasohjaajana. Vapaaehtoisena palvelukseen lähtenyt Leppänen oli osallistunut talvisotaan, jossa hän oli haavoittunut niin pahoin ettei ollut rintamakelpoinen jatkosodan syttyessä. Leppänen oli tunnontarkka mies, jolla tosin oli joskus ”tyhjjee virkainttoo”. Toisen mielipiteen mukaan ”Sulo oli kohtuuven mies”, joka mielellään auttoi ihmisiä suojeluskuntaan liittyvissä asioissa.

Jatkosodan aikana toimitaan kuului mm. Vartiointi- ja ilmavalvontatehtävät. Uusien jäsenten hyväksyminen. Osallistuminen sankarihautajaisiin. 1942 metalli ja kumikeräys. 1942 syysjuhla jossa päiväjuhla ja urheilua sekä iltajuhla jossa mm. näytelmiä, laulua ja puhallinorkesteri Joensuusta. Rintamavierailujen järjestäminen. 1943-1944 Sotilaspoikatoiminta elvytettiin, järjestettiin urheilu- ja koulutuspäiviä. Sodan loputtua joukkojen lomauttaminen.

Nurkkatanssit: Virkavalta valvoi myös luvattomia tansseja. Eräänä iltana konstaapeli Kaituri saapui tanssipaikalle. Nopeimmat tanssivieraat avasivat ikkunan ja aikoivat hypätä siitä pihalle, mutta Kaiturin huuto ” ei siitä ole kuin sadan markan sakko, elekää pitäkö kiirettä” pysäytti heidät. Toisella kerralla kesken salatanssien paikalle sattui paikallispäällikkö Leppänen. Hän astui keskelle tanssipaikkaa pistooli kädessään, mutta tanssiväki ottikin jalat alleen ja pakeni paikalta. Ainoa joka ei päässyt pakosalle oli gramofoni sylissään istunut pelimanni. Vaikka luvaton tanssiminen oli rikos, ei siihen syyllistyneitä yleensä tuomittu. Lähde: Kirja Maitopitäjä murroksessa. Jari Mustonen ja Esa Sormunen.

Joensuussa ilmestyvästä lehdestä huomasin ilmoituksen, jossa asevelvollisuusikää nuorempia poikia pyydettiin vapaaehtoisina pyrkimään takaisin vallattuihin pitäjiin perustettuihin suojelu- ja turvajoukkoihin, ilmansuojelukomppanioihin. Menin ystäväni Kalevi Aaltolan luokse ja ehdotin että eiköhän mekin lähdetä sinne mukaan. Heti seuraavana aamuna lähdimme Polvijärven kirkolla sijaitsevalle suojeluskunnan talolle, missä halukkaat lähtijät voivat ilmoittautua paikallispäällikölle. Paikallispäällikön tehtäviä hoiti talvisodassa haavoittunut ja rintamatehtävistä vapautettu ylikersantti Sulo Leppänen. Hän oli lähtöisin samasta Hukkalan kylästä missä asuimme, ja oli meille entuudestaan tuttu. Hänen toinen jalkansa oli jäänyt haavoittumisen vuoksi taipumattomaksi, ja siksi käytti kävelyn helpottamiseksi keppiä. Luonteeltaan hän oli sotilaallinen ja jämpti mies, joka myös tunsi oman arvonsa. Tultuamma suojeluskunnan talon pihaan, jäimme keskenään miettimään, miten meidän tulisi käyttäytyä ja puhutella paikallispäällikköä. Pitäisikö sisälle tultua tehdä asento ja puhutella ylikersantiksi. Koska kuitenkin olimme vielä siviilipoikia, emme katsoneet tuota käytäntöä tarpeelliseksi. Menimme ovelle, koputimme ja luvan saatuamme astuimme arasti sisään. Esitimme asiamme ja sanoimme olevamme valmiit lähtemään noihin joukkoihin, ja toivomuksemme oli päästä synnyinpitäjällemme Impilahdelle. Leppänen selaili papereitaan ja soitti yhden puhelun. Otti sitten nimemme ja osoitteemme ylös sekä lupasi ilmoittaa meille kun asia on selvä. Tuosta käynnistä ei mennyt viikkoa enempää kun saimme virallisen kutsun saapua suojeluskunnan talolle lähempiä ohjeita kuulemaan. Siellä meille ilmoitettiin, että voimme lähteä niin pian kuin meille vain sopii. Samalla saimme kulkemiseen oikeuttavan luvan sekä vapaan rautatielipun matkustamiseen Joensuusta Impilahdelle. Perillä meidän tuli ilmoittautua Is. komppania 957:ssä, jonka esikunta sijaitsi siellä. Lähde: Niilo Vunnelin kirja Muistelmia sotavuosilta 1939 – 1944.

