Korpraali Yrjö Miettisen palvelustiedot

Miettinen Yrjö Aleksi. s. 10.2.1923 Juuka. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskonto: Lut., ammatti: Maanviljelijä. Koulusivistys: luk. ja kirj. Kielitaito: Suomi. Isän nimi Antti. Hyväksytty palvelukseen kutsunnassa 2.1.1942 Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Astunut vakinaisen palvelukseen 18.1.1942 Ps. Koul. K ja määrätty 4. Tyk.K. Vannonut sotilasvalan 15.2.1942. Kuulunut suojeluskuntaan: 15.7.1941 alkaen Polvijärven SK:aan. Henkilökuvaus: Pituus: 173cm. Paino: 64 kg. Silmien väri: Sininen. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 44. Palveluksen laatu: Aseellinen. Alokaskoulutus 8 kk. Pst.tykin ammusmies 16 kk. Erikoiskoulutus: Pst. (panssarintorjunta). Sotilasarvo reserviin siirrettäessä: Sotamies. Siirrot: 17.9.1942 yks. 8388. 19.9.1942 14. / JR 7. Osanotto taisteluihin: Asemasota Kannaksella. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. Tehtävä sodan aikana: Pst. tykkimies 7. Vapautettu vakinaisesta palveluksesta: 17.1.1944. Vapauttamisen syy: Siirretty reserviin. Vakinainen asunpaikka: Polvijärvi, Martonvaara.

Saapunut 19.9.1942 14 / JR 7.ään. Siirrot ja tärkeimmät komennukset: Siirretty 28.4.1943 8. sotasairaalaan. Siirretty 8.6.43 14 / JR 7. ään. Siirretty 22.6.44 19. sotasairaalaan. Siirretty / komennettu 24.7.1944 14 / JR 7. ään. Ylennykset ja kunniamerkit: Vapudenmitali 2 luokka (Vm 2 ) Pvk. n:o ja päiväys 8. Sota S. 25.3.43. Vapudenmitali 1 luokka (Vm 1 ) Pvk. 51/44 8.10.44. Osanotto taisteluihin. Asemasota kannaksella. Hartonen-Siiranmäki- Punnus- Salmenkaita – Vuosalmi. Vapautettu 20.11.1944. Syy: yleinen kotiutus. Palvelusaika. 2 v. 2kk. 1 pv., josta reserviin kuuluvana 10 kk 2pv. Käytös: Hyvä. Tehtävä liikekannallepanon aikana: Pst. tykin ampuja. Erikoiskoulutus: Pst. tyk. Palveluskelpoisuusluokka: A II L.T.O. 50. Haavoittumiset: 4.4.1943 Ohdassa. 20.6.1944 Äyräpäässä.

 

Aseveli Onni Rahkolan kaatuminen 28.lokakuuta 1942

Paikalla olleen aseveljen Yrjö Miettisen kertomus tapahtumasta. Onni Rahkola oli uhkarohkeasti kiikaroimassa korsun katolla, aseveli oli kehoittanut tulemaan suojaan, mutta Rahkola oli jatkanut kiikarointiaan. Aseveli oli tarjonnut Rahkolalle tupakan ja ne sytytettyään aseveli oli laskeutunut suojahautaan tällöin kiväärin räjähtävä luoti oli osunut Rahkolaa otsaan vieden puoli päätä mennessään läpi. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Yrjö Miettisen ensimmäinen haavoittuminen.

