Polvijärvelle avataan sotavuosia esittelevä perinnehuone.
Tiedossa olevat avoimet ovet
– Perinnehuonetta koskevat tiedustelut: Markku Sirviö: markku.sirvio38@gmail.com 0456323160
Polvijärven perinnehuoneen korsu. (kuva: Markku Sirviö 2026)
Synt. 6.8.1904, Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Antti. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maatyömies. Koulusivistys: Lukee ja kirjoittaaa. Äidinkieli: Suomi. Henkilökuvaus: Pituus 159. Paino 52 kg. Silmien väri: Siniset. Kaasunaamarin no: 2. Saappaan No: 42 Puseron no: 50. Lakin no: 56. Ollut kutsunnassa: 23 ja 24. Tarkastuksen tulos ja kutsuntatoimiston päätös: v. 1924 hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 11.9.1925. Joukko-osasto johon määrätty Viipurin rykmentti. Saapunut 11.9.1925 ja määrätty 8./ VR. Vapautettu 3.9.1926.täysin palvelleena. Palvelusaika 1 v. Osoite vapautumisen jälkeen Polvijärvi, Raudanlahti. Vannonut sotilasvalan 16.10.1925. Rangaistukset: Ei. Käytös: Kiitettävä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Siirrot: Siirr. RUK:n 15.3.26. Erikoiskoulutus: Hevosmies. Sotilasarvo res. siirrettäessä: Sotamies.
TALVISOTA.
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939.Joukko-osasto: 24.Pioneeri komppania. Tuntolevyn no: 701226. Määrätty 24 Pion. K. Perhesuhteet: Vaimo Martta Nevalainen. 5 lasta. Lähin omainen: Martta Nevalainen, Polvijärvi, Rauanlahti. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanviljelijä.Siirrot ja komennukset: 22.4.1940. 3/ Pion. P. 12. Palveluksen laatu: Ajomies. 24. Pion. K. Hevosmies, sopiva. Osanotto taisteluihin: Taistellut Uomaalla. Käytös ja rangaistukset: Hyvä. Palvellut liikekannallepanon jälkeen: 6 kk. 16 pv. Vapautettu: Lomautettu: 30.4.1940. Varmentaa res. luutn H.V. Erävuori.
JATKOSOTA
Saapunut: 17.6.1941. Joukko-osasto: Jalkaväki rykmentti 51. VR. Tuntolevyn no: 543395 ja 532555. Määrätty: Pioneerijoukkueeseen / Jalkaväkirykmetti 51. Siirrot ja komennukset: Osanotto taisteluihin: Pälkjärvi, Ilmalanvuori, Hämekoski, Harlu, Läskelä, Louhimäki, Multamäki, Latvasyrjä, Niemiskoski, Aunus, Koivumäki, Revselkä, Pai, Tarsepol, Latva, Orsega, Petroskoi ja, Jukksovkjan seudun taistelut. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2 luokka 1.1.1942 päivä käskyllä N:o.2/42. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Hevosmies. Vapautettu: 2.3.42. 7 DE kirj. no 949/01/1/4. Palvelusaika v. 8 kk. 16 päivää Käytös: Hyvä. Varmentaa: Res. luutnantti A Saarikivi.
Kutsuttu uudelleen palvelukseen 1944. Saapunut 4.7.1944. Joukko-osasto: HTK/ P. Kar. Tuntolevun no: 1395783. Määrätty: Jv (Ess)( 15.Prikaati. 15. komppania)). Perhesuhteet: Vaimo ja 6 lasta. Lähin omainen Vaimo Martta, Polvijärvi, Rauvanlahti. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanviljelijä. Siirrot: Os. / 7817. 8.7.44. Huomautuksia: Lääkärintarkastus 4.7.44 kuntoisuusluokka A I. Haavoittunut 18.7.1944 Nietjärvellä. Kuollut haavoihinsa 18.7.1944 2258: ssa.
13.7.44 Kenttävarustustöitä. Komppania sai 50 miestä täydennyksenä.
14.7.44 Kenttävarustustöitä. 15.7.44 klo 8.00 Alkoi voimakas tykistökeskitys etulinjaan ja takamaastoon ylettyen majoitusalueemme ylikin. Vihollisen ilmatoiminta oli erittäin vilkasta pommittaen ja tulittaen asemia ja takamaastoa. klo 10.00 Komppania sai käskyn marssia III/JR 2:n reserviksi ja ilmoittautua majuri Uusitalolle klo 14 Majuri antoi käskyn komppanian edetä Nietojan kallion kautta ja valloittaa vihollisen vyöryttämät asemat Siimes – Yrjölä. Komppanian vielä matkalla ollessa tuli Nietojan kallion
eteläpuolella luoteesta 13. ja 14. komppania jotka olivat saaneet saman tehtävän maj. Väänäseltä. Komppania sai uuden käskyn jäädä Nietojan kallion maastoon oman pataljoonan reserviksi 13. ja 14. komppanian jatkaessa saamaansa tehtävää. Klo 19.30 komppania sai käskyn siirtyä Forssellin komentopaikan, edetä maantien länsipuolitse ottaa yhteys omiin joukkoihin ja hyökätä lännestä Yrjölä- Siimes asemiin. Forssellin komentopaikalla komppania sai uuden käskyn Ev. luutn. Rytköseltä hyökätä maantien suunnassa sen itäpuolitse Maalammen mäen eteläpuolella olevan aukean eteläreunan korkeudellle. Komppania eteni saavuttaen linjan edellämainitun aukean luoteiskulmasta kukkulan lounaaseen kulkevaa reunaa seuraten maantiehen. Eteneminen pysähtyi maantien suunnassa voimakkaaseen vihollisen vastarintaan. 16.7 .44 klo n.2.00. Komppania sai käskynvalloittaa edessä oleva vihollisen vahvasti miehittämä kukkula väkirynnäköllä. Tien oikealla puolella hyökkäsi osia HR 45:stä. Väkirynnäkkö onnistui ja komppania hyökkäsi n. 100 m päähän vihollisen valtaamista omista asemista. Tällöin vihollinen ajoi panssarivaunun Yrjölä kukkulan päälle avaten suorasuuntaustulen. Vailla suojaa oleva komppania joutui perääntymään kuten naapuritkin oikealla ja vasemmalla. Hyökkäyksessä kaatuivat seuraavat: Stm Takala Uuno, Stm Leppä Ilmari, stm Tuominen Heikki. Kuolettavasti haavoittui ylik. Aunela Eino ja ylik. Korpi E. Klo 8.00 koottiin hajaantunut komppania ja miehitettiin 14 komppanian oikealta puolelta aukean ja maantien välinen mersäkannas. 21.30. Komppania sai käskyn yhtyä pataljoonan hyökkäykseen. Tavoitteena Yrjölän tien risteys. Hyökkäys alkaa klo 22.00. Klo 22.00 Komppanian juuri liikkeelle lähtiessä ampui oma tykistö voimakkaan keskityksen komppanian ryhmittymisalueelle. Oman keskityksen tauottua alkoi ryssän kiivas tykistökeskitys samaan paikkaan. Osa komppaniasta hajaantui, muu osa komppaniasta jatkaa hyökkäystä. 17.7.44 Hyökkäys jatkui kiihkeänä ja tavoite, Yrjölän tiehaara asemat, saavutettiin klo 7.00 jälkeen. Klo 8.00 Komppania miehitti käskyn mukaan vallatuista asemista n. 300 m maantiestä koilliseen. Ennen mainitun taistelun tappiot kaatuneina Alik. Männistö Martti, stm. Harinen Toivo, stm Hietanen Tauno, Stm Suvanto Aaro, korpr. Kangas Matti, stm. Kangas Toivo. Haavoittuneet: Kers. Korpi Toivo, Alik. Mäenpää Leo, Alik. Kauppila Uuno, Alik. Alatyppö Kaarlo, Stm. Heikkinen Toivo, Stm. Tarvainen Mooses, korpr. Nyyssönen Eino, stm Väätäinen Juho. Stm. Hokkanen Eino, Stm. Koskela Väinö, Stm. Poutiainen Aarne, Stm. Hollanti Otto, Stm. Kauppinen Heikki, korpr.Pippuri Eemil, Stm. Tarnanen Eemil, Stm. Halttu Matti, Stm. Lakanen Väinö, Korpr. Olenius Aarne. Vihollisen kaatuneita vallatuissa asemissa komppnian lohkolla 120 miestä. Päivän kuluessa yritti vihollispanssarit ja niiden suojassa evakoida asemiemme eteen romutettuja 4 panssarivaunua. Yksi panssari romutettiin lisää. Koko päivän kestäneestä tykistötulesta kaatuivat Stm. Heiskanen Aatu, Korpr. Pitkänen Pekka, Korpr. Huhtala Veikko, Stm. Simonen Vilho. Stm. Peltomaa H. Haavoittuivat: Stm. Petranen Tauno ja Stm Jokitalo Paavo. 18.7.44 Vihollinen ampui jatkuvasti kiivasta häirintätulta asemiimme ja takapuolelle. Päivän kuluessa kaatuivat: Alik. Pöyhönen Eino, Stm. Partanen Tauno, Stm. Kolehmainen Matti, Stm. Jalkanen Johan, Stm Tuominen Matti. Haavoittui: Stm. Humalajoki Viljo, Stm. Nevalainen Tahvo, Stm. Karvinen Toivo, Stm. Korsu Väinö, Stm. Mustonen Eino, Stm. Myllykangas Otto, Stm. Mustonen Veikko, Stm. Peltonen Reino. 19.7.1944 Vallattujen asemien korjaus ja puhdistus jatkui vielä. Vihollis aseiden kokoamista ja evakuoimista. Kaatuneiden vihollisten hautaus suoritettiin loppuun. 20.7.44 klo 7.00 Luovutti komppania asemat III/ JR 44:lle ja marssi Lemettiin ryhtyen siellä kenttävarustus töihin linjalla Lemetti- aukean länsireuna-Paavilan suon pohjoispuolelle jatkuen sieltä Koposenselkää pitkin. 21-30.7.44. Kenttävarustustöitä em. linjalla. Ase- ja varushuoltoa. Saunausta ja lepoa. 31.7.44. Komppania asetti tähystysvartion Koposenselän tähystystorniin. Vahvuus 1+8. Lähde: Sotapäiväkirja 20532 15. Prikaati. 15. komppania,
8.1.1943-31.7.1944.