Kun desantteja oli pudotettu Polvijärven Partalaan oli Yrjö Miettinen kirkonkylällä palaamassa lomalta etulinjoille Karjalan kannakselle. Paikallispäällikkö Leppänen oli tavannut hänet ja pyytänyt mukaan desanttien jäljitys porukkaan. Miettinen oli vastannut jäävänsä mielellään kun vain saa todistuksen

”komennuksesta” eikä tarvitsisi palata kannakselle. Hänen oli kuitenkin katsottu tärkeämmäksi palata etulinjoille. Lähde: Raimo Miettinen.

Asekätkentä: Asekätköjä paljastui jo vuoden 1944 loppupuolella. Lääninhallituksen yleiskirjeen johdosta Polvijärvellä helmikuun lopulla 1945 kuulusteltaviksi joutuivat suojeluskunnan viimeisen esikunnan entisistä jäsenistä Sulo Leppänen, Eino Tuomi, Uuno Hirvonen ja Otto Hyvärinen. Leppänen kertoi saaneensa marraskuun alussa 1944 suojeluskuntapiiristä käskyn koota kaikki suojeluskunnan ja suojeluskuntalaisten hallussa olevat aseet suojeluskunnan omistamalle talolle, Suojakallioon, 7.11. mennessä. Näin myös tapahtui. Muutaman päivän perästä aseet vietiin suojeluskuntapiirin toimesta autolla Joensuuhun. Kertoja oli mukana valvomassa, että aseet todella toimitettiin piirin keskusvarastolle.

Suojeluskunnan lakkauttaminen: Polvijärven Suojeluskunta kokouksessaan 3.11.1944 päätti lahjoittaa kunnalle Suojakallio nimisen talonsa, urheilukenttäalueen, ampumarata-alueen sekä Mustaluoto ja Haukiluoto nimiset saaret. 6.11.1944 Suojeluskuntien päällikön viimeinen päiväkäsky. Paikallispäällikkö Sulo J. Leppänen vapautettu palveluksesta 6.11.1944. Lähde: Maitopitäjä murroksessa kirja Mustonen /Sormunen.

Sodan jälkeen Sulo Leppänen oli vielä puolustuslaitoksen palveluksessa yp. kersantin toimessa. Sotainvaliidien Veljesliiton Joensuun seudun osasto ry:n toimistonhoitajana ajalla 20.8.1945-21.1.1946. (Hän oli jo sodan aikana SV:n Polvijärven alaosaston sihteerinä ja asiamiehenä 2.9.1942 – 1944.) Sen jälkeen monissa ammateissa ja toimissa.mm. Autoilijana, Vakuutusasiamiehenä ja vakuutustarkastajana Pohjola (1950 alkaen) ja Kaleva (1947 alkaen) yhtiöissä. Suorittanut Kalevan piiritarkastajakurssin 10-16.1.1951 kiitettävästi. Ulosottomiehenä. Tästä ajasta todistus: Pyynnöstä täten todistan, että autoilija Sulo J. Leppänen s.24.6.1919 Polvijärvellä on toiminut Polvijärven kunnan ulosottomiehenä 12.10.1951 annetun lääninhallituksen määräyksen perusteella tammikuun 28 päivään 1957 saakka eroten mainittuna päivänä ko. tehtävästä omasta pyynnöstään. Polvijärvellä tammikuun 10 päivänä 1966 Kunnanjohtaja Pentti Ratilainen. Sosiaalilautakunnan jäsenenä ja huolto-osaston puheenjohtajana 1952-1956, tästä ajasta hän on kertonut olleensa jakamassa vähävaraisille koululaisille kumiteräsaappaita mm. Hukkalan suunnalla. Ollut Polvijärven Ev. lut. seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä 1949-1951. Hänen ollessaan seurakunnan kirkkohallintokunnan puheenjohtajana (1952 – kuolemaansa asti) ja taloudenhoitajana tehtiin uusi pappila (pikku pappila), kirkon remontti, ison pappilan (vanha) perusteellinen korjaus ja hautausmaa-alueet sekä siunauskappelit päätettiin rakentaa Martonvaaraan ja Räiskyyn. Suorittanut 25-26.5.1954 Joensuussa seurakuntien tilintarkastajien kurssin. Osallistunut suurella harrastuksella ja uhrautuvaisuudella Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosaston työhön kuuluen sen johtokuntaan. V. ja U. seura Polvijärven Urheilijat ry:n sihteerinä 26.7-22.11.1942. ja puh.joht. 22.11.1942 – 1944. Metsästys- ja ampumaseura Hukkalehdon Erä ry:n puh.joht. 1961-1964.

