Valtimon pommitukset ja tietoa Valtimon sotavuosista

    – Teppo Tuovinen koki sotilaspoikana Valtimon pommitukset

    – Pommituksista muistotaulu

Valtimolla pystytettiin Sodan arvet -nimellä otsikoitu muistotaulu 7.10.2017. Taulussa kerrotaan talvisodan aikana tapahtuneista pommituksista, jotka kohdistuvat myös Valtimolle. Taulu on sijoitettu yhden pommikuopan viereen valtatie kuuden varteen lähelle kirkonkylää. Hankkeen ideoi veteraani, 1926 syntynyt Teppo Tuovinen, joka 13-vuotiaana sotilaspoikana koki henkilökohtaisesti pelottavat pommituslennot talvella 1940 ja myöhemmin liittyi armeijaan 17-vuotiaana ja osallistui kesällä 1944 Rukajärven taisteluihin.

Teppo Tuovinen, s. 1926 kertoo kokemuksistaan:

– Liityin jo 12-vuotiaana sotilaspoikiin. Onni Luutonen oli paikallispäällikkö ja meillä oli sotilasohjaaja, joka piti poikaosastolle jopa viikon mittaisia leirejä Kastellissa, joka oli suojeluskunnan talo.

– Valtimo evakuoitiin talvisodan aikana, mutta äiti, minä ja veljeni Kauko sekä Paavo Hakkarainen jäimme. Isäni oli armeijassa. Lisäkseni salolle jäi joitakin henkilöitä, muita minun ikäisiä ei ollut. Sain jäädä, kun kysyin Valtimon nimismieheltä: ”Onko pakko lähteä evakkoon?” Nimismies vastasi:”Jos haluat jäädä, tuon kokoinen mies saa jäädä.”

– Meitä oli täällä minua vanhempi vajaavaltainen veli Kauko ja Jouko oli talvisodan aikana Valtimojoen siltavartiossa. Kahden tunnin vuoro oli aina kahden tunnin päästä. Pojat olivat väsyneitä, kun kävelivät ja hiihtivät vartioon, eivät ehtineet nukkua paljoa.

– Sodissa olleista veljistäni Jouko kaatui myöhemmin jatkosodassa, mutta Viljo säilyi hengissä – veljeni Pauli oli VR:n palveluksessa.

– Meille jäi Tuovilaan yksi hevonen ja yksi lehmä. Muut lehmät evakuoitiin muiden mukana. Lehmäjunat kulkivat pohjoiseen. Kävimme niitä ruokkimassa ja juottamassa asemalla. Muita auttajia asemilla ei ollut.

– Tuovilaan jäi vain henkilöt, jotka hoitivat rautatieliikenteen junien puuhuoltoa. Halkopinot olivat tässä lähellä ja ne sahattiin tässä ja polttopuut pantiin vetureille valmiiksi. Vesi otettiin Valtimojärvestä, josta pumpattiin vesitorniin pumpuilla. Suhosen Ville oli sahaamassa halkoja ja minä pinosin. Ruotsalainen oli asemamiehiä ja Lindberg oli konduktöörinä.

 

Pommitusten kohteet

– Valtimon kautta huolsivat Kuhmon joukkoja. Junat toivat Valtimon asemalle tarvikkeita, päivän ajaksi ne vietiin ilmasuojaan ja yöllä ajoivat ne kuorma-autoilla Kuhmon rintamalle.

– Pommitukset alkoivat täällä helmikuussa. Oli kova pakkasjakso, koneet tulivat aamulla kello 10 kuten varis päivälleen ja tätä kautta lensivät Iisalmeen ja Kuopioon

– Lehmä ja hevonen olivat navetassa, kun hirteen tuli suurimmillaan kämmenen kokoinen sirpale. Yleensä oltiin päivät paossa parin kilometrin päässä Mutkassa, Kokkosen Jussin luona. Asemapäällikkö ja hänen rouvansa tulivat myös sinne pommituksia pakoon.

– Tässä Tuovilan kohdalla männikön reunassa oli melko paljon kiväärimiehiä Valtalan huoltovarikolta ja he ampuivat kivääreillään kolmea matalalla lentänyttä venäläistä konetta. Siitä oli näköhavainto, että yksi kone olisi savuttanut, mutta päässyt palaamaan kuitenkin Venäjän puolelle.

– Valtimolla oli käytössä vain kivääriaseita. Jos olisi ollut ilmatorjuntakiväärit, olisivat saaneet alas matalalla lentäneet koneet. Viholliselle oli jo selvinnyt, ettei Valtimolla ollut ilmatorjunta-aseita.