Aseveljen kertomaa: Hyökkäyksen päätyttyä, asemien valtauksen jälkeen vihollinen ampui voimakkaasti tykistöllä. Aseveli oli sanonut Tahvo Nevalaiselle että lähdetään pois. Nevalainen oli vastannut että ei vielä lähdetä, eikä lähtenyt pois linjasta. Tämän jälkeen haavoittuminen oli tapahtunut. Lähde: Seppo Varis.
Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta. N:57990.
Nimi ja sot.arvo Nevalainen , Tahvo. sotamies. Tuntolevyn no: 1395783. Perusyksikön kenttäposti osoite: 4771/5 Kpk. Syntymäaika ja paikka: 6.8.1904. Kirjoilla: Polvijärvi. Sk-piiri: P Kar. Siviiliammatti: Työm. Lähin omainen: Vaimo: Martta Nevalainen. Läh. omaisen osoite: Polvijärvi, Rauanlahti. Kuollut haavoihinsa, missä 26. KS:ssa. milloin 18.7.1944. Ruumiin kohtalo: Evakuoitu 19.7.1944 Polvijärvi Sk. Lisätietoja tapauksesta: Haavoittunut vatsaan ja käsiin. Allekirjoitus Sotilaspastori M Parvio.
Hautausmaa: Tahvo Nevalainen on haudattu Polvijärven Sankarihautausmaalle.
Koonnut Markku Sirviö.
Pioneeri Yrjö Einari Kolehmainen
Synt. 14.2.1920, Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Paavo. Lähin omainen: Isä, Polvijärvi, Ruvaslahti. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Työmies. Koulusivistys: 3 lk kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Henkilökuvaus: Pituus 159. Paino 52 kg. Silmien väri: Siniset. Saappaan No: 42 Ollut kutsunnassa: 29.03.1940, määrätty ast. vak. palvelukseen 6.4.1940. Joukko-osasto johon määrätty Jv 9. Saapunut 7.4.1940, ja määrätty: Esik. 2. komppaniaan. Vannonut sotilasvalan 4.6.1940. Arvostelu: Täsmällisyys: Tyydyttävä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Tyydyttävä. Sot. kehitys: Tyydyttävä. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Huomautuksia: Siirretty 11.8.40 2/I/9 Pr:n. Siirretty 16.8.40 – Esik. komppaniaan. Lomaa 5 vrk. 3.5 – 7.5.41. Siirretty 31.1.41. Pion. Pataljoona 4:n. Siirretty 18.6.41 Pion. Patajoona 13. Vapautettu 5.4.1942; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 720 päivää. Palvelus jatkunut sodan vuoksi.
JATKOSOTA
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 24.6.1941. Joukko-osasto: Pioneeriripataljoona 13. Määrätty: 2 / Pion P.13. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Isä Paavo Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Työmies. Siirrot: 13.4.43. 3/ Pion. P.28. 15.10.1943 2 / Pion. P. 28:aan. Palveluksen laatu: Pioneerina Osanotto taisteluihin: Pälkjärvi, Ruskeala, Harlu, Sortavala mlk. Sortavala. Kiviniemi, Suur – Kuzrajärvi. Käytös ja rangaistukset: Hyvä. Ei rangaistu Ltn. P.V. 30.3.1043. Hyvä. Ei rang. Luutn. E. Puheloinen 15.10.1943. Huomautuksia: A II. 14.2.42.E.V. A II 41a 17.6.43 U.M. Keuhkotutkimus: 0 20.5.1943. Kaatunut Tuuloksen taisteluissa 23.6.1944. Jäänyt kentälle.
Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta no: 50872 Henkilötiedot: Kolehmainen Yrjö Einari. Sotilasarvo: Sotamies. Tuntolevyn no: 660911. Perusyksikön kp.os:4948 / 2. Syntymäaiak 14.2.1920. Syntymäpaikka: Polvijärvi. Ammatti: Työmies. Kirkonkirjoilla: Polvijärvi. Kotikunta: Polvijärvi. Sk-piiri: P-Kar. Lähin omainen: isä: Taavetti ( Paavo ) Polvijärvi, Ruvaslahti. Kuolemantapaus: Kaatunut taistelukentällä. missä Tuulos, milloin 23.6.1944. Lisätietoja ruumiista: Luoti selkään. Jäänyt kentälle. Joensuu 3.7.1944 Piirin kenttäpappi, Sot. pastori K.V. Kanervo.
Lähde: Kantakortit.
21.6.44 klo 7.00 Sää puolipilvinen. Klo 9.00 Pataljoonan Komentajan käskynjako komppanian päälliköille. Klo 13.00 Luutn. Paavolainen + 1 ryhmä lähtivät autolla uuteen majapaikkaan Klo 18.00 Komppania lähti marssille pyörillä ja marssien . Klo 21.00 mennessä oli sivuutettava Kumjärven eteläpää. Klo 23.30 Komppania sapui tavoitteeseensa.22.6.44 Klo 0.10 Marssi jatkui. Komppania siirtyi n. 6 km Kuittisista itään, jonne majoittui. Klo 18.00 komppania lähti marssimaan kohti Mäkriää. Klo 22.00 komppania saapui Mäkriään. 23.6.44 Klo 1.45 Komppania sai käskyn lähteä heti polkupyörillä ja autoilla kohti Tuulosta, jossa ryssän laivasto lähestyi maihinnousu joukkoineen. Klo 2.00 I joukkue ja III joukkue lähtivät pyörillä luutn. Kunnaksen johdolla, II joukkue sekä toimitusjoukkue luutn. Purasen johdolla autoilla. Klo 8.00 Luutn. Puranen suoritti hyökkäyksen maantien ja rautatien välissä. Edettyään jonkun verran asettui asemiin. Klo 12.00 Komppania hyökkäsi pataljoonan vasemmalla siivellä maantien ja rautatien välissä. Kompp. päällikkö Luutn. Puranen haavoittui. Klo 18.00 I joukkue joka oli edellisen
hyökkäyksen reservinä, hyökkäsi oikaisten linjassa olleen pussin. Hyökkäys pysähtyi vasta vihollisen varustettujen takana yhteyksien katkettua. Joukkue vetäytyi uusiin asemiin. Klo 21.30 Komppania vetäytyi vihollisen vähäisen painostuksen takia, mutta otti kuitenkin asemansa takaisin. Luutn. Puheloinen luovutti komppanian päällikkyyden luutn. Kunnakselle. Päivä vaati kaatuneina seuraavat: Kers. Kortelainen Toivo, alikers. Vesterinen Eero, pioneeri Kolehmainen Yrjö, pioneeri Heimonen Armas. 24.6.44 Komppania piti asemansa vihollisen heikoista hyökkäyksistä huolimatta. Vihollisen ajoittain voimakas tykistö- ja krh.tuli aiheutti jonkin verran tappioita haavoittuneina. Klo 15.10 Jalkaväki ryhtui hyökkäämään vapauttaen komppanian, joka siirtyi reserviksi. Klo 16.00 Komppania määrättiin evakuoimaan haavoittuneita Jsp:lle sekä huolehtimaan jalkaväen patruuna täydennyksestä. Klo 23.30 Komppania siirti reserviin pataljoonan yhteyteen johon majoittui. Lähde: Sotapäiväkirja 19777 Pioneeripataljoona 28. 2. komppania.
Hautausmaa: Yrjö Kolehmainen on siunattu Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaalle.