Vuosina 1948-1950 hän toimi kuorma-autoilijana Reino Leppäsen kanssa. Sen jälkeen taksi autoilijana. Autoina ollut Hillman Minx, Kanadan lähetystön käytössä ollut Ford Custom V8 vm. 50, Hansa Goljat joka oli bussi mallinen, Mercedes-Benz 190D v.60 ”ponttoonimersu”( ensimmäinen 190D polvijärvellä) ja v. 64 Mercedes-Benz 190D jolla poikansa Timo Leppänen aloitti ”taksihommat”. Timo Leppänen muistelee että Sulo oli Helsingin olympialaisissa mukana sotainvalidien Coca-Cola kampanjassa ( Tehdas lahjoitti Sotainvaliidien Veljesliitolle 720 000 pullollista.) ja toi Ford Customin tullessaan. Autossa oli mukana Coca-Cola kylttejä, mainoksia, korkkeja ja muutama täysi pullokin.

Kuvassa miehiä ja auto.

Sulo Leppäsen Ford Custom -auto ja sota-ajan ystäviä. (kuva: Sulo Leppäsen albumista.)

Sulo oli perustamassa 18.5.1952 Polvijärven ammattiautoilijat järjestöä yhdessä Reino Leppäsen ( josta tuli ensimmäinen puheenjohtaja),Valde Mertasen, Veikko Mertasen, Ilkka Räsäsen, Armas Happosen, Ansu Mertasen (joka toimi ensimmäisenä sihteerinä),Veikko Sormusen, Veikko Seppäsen ja Enok Pakarisen kanssa. Lähde Timo Leppänen.

Autoilija (maanviljelijä) Sulo Leppänen on toiminut sodan jälkeisen ajan Sotainvalidien Veljesliiton Polvijärven osastossa ajoittain osaston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Samoin hän on kuulunut Joensuussa toimivan ja järjestömme omistaman Niinivaaran Autohuollon (Shell) johtokuntaan. Lähde: Piirin todistus 13.1.1966.

Sulon hautajaisiin Räiskyn kappeli ei ollut vielä valmis. Kylmäkellari vainajien säilytykseen oli kuitenkin käytössä ja Sulon arkku oli siellä säilytyksessä hautajaisiin saakka. Siunaus toimitettiin kirkossa 1.5.1966 kirkon ollessa täynnä saattoväkeä.

Sulo J. Leppänen on haudattu Polvijärven kirkonkylän Hautausmaalle.

Kuvassa hautakivi, jossa sotainvaliditunnus.

Sulo Leppäsen hauta Polvijärven hautausmaalla. (kuva: Markku Sirviö)

 

Koonnut Markku Sirviö

Kuvassa sotamies

sotamies Onni Rahkola (1923-1942)

/in , , , /by

Sotamies Rahkola Onni Pauli Armas

Synt. 8.8.1923 Syntymä-koti- ja asuinkunta: Polvijärvi. Siviilisääty: Naimaton. Sotilasarvo: Sotamies. Joukko-osasto: Jalkavakirykmentti 7, Tykkikomppania. Kuolinpäivä 28.10.1942. Kuolinpaikka: Ohta. Kuolin syy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Polvijärvi, Martonvaaran sankarihaudat. Lähde: Menehtyneiden tiedosto.