– Meidän lähimetsään putosi kaksi pommia, pommitus tiivistyi tälle alueelle. Pirtin seinä tuli melkein sisään.

 

Pommituksen vaikutukset

– Pommituksissa hajosi Pehkolan tien varressa Engströmin rakennus ja työnjohtaja Nyyssösen talo sekä särkyi hiukan Siiran talo. Kuivausriihen nurkalle putosi yksi pommi. Samoin uuden tien takana Nyyssösen talon nurkalle, niin että työnjohtaja Nyyssösen talo meni purkukuntoon. Muita taloja ei tarvinnut purkaa.

Kirkon taakse putosi useita palopommeja. Kun kirkkoa kunnostettiin talvisodan jälkeen, maasto oli täynnä pommien aiheuttamia ”reikiä”. Tavoittelivat pommeillaan kirkontornia, kun ilmavalvonta oli aluksi siellä. Ilmavalvonta siirrettiin sittemmin Mäkelään. Isompia pommeja ei kirkon ympärille tullut. Siellä ne on vieläkin. Ei niitä kukaan ole kaivanut.

– Kerran muistaakseni pommitti aseman vaihteen päähän, muuta ei ollut. Yksi kolmen koneen pommitus oli Tetrivaaraantien kohdalla, jonne juna oli mennyt hälytystä pakoon. Pommit putosivat siihen, mutta eivät osuneet junaan, vaan putosivat lähelle Tetrivaaran tien siltaa kallioon. Yksi pommi putosi junan taakse ratapenkkaan, jolloin maat katosivat radan alta, mutta raiteet jäivät ehjäksi. Nimismies sanoi, ettei sinne saa mennä. Huoltojoukkueen luutnantin kanssa me kyllä sinne sitten menimme.

-Tässä kohtaa eivät pommittaneet rautatietä, Puukarissa pommitettiin enemmän.

– Päivisin oltiin evakossa naapuritalo Kokkosessa. Loppuvaiheessa ei enää kantti kestänyt. Kun rupesi pirtin seinä huojumaan, niin hevonen pantiin häkin eteen ja lehmä häkkiin ja ajoimme veljeni Kaukon kanssa Mustajärvelle. Ehdittiin olla siellä viikko, kun 13. maaliskuuta tuli rauha.

Lopuksi Teppo kertoo tarinan nuorten poikien huimapäisyydestä esimerkin välirauhan ajalta.

– Välirauhan aikana naapurissa asunut Arvo Bentelev, Karjalan siirtolaisen poika tuli minulle kertomaan löytäneensä pommin. Nostimme sen 50 kilon painoisen pommin polkupyörän tavaratelineelle ja veimme sen Antti Tuovisen pihapiirissä olleen kesäsian kopin taakse.

– Antti huomasi sen ja kirosi meille: ”Perhana, tänne hommasitte sen.” Pommimies kävi kohta ottamassa pommista sytyttimen pois.

– Minulla on vielä useita pommin sirpaleita tallessa Sodan arvet –pommikuopassa.

 

Suomalaisilla niukasti lentokoneita

Muistotaulun paljastuspuheen pitänyt FM Leevi Kuokkanen on koonnut taulukon muotoon sekä talvi- että jatkosodan aikana Neuvostoliiton ja Suomen pommikoneiden luvut ja koko Suomen alueelle kohdistuneet pommitusmäärät ja pommitusten aiheuttamia tuhot.

Neuvostoliiton ja Suomen lentokoneiden määriä talvisodan ja jatkosodan aikana oheisessa taulukossa.

Aika	Suomi	Joista lentokunnossa	Neuvostoliitolla Suomen rintamalla
30.11.1939	225	114	2 350
13.3.1940	156	121	3 253
25.6.1941	235	188	540
1.6.1944	366	259	2 558

 

Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939 itärajan pitäjät evakuoitiin Sisä-Suomeen. Valtimolaiset evakuoitiin joulukuun puolivälissä, mutta kunnan 4379 asukkaasta noin 700 jäi hoitamaan maatiloja, niiden karjaa tai muihin tehtäviin. Kyliin jäi taloja ylläpitämään yksittäisiä henkilöitä, jotka kokoontuivat johonkin kylän samaan taloon. Asukkaiden tuli pyytää nimismieheltä lupa jäädä sotatoimialueeksi julistetulle Valtimolle

Suurin osa valtimolaisista sotapalvelukseen kutsutuista miehistä oli lähtenyt 10. lokakuuta ylimääräisiin harjoituksiin Laatokan Karjalaan, jossa talvisodan aikana he taistelivat 12. Divisioonan joukoissa.

 

Huollon tukikohta Valtimolla

Talvisodan aikana Kuhmon suunnan joukkojen 9. Divisioonaan kuuluneen Prikaati Vuokon huollon elintarvikekenttämakasiini (EKM) sijaitsi Valtimolla. Makasiinin toiminnasta vastasi 9. Erillinen talousjoukkue. Valtimolla toimi myös ampumatarvikekenttämakasiini. Huollon kuljetuksista vastasi 39. Autokomppania, jossa kaikkiaan oli 48 kuorma-autoa ja 121 miestä³, komppania oli kolmijoukkueinen. Komppanian päällikkönä toimi Kemissä vuonna 1901 syntynyt reservin luutnantti Aarne Antero Jounela. Komppanian miehet majoittuivat aluksi työväentalossa ja kalusto sijaitsi lähimetsikössä. Autokomppanian toinen korjaamo toimi Valtimolla Huuskon pajalla⁴.

Huollon kannalta tärkeän rautatieyhteyden Kontiomäki-Valtimo-Nurmes-Lieksa-Joensuu sekä kunnassa sijainneiden huoltojoukkojen takia Valtimo oli ilmeinen pommitusten kohde. Tammikuun puolenvälin jälkeen vihollisen lentotoiminta vilkastui ja pommituksia oli lähes päivittäin. Pommitukset kohdistuivat kirkonkylän alueelle, Puukarin seisakkeen maastoon, Haapakylän ja Karhunpään rautatieasemille. Haapakylän asema oli tuolloin kirkonkylän rautatieasema.

Valtimolla oli talvisodan aikana ilmavalvonta-asemat kirkonkylässä, Puukarissa, Matovaarassa ja Karhunpäässä. Henkilöstöä niissä oli yhteensä 40 suojeluskuntalaista ja lottaa. Heistä 15 oli saanut ilmavalvontakoulutuksen. Ilmavalvonta-asemat kuuluivat Nurmeksen ilmapuolustusaluekeskuksen alaisuuteen ja alistettiin 7. lokakuuta 1939 Pohjois-Suomen ryhmälle.

Tammikuussa lisääntyneiden pommitusten aiheutettua kirkonkylässä siviilitappioita ja materiaalituhoja, 39. autokomppania siirrettiin 26. tammikuuta Karhunpäähän. Majoitustilat järjestettiin kansakoululle, esikunta alle kilometrin päähän kahteen kaupparakennukseen Nurmekseen menevän maantien varteen ja autokalusto osuuskaupan läheisyyteen.⁵

 

Valtimon pommitukset

Seuraavassa taulukossa on esitetty vihollisen tekemät pommitukset Valtimolla. Viholliskoneet tekivät yhteensä 17 pommituslentoa tai muuta hyökkäystä, joissa ne pudottivat lähes 240 pommia. Ilmahälytyksiä annettiin kaikkiaan lähes 50. Viholliskoneet lensivät usein Valtimon yli pommittamaan joko pohjoiseen Kajaanin suuntaan tai etelään kohti Nurmesta. Pommituksen lisäksi koneista ammuttiin konekivääreillä ja pudotettiin lentolehtisiä.

Taulukkoon on otettu mukaan lähteissä mainitut tai eteenpäin raportoidut pommien määrät ja hyökkäykset. Viholliskoneiden lentoja oli paljon enemmän. Viiva taulukon tiedoissa tarkoittaa, ettei tietoa ole olemassa.

 

Pvm	Kylä	Pommeja	Lentokoneita	Kohde, selite
20.1.	Koppelo	–	1	Viholliskone pudotti lentolehtisiä
23.1.	Kirkonkylä	11	2	Rautatieaseman pohjoispuolella juna
26.1.	Kirkonkylä	40	7	Kirkonkylä, 1 kuollut
29.1.	Kirkonkylä	–	3	Rautatieasemalla juna
3.2.	Puukari Rumo	Kk-tulta	–	Puukari ja Rumo
4.2.	Kirkonkylä	–	–	Kirkonkylä, aamuyöllä
6.2.	Kirkonkylä	7	1	Rautatieasemalle saapunut juna
17.2.	Kirkonkylä	59	12	Kirkonkylä
20.2.	Kirkonkylä	1	3	Kirkonkylä
23.2.	Kirkonkylä	11	1	Kirkon ja pappilan maasto, osumatta
25.2.	Kirkonkylä	8	3	Rautatieasema
26.2.	Kirkonkylä	11	3	Rautatieasema
26.2.	Kirkonkylä	9	3	Rautatieasema
1.3.	Kirkonkylä	44	9	Rautatieasema
1.3.	Puukari	19	9	Puukarin pysäkin seutu
1.3.	Rumo	18	9	Junarata
6.3.	Karhunpää	–	–	Rautatieasema

 

Tuhot jäivät varsin vähäisiksi. Yksi rakennus tuhoutui kokonaan ja joitakin vahingoittui, mm. ikkunoita rikkoutui asemalla, Ikäheimossa, kansakoululla, Kuosmasessa, Kuokkalassa, Pelkolassa, Nyysösessä ja Puukarin kaupassa. Junarata rikkoutui kolmesta kohtaa ja puhelinlinjoja vaurioitui.