Koonnut Markku Sirviö.
Paikka: Itä-Suomen yliopiston Sali AU100
Järjestäjä: 21. Prikaatin Perinneyhdistys yhteistyössä Karjalaisen
Kulttuurin Edistämissäätiön ja Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen kanssa
Ohjelma
Pohjois-Karjalan Rajavartioston tervehdys, eversti Matti Pitkäniitty
21. Prikaatin Perinneyhdistyksen tervehdys: puheenjohtaja Osmo Suominen
Esitelmät
– FL Matti Kosonen: Onni Määttäsen talvisota Ilomantsissa Erillinen Pataljoona 11:n riveissä
– Sotakamreeri Tauno Oksanen: Raappanan rajapataljoonat – Erilliset Pataljoonat 12 ja 13 Lieksan–Pielisjärven ja Kuhmon suunnalla talvisodassa
Tauko
– FT Jukka Partanen: Pohjois-Karjalassa perustettujen rajajoukkojen sotataipaleet jatkosodassa
– Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen: Rajamiesperinteet Pohjois-Karjalassa
– Paneelikeskustelu yleisökysymysten perusteella.
Seminaari on maksuton ja tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille!
Tervetuloa!
Muutoksia Sotien perinneyhdistyksen hallinnossa
Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen toiminnanjohtajana yhdistyksen perustamisesta, vuodesta 2020 lähtien toiminut eversti, evp. Jouni Mattila siirtyi vuoden alussa eläkkeelle tehtävästään. Aiemmin Jouni toimi myös Pohjois-Karjalan sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajana sekä maakunnan perinneyhdyshenkilönä vuodesta 2011 alkaen. Lisäksi hän oli myös mukana valtakunnallisissa Suomen sotaveteraaniliiton ja Tammenlehvän perinneliiton hallituksissa. Jounin vakaalla johdolla maakunnallinen yhdistys on toiminut valtakunnallisena esimerkkinä veteraani- ja perinnetyön uudelleenorganisoinnista lakkautettujen veteraanijärjestöjen tilalle. Uutena toiminnanjohtajana aloitti huhtikuussa Kiihtelysvaarasta kotoisin oleva everstiluutnantti, evp. Janne Myller (s.1969). Maakunnan vapaaehtoinen maanpuolustuskenttä on Jannelle hyvinkin tuttu, koska hän on edeltäjänsä Jounin tavoin toiminut aiemmin muun muassa Pohjois-Karjalan aluetoimiston päällikkönä.
Uusi ja väistyvä johto; vas. Janne Myller, Harri Norismaa ja Ilpo Saarelainen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)
Myös yhdistyksen puheenjohtaja vaihtuu. Vuodesta 2024 puheenjohtajana toiminut, eläkkeellä oleva rehtori Ilpo Saarelainen luopui puheenjohtajuudesta. Yhdistyksen johtamisen lisäksi Ilpo on tehnyt esimerkillistä työtä muun muassa Suomen ensimmäisen perinnetoimikunnan perustamisessa, kotikuntansa Kontiolahden sotaperinteen esilletuomisessa ja Muistojen raja -museon rakentamisessa. Työstään sotavuodet kokeneiden hyväksi Ilpo palkittiin kansallisella veteraanipalkinnolla vuonna 2024. Yhdistyksen vuosikokous valitsi Ilpon seuraajaksi pitkänlinjan maanpuolustusaktiivi Harri Norismaan, hiljattain eläkkeelle siirtynyt rehtori hänkin.
Yhdistys kiittää Jounia ja Ilpoa arvioimattoman tärkeästä työstä sotasukupolven hyväksi ja veteraanien henkisen perinnön vaalimiseksi! Toivottavasti näemme teitä jatkossakin mukana yhdistyksen toiminnassa! Niin ikään toivotamme uusille toimijoille Jannelle ja Harrille menestystä vaativiin tehtäviin. Yhdistys on varmoissa käsissä!
Vuosikokouksessa aloitettiin myös uusi, vuosittainen palkitsemiskäytäntö; Vuoden toimikunnan ja vuoden perinnetyöntekijän valinta. Rääkkylän toimikunta valittiin vuoden toimikunnaksi. Pokaalin otti vastaan Rääkkylän toimikunnan edustaja Juha-Pekka Puhakka. Mikko Rautiainen puolestaan valittiin vuoden perinnetyöntekijäksi. Perinnetyöntekijän kiertopokaalin lahjoitti Jouni Mattila.
Ilpo Saarelainen (vas.) ja Juha-Pekka Puhakka. (kuva: Mikko Rautiainen 2026)
Ilpo Saarelainen (vas.) ja Mikko Rautiainen. (kuva: Terhi Rautiainen 2026)
Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys
Polvijärven 150-vuotinen historia -luentosarjan aiheena on to 26.3. klo: 18.30-20.00 Talvi- ja jatkosodan ylimääräiset kertausharjoitukset Polvijärvellä.
Vallius Erik Toivo s. 26.4.1907. Syntymäpaikka Polvijärven pitäjä. Kirkonkirjoissa Polvijärvi, Uskontunnustus lut. Isän nimi Erik, maanviljelijä ( kuollut ) Lähin omainen: Lydia Vallius Polvijärvi. Naimaton. Siviiliammatti: Kansak. opettaja.. Koulusivistys: Seminaari. Äidinkieli: Suomi. Vieraitten kielien taito: Ei. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Aika jonka kuulunut sk:aan: 1.2- 10.4.30 Polvijärven Sk:aan. Henkilökuvaus: Pituus: 165 cm. Paino 66,5 kg. Silmien väri: Sininen. Erik. tuntomerkit: Vas. käden ranteessa ja pienessä sormessa arpi. Kutsutanumero 128/61/26 Sk. Tarkastuksen tulos ja kutsuntalautakunnan päätös. Määrätty astumaan vak. palvelukseen 11.4.1930. Joukko-os. johon määrätty: RT 3.. Saapunut 11.4.1930, ja määrätty: II / RT3. Sotilasvala 11.5.1930. Rangaistukset palvelusaikana: Ei ole rangaistu. Arvostelu: Täsmällisyys Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Tyydyttävä. Käytös: Kiitettävä. Palveluksen laatu: Korpr. kurssilla ajalla 1.9 – 17.11.30. RUK: 21.11.30 -22.5.31. Palvelus vakinaisessa sotaväessä. Joukko-osasto RT 3 Aika 1930-1931. Toimi: Asevelv. Lomalla 20 vrk ajalla 23.6. – 13.7. 30. ja 7 Vrk. 29.5. – 5.6.31. Sotilaskoulutus: RUK 1930-31 ( M. S.K:ssa) I jatkokoulutus kauden kypsyyskurssi ja siirto II jatkokoulutus ryhmään. Pk:n Piirijs. Pvk. N:o 6/37. Erikoiskoulutus: Res. upseeri. Siirretty reserviin: 25.7.1931 TPr. 50 Vakinainen asuinpaikka ja osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi, Horsma-aho. Palvelus sk. järjestössä reserviin kuuluvana 1930 Polvijärven sk:ssa ja kuuluu edelleen. Paikallis- esikunnan jäsen.
Päällystökortin tiedot:
Sotilasarvo: Luutnantti. Kirkonkirjoissa. Koulusivistys: Seminaari. 5 lk. lys. Siviilitoimi: Kansak. opettaja. Kielitaito: Suomi, täydellinen.Ylennykset: Res. vänrikki. 25.7.31 Pvk:n N:o T.Pr 50 Res. luutnantti 4.4.1940. Pvk:n no Ylip. 43. Kunniamerkit: VR 4 6.6.40. Yp: pvk N:o 75 VR 3 4.10.41. Vapautetty vak, palv. 25.7.31 TPr 50. Lähteet: Kantakortit.
Toiminta suojeluskunnassa:
Suojeluskunnan johdossa oli paikallispäällikkö apunaan neli-jäseninen paikallis esikunta. Alkuvuoden 1939 sk.n paikallispäällikkönä toimi reservin luutnantti Olli Luhas, joka oli myös Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin X alueen aluepäällikkö. Suojeluskunnan vuosikokous valitsi tammikuun lopussa uudeksi paikallis-päälliköksi ylik. Kaarlo Hyttisen, mutta tämän joutuessa muiden reserviläisten mukana ylimääräisiin kertausharjoituksiin lokakuun alussa valittiin hänen tilalleen piirimies, kersantti Eino Tuomi. Paikallisesikunnan jäseninä olivat kansakoulun opettaja, reservin vänrikki Toivo Vallius, kersantti Asser Forsberg ja korpraali Uuno Hirvonen. Suojeluskunnan urheiluneuvojana toimi vuonna 1939 reservin vänrikki Toivo Vallius.