Kantakortti tietoja: Rahkola, Onni Pauli Anders. Isän nimi: Anders. Uskontunnustus: Lut. Siviilitoimi: Auton apumies. Koulusivistys. 4/4 kansak. Äidinkieli: Suomi. Ollut kutsunnassa 3.1.1942. Kuntoisuusluokka :A1. Määrätty as. vak. palvelukseen 18.1.1942. Joukko-osasto johon määrätty: Ps. koul. K. Asuinpaikka kotiuttamisen jälkeen: Polvijärvi, Martonvaara N:26. Ilmoitus kuolemantapauksesta: Rahkola Onni Pauli Anders. Sotamies. Tuntolevy N:o 442444. Perusyksikön kp:os.: 3654 Lähin omainen: Äiti Ida, os. Polvijärvi, Martonvaara. Kaatunut taistelukentällä, missä: Ohdassa. KEK:n merkinnät ruumiista. Vastaanotettu 30/10.1942. Lähetetty, minne : Polvijärvi 2/11.1942. Lisätietoja ruumiista: Luoti päähän. Lähde: Kantakortit.

28.10.1942 klo 17.55 II pataljoona.

Pv:n kuluessa vih. ampui tk. 1:een ja 2:een 9 4,5″, 12 3″, 8 krh:n 3 pst. tykin kranaattia sekä tk 4:ään 6 raskasta krh:n kranaattia. Oma krh. pakoitti 7 kr:lla vihollisen vetämään RK:nsa suoja-asemaan Metsä 6:n maastossa, sekä ampui 6 kr. häirintää vih. asemiin. Tk. 7:ssa kaatui kiväärin luodista 1 stm.

Pst. tykkimme häiritsivät vih. liikehtimistä Ohdan aukealla, paikalla olevalla tiellä (n. 10 ryssää kaatui ja haavoittui). Omat tappiot: Pohj. lohkolla kaatui kiväärin luodista 1 sotamies. Lähde: Sotapäiväkirja 9580 Jalkaväkirykmentti 7. 10.7.1942-31.12.1942.

28.10.1942. Yö kulunut rauhallisesti. Vih. jalkaväki aseiden tuli jonkin verran vilkkaampaa. Vihollinen ampunut päivän kuluessa 9kpl 4,5″ tk. 2:n, 3:n ja 8:n taakse, 12 kpl 3″ tk. 1:n ja 2:n taakse. 23 kpl. pst. tykin kr. tk. 3.een. 3 kpl pst. tykin kr. tk. 2:een, 8 kpl krh:n tk. 2 , 3 ja 8:aan, 6kpl rask. krh. tk. 4:ään. Klo 9.00 Oma krh. ampui 7 kr. 80 m:iä metsäbunkkerista pohjoiseen 3″ tykkiä, joka heti vietiin pois. Klo 10.30 samoin krh. ampui metsäbunkkerin taakse, jossa 82 mm:n kranaatinheitin. Omat tappiot: Klo 13.30 stm. Rahkola, Onni Pauli, rykmentin tykkikomppaniasta kaatui tukikohta 7:ssä, luoti päähän. Klo 22.00-24.00 vihollisen partio liikuskeli tk.7:n edessä, karkoitettiin jv. aseiden tulella. Oma krh ampui 5 kr. maali ”Jussiin”. Lähde: Sotapäiväkirja 9653 Jalkaväkirykmentti 7. II pataljoona, 10.61941-31.1.1942.

Paikalla olleen aseveljen Yrjö Miettisen kertomus tapahtumasta. Onni Rahkola oli uhkarohkeasti kiikaroimassa korsun katolla, aseveli oli kehoittanut tulemaan suojaan, mutta Rahkola oli jatkanut kiikarointiaan. Aseveli oli tarjonnut Rahkolalle tupakan ja ne sytytettyään aseveli oli laskeutunut suojahautaan tällöin kiväärin räjähtävä luoti oli osunut Rahkolaa otsaan vieden puoli päätä mennessään läpi. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Koonnut: Markku Sirviö