Juho Lipponen (1916-2023), Ylä-Karjalan viimeinen talvisotaveteraani

Kuvassa sotaveteraani kunniamerkit rinnassa

Juho Lipponen 105-vuotispäivänä (kuva; Kirsi Smura 2021)

Juho Lipponen (1916–2023)

Nurmeslainen talvi- ja jatkosotien veteraani Juho Lipponen on kuollut. Hän menehtyi 19.tammikuuta. Ikää tällä Suomen vapauden puolustajalla oli peräti yli 106 vuotta. Hän syntyi Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan Valtimon Sivakan kylässä 14. lokakuuta 1916 ja ehti siten elää myös tsaarinvallan ja Suomen irtautumisen Venäjästä sekä kokea monenlaisia muita historian käännekohtia. Talvisodassa Juho otti osaa taisteluihin Piitsojalla, Saarijärvellä, Uomaalla ja Pannulammella. Jatkosodassa hän taisteli puolestaan Rukajärvensuunnalla reitillä Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara.

 

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

 

 

Juho Lipponen 105 vuotta, 14.10.2021 (julkaistu Kenttäpostia -lehden numerossa 5/2021)

Juho Vilho Lipponen syntyi Valtimon Sivakan kylässä 14.10.1916. Juho syntyi Juhana ja Marjetta Lipposen yhdeksänlapsisen perheen vanhimmaksi pojaksi. Hän kävi koulua vain neljä vuotta, koska halusi mieluummin mennä savottoihin. Sivakassa Lipposilla oli maatila. Juho kävi nuoresta pitäen metsätöissä. Hevonen oli tärkeä työkaveri ja koira oli metsällä mukana. Armeijan Juho aloitti 3.1.1938. Alokasajan koulutus kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen hän kävi Haminan aliupseerikoulun. Juho kertoo armeijasta siviiliin päässeiden sanoneen toisilleen keväällä 1939, että näissä kamppeissa ei enää ikinä. Toisin kävi, Juho kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin 9.10.1939 monien muiden valtimolaisten nuorten kanssa. Sotatoimet alkoivat. Juho osallistui taisteluihin 1939–40: Piitsoja, Saarijärvi, Uomaa, Pannulampi sekä 1941–44: Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara. Juhon kaikki kolme veljeä olivat sodassa, heistä Otto kaatui v.1941.

Vaimo, Olga, löytyi välirauhan aikana ja häät vietettiin 24.12.1940. Lapsia syntyi kuusi: Juhani, Alpo, Ulla, Markku, Pertti ja Jorma. Maatilan töitä Juho jatkoi Sivakan Lippolassa yhdessä Matti-veljensä perheen kanssa. Juho osti Salmenkylästä vuonna 1950 Palokki-nimisen tilan ja jatkoi maanviljelyä. Maanviljelystä ja puusavotoista tuli leipä pöytään. Vapaa-aikana Juholla oli lauluharrastus mieskuorossa. Maatilan pitoa Juholla jatkui aina vuoteen 1983, jolloin sukupolvenvaihdoksen myötä Juhon poika Jorma jatkoi lypsykarjan pitoa.

Juho muutti Olgan kanssa vuonna 1987 Nurmekseen Veljeskodille, jossa oli verstas puutöitä varten. Juho teki mm. lapsenlapsille kehtoja ja keinuhevosia. Juho kalasti, marjasti ja metsästi mielellään Olgan lapsuuden maisemissa Mujejärven Pulkkilassa. Leskeksi hän jäi vuonna 1997. Juho asuu nykyisin Nurmeskodissa, jossa Juhoa muistettiin syntymäpäivänä myös Nurmeksen Sotaveteraanien puolesta. Juhlan tuntua toi Valtimon Musiikkiyhdistyksen Duo Sävelsiskojen lauluesitykset, kakkukahvit, kukat ja kortit. Koronan vuoksi on ollut syytä rajoittaa vierailuja, mutta lämpimiä onnitteluja saatiin toimitettua 105 vuoden ikään päässeelle eri aikoina. (lähde: Kuokkanen Leevi, Valtimolaiset sodassa 2011)

Anu Huusko, Juhon pojantytär, sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen

Kuvassa tilaisuuden osallistujia, muistomerkki ja Suomen liput.

Valtimolla kunnioitettiin talvisotaan lähdön vuosipäivää

Aleksis Kiven päivänä 10.lokakuuta muistettiin valtimolaisten sotaan lähdön vuosipäivää. Lokakuun 10.päivänä 1939 Valtimon miehet kokoontuivat Kirkonkylän koulun pihalle ja lähtivät sieltä ylimääräiseen kertausharjoitukseen ja edelleen sotaan. Talvisodassa valtimolaisia oli pysäyttämässä vihollista etenkin Laatokan karjalan taisteluissa. Valtimon siviiliväestölle sodan alkaminen merkitse puolestaan evakkoon lähtöä Pohjanmaalle.