Valtimolainen Anna Kalilainen sai surmansa pommituksissa 26. tammikuuta 1940.

Jatkosodan aikana Valtimoa ei pommitettu. Sodan alussa ilmavalvonta-asemia oli neljä: Karhunpäässä, kirkonkylässä, Puukarissa ja Matovaaralla, joka kuuluu Maanselän kylään. Karhunpään ja Puukarin asemat lakkautettiin elokuussa ja jäljelle jäivät Matovaaran ja kirkonkylän asemat. Kesäkuussa 1942 valmistui kirkonkylään Juposärkälle uusi kahdeksan metriä korkea ilmavalvontatorni.

Julkistamistilaisuuteen toi puolustusvoimien tervehdyksen everstiluutnantti Jukka Vuorisalmi Kainuun Prikaatista ja Valtimon kunnan tervehdyksen kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Hölttä. Vahvistettu mieskvartetti Nurmeksesta toi laulutervehdyksen Matti Turusen johdolla.

Kolme vuotta kestänyt hanke toteutettiin talkoovoimin. Talkooryhmän vetäjä Tuomo Hakkarainen muistutti sodan henkisten arpien pysyvän pitkään. Pohjois-Karjalan reserviläispiirien toiminnanjohtaja, eversti Jouni Mattila piti taulun pystyttämistä erinomaisena viime sodista kertovana perinnetyönä, jota jatketaan Pohjois-Karjalassa yhteisen organisaation johdolla.

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanien pj.

 

Tutustu alla olevista linkeistä valtimolaisten sotavuosien kokemuksiin:

Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta suoritti sotaperinteen keräämistä vuosina 2019-2023 aikana. Videot on julkaistu Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalla.

 

Mauri Kuvaja: Rukajärven veteraani
Valtimon Pajukoskella syntynyt Mauri Kuvaja (1923–2019) hoiti Talvisodan ajan kotitilaa, muun perheen ollessa evakossa. Jatkosodassa Kuvaja taisteli Itä-Karjalassa, Rukajärven suunnalla toimineessa 14.divisioonassa. https://youtu.be/r1rrC7it_Rw

 

Taimi Kuvajan evakkotie talvisodassa

Valtimon Karhunpäästä kotoisin oleva Taimi Kuvaja (os. Piironen) (1930–2019) joutui talvisodan alettua 9-vuotiaana sisarustensa kanssa evakkoon Pohjanmaalle. Videolla Kuvaja kertoo pysäyttävästi, miten lapsi koki sota-ajan ja miltä tuntui lähteä evakkoon vieraalle paikkakunnalle ilman vanhempia. https://youtu.be/oG1qJ2qLGX0

 

Helli Nevalainen; veteraani ja Suojärven evakko

Valtimolla asuva Helli Nevalainen syntyi Suojärvellä vuonna 1932. Hän koki kodin menetyksen ja evakkoon lähdön kahdesti. Kesällä 1944 hän ansaitsi veteraanitunnuksen osallistuttuaan karjankuljetukseen sotatoimialueelta Pohjois-Savoon, vain 12-vuotiaana. https://youtu.be/UAWKqqWMKiw

 

Paavo Harakka; Suojärven evakko

Paavo Harakka syntyi Ylihärmässä vuonna 1941, hänen perheensä ollessa siellä evakossa Suojärveltä talvisodan ja välirauhan aikana. Suomalaisten valloitettua Suojärvi ja muut talvisodan jälkeen menetetyt alueet takaisin jatkosodassa, palasi Harakan perhe kotiseudulleen. Paluu jäi väliaikaiseksi ja evakossa syntynyt Paavo joutui kokemaan myös evakkoon lähdön kesällä 1944. Paavo Harakan kokemukset on taltioitu huhtikuussa 2022, jolloin hän luennoi aiheesta Nurmeksen Kirkkokadun koulun sotahistoria -kurssin oppilaille. Videon suunnitteluun ja leikkaamiseen osallistui Nurmeksen Kirkkokadun koulun 9.luokan oppilas Tatu Tervo. https://youtu.be/tE3DZ7eZalU

Mikko Rautiainen, videoiden tekijä