Opettajana
Yksi sodista välillisesti aiheutunut muutos oli koulujen toiminnan keskeytyminen useaan otteeseen. Eräs kouluista , jotka kärsivät opettajapulasta oli Horsmanahon kansakoulu. Koulun johtajaopettaja, reservin luutnantti Toivo Vallius komennettiin sotapalvelukseen, ensin talvisotaan ja myöhemmin myös jatkosotaan. Vallius kotiutettiin sodasta joksikin aikaa, ilmeisesti ikänsä ja ammattinsa vuoksi, mutta kutsuttiin takaisin palvelukseen kesällä 1944. Toinen reissu osoittautui Valliukselle kohtalokkaaksi, sillä hän katosi Teikarissa Viipurinlahdella 5. heinäkuuta 1944. Lähde: Maitopitäjä murroksessa. Kirj. Jari Mustonen ja Esa Sormunen.
Opettaja Toivo Vallius (kuvan omistaa Mika Wallius.)
Opettaja Toivo Vallius oppilaidensa kanssa Horsmanahon kansakoulussa n. v.1936-1937. (kuvan omistaa Mika Wallius)
Talvisota
Merkinnät lkp:ssa: Saapunut 8.10.39 Kan.lo / L. Me P. Määrätty: 80 / RT 3 Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Kansakoulun opettaja. Perhesuhteet. Naimaton. Lähin omainen: Äiti Lyydia Vallius Polvijärvi, Lehtovaara. Vannonut upseerivalan 26.11.1939. Erinäisiä merkintöjä: Siirrot ja komennukset: Järisevä: 8.10-12.12.39; 23.12.39 – 6.1.40; 21.1 – 24.2 ja 13.3. – 31.7.40. Mustaniemi: 12.12 – 23.12.39; 6.1. – 21.1.40. ja 24.2. – 13.3.40. Osanotto taisteluihin: Järisevän jäätaisteluun 19.2.40. Toiminut Jv joukkueen johtajana. Lomautettu toistaiseksi 31.7.40.
Järisevän jäätaistelu:
Helmikuun 19. päivän aamulla vihollisen voimakas osasto, johon kuului n. 800 miestä, koetti hyökkäysvaunujen tukemana ylittää Taipaleenlahden. Vartiomiehemme antoivat aamuhämärissä hälytyksen. Miehitimme asemat, samoin Patterin, -jossa tosin ei ollut yhtään kunnossa olevaa tykkiä. Jouduin kiväärijoukkueeni kanssa patterin koillispuolelle siltä varalta, että idässä noin 5-7 km päässä olevat jääkelkat yrittäisivät kuljettaa joukkoja sivustaamme. Kaikkialla oli hiljaista. Mutta juuri kun olin antanut joukkueelleni käskyn asettua aikaisemmin ahtojääröykkiöihin valmistamiimme asemiin, alkoi niitä vastaan mitä ankarin keskitys. Jo ensimmäiset kranaatit iskeytyivät jääröykkiöihin ja eräskin jäähän noin 5 metrin päähän taakseni. Silmänräpäyksessä yritin heittäytyä maahan, mutta – sitten en muista enää seuraavia minuutteja. Kaikki tapahtui niin nopeasti: räjähdys, tulta, savua ja palamiskaasuja. Ilmanpaine kaatoi minut ja lähettini jäälle lumeen, mutta kuin ihmeen kautta pelastuimme pelkällä säikähdyksellä. Joukkueeni eräälle pk-ampujalle kävi paljon huonommin, sillä häneltä menivät molemmat jalkaterät poikki. Ankarasta tykistötulesta huolimatta kuljettivat lääkintämiehet hänet heti pois kentältä. Vihollinen lähestyi yhä asemiamme. Nyt vastasivat omat aseemme vihollisen tuleen. Jäällä olevat vihollisjoukot pysähtyivät, ja osa niistä alkoi juosta karkuun heitettyään ensin varusteensa ja aseensa pois. Hyökkäysvaunut koettivat koota ja suojatajoukkojaan sekä jatkaa hyökkäystä, mutta Järise-vän toinen tykki oli saatu sen verran kuntoon, että sillä voitiin vasaralla iskuriin lyöden ampua muutamia laukauksia. Niillä laukauksilla olikin ratkaiseva merkitys. Voimakas jyrähtely ja osuma erääseen hyökkäysvaunuun, joka syttyi tuleen, saivat vihollisen joukot sekasorron valtaan ja perääntymään. Näin päättyi Järisevän jäätaistelu torjunta-voittoomme. Hämärän tultua lähdin joukkueeni kanssa tarkastamaan taistelukenttää. Totesimme vihollisen menettäneen kaatuneina noin 200 miestä, omien tappioiden ollessa muutama haavoittunut. Sotasaaliina saimme joukottain mm. puoliautomaattikiväärejä, konepistooleja ja suksia – vieläpä vähän vodkaakin. Lähde: Kansa Taisteli lehti 6.7.1959 kirj. A.E. Tuunainen.
19.2.1940. Klo 06.55 Vartiomiehemme ilmoitti iivanoita olevan jäällä Paskaluodon ja Igolgan suunnassa. – Heti hälyytys! Klo 7.20 K-tykkijaoksemme avasi tulen paskaluodon suunnasta lähenevään osastoon. Klo 7.45 Vihollistykistö alkoi pommittaa Järisevää. Res. tkm. Nenonen, Paavo haavoittui kranaatin sirpaleista vaikeasti jalkoihin. Potilas toimitettiin asemasta heti väestösuojaan sieltä edelleen sidonnan jälkeen sairaalaan. Ko. kranaatti räjähti n. 5 m päässä tkm Nenosesta. toisia saman ryhmän miehiä ja joukkueen johtaja oli myös yhtä lähellä, mutta he säilyivät vain ihmeen kautta. Klo 8.00 Järisevän haavoittunut tykki alkoi jyrähdellä hyökkäysvaunujen tullessa n. 1 km:n päähän putkista. Ensin pitkiä, mutta sitten täysosuma – vaikka sytytys tapahtui vasaralla lyöden iskuriin. Hyökkäysvaunu syttyi tuleen jolloin toiset 4 hv, lähtivät takaisin. Viimeinen kranaatti räjähti heti putken suun jätettyä. Sitä ennen oli jo putkessa halkeama. Tykistötulen vaikutuksesta alkoi vihollisjoukossa tulla kiirettä ja ”tossuniekat” jättivät suksensa ja lähtivät juoksemaan Igolgan niemeen päin. Ylläpään ja K-joen patterit lisäsivät vauhtia ampumalla pakenevia vihollisia. Hv:t koettivat suojata pakenevia. Klo 8.30 Vihollinen jatkoi pommitusta tykistöllä ja lentopommein. Patterille ja murrokselle ( Kt- lähelle ) useita keskityksiä. Kk- ja jv osastot eivät joutuneet paljonkaan toimimaan. Kk:t ampuivat muutamia lyhyitä sarjoja ( kokeillakseen kuntoa ), mutta matka oli liian pitkä. Hv:n lähelle ryhmittyneistä vihollisryhmissä kyllä näytti kk-suihku tekevän jälkeä – aluksi lyhyitä. Oikealla oleva jalkaväki ampui sivustatulta ja vaikutus näkyi olevan kohtalainen – matka n. 700-800 m. klo 9.30 2 jääkelkkaa tuli taistelupaikalle ( punaisen ristin merkit ) haavoittuneita ja aseita korjaamaan. n. klo 10.00 Tilanne rauhoittui. Vihollinen oli jo Igolgan niemen lähellä. Klo 11.30 Suojaosasto pois asemista. Klo 12.00 Vihollinen jatkoi pommitusta Järisevään, etenkin ankara tyk. keskitys. Klo 13.00 -13.30 Kt- jaos ampui jäälle jossa 2 moottorikelkkaa hinasi perässään – jotain ( ehkä kk:ta ). Myöskin hv liikkui paskaluodon lähellä. Yksi vaunuista sai osuman joko kt tai hvt – tykistä ja jäi taistelu paikalle. 14.30 Igolgan suunnasta n. joukkue ryssiä ja 2 moottorikelkkaa. Klo 15.00 Moottorikelkoista kantoivat miehet laatikoita jalkaväkemme kenttävartio paikalle – (miinojako ? – ei, sen totesivat illalla). Klo 15.30 -16.20 Kk- jaos ampui joukkueen vahvuista vihollisosastoa joka oli edelleen jäällä öillisillä vartiopaikoillamme. – Iivanat lähtivät. Klo 16.00 Pommitus lakkasi. – Vihollisia oli vahvistettu pataljoona . Taistelupaikalle jäi kaatuneina yli 200 ryssää. Klo 17.30 Joukkueen vahvuinen osastomme ( jv. saman verran ) lähti sotasaalista hakemaan. Saalis: Kenttäradio, 1 kk, 5 pk, 18 automaattikiv. 1 kiikarikiv. 16 kivääriä, 3 pistoolia, 2 valopist. ym. Useat haavoittuneet yrittivät vielä ”taistella”. 20.2.40 Useita partioita kävi pikin yötä taistelupaikkaa tyhjentämässä. Hv:t tehtiin räjähdyttämällä käyttökelvottomiksi. Lähde: Sotapäiväkirja 1734 Järisevän linnake 4.1.1940 – 24.2.1940.