Kuvassa seppeleenlaskijat ja kunniavartiossa olevat oppilaat.

Seppeleenlaskeminen ja kunniavartio. (kuva: Jorma Korhonen 2025)

Seppeleen muistomerkille laskivat Valtimon rintamaveteraanikerhon ja Nurmeksen sotaperinnetoimikunnan edustajina Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä. Kunniavartiossa ja yleisönä olivat vakiintuneen käytännön mukaan Valtimon koulun 5.luokan oppilaat. Juhlapuheen piti Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen, kaupungin hallituksen pj. Anu Huusko. Huuskon isoisä oli Valtimon viimeinen talvisotaveteraani Juho Lipponen (1916-2023), joka menehtyi 106-vuotiaana vuonna 2023. Tilaisuus päättyi yhteislauluna laulettuun Jumala ompi linnamme -virteen, joka laulettiin myös 1939 sekä puukoululla nautittuihin pullakahveihin ja mehuihin, jotka järjesti Valtimo-seura ja maksoi Nurmeksen kaupunki.

Kuvassa kahvituksen osallistujia.

Tilaisuuden osallistujia kahvittelemassa Valtimon puukoululla (kuva: Pertti Meriläinen 2025)

Anu Huuskon puhe

Hyvät sotasukupolven sekä vanhustenviikon edustajat, Valtimon koulun oppilaat, koulun henkilökunta ja kaikki läsnäolijat.
Tänään kokoonnumme tänne sotaan lähdön muistomerkin äärelle muistamaan ja kunnioittamaan heitä, jotka aikanaan lähtivät puolustamaan isänmaata, perhettä ja vapautta. Tuona aikana nuoret miehet lähtivät sotaan jättäen kotinsa ja samalla antaen oman tulevaisuutensa epävarmuuteen.
 Kunniakäynti sotaan lähdön muistomerkillä on erityisen merkittävää näin Vanhustenviikolla. Viikon aikana on nostettu esille ikäihmisten merkitystä yhteiskunnassamme. On erityisen puhuttelevan symbolista, että saamme viettää tätä hetkeä juuri tässä paikassa, jossa paikallishistoria ja elämänkokemus kohtaavat uuden sukupolven edustajia.
Joukossamme ei enää ole heitä, jotka tältä paikalta ovat rintamalle lähteneet, vaan paikalla on heitä, jotka muistavat merkittävän ajanjakson. He, jotka tältä paikalta lähtivät puolustamaan isänmaata, ovat kiitoksensa ansainneet. Emme kiitä ainoastaan sanoilla, vaan muistelemalla ja kertomalla heidän tarinaansa eteenpäin.
Vanhustenviikon tarkoituksena on muistuttaa, miten tärkeästä elämänvaiheesta on kysymys. Elämänvaiheeseen, johon liittyy paljon osaamista, muistoja ja elämänviisautta. Nämä eteenpäin kerrotut kertomukset paitsi sota-ajasta ja eri elämänvaiheista ovat lähihistorian elävää perintöä. Omakohtaiset muistot linkittävät suvun isompaan tarinaan.
Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä kaikkea on ollut ennen meitä. Se muistuttaa vastuustamme rakentaa tulevaisuutta sellaisten arvojen pohjalle, joilla ymmärrämme tehdyn rauhan hinnan.
Sukupolvien ketju ei saa katketa. Tarvitsemme historian tuntemusta, jotta voimme ymmärtää nykyisyyttä ja suunnata viisaasti tulevaan. On arvokasta, että koululuokat tulevat vuosittain kunniakäynnille ja pysähtyvät kuuntelemaan viestiä, jota vanhemmat sukupolvet kertovat. Jokainen yhdessä koettu muisto, jokainen kerrottu tarina ja jokainen mahdollistettu kohtaaminen vahvistaa tätä ketjua.
Tänään olemme saaneet yhdessä muistaa, kunnioittaa ja kiittää. Perinteinen kunniakäynninpäivä Vanhustenviikolla antaa meille mahdollisuuden pysähtyä merkittävien asioiden äärelle. Toivokaamme, että me osaamme säilyttää rauhan, vaalia sukupolvien välisen yhteyden arvoa ja rakentaa sillan niin, että tulevienkin sukupolvien on sitä vakaa kulkea. Himmetä ei muistot saa.
Anu Huusko
Kuvassa nainen pitämässä puhetta.

Nurmeksen kaupunginhallituksen pj. Anu Huusko (kuva: Jorma Korhonen 2025)

 

Lue lisää Valtimon sotavuosista täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/perinnetoimikunnat/nurmes/

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta