Tekstin lähteitä, kirjallisuutta ja linkkejä aiheesta kiinnostuneille:

Isäni sota, rauha ja rakkaat: Talvi- ja jatkosodan kirjeitä, päiväkirjan lehtiä, äidin ja muiden sukulaisten kertomaa, omia muistoja. Sarkkinen Lahja (2018).

Nurmeksen Historia (Kokkonen Jukka, toim. 2023)

Nurmekselaisia sotatiellä (Sillanpää Raimo 2010),

Nurmeksen sankarivainajat (Sillanpää Raimo, 2000)

Painajainen Pielisjärvellä: Neuvostopartisaanien toiminta kesällä 1944 (Oksanen Tauno, Martikainen Paavo 1998)

Salpalinnoitteet 10. Prikaatin alueella Nurmes–Kuhmo–Lieksa. (Sillanpää, Raimo ja Tauno Oksanen, 2004)

Toki kallehin on vapaus: Maanpuolustustyötä Ylä-Karjalassa. (Sillanpää, Raimo, 1998)

Valtimolaiset sodassa 1939–1945 (toim. Leevi Kuokkanen 2011)

 

Lisää Pohjois-Karjalaa käsittelevää sotahistoriallista kirjallisuutta löydät täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/kirjallisuus-p-k/

 

Nurmeslaisten videoidut haastattelut: https://www.youtube.com/playlist?list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ (Mikko Rautiainen ja Raija Kivioja 2019-2022)

 

Kötsin museo Nurmeksessa: http://nurmes.fi/museo

• Perusnäyttelyssä kerrotaan mm. karjalaisen siirtoväen historiasta
• Museon elokuvateatteri Soinnussa on katsottavissa Nurmeksen pommituksista 1940 kertova dokumenttielokuva Pommien varjossa

 

Rukajärvikeskus: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/

 

Tietoa sankarivainajista: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ (Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet)

Sankarihautausmaat ja sotahistoriaa Porokylän hautausmaalla

 

Nurmeksessa on kolme sankarihautausmaata. Tietoa hautausmaista ja niihin haudatuista sankarivainajista löydät alla olevista Sotasampo -sivuston linkeistä:

Nurmeksen sankarihautausmaat ja sankarivainajat:

Höljäkkä: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_2

Nurmes: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_1

Valtimo: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0568_1

 

Sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla

 

Jääkärimajuri F.W.Tuisku (1891-1961)

Hautausmaan vanhasta osasta löytyy Jääkärimajuri F. W. Tuiskun (1891–1961) hautapaasi miekkoineen ja kypärineen. Löytyypä siitä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan 27:n tunnus. Kurikassa syntynyt Tuisku oli yksi noin 2000 suomalaisesta, jotka saivat sotilaskoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Tarkoituksena oli, että jääkäreiden johdolla käytäisiin sota Venäjää vastaan ja Suomi irtautuisi keisarin vallasta, joka sortovuosina 1899–1917 sitoi Suomea tiukemmin itseensä. Tuisku ja muut jääkärit saivat tulikasteensa I-maailmansodan itärintaman taisteluissa. Heidän johdollaan valkoiset voittivat taistelun Suomen hallinnasta keväällä 1918. Seuraavana oli vuorossa Itä-Karjalan heimosota, jossa Tuisku taisteli Petsamon suunnalla. Sodan, jossa Suomen valtio ei ollut virallisesti mukana tavoitteena oli liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Suur-Suomi-hanke epäonnistui ja 1920-luvulla Tuisku muutti Nurmekseen vaimonsa kotitilalle Laamilaan. Talvisodan alettua Suomi tarvitsi jälleen jääkäreitä. Tuisku komensi pataljoonaa Lieksassa ja toimi välirauhan aikana Lieksan komendanttina. jatkosodassa hän johti linnoitustöitä Rukajärvensuunnalla.

Rehtori Esa Kauppinen (1894-1973)

Rukajärvensuunnalla toimi myös Tuiskun lähelle haudattu yhteislyseon rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Pedagogisten ansioiden lisäksi hän ahkeroi luutnanttina sotarintamilla. Talvisodassa Kauppinen taisteli Lieksassa Puuruun linjalla. Kerrotaan myös, että hän sotien jälkeen kulki viranhoidossaan sotapuukko vyöllä. Jatkosodan jälkimainingeissa Kauppinen otti osaa asekätkentään, jolla valmistauduttiin itsenäisyyden säilyttämiseen, mikäli entisen vihollisen rauhantahto ei osoittautuisi pysyväksi. Isänmaallisella teolla oli seuraamuksensa ja seuraavaksi Kauppinen johti kouluaan vankilasta. Sinne hän entisen oppilaan kertoman mukaan lähti oppilaiden kunniakujassa.

Majuri Mauri Virmakoski (1906-1971)

Majuri Mauri A. Virmakoski toimi Nurmeksen suojeluskunnan päällikkönä. Hänet on haudattu Hautausmaan uudelle puolelle, pääportilta katsottuna oikealle, uuden puolen etuosaan. Etuosasta löytyy myös Virmakosken suojeluskuntatoverin Väinö Hämäläisen (1883-1947) hauta. Hämäläinen tunnetaan Nurmeksen museon perustajana. Virmakoski asui jonkin aikaa Hämäläisen vuokralaisena. Lue lisää Väinö Hämäläisestä Nurmeksen museon sivulta: https://www.nurmes.fi/en/vaino-hamalainen

Asevelihaudat

Uuden puolen etuosasta löytyy Asevelihaudat -muistomerkki. Asevelihautaan on haudattu nurmeslaisia veteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle. Se muistuttaa monin tavoin sankarihautaa ja sellainen se tosiasiassa onkin. Moni haudassa lepäävä itsenäisyyden puolustaja on kuollut melko nuorena, pian sotien jälkeen.

Salpa-asema

Hautausmaan takaosasta löytyy jyhkeät panssariestekivet, 1940-1944 rakennetun salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen Salpa-aseman taaempaa osaa Lautiaisen-Vinkerlahden kapeikossa. Tälle tasalle neuvostojoukot olisi jatkosodassa pitänyt Nurmeksessa viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat tällä suunnalla auki. Yläkarjalaiset pitivät jatkosodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä hautausmaalla jouduttu taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Nurmeksen Salpalinjan etuasema löytyy Akkosalmesta.

 

Mikko Rautiainen