Osallistunut res. kertausharjoituksiin 6 vrk 23.2 – 28.2.41. Patterin päällikkönä.
Luutnantti Vallius miestensä kanssa siellä jossakin. (kuvan omistaa Mika Wallius)
Jatkosota – katoaminen Teikarissa 1944
Saapunut 11.6.41 Lt 4:een. Siirretty 15.6.41 6. R Pr. Määrätty: 37. Er. k. ptri. Siirretty 18.7.41 37. Er k. ptri / H.R. Tehtävä tulenjohtaja. Siirretty: 31.12.41 PR vartio P. Käytös: Hyvä. Vapautettu: 3.1.42 Meriv. esikunnan kirjeellä no 3516 / oplsal / 9.12.41.
Saapunut. 18.4.44. Laat. RPr. Siirretty: 25.4.44 RTR 2:een. Joukko-osasto: 12. TK / RTR 2 26.4.44- Toimi: Tukikohdan päällikkö. Tuntolevyn no: 1582112. Suoritetut erikoiskurssit: Pst. kurssi 18. – 24.4.44.
Meriv. -4.7.44. Kadonnut Teikarissa 5.7.44. Todistavat: Luutn. Kajanoja R. ja ylikers. Mäkeläinen A. J. 7970 ja julistettu H:gin RO:ssa kuolleeksi 20.10.50. Poistettu upseeri luettelosta T. Pres. käskyllä N:o 4 / 2.4.51. Lähde: Kantakortit.
5.7.1944 Teikarsaari. Samasta yksiköstä kuin Toivo Vallius ( 12. Torjuntakomppania ) kaatui tai katosi 18 vuosina 1925-1926 syntynyttä miestä. Kaikkiaan 12. torjuntakomppaniasta kaatui 36 miestä. Lähde: menehtyneiden tiedosto.
Yksi näistä 36:sta oli korpraali Sauvola Tauno. s. 2.8.1918 Helsinki. Löydetty Teikarista v.2010 ja tunnistettu. Haudattu Helsinkiin Hietaniemeen 2012.
28.4.44 Klo 15.30 Ilmoittautui luutn. Wallius yksikköön ja vänr. Rautala siirrettiin yksikköön 7981. 24.6.44 klo 18.30 Muutti komppania Lounais – Orslahden alueelle. 25.6.44 Klo 7.30 Järjestäytyi I Lsto kenraaliluutn. Valven tarkastusta varten. Kunnia merkkejä saivat alik. Hilska vm 1 ja tkm Matikainen vm 2. 25.6.44.klo 17.00 Käsky 1. K;n perustamisesta. Miehistö 12. ja 13. Torjuntakomppaniasta, 209. Kev. patterista ja Koul. komppaniasta. Komppanian päälliköksi kapt. A. Valkama joukkueenjohtajat luutn. P. Toivonen, T Vallius ja R. Kajanoja. Komppanian vahvuus 164 käsittäen 3 jv. joukkuetta 2 pst. ryhmää a’ 1 + 4 sekä toimitusjoukkueen. Vääpelinä ylikers. Mäkeläinen. 26.6.44 klo 1.30 Lähti vastaperustettu komppania Vilajoelle. Klo 4.30 Saapui komppania Vilajoelle ja majoitettiin Vilajoen itäpuolella oleviin taloihin. Lähde: Sotapäiväkirja RTR 2.
Suvun historiassa on vaivannut kadonneeksi julistetun luutnantti Toivo Erik Walliuksen kohtalo
Toivon kuva pääsi helmikuussa 2023 Walliuksen sukuhaaransa ainoan jatkajan Mika Walliuksen kotiin sattumusten kautta. Erilaisia musiikki- ja juontotehtäviä tekevä Mika Wallius kohtasi sattumalta 2000 luvun alkupuolella hämmentävän tilanteen Joensuussa olleessa tapahtumassa, jossa itselleen silloin vielä tuntematon nainen Tea kysyi, onko hän Mika Wallius – polvijärveläistä sukua? ”Ilmeni, että olemme samassa sukuselvitysteoksessa, ja ukkini ja hänen mummonsa ovat sisaruksia. ” kertoo Wallius. Tuosta meni useita vuosia ja sitten sosiaalisen median kautta lähestyttiin uudemman kerran, kunnes sitten viime vuoden puolella tavattiinkin. Molemmilla oli sukujen valokuva-albumit mukana ja niinhän siellä oli paljonkin yhteisiä kuvia sekä molempien vanhemman kuvia toistensa albumeissa. Keskustelu rönsysi ja onneksi myös suvun mysteeriin- sota-aikaan kadonneeksi julistettuun ukkini veljeen Toivo Walliukseen. Tuolloin ilmeni, että Tean äidille oli jostain päätynyt Toivon sotilaskuva. Ja kun sen näin, niin heti kehykset yhdistivät kammarissamme olevaan isäni sotilaskuvaan, jota menimme yhdessä katsomaan- kehykset olivat prikulleen samanlaiset. Eniten mieltäni lämmitti se, että Tea totesi ykskantaan -Toivon kuva kuuluu sinulle tänne riemuitsee Wallius.
Toivon mysteeri ajoi jo ihan pojan jolppina minut utelemaan asiaa, mutta aina kaikki päätyi siihen, että hän katosi Teikarin saarella- lähellä Viipuria. Myös nyttemmin edesmennyt sukulainen tiedusteli 80-luvulla Apu-lehdessä, josko joku tietäisi jotain tuolloin sodassa kadonneesta Toivosta, sillä huhuja liikkui. Joku epäili haavoittumista jalkaan ja joku vankileirille joutumista. Ainoa varmatieto on sotilasyksikössä olo ja sen merkinnät, kadonneeksi julistettu. Niillä tiedoilla ollaan edelleenkin,mutta kiitos nykyajan tietojärjestelmien ja Kansallisarkiston, josta sattumalta löytyi Toivo Walliuksen sodanaikaisen komppanian sotapäiväkirja digitalisoituna. Niinpä sukelsin sen saloihin. Kaikkiaan 27 sivua historiaa on tallennettuna ja kahdelta sivulta tein nimi-bongin sukulaisestani. Sivulla 19. Hän ilmoittautuu 28.4.1944 palvelukseen 12. Torjuntakomppaniaan ja sitten sivulla 25 hänet komennettiin uuteen perustettavaan komppaniaan luutnantiksi. Päiväkirjoissa Toivon nimellä oli molemmat kirjoitustavat, yksin- ja kaksinkertaisella v-kirjaimella. Toivo on julistettu kadonneeksi 5.7.1944 – kertoo selvityksistään.
Löytyykö Toivon mysteeriin sittenkin ratkaisu?
Mika Wallius on varovaisesti toiveikas. Sillä 2021 suoritetuissa sotavainajia etsivän ryhmänilmoituksessa kerrotaan seuraavaa: v.2021 suoritti 54 etsintäretkeä, niistä noin kolmas osa –Äyräpään harjulle, mutta myös Summaan, Teikarsaarelle jne. Etsintätöiden aikana löydettiin 20 suomalaista ja 23 puna-armeijalaista. Vainajien kanssa löydettiin 14 tunnistettua esinettä (12 suomalaista tuntolevyä suomalaisten sankarivainajien kanssa, 1 suomalaisen luutnantin kauluslaattojen pari plus rantatykistön merkki suomalaisen vainajan kanssa, 1 numeroitu mitali puna- armeijalaisen kanssa). Etsinnöissä ilman tuntolevyä löytyneen suomalaisen tykistön luutnantin jäämistö nostaa lämpöä ja toivon kipinään puhaltaa tuulta tieto, että alueelle jäi kaikkiaan kuusi tykistön luutnanttia, joista neljän kohtalo on selvinnyt. Helmikuisen tiedustelun perusteella korona-aika on vaikeuttanut myös THL.n Dna-tutkimuksia, joten tiedon saamiseen voi mennä aikaa. Tutkimusten edetessä Wallius onvarautunut antamaan dna-näytteen tutkimusta varten. Lähde: Mika Wallius
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry. Osoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh.: 09 68424515 Markku Kiikka
Karjalankannaksella toimiva venäläinen etsintäryhmä Karjalan Valli löysi kesällä 2021 Viipurinlahden Teikarsaaresta suomalaisten sotilaiden jäänteitä, jotka saman vuoden syksyllä saatiin tuotua Suomeen tutkittaviksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeusgenetiikan tiimi on jälleen kerran tehnyt perusteellista työtä ja kolmen tunnistetun sankarivainajan jäänteet voidaan nyt helmikuussa 2023 luovuttaa omaisille kotipaikoillaan haudattaviksi. Kaikki kolme olivat jääneet kentälle saaren omistuksesta 5.7.1944 käydyissä ankarissa taisteluissa. Löydöt tehneen ryhmän kertoman mukaan vuosien takainen metsäpalo, pusikot, kaatuneet puut ja loputon määrä kranaatin sirpaleita ja muuta sotaromua tekevät etsinnän vaikeaksi. Myös jäänteiden yhteydessä mahdollisesti olevien esineiden piippaukseen. Arkistolähteiden tutkiminen ja sinnikäs yrittäminen tuottavat kutenkin tulosta.
Viimeiselle matkalleen Meilahden kallioluolasta pääsevät nyt tunnistamisen jälkeen Hietaniemen sankarihautausmaahan haudattava 80. Torjuntakomppanian matruusi Vilho Ronkainen sekä Nurmijärven sankarihautausmaahan haudattava Rannikkotykistörykmentti 22:n luutnantti Vilhelm Haikala ja Kymin sankarihautausmaalta leposijan saava 15. Tykkikomppanian tykkimies Edvin Hjelt.
Heinäkuussa 1944 käydyssä Teikarsaaren taistelussa tappiot nousivat suuriksi. Suomalaisia sotilaita jäi kentälle tai katosi noin 220. Kovia Teikarsaaressa koettiin jo talvisodassa, kun neuvostojoukot maaliskuun alkupäivinä 1940 valtasivat saaren. Tuolloin kentälle jäi tai katosi noin 40 saaren puolustajaa. Jatkosodan aikana tehdyissä etsinnöissä Teikarsaaresta löydettiin 16 tunnistamattomaksi jäänyttä talvisodan sankarivainajaa, jotka haudattiin Säkkijärven kenttähautausmaahan. 1990- luvun alun jälkeen tehdyissä etsinnöissä Teikarsaaresta on löydetty seitsemän tunnistettua ja kaksi tunnistamattomaksi jäänyttä jatkosodan sankarivainajaa.
Nyt tehtyjen tunnistamisten jälkeen yhteensä 422 Kannaksen, Laatokan-Karjalan ja pohjoisrintaman taistelukentiltä löydettyä sankarivainajaa on tunnistettu. Heistä 88 on talvisodan ja 334 jatkosodan kaatuneita.
Yleistä Teikarsaaresta.
Teikarsaarella käytiin useita verisiä taisteluja talvi- ja jatkosodan aikana. Talvisodassa venäläiset aloittivat Kannaksen sotatoimiin liittyen 2. maaliskuuta 1940 hyökkäyksen Viipurinlahden ylitse. Ensimmäiset iskut kohdistuivat muun muassa Teikarsaareen. Jatkosodan aikana heinäkuussa 1944 venäläiset olivat ottaneet tavoitteeksensa puhdistaa Viipurinlahden saariston suomalaisten joukoista. Teikarsaari joutui jälleen voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi ja suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään saarelta 5. heinäkuuta mennessä, osa uiden. [1]
Alikersantti Viljo Ilmari Vyyryläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi osallistuttuaan Teikarsaaren puolustustaisteluun kesällä 1944, jossa hän otti komentoonsa kaksi joukkuetta ja organisoi vastahyökkäyksen sekä oma-aloitteisesti järjesti haavoittuneiden huollon ja evakuoinnin. Myöhemmin hän organisoi uuden puolustuslinjan vihollisen yrittäessä maihinnousua
Maantiede: Teikarsaari on kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään vajaan kilometrin mittainen. Uuraan satamaan on matkaa noin seitsemän ja Viipuriin noin 24 kilometriä. Vilaniemi Säkkijärven rannikolla on kahden kilometrin päässä. Läntinen osa on kallioinen Selkäranta. Teikarin korkein kohta on Mäkikallio. Metsälampi on nimeltään Maaruona. Siitä laski Kotlahteen Ruonanoja. Pienempiä järviä ovat Selkäruona ja Rasilampi, jonka luona kumpusi lähde. Saarella kasvaa mänty- ja kuusimetsää, ranta-alueilla lehtimetsää ja lepikkoa. Talvisotaan saakka asutun Teikarsaaren lisäksi kyläkuntaan kuuluivat Mellansaari, Vuolaansaari, Laukkosaari, Luppi ja Kiuskeri. Teikarin kaakkoiskulmassa sijaitsee Niemenpää ja luoteiskulmassa Pitkäniemi. Laivalaituri sijaitsi itärannalla sijaitsevassa Haukilahdessa. Saaren keskikohdalla Äysterniemen ja Listnimen välissä sijaitsee Kotlahti, jonka ranta-alue oli saanut nimen Karjanurmi.
Res. Luutnantti Toivo Vallius on haudattu Polvijärven kirkonkylän sankarihautausmaalle.
Koonnut Markku Sirviö
Palvelustiedot
Lasaroff Lauri s. 11.6.1923 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Kr. kat. Toimi tai ammatti: Autonkuljettaja. Koulusivistys: 4/4 lk. kansak.. Kielitaito: Suomi. Isän nimi Pekka. Lähin omainen: Isä: Polvijärvi, Horsma-aho. Hyväksytty palvelukseen kutsunnassa 2.1.1942 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Astunut vakinaisen palvelukseen 18.1.1942 Ps. Koul. K ja määrätty 4. Tyk.K. Vannonut sotilasvalan 15.2.1942. Kuulunut suojeluskuntaan: Ei. Henkilökuvaus: Pituus: 160 cm. Paino: 55 kg. Silmien väri: Ruskea. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 42. Palveluksen laatu: Aseellinen. Erikoiskoulutus: Pst. (panssarintorjunta)tykkimies. Sotilasarvo reserviin siirrettäessä: Ps. jääkäri. Siirrot: 17.9.1942 yks. 8388. 19.9.1942 14. / JR 7. Osanotto taisteluihin: Asemasota Kannaksella. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykkimies. Vakinainen asunpaikka: Polvijärvi, Sotkuma N:114.
Palvelus lkp:n jälkeen:
Saapunut 19.9.1942 14 / JR 7.ään. Tuntolevy No: 442476. Perhesuhteet: Naimaton. Osanotto taisteluihin. Asemasota kannaksella. Käytös: Hyvä. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Pst. tykkimies. Erikoiskoulutus: Pst. tykkimies. Palveluskelpoisuusluokka: A I. Kaatunut 4.4.1943 Ohdassa. Lähde: Kantakortit.
Kaatuminen
4.4.43. klo 6.00 Ryssä aloitti kiivaan tykistötulen Kärjen asemiin ja yhteysteitä vastaan. Samaan aikaan tunkeutui ryssän iskuosasto tukikohtaan, räjäyttäen ensin rivipanoksella estettä. Iskuosasto hyökkäsi tyhjilleen jääneen yövartiopaikan 6:n kautta korsullemme, jossa miehet hälyytti ylös kranaattituli, mutta liian myöhään. Ryssät paiskasivat kasapanoksen ilmanvaihtotorveen, mutta se pysähtyi tarkoitusta varten varattuihin piikkeihin ja räjähti siinä. Toinen kasapanos räjähti ikkunamontussa aivan ikkunan kynnyksellä. Ryssät heittivät vielä kolmannenkin kasapanoksen, joka räjähti myöskin ikkunan kynnyksellä. Ryssä ampui ovelle kp:llä, stm. Tauno Laakkonen syöksyi ulos ja kaatui. Sitten yritti ulos stm. Lauri Lasarov haavoittuneena, ilman asetta ja puettuna alusvaatteisiin ja ollen myös avojaloin. Ryssät saivat hänet kiinni ja lähtivät kuljettamaan pois. Ei kenenkään maalla Lasarov riistäytyi irti, pääsi jo takaisin esteelle mutta tarttui vaatteistaan kiinni, jolloin ryssät hänet ampuivat. Toiset miehet korsussa haavoittuivat kaikki. Ehjäksi jäi vain stm. V. Näränen joka oli vartiossa. Komppanian komentopaikalta lähetettiin apuryhmä. Ryhmän johtaja kers. S. Sidorow ja stm. E Vitander haavoittuivat yhdyshaudassa kranaateista. Vänr. P. Lötjösen johtama puolijoukkue karkoitti ryssät. Ryssien tappiot olivat suuret. Tukikohdassa ja esteen takana virui useita kaatuneita ryssiä ja haavoittuneita oli jäljistä päätellen runsaasti. Komppaniamme tappiot: Stm. Tauno Laakkonen ( s. 4.12.1919. Lapinlahti ) ja Lauri Lasarov ( s. 11.6.1923 Polvijärvi ) kaatuneita. Haavoittuneita alikers. Leo Juva, sotamiehet J. Ilvespakka, R. Broman, P. Parikka, Y Miettinen, I. Linna, U. Tukiainen ja myöhemmin haav. kers. S. Sidorov ja stm. R. Vitander. Kers. P. Montosen johtama 2. ryhmä jäi 1. ryhmän tilalle. 5.4.43. Korjailtiin korsun vaurioita tkk. Kärjessä. Lähde: Sotapäiväkirja 9646 Jalkaväkirykmentti 7. 14. komppania 1.1.1943 – 13.12.1943.
Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta: Lasarov Lauri. Sotamies. Tuntolevyn No: 442476. Joukko-osasto: Jalkaväkirykmentti 7 / Tykkikomppania.Synt. aika ja paikka: 11.6.1923 Polvijärvi. Siviiliammatti: Autonkuljettaja. Kotiosoite: Polvijärvi, Horsma-aho. Lähin omainen. Isä Pekka, Polvijärvi,
Horsma-aho. Kaatunut taistelukentällä, missä: Ohta. Milloin: 4.4.1943. KEK:n merkinnät ruumiista: Vastaanotettu 5.4.1943. Lähetetty, minne: Polvijärvi 6.4.1943. Lisätietoja ruumiista: Luotisuihku rintaan. Lähde: Kantakortit.
Lauri Lasarov on haudattu Polvijärven kirkonkylän hautausmaalle.
Koonnut: Markku Sirviö
Lauri Lasarowin kuolinilmoitus.
Korpraali Yrjö Miettisen palvelustiedot
Miettinen Yrjö Aleksi. s. 10.2.1923 Juuka. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskonto: Lut., ammatti: Maanviljelijä. Koulusivistys: luk. ja kirj. Kielitaito: Suomi. Isän nimi Antti. Hyväksytty palvelukseen kutsunnassa 2.1.1942 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Astunut vakinaisen palvelukseen 18.1.1942 Ps. Koul. K ja määrätty 4. Tyk.K. Vannonut sotilasvalan 15.2.1942. Kuulunut suojeluskuntaan: 15.7.1941 alkaen Polvijärven SK:aan. Henkilökuvaus: Pituus: 173cm. Paino: 64 kg. Silmien väri: Sininen. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 44. Palveluksen laatu: Aseellinen. Alokaskoulutus 8 kk. Pst.tykin ammusmies 16 kk. Erikoiskoulutus: Pst. (panssarintorjunta). Sotilasarvo reserviin siirrettäessä: Sotamies. Siirrot: 17.9.1942 yks. 8388. 19.9.1942 14. / JR 7. Osanotto taisteluihin: Asemasota Kannaksella. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykkimies 7. Vapautettu vakinaisesta palveluksesta: 17.1.1944. Vapauttamisen syy: Siirretty reserviin. Vakinainen asunpaikka: Polvijärvi, Martonvaara.
Saapunut 19.9.1942 14 / JR 7.ään. Siirrot ja tärkeimmät komennukset: Siirretty 28.4.1943 8. sotasairaalaan. Siirretty 8.6.43 14 / JR 7. ään. Siirretty 22.6.44 19. sotasairaalaan. Siirretty / komennettu 24.7.1944 14 / JR 7. ään. Ylennykset ja kunniamerkit: Vapudenmitali 2 luokka (Vm 2 ) Pvk. n:o ja päiväys 8. Sota S. 25.3.43. Vapudenmitali 1 luokka (Vm 1 ) Pvk. 51/44 8.10.44. Osanotto taisteluihin. Asemasota kannaksella. Hartonen-Siiranmäki- Punnus- Salmenkaita – Vuosalmi. Vapautettu 20.11.1944. Syy: yleinen kotiutus. Palvelusaika. 2 v. 2kk. 1 pv., josta reserviin kuuluvana 10 kk 2pv. Käytös: Hyvä. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Pst. tykin ampuja. Erikoiskoulutus: Pst. tyk. Palveluskelpoisuusluokka: A II L.T.O. 50. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. 20.6.1944 Äyräpäässä.
Sotilaita siellä jossakin (kuva; Yrjö Miettisen albumi)
Aseveli Onni Rahkolan kaatuminen 28.lokakuuta 1942
Paikalla olleen aseveljen Yrjö Miettisen kertomus tapahtumasta. Onni Rahkola oli uhkarohkeasti kiikaroimassa korsun katolla, aseveli oli kehoittanut tulemaan suojaan, mutta Rahkola oli jatkanut kiikarointiaan. Aseveli oli tarjonnut Rahkolalle tupakan ja ne sytytettyään aseveli oli laskeutunut suojahautaan tällöin kiväärin räjähtävä luoti oli osunut Rahkolaa otsaan vieden puoli päätä mennessään läpi. Lähde: Raimo Miettinen.
Yrjö Miettisen ensimmäinen haavoittuminen.
Kuva tykkikomppanian kahden ryhmän korsusta, kuvaan on merkitty kaatuneet risti merkillä. (kuva; Yrjö Miettisen albumi)
4.4.1943. klo 6.00 Ryssä aloitti kiivaan tykistötulen Kärjen asemiin ja yhteysteitä vastaan. Samaan aikaan tunkeutui ryssän iskuosasto tukikohtaan, räjäyttäen ensin rivipanoksella estettä. Iskuosasto hyökkäsi tyhjilleen jääneen yövartiopaikan 6:n kautta korsullemme, jossa miehet hälyytti ylös kranaattituli, mutta liian myöhään. Ryssät paiskasivat kasapanoksen ilmanvaihtotorveen, mutta se pysähtyi tarkoitusta varten varattuihin piikkeihin ja räjähti siinä. Toinen kasapanos räjähti ikkunamontussa aivan ikkunan kynnyksellä. Ryssät heittivät vielä kolmannenkin kasapanoksen, joka räjähti myöskin ikkunan kynnyksellä. Ryssä ampui ovelle kp:llä, stm. Tauno Laakkonen syöksyi ulos ja kaatui. Sitten yritti ulos stm. Lauri Lasarov ( s.11.6.1923, Polvijärvi, Horsmanaho. Isän nimi Pekka. Kaatunut 4.4.1943 Ohdassa. Kuolinsyy: luotisuihku rintaan. Lähde: Kantakortit. ) haavoittuneena, ilman asetta ja puettuna alusvaatteisiin ja ollen myös avojaloin. Ryssät saivat hänet kiinni ja lähtivät kuljettamaan pois. ”Ei kenenkään maalla” Lasarov riistäytyi irti, pääsi jo takaisin esteelle mutta tarttui vaatteistaan kiinni, jolloin ryssät hänet ampuivat. Toiset miehet korsussa haavoittuivat kaikki. Ehjäksi jäi vain stm. V. Näränen joka oli vartiossa. Komppanian komentopaikalta lähetettiin apuryhmä. Ryhmän johtaja kers. S. Sidorow ja stm. E Vitander haavoittuivat yhdyshaudassa kranaateista. Vänr. P. Lötjösen johtama puolijoukkue karkoitti ryssät. Ryssien tappiot olivat suuret. Tukikohdassa ja esteen takana virui useita kaatuneita ryssiä ja haavoittuneita oli jäljistä päätellen runsaasti. Komppaniamme tappiot: Stm. Tauno Laakkonen ( s. 4.12.1919. Lapinlahti ) ja Lauri Lasarov ( s. 11.6.1923 Polvijärvi ) kaatuneita. Haavoittuneita alikers. Leo Juva, sotamiehet J. Ilvespakka, R. Broman, P. Parikka, Y Miettinen, I. Linna, U. Tukiainen ja myöhemmin haav. kers. S. Sidorov ja stm. R. Vitander. Kers. P. Montosen johtama 2. ryhmä jäi 1. ryhmän tilalle. (Tämän haavoittumisen jälkeen Yrjö Miettinen palasi yksikköönsä 8.6.1943 ). 5.4.43. Korjailtiin korsun vaurioita tkk. Kärjessä. Lähde: Sotapäiväkirja 9646 Jalkaväkirykmentti 7. 14. komppania 1.1.1943 – 13.12.1943.
Yrjö Miettinen kertoi tapahtumasta, että kun kasapanos heitettiin korsuun, hän kerkesi nostaa kätensä silmien eteen. Tämä näkyy selvästi sotasairaalassa otetussa kuvassa, oikea käsi on suojannut silmiä ja saanut osumia räjähdyksestä. Päässä näkyi koko loppuiän sinisiä pisteitä haavoittumisen seurauksena. Lähde: Raimo Miettinen.
Yrjö Miettinen 4.4.1943 haavoittumisen jälkeen sotasairaalassa. (kuva; Yrjö Miettisen albumi)
Kesän 1944 ratkaisutaistelut Karjalan kannaksella
13.6.1944 Jalkaväkirykmentti 7 oli vetäytynyt Kekrolasta Seppälän kylään ja siitä Siiranmäelle raskaisiin puolustustaisteluihin, joissa kärsittiin suuria tappioita. Muun muassa lähes kaikki upseerit komppanioista kaatuivat tai haavoittuivat. 14.6.1944 Kaatui tykkikomppaniasta Luutnantti Kaksonen Uuno (s. 5.10.1917 Kerimäki). 15.6.44. vastahyökkäys tuotti tuosta ja omat asemat vallattiin takaisin Siiranmäellä miltei kokonaisuudessaan. Tykkikomppaniasta kaatui Lehmonen Johannes (s. 4.11.1920 Konnevesi. Lyyra Veikko (s. 1.12.1919 Pieksämäki). Peuranen Eero (s.30.5.1920 Multia). 16.6.44. 9 K:ssa, 10 K:ssa ja 11K:ssa ei ollut enää yhtään upseeria jäljellä. Illalla saatiin käsky irtaantua vihollisesta. Joukot ohittivat viivytyslinjan ja marssivat Vuottaalle ja siitä Punnuksen kylän Lamminpään maastoon.17.6.44 Hajalla olleet komppaniat koottiin uudelleen. Rykmentti asettui puolustukseen Punnusjoen linjalle. 18.6.44 klo 17.00 Vihollinen hyökkäsi ja sai jalansijaa pysäkin luona sankoin joukoin saartaen vasemmalta painoi joukkojamme taaksepäin. 18.00 Tilanne saatiin palautettua. 19.6.44 klo 01.30 Saatiin irtaantumiskäsky. Oma miehitys oli vedettävä pois ja linja jäi Er.P. 6: n ja Raja JP 12: n haltuun. Klo 2.30 alkoi irtaantuminen ja joukot marssivat Punnuksen pysäkin, Salmenkaidantien ja Lehmisuon länsipuolitse pohjoiseen menevää tietä Pölläkkälän kylään. Klo 6 saavuttiin Pölläkkälän kylään ja asetuttiin taloihin. Klo 11.00 Tuli käsky lähteä viipymättä Pölläkkälästä ja marssia yli Vuoksen uutta ponttoonisiltaa pitkin ja asettua puolustukseen Vuosalmenkylän Vuoksen pohjois rannalle. Lohkon miehitys tapahtui viipymättä. Klo 18.00 Rykmentin komentaja Ehrnrooth kävi pataljoonan komentopaikassa ja keskusteli pataljoonan komentajan kanssa uudesta lohkosta, kenttävarustustöistä. Päivä kului lohkolla rauhallisesti, jonkin verran ilmatoimintaa. Yön aikana laimeata vih. tykistöhäirintää maantielle. Illalla pioneerit purkivat ponttoonisillat Vuoksen yli. Kuljetukset tapahtui tästä edes veneillä. 20.6.44 Päivällä vihollinen häiritsi liikkumistamme kranaateilla ja harvalla laukausten vaihdolla. Maantietä vihollinen tulitti raskaalla ja kevyellä tykistöllään sekä parilla sarjalla urkutykki kranaatteja. Lähde: Sotapäiväkirja 9668 Jalkaväki rykmentti 7 III pataljoona.
19.6.1944 Äyräpään taistelun aikaan Miettisen osaston tykki oli asemissa Äyräpään kirkon raunioiden vieressä. JR 7 komentaja Adolf Ehrnrooth oli tullut tykille ja käskenyt taistella ”viimeiseen mieheen”. Venäläisten aloitettua tykki ja krh tulen alueelle, komentaja poistui vilkkaasti paikalta ja ylitti kohdalla olleen ponttoonisillan Vuosalmen puolelle . Tämä silta purettiin heti tämän jälkeen ja sillanpäässä olleilta joukoilta poistui tämäkin perääntymisreitti.
Yrjö Miettinen haavoittui 20.6.1944 Äyräpäässä. Siirrettiin 22.6.44 19. sotasairaalaan. Komennettu takaisin 14 / JR 7:ään 27.7.44.
Heinäkuussa 1944. Kun desantteja oli pudotettu Polvijärven Partalaan oli Yrjö Miettinen kirkonkylällä palaamassa lomalta etulinjoille Karjalan kannakselle. Paikallispäällikkö Leppänen oli tavannut hänet ja pyytänyt mukaan desanttien jäljitys porukkaan. Miettinen oli vastannut jäävänsä mielellään kun vain saa todistuksen ”komennuksesta” eikä tarvitsisi palata kannakselle. Hänen oli kuitenkin katsottu tärkeämmäksi palata etulinjoille. Lähde: Raimo Miettinen.
Kotiuttaminen
20.11.1944 Kotiuttamisen alkaessa Yrjö Miettinen oli kiirehtinyt ja ehtinyt ensimmäiseksi kotiuttamisjonoon. Kotiuttamisen yhteydessä, varusteiden luovutuksen jälkeen Miettinen oli ottanut sieltä kiväärin ja sanonut kotiuttamista hoitaneille että eiköhän tässä ole tämän edestä töitä tehty. Olivat antaneet kiväärin olla hänellä, hän oli käärinyt sen manttelin sisään ja laittanut kotiuttamismatkan ajaksi ”häkäpöntön” viereen ja sai sen tuotua kotiin asti. Oli ollut käypä ase hirvimetsällä. Jossain vaiheessa hänellä oli ollut kotonaan myös konepistooli mutta vahingon laukauksen sisällä talossa osuttua lähelle omaista oli ase upotettu suohon. Lähde: Yrjö Miettisen kertomaa (Raimo Miettinen).
Ylennetty korpraaliksi 31.10.1968, Joensuun sotilaspiirin esikunnan päiväkäskyllä 4 /1968.
Yrjö Miettinen kuoli 20.7.2004 ja on haudattu Polvijärven kirkonkylän hautausmaalle.
Koonnut: Markku Sirviö
Yrjö Miettisen (1923-2004) hauta (kuva; Markku Sirviö)
Taistelut Äyräpään Kirkonmäellä 7.heinäkuuta
Ari Rautalan kirjassa Sotiemme taistelupaikoilla kerrotaan Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen. Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: –Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: –Vedä sinne koko voimallasi!
11.7.1944 kaatui Kalliola Aarne s.5.11.1907 Jokioinen.
Yrjö Miettinenkin kertoi 7.7.1944 tapahtumasta jossa omia miehiä joutui omaan tykistö ja krh tuleen, jonka oli kuullut aseveljiltään.
Kaatuneita, kadonneita ja vangiksi jääneitä JR7:n sotilaita kesällä 1944
25.6.1944 Kaatui Äyräpäässä Korpr. Niiranen Otto (s. 31.7.1921 Punkaharju). 3.7.1944 Kaatui Yrjö Vanhalakka (s.18.5.1923 Luumäki). 4.7.1944 Miettisen osaston tykin henkilöstöstä kaatui Äyräpäässä kersantiksi ylennetty Leo Juva. (s. 27.10.1918 Hyvinkää), JR 7, Tykkikomppania. Kuolinpäivä 4.7.1944 Kuolinpaikka Äyräpää Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Hyvinkää Kytäjän hautausmaa. Hän oli myös haavoittunut 4.4.43 samassa korsussa kuin Miettinenkin. 4.7.1944 Kadonneita tykkikomppaniasta Äyräpäässä Trygg Martti (s.1.9.1921 Mikkelin mlk.), 7.7.1944 Nissinen Veikko (s.24.5.1925 Joroinen). Parviainen Lauri (s. 7.1.1925 Pyhäselkä). Latvala Martti (s.9.3.1925 Lapua). Palannut sotavanki kertonut hänen jääneen vangiksi vaikeasti kylkeen haavoittuneena . Palannut sotavanki kertoo nähneensä Latvalan haavoittuneena ja vankina Äyräpäässä. Penttinen Paavo (s.25.7.1920 Saarijärvi). Lounanen Arvo (s.25.6.1921 Kerimäki), ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). Rasimus Väinö (s. 15.2.1923 Parikkala) ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). 5.7.1944 Kaatui Äyräpäässä Hokkanen Lauri (s. 14.8.1918 Konginkangas). 6.7.1944 haavoittui korpr. Tanskanen Kaarlo Erkki (s.28.1.1919 Juuka), kuoli 27.7.1944 32. sotasairaalassa.
7.7.1944 Paljon suomalaisia joutui vangiksi motista Äyräpäässä.. Samalla kertaa vangeiksi joutuivat tykki-komppaniasta 14./JR 7:sta kers. Lusenius Arvo, korpr. Karjalainen Pekka, stm. Hynninen Jouko, stm. Närvänen Matti [Aarlo Mattias], stm. Ounasvuori Leo, stm. Virtanen Kauko, stm. Parkkonen Vilho, stm. Järvinen Toivo , stm. Toivanen O[Toivonen] Onni, stm. Laamanen Arvo, stm. Kautonen (Kantanen) Vilho, stm. Nykänen Antti ja eräs sotamies. Kaikki menehtyivät sotavankeudessa.
Koonnut: Markku Sirviö
Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.
Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.
Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.
20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.
18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi
määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo
4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940
Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.
Uuksunjokilinja. Kuvaus.
Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.
Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.
IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.
Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.
Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.
Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.
Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124
Koonnut: Markku Sirviö