4.4.1943. klo 6.00 Ryssä aloitti kiivaan tykistötulen Kärjen asemiin ja yhteysteitä vastaan. Samaan aikaan tunkeutui ryssän iskuosasto tukikohtaan, räjäyttäen ensin rivipanoksella estettä. Iskuosasto hyökkäsi tyhjilleen jääneen yövartiopaikan 6:n kautta korsullemme, jossa miehet hälyytti ylös kranaattituli, mutta liian myöhään. Ryssät paiskasivat kasapanoksen ilmanvaihtotorveen, mutta se pysähtyi tarkoitusta varten varattuihin piikkeihin ja räjähti siinä. Toinen kasapanos räjähti ikkunamontussa aivan ikkunan kynnyksellä. Ryssät heittivät vielä kolmannenkin kasapanoksen, joka räjähti myöskin ikkunan kynnyksellä. Ryssä ampui ovelle kp:llä, stm. Tauno Laakkonen syöksyi ulos ja kaatui. Sitten yritti ulos stm. Lauri Lasarov ( s.11.6.1923, Polvijärvi, Horsmanaho. Isän nimi Pekka. Kaatunut 4.4.1943 Ohdassa. Kuolinsyy: luotisuihku rintaan. Lähde: Kantakortit. ) haavoittuneena, ilman asetta ja puettuna alusvaatteisiin ja ollen myös avojaloin. Ryssät saivat hänet kiinni ja lähtivät kuljettamaan pois. ”Ei kenenkään maalla” Lasarov riistäytyi irti, pääsi jo takaisin esteelle mutta tarttui vaatteistaan kiinni, jolloin ryssät hänet ampuivat. Toiset miehet korsussa haavoittuivat kaikki. Ehjäksi jäi vain stm. V. Näränen joka oli vartiossa. Komppanian komentopaikalta lähetettiin apuryhmä. Ryhmän johtaja kers. S. Sidorow ja stm. E Vitander haavoittuivat yhdyshaudassa kranaateista. Vänr. P. Lötjösen johtama puolijoukkue karkoitti ryssät. Ryssien tappiot olivat suuret. Tukikohdassa ja esteen takana virui useita kaatuneita ryssiä ja haavoittuneita oli jäljistä päätellen runsaasti. Komppaniamme tappiot: Stm. Tauno Laakkonen ( s. 4.12.1919. Lapinlahti ) ja Lauri Lasarov ( s. 11.6.1923 Polvijärvi ) kaatuneita. Haavoittuneita alikers. Leo Juva, sotamiehet J. Ilvespakka, R. Broman, P. Parikka, Y Miettinen, I. Linna, U. Tukiainen ja myöhemmin haav. kers. S. Sidorov ja stm. R. Vitander. Kers. P. Montosen johtama 2. ryhmä jäi 1. ryhmän tilalle. (Tämän haavoittumisen jälkeen Yrjö Miettinen palasi yksikköönsä 8.6.1943 ). 5.4.43. Korjailtiin korsun vaurioita tkk. Kärjessä. Lähde: Sotapäiväkirja 9646 Jalkaväkirykmentti 7. 14. komppania 1.1.1943 – 13.12.1943.

Yrjö Miettinen kertoi tapahtumasta, että kun kasapanos heitettiin korsuun, hän kerkesi nostaa kätensä silmien eteen. Tämä näkyy selvästi sotasairaalassa otetussa kuvassa, oikea käsi on suojannut silmiä ja saanut osumia räjähdyksestä. Päässä näkyi koko loppuiän sinisiä pisteitä haavoittumisen seurauksena. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Kesän 1944 ratkaisutaistelut Karjalan kannaksella

13.6.1944 Jalkaväkirykmentti 7 oli vetäytynyt Kekrolasta Seppälän kylään ja siitä Siiranmäelle raskaisiin puolustustaisteluihin, joissa kärsittiin suuria tappioita. Muun muassa lähes kaikki upseerit komppanioista kaatuivat tai haavoittuivat. 14.6.1944 Kaatui tykkikomppaniasta Luutnantti Kaksonen Uuno (s. 5.10.1917 Kerimäki). 15.6.44. vastahyökkäys tuotti tuosta ja omat asemat vallattiin takaisin Siiranmäellä miltei kokonaisuudessaan. Tykkikomppaniasta kaatui Lehmonen Johannes (s. 4.11.1920 Konnevesi. Lyyra Veikko (s. 1.12.1919 Pieksämäki). Peuranen Eero (s.30.5.1920 Multia). 16.6.44. 9 K:ssa, 10 K:ssa ja 11K:ssa ei ollut enää yhtään upseeria jäljellä. Illalla saatiin käsky irtaantua vihollisesta. Joukot ohittivat viivytyslinjan ja marssivat Vuottaalle ja siitä Punnuksen kylän Lamminpään maastoon.17.6.44 Hajalla olleet komppaniat koottiin uudelleen. Rykmentti asettui puolustukseen Punnusjoen linjalle. 18.6.44 klo 17.00 Vihollinen hyökkäsi ja sai jalansijaa pysäkin luona sankoin joukoin saartaen vasemmalta painoi joukkojamme taaksepäin. 18.00 Tilanne saatiin palautettua. 19.6.44 klo 01.30 Saatiin irtaantumiskäsky. Oma miehitys oli vedettävä pois ja linja jäi Er.P. 6: n ja Raja JP 12: n haltuun. Klo 2.30 alkoi irtaantuminen ja joukot marssivat Punnuksen pysäkin, Salmenkaidantien ja Lehmisuon länsipuolitse pohjoiseen menevää tietä Pölläkkälän kylään. Klo 6 saavuttiin Pölläkkälän kylään ja asetuttiin taloihin. Klo 11.00 Tuli käsky lähteä viipymättä Pölläkkälästä ja marssia yli Vuoksen uutta ponttoonisiltaa pitkin ja asettua puolustukseen Vuosalmenkylän Vuoksen pohjois rannalle. Lohkon miehitys tapahtui viipymättä. Klo 18.00 Rykmentin komentaja Ehrnrooth kävi pataljoonan komentopaikassa ja keskusteli pataljoonan komentajan kanssa uudesta lohkosta, kenttävarustustöistä. Päivä kului lohkolla rauhallisesti, jonkin verran ilmatoimintaa. Yön aikana laimeata vih. tykistöhäirintää maantielle. Illalla pioneerit purkivat ponttoonisillat Vuoksen yli. Kuljetukset tapahtui tästä edes veneillä. 20.6.44 Päivällä vihollinen häiritsi liikkumistamme kranaateilla ja harvalla laukausten vaihdolla. Maantietä vihollinen tulitti raskaalla ja kevyellä tykistöllään sekä parilla sarjalla urkutykki kranaatteja. Lähde: Sotapäiväkirja 9668 Jalkaväki rykmentti 7 III pataljoona.

19.6.1944 Äyräpään taistelun aikaan Miettisen osaston tykki oli asemissa Äyräpään kirkon raunioiden vieressä. JR 7 komentaja Adolf Ehrnrooth oli tullut tykille ja käskenyt taistella ”viimeiseen mieheen”. Venäläisten aloitettua tykki ja krh tulen alueelle, komentaja poistui vilkkaasti paikalta ja ylitti kohdalla olleen ponttoonisillan Vuosalmen puolelle . Tämä silta purettiin heti tämän jälkeen ja sillanpäässä olleilta joukoilta poistui tämäkin perääntymisreitti.

Yrjö Miettinen haavoittui 20.6.1944 Äyräpäässä. Siirrettiin 22.6.44 19. sotasairaalaan. Komennettu takaisin 14 / JR 7:ään 27.7.44.

Heinäkuussa 1944. Kun desantteja oli pudotettu Polvijärven Partalaan oli Yrjö Miettinen kirkonkylällä palaamassa lomalta etulinjoille Karjalan kannakselle. Paikallispäällikkö Leppänen oli tavannut hänet ja pyytänyt mukaan desanttien jäljitys porukkaan. Miettinen oli vastannut jäävänsä mielellään kun vain saa todistuksen ”komennuksesta” eikä tarvitsisi palata kannakselle. Hänen oli kuitenkin katsottu tärkeämmäksi palata etulinjoille. Lähde: Raimo Miettinen.

 

Kotiuttaminen

20.11.1944 Kotiuttamisen alkaessa Yrjö Miettinen oli kiirehtinyt ja ehtinyt ensimmäiseksi kotiuttamisjonoon. Kotiuttamisen yhteydessä, varusteiden luovutuksen jälkeen Miettinen oli ottanut sieltä kiväärin ja sanonut kotiuttamista hoitaneille että eiköhän tässä ole tämän edestä töitä tehty. Olivat antaneet kiväärin olla hänellä, hän oli käärinyt sen manttelin sisään ja laittanut kotiuttamismatkan ajaksi ”häkäpöntön” viereen ja sai sen tuotua kotiin asti. Oli ollut käypä ase hirvimetsällä. Jossain vaiheessa hänellä oli ollut kotonaan myös konepistooli mutta vahingon laukauksen sisällä talossa osuttua lähelle omaista oli ase upotettu suohon. Lähde: Yrjö Miettisen kertomaa (Raimo Miettinen).

Ylennetty korpraaliksi 31.10.1968, Joensuun sotilaspiirin esikunnan päiväkäskyllä 4 /1968.

Yrjö Miettinen kuoli 20.7.2004 ja on haudattu Polvijärven kirkonkylän hautausmaalle.

 

Koonnut: Markku Sirviö

 

Lisätietoa JR7:n taisteluista kesällä 1944: 

 

Taistelut Äyräpään Kirkonmäellä 7.heinäkuuta

Ari Rautalan kirjassa Sotiemme taistelupaikoilla kerrotaan Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen. Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: –Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: –Vedä sinne koko voimallasi!

11.7.1944 kaatui Kalliola Aarne s.5.11.1907 Jokioinen.

Yrjö Miettinenkin kertoi 7.7.1944 tapahtumasta jossa omia miehiä joutui omaan tykistö ja krh tuleen, jonka oli kuullut aseveljiltään.

 

Kaatuneita, kadonneita ja vangiksi jääneitä JR7:n sotilaita kesällä 1944

25.6.1944 Kaatui Äyräpäässä Korpr. Niiranen Otto (s. 31.7.1921 Punkaharju). 3.7.1944 Kaatui Yrjö Vanhalakka (s.18.5.1923 Luumäki). 4.7.1944 Miettisen osaston tykin henkilöstöstä kaatui Äyräpäässä kersantiksi ylennetty Leo Juva. (s. 27.10.1918 Hyvinkää), JR 7, Tykkikomppania. Kuolinpäivä 4.7.1944 Kuolinpaikka Äyräpää Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Hyvinkää Kytäjän hautausmaa. Hän oli myös haavoittunut 4.4.43 samassa korsussa kuin Miettinenkin. 4.7.1944 Kadonneita tykkikomppaniasta Äyräpäässä Trygg Martti (s.1.9.1921 Mikkelin mlk.), 7.7.1944 Nissinen Veikko (s.24.5.1925 Joroinen). Parviainen Lauri (s. 7.1.1925 Pyhäselkä). Latvala Martti (s.9.3.1925 Lapua). Palannut sotavanki kertonut hänen jääneen vangiksi vaikeasti kylkeen haavoittuneena . Palannut sotavanki kertoo nähneensä Latvalan haavoittuneena ja vankina Äyräpäässä. Penttinen Paavo (s.25.7.1920 Saarijärvi). Lounanen Arvo (s.25.6.1921 Kerimäki), ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). Rasimus Väinö (s. 15.2.1923 Parikkala) ( kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui ). 5.7.1944 Kaatui Äyräpäässä Hokkanen Lauri (s. 14.8.1918 Konginkangas). 6.7.1944 haavoittui korpr. Tanskanen Kaarlo Erkki (s.28.1.1919 Juuka), kuoli 27.7.1944 32. sotasairaalassa.

7.7.1944 Paljon suomalaisia joutui vangiksi motista Äyräpäässä.. Samalla kertaa vangeiksi joutuivat tykki-komppaniasta 14./JR 7:sta kers. Lusenius Arvo, korpr. Karjalainen Pekka, stm. Hynninen Jouko, stm. Närvänen Matti [Aarlo Mattias], stm. Ounasvuori Leo, stm. Virtanen Kauko, stm. Parkkonen Vilho, stm. Järvinen Toivo , stm. Toivanen O[Toivonen] Onni, stm. Laamanen Arvo, stm. Kautonen (Kantanen) Vilho, stm. Nykänen Antti ja eräs sotamies. Kaikki menehtyivät sotavankeudessa.

Koonnut: Markku Sirviö