Toini Okkonen (1927-2023)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu sininen risti.

Toini Okkonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin oleva Toini Okkonen (os. Mustonen) osallistui pikkulottatoimintaan jatkosodan vuosina naapurikylän Höljäkän pikkulottaosastossa. Lottatoiminnasta hänelle on jäänyt mieleen erityisesti iltamat, joissa neulottiin villasukkia, liipaisinsormella varustettuja lapasia sekä polvi- ja kypärähuppuja tuntemattomille sotilaille lähetettäviin paketteihin. Mieleenpainuvia tilaisuuksia olivat myös ohjelmalliset varainkeruuiltamat. Toini Okkosen sotavuosien kokemuksiin lukeutui myös evakkoreissu Pohjanmaalle talvisodan alettua. Jatkosodan vuosia sävyttivät puolestaan maatilan työt sekä tehtävät postitoimistossa. Pelkoa herätti desanttien uhka Pielisjärven alueella, josta konkreettisena muistona neuvostodesantin kohtaaminen ”silmästä silmään”. Työurallaan Okkonen työskenteli mm. maatilan emäntänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Okkoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2019.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=23ViyAunW5Q

Elina Hakkarainen (1923-2023)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu kotirintamanaisen mitali.

Elina Hakkarainen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Elina Hakkarainen syntyi Enon Löytöjärvellä 10. helmikuuta vuonna 1923. Talvisodan kynnyksellä Hakkarainen toimi 16-vuotiaana lastenhoitajana kodin lähellä olevassa perheessä. Sodan alettua hänen tehtäväkseen tuli myös huolehtia kyseinen perhe evakkoon Pohjanmaalle. Junamatka kesti toista viikkoa. Vastaanotto perillä Nurmossa oli erittäin ystävällinen. Evakkoaikana Hakkarainen neuloi sukkia ja valmisti näkkileipää rintamajoukoille.

Jatkosodan alettua Hakkarainen toimi pyykkärinä kenttäsairaalassa Enon Löytöjärvellä kotipaikan läheisyydessä. Siellä hän joutui myös hengenvaaran. Eräällä pyykkireissulla puron varrella hän joutui neuvostokoneiden jahtaamaksi. Suojautuminen puun juurelle pelasti Elinan hengen. Kuusen oksia tippui, mutta osumaa ei vihollisen ilma-ase saanut. Myöhemmin työvelvollisena hän työskenteli myös suurilla enolaisilla maatiloilla. Harjoiteltuaan viljanleikkuun Hakkarainen työskenteli yhtä nopeasti kuin aikuiset miehet ja sai tehtyä sata lyhdettä päivässä. Vuonna 1944 hän sai tehtäväkseen toimia seitsenvaunuisen evakkokarjajunan emäntänä. Sotavuodet merkitsivät kovan työnteon lisäksi myös suuria menetyksiä. Useita läheisiä sukulaisia ja naapurinpoikia kaatui taisteluissa. Hakkaraisen veli joutui neuvostojoukkojen vangiksi Syvärillä vuonna 1943. Veli ei koskaan palannut kotiin ja hänen kohtalonsa on edelleen 80 vuotta myöhemmin tuntematon. Hakkarainen valmistui Kuopiossa karjatalousneuvojaksi ja sotien jälkeen hän työskenteli rajaseutuneuvojana. Sotainvalidien veljesliitto myönsi Hakkaraiselle kotirintamanaisen mitalin vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2019.

Helvi Valpe (s.1921)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu kotirintamanaisen mitali.

Helvi Valpe 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Keski-Suomen Toivakasta kotoisin oleva Helvi Valpe (os. Manninen päätyi jatkosodan aikana Suojärvelle karjalaistalon miniäksi, mentyään välirauhan aikana naimisiin Hyrsylän mutkasta kotoisin olevan miehen kanssa. Valpe kasvatti lapsia sota-ajan vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa, vailla omaa kotia, miehen ollessa rintamalla. Sotien jälkeen Valpe ja hänen miehensä raivasivat asutustilan Nurmekseen kylmään korpeen. Yhtenä viimeisistä elossa olevana sota-ajan äitinä Valpe tietää, millaista oli olla äiti 80-vuotta sitten ja kiiruhtaa turvaan ilmahälytystä raskaana, lapsi sylissä. Sotainvalidien veljesliitto myönsi Valpelle kotirintamanaisen mitalin vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=toLKU9mhv0s

Sirkka Partanen (s.1929)

Sirkka Partanen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Sirkka Partanen (os. Pelkonen) liittyi pikkulottana Nurmeksen Lotta Svärdiin ennen talvisotaa. Kerhoiltoja pikkulotilla oli ”Motissa” eli Nurmeksen Suojeluskuntatalolla kerran viikossa. Koulujen kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Sirkka Partanen toimi ilmavalvontalottana Nurmeksessa, Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Tehtävässään hän aloitti kesäkuun 1.päivänä 1943. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli päivittäin 2–4 tuntia kerrallaan ja tehtävää suoritettiin yhtäjaksoisesti koko kesä. Merkittävän uhkan aiheuttivat neuvostodesantit, joita tiedettiin liikkuvan Pielisjärven alueella. Varsinaisiin tehtäviin Sirkalla ja muilla lotilla kuului havaittujen lentokoneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen siihen tarkoitetulla suuntalevyllä. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka Partanen sai rintamapalvelustunnuksen hoidettuaan ilmavalvontalotan vaativia, vastuullisia ja vaarallisia tehtäviä yhteensä seitsemän kuukauden ajan. Tehtäviä hoitaessaan hän oli ainoastaan 14–15-vuoden ikäinen. Työuransa Partanen teki postikonttorinhoitajana. Vapaussodan perinneliitto myönsi Partaselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2021.) Lue lisää täältä: https://www.lottasvard.fi/partanen-sirkka/

Mustavalkoisessa kasvokuvassa lottapukuinen nainen.

Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen (Höljäkän Saarivaaran Ilmavalvonta-asemalla vuonna 1943 tai 1944, kuva: Sirkka Partanen).

Eeva-Liisa Kolehmainen (1927-2023)

kuvassa nainen ja juuri luovutettu sininen risti.

Eeva-Liisa Kolehmainen 2022 (kuva Leea Kolehmainen)

Eeva-Liisa Kolehmainen (os. Kuusimäki) otti osaa pikkulottatoimintaan Suistamon Lotta Svärdissä vuosina 1938–1939 toimien sotilaskanttiinissa ja lähettitehtävissä. Eeva-Liisan kotitalossa Kuusimäessä toimi myös Suojeluskunnan aluetoimisto ja aluepäällikkö Lauri Riikonen asui heidän kotonaan. Talvisodan kynnyksellä kotitaloon asettui puolestaan 12.divisioonan taloustoimisto, jonka puhtaanapidossa Kolehmainenkin muutaman viikon auttoi. Evakkoon hänet ja muu perhe komennettiin joulukuun 6.päivänä. Evakkopaikka löytyi Savonlinnasta sukulaisen luota. Talvisodan jälkeen perhe sai maata Nurmeksesta Kuokkastenkoskelta, jossa uusi elämä alkoi. Suistamolle Eeva-Liisa Kolehmainen ei enää palannut. Jatkosodan vuodet merkitsivät kovaa työntekoa ja niukkuutta säännöstelyn alaisuudessa. Vanhimpana lapsena hänellä oli paljon vastuuta maatilan tehtävistä. Työurallaan Kolehmainen työskenteli maatilan emäntänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Kolehmaiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Raija Kiviojan tekemään haastatteluun 2021.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=W0xbXmXXuC4

Inkeri Savolainen (1926-2024)

Värikuvassa nainen sininen risti -kunniamerkin ja myöntökirjan kanssa.

Inkeri Savolainen (kuva Mikko Rautiainen 2023)

Nurmeksen Saramolta kotoisin oleva Savolainen (os. Pulkkinen) osallistui pikkulottatoimintaan kansakouluikäisestä saakka. Jatkosodan aikana toiminta tapahtui Saramon koululla, jossa vaikutti isänmaallinen opettajapariskunta; kapteeni Toivo Tevaluoto ja lotta Annikki Tevaluoto. Savolainen muistelee, että koulu ei jatkosodan vuosina toiminut. Lottatoiminnasta hänelle jäi mieleen mm. sukkien kudonta ja reikäleipien leivonta taistelevalle armeijalle sekä kanttiinitoiminta. Pikkulotat osallistuivat myös monenlaisiin auttamistehtäviin, kuten halkojen hakkaamiseen. Myös kotona oli kädet täynnä töitä, isän ja veljien ollessa rintamalla. Sotavuosien kokemuksiin lukeutui myös kuukausia kestänyt evakkoreissu Pohjanmaalle Kannukseen, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin talvisodan alettua. Työuransa Savolainen teki maatilan emäntänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Savolaiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2023. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2023.)

Pentti Meriläinen (s.1931)

kuvassa mies ja juuri luovutettu sininen risti.

Pentti Meriläinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin olevan Pentti Meriläisen kotitausta oli isänmaallinen. Hänen isänsä otti osaa Vapaussotaan antamalla sotilaskoulutusta Joensuussa. Rintamalle isä ei toiveistaan huolimatta päässyt. Talvisodan aikana Pentti Meriläinen koki evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Evakkoon lähtö tapahtui kiireellä; isä oli luovuttamassa hevosta Puolustuslaitokselle ja sillä välin perhe oli komennettu junaan. Evakkopaikkana oli Haapavesi. Jatkosodan alettua Pentti otti osaa suojeluskunnan poikaosaston toimintaan. Poikaosastoa veti Lipinlahden kansakoulun opettaja, sotilasmestari Otto Nevalainen. Poikaosasto harjoitteli viikoittain mm. sulkeisia ja ammuntaa. Pula-ajasta johtuen sotilaspoikavaatteita ei riittänyt kaikille; Pentti sai puseron, mutta kokardi oli laitettava siviililakkiin. Aseiden äänet sävyttivät usein koulupäiviäkin, kun rintamalle lähteville sotilaille pidettiin harjoituksia koulun pihalla. Sotilaspoikatoiminnan lakkauttaminen syksyllä 1944 jäi mieleen ikävänä muistona. Sodan päättymisestä jäi mieleen myös asekätkentä, johon Lipinlahdessa laajasti osallistuttiin. Maanpuolustustahtoa ja kykyä Pentillä olisi ollut pitkän asepalveluksen suorittamiseen, mutta johtajakoulutukseen lähtemisen esti Isän sairastuminen. Nuoren miehen oli kiirehdittävä ottamaan vastuu tilan hoidosta. Varusmiespalveluksen hän suoritti Kouvolassa vuonna 1952. Työuransa Meriläinen teki maanviljelijänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Meriläiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)