OULU
Raunioita Asemakadulla helmikuun lopussa vuonna 1944
OULU SODISSA – KUVAT KERTOVAT Citynomadi-sovellus vie kuvalliselle matkalle sota-ajan Ouluun. Pääosassa ovat talvisodan (30.11.1939−13.3.1940) ja jatkosodan (25.6.1941−19.9.1944) aikana otetut valokuvat.
Sovellukseen ladatut valokuvat on taustoitettu historiateksteillä. Näin Oulun sota-aika avautuu niillekin, joille aihe ei ole entuudestaan tuttu. Lisäksi kohteiden alareunaan on merkitty lähteitä, joiden avulla aihepiiristä saa syventävää tietoa.
Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkistossa, lähinnä valokuvaaja Uuno Laukan kokoelmassa, on mittava määrä sota-aikaan sijoittuvia valokuvia. Osa kuvista on otettu rintamalla, jossa Laukka toimi TK-kuvaajana. Osa kuvista sijoittuu kuitenkin Ouluun, missä siviilit joutuivat osallisiksi sotatoimista, lähinnä pommitusten ja ilmahyökkäysten muodossa.
On häkellyttävää nähdä kaupunki, sen kadut ja rakennukset sen jälkeen, kun vihollisen pommikoneet ovat moukaroineet niitä. Se on ollut hirvittävää tuon ajan eläneille, mutta koskettaa myös meitä jälkipolvia. Miten sodan sukupolvi pystyi elämään arkeaan pitkittyneessä pelon tunnelmassa? Miten he pystyivät palaamaan arkeen sodan jälkeen?
Paitsi siviilejä, näkyy sota-aikaisissa valokuvissa myös sotilaita. Oulussa toimi useita esikunta- ja huoltoyksiköitä. Talvisodan aikana kaupungissa oli yli 300 amerikansuomalaista ja noin 1 000 tanskalaista vapaaehtoista. Jatkosodan aikana oululaiseen katukuvaan toivat vaihtelua tuhannet saksalaiset sotilaat. Oulu oli tärkeä kauppakulkusatama, jonka kautta pohjoisen rintamille toimitettiin tavaraa ja sotavoimia.
Sovelluksessa käytetyt kuvat; Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto, Puolustusvoimien kuva-arkisto, Journalistinen kuva-arkisto, Europeana-palvelu, professori Kalle Päätalon arkisto.
Materiaalin tuottaja; museolehtori Arja Keskitalo, Pohjois-Pohjanmaan museo
Pohjois-Pohjanmaan museon arkiston kuvadigitoinnit; arkistonhoitaja Meeri Rauhala
FM Ville Ahmala, ”Jälet näkkyy vielä – Oulun sotien paikat” (julkaisematon käsikirjoitus, Pohjois-Pohjanmaan museo 2013)
SAKSALAISET OULUSSA
Oulu oli toisen maailmansodan aikaan tärkeä logistiikkakeskus Saksan Lapissa taistelevalle armeijalle. Kaupungin sataman kautta virtasi joukkoja ja tarvikkeita Lappiin sekä Wehrmachtille että Waffen-SS:lle. Molemmat organisaatiot olivat itsenäisiä ja niillä oli omat tuki- ja huolto-organisaationsa.
Oulusta käsin huollettiin Saksan 20. vuoristoarmeijaan kuulunut 6. SS-vuoristodivisioona Nord (6. SS-Gebirgs-Division ”Nord”). Divisioona taisteli Sallan kohdalla Uhtualla ja Kiestingissä.
Saksalaisia oli kaupungissa enimmillään n. 4 000. SS-Stützpunkt IV-tukikohdassa oli 1 500 miestä ja autovarikolla 400 miestä. Sotasairaalassa palveli 60 lääkintähenkilöstöön kuuluvaa ja elintarvikevarikon esikunnassa 70 henkilöä.
Saksalaiset SS-sotilaat marssivat Oulussa Kirkkokadulla 4.7.1942. Taustalla Oulun tuomiokirkon torni. Lähde: Museovirasto -JOKA journalistinen kuva-arkisto – Kalevan kokoelma.
Petteri Parhin blogi: https://www.parhi.fi/2020/08/26/saksalaiset-oulussa/
Oulu – Saksan armeijan pääsatama ja huoltokeskus Pohjois-Suomen joukoille
Oulun Toppilan satama oli Lapissa toimivien saksalaisjoukkojen tärkein satama, jonka kautta sekä sotilaita että kaikenlaista materiaalia siirrettiin rautateitse ja autoilla Rovaniemelle ja muualla Lapin alueilla sijaitseviin huoltokeskuksiin sekä rintamalle. Oulu oli myös tärkeä huoltokeskus, sairaala-alue, läpikulkupaikka ja koulutuskeskus Saksan armeijan joukoille. Myös Lapin sodan aikana Oulu toimi tärkeänä huoltokeskuksena, tällä kertaa suomalaisille joukoille.
Saksan armeijan huoltokuljetuslaivat Orla ja Birkenau Toppilan satama Oulussa 1.9.1942. Lähde: Museovirasto -JOKA journalistinen kuva-arkisto – Kalevan kokoelma.
Historiantutkija FL Kalevi Mikkosen blogi: https://kalevimikkonen27.blogspot.com/2017/10/oulu-saksan-armeijan-paasatama-ja.html
FANNI LUUKKONEN
Fanni Luukkonen. Kuva Lottamuseo.
Fanni Luukkonen (1882–1947) oli kotoisin Iistä. Hän kävi Oulun tyttökoulua, minkä jälkeen hän opiskeli kansakoulunopettajaksi. Jo lapsuudesta alkaen kristillinen usko ja raittiusaate olivat Luukkoselle läheisiä, ja näitä hän edisti päättäväisesti myös lottatyössään. Myös naisasia oli hänelle läheinen.
Luukkonen toimi monipuolisesti opetustehtävissä, ja sen jälkeen hän pätevöityi kansakoulunopettajia valmistavan seminaarin opettajaksi. Lotta Svärdiin liittyessään hän työskenteli Sortavalan seminaarin tyttöharjoituskoulun yliopettajana. Vuoden 1918 sodan aikana hän tuki Sortavalan suojeluskuntalaisia. Vuodesta 1929 lähtien keskusjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Luukkonen oli maltillinen ja turvallinen äitihahmo. Hän toimi päätoimisesti Lotta Svärdin johdossa, ja hänen työskentelyään leimasi velvollisuudentunto ja työlle omistautuminen.
Hän oli naimaton ja lapseton. Keskusjohtokunnan puheenjohtajuuden lisäksi Luukkonen kuului Lotta Svärd -lehden toimituskuntaan koko lehden ilmestymisen ajan vuosina 1929–1944, ja lisäksi hän toimi lehden päätoimittajana vuodesta 1936. Luukkosen työtaakka nakersi hänen terveyttään, ja hän kuoli vuonna 1947. Hänen viimeisiä elinvuosiaan leimasi myös huoli toimeentulosta.
Luukkonen oli vuodesta 1929 vuoteen 1944 yksi suomalaisen yhteiskunnan johtavia naisia. Hänen elämäntyönsä on saanut ansaitsemansa huomion 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2004 järjestetyssä Suurin suomalainen -äänestyksessä hänet äänestettiin merkittävimpien suomalaisnaisten joukkoon.
Linkki: https://perinne.fi/lotta-svard-jarjesto/lisatietoa/fanni-luukkonen/
