Jouni Koskela
Veteraanikeräykset jatkuvat
Veteraanikeräys toteutui Järvenpäässä 21. elokuuta 2024
Veteraaneja on syksyn 2024 lähestyessä elossa lähes 1 700, ja heidän puolisoitaan ja veteraanien leskiä noin 5 000. Me olemme luvanneet pitää heistä huolta loppuun asti. Siksi veteraani- ja varusmieskeräyksiä jatketaan niin kauan, kuin veteraaneja on keskuudessamme.
Järvenpäässä toteutettiin 21.8.2024 veteraanikeräys, johon varusmiehet saapuivat Kaartin Jääkärirykmentistä Helsingistä. Varusmiehet jalkautuivat alueittain, kun paikallisten maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen vapaaehtoiset keräysjohtajat kuljettivat ja opastivat heitä.
Järvenpäässä on vielä 11 veteraania, joista viisi rintamaveteraania, kolme sotaveteraania ja kolme sotainvalidia. Heidän ikänsä on 10 vuoden molemmin puolin. Puolisoja on enää muutama ja leskiä enemmän. Osa näistä kunniakansalaisistamme ei kuulu järjestöihin.
Myös niillä paikkakunnilla, joilla ei ole enää veteraaneja, voivat varusmiehet suorittaa keräystä veteraanien leskien hyväksi. Lahjoituksen voi tehdä myös lahjoituspainikkeesta tai Mobile Paylla.
Kiitos kun autat!
Yllä kuvassa järvenpääläinen pariskunta halusi lahjoittaa veteraanikeräykseen oman osuutensa. Jääkäri Launne oli siitä iloinen.
Tekstin lähde: Tammenlehvän Perinneliitto ry
Teksti: Merja Kukkonen
Tammenlehvän Keski-Uudenmaan perinneyhdistys ry
tiedotusvastaava
meku.kukkonen@outlook.com
Kolme Peltiheikkiä kaakosta
Kolme Peltiheikkiä kaakosta
Lottamuseon jäsenilta 18.9.2024
Syksyltä tuoksuva kuulas keskiviikkoilta innosti lähtemään Lottamuseolle. Jäsenillan aiheena oli draamaopastus ”Kolme Peltiheikkiä kaakosta”.
Museon salissa suoritettiin lavastusvalmisteluja ja ovet olivat tiukasti kiinni. Pienellä jännityksellä odotimme kahvittelun jälkeen sisälle pääsyä. Draama alkoi. Oven tuli avaamaan Syvärannan Lottaopiston opettajatar, lotta Lempi Hoppania. Hän johdatti meidät Lottaopiston luokkaan Ilmavalvontakurssille. Pääsimme osallistumaan mukaansatempaavalle elämysmatkalle. Kurssi pidettiin 80 vuotta sitten, 18.9.1943. Esityksen opettajatarta näytteli Lottamuseon opas Jenny Sainio.
Ilmavalvontakurssilla 1943
Koimme jotain hyvin ainutlaatuista ja autenttista.
– Kun suoritetaan ilmavalvontaa, käytetään peitenimeä, opasti opettajatar Lempi Hoppania. Opettelimme, miten peitenimi muodostetaan, milloin sitä käytetään ja milloin ei.
Olimme kaikki kurssille tullessamme pukeutuneet arkisuihin, joten saimme muistutuksen pukeutua seuraavalla kerralla Lottapukuun. Lempi Hoppania toimi meille hyvänä esimerkkinä.
Seuraavana saimme tehtävän pohtia, mitä tulee ottaa huomioon, kun rakennetaan ilmavalvontatorni. Opettelimme paikan valinnan perusteet. Siihen vaikuttavat mm. rauhallinen ja hyvä sijainti, hyvä näkyvyys tornista ja taustahälyn vähäisyys, jotta näkö- ja kuulohavainnot voitiin varmistaa. Myös sijainnilla majapaikkaan nähden oli tärkeä merkitys. Majoituksen tuli jo turvallisuussyistäkin sijaita riittävän, alle 500 metrin etäisyydellä tornista, jotta vahdin vaihto oli nopeaa ja talven tulipalopakkasissakin selvisi susiturkissa nopeasti lämpimään.
Seuraavana kuulimme, mitkä tekijät olivat tärkeitä ja huomioitavia ilmavalvontalotan työssä. Opettelimme, millä tavalla ilmavalvontaan vaikuttavat lämpötila, ilman kosteus, erilaiset pilvet ja pilvikerrostumat, sade, tuuli ja esimerkiksi ukkonen. Ymmärsimme, että ukonilma aiheuttaa taustahälyä ja voi sotkea puhelinliikenteen. Saimme opetukseen pilvikuvaston, josta opimme tunnistamaan kumpupilvet, kuuro- ja ukkospilvet, untuva- ja hahtuvapilvet sekä kumpukerrospilvet.
Tuohon aikaan ei vielä ollut puhelimia monissa kodeissa, mutta SA-puhelimen käyttö oli tärkeä osa SA-viestitystä. Opettajatar esitteli meille puhelimen, jota ilmavalvontatornissa käytettiin. Opettelimme vastaamaan lyhyesti ja rauhallisesti puhelimeen, omilla peitenimillämme.
Maatunnukset ja lentomuodot
Tutustuimme illan aikana Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton maatunnuksiin ja lentomuotoihin; lentokoneisiin ja niiden muodostelmiin, toisistaan etäällä lentäviin hyökkääviin hävittäjiin, pommikoneisiin useine moottoreineen sekä yksin tai 2–3 koneen muodostamiin yhteistoimintakoneisiin.
Opetus tapahtui jälleen havainnollistavien kuvien avulla. Suomalaisiin SA-lentokoneisiin kuuluivat mm. kaksimoottoriset Peltiheikit, jotka olivat moderneja, Englannista hankittuja Bristol Blenheim -pommikoneita. Ilmavalvontalotalle niiden tuntomerkkinä olikin moottorien luku. Talvisodan aikana armeijamme käytössä olivat Fokkerit, joiden tuntomerkkinä olivat kiinteät laskutelineet. Sotavuosina koneet saivat myös hauskoja nimityksiä. Suomessa ”Brewster” tunnettiin hauskoilla lempinimillä, joita olivat ”Pylly-Valtteri”, ”Taivaan helmi”, ”Lentävä kaljatynnyri”. Näiden Ryystereiden eli ”Lentävien kaljapullojen” tuntomerkkinä oli selvästi erottuva ohjaamo, josta parhaimmillaan saattoi nähdä lentäjän hahmon.
Saimme myös oppia tunnistamaan venäläiset koneet Polikarpov 1 153, joka oli kaksitasoinen hävittäjä Tsaika, ja Polikarpov 16, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen alatasoinen hävittäjä. Koneen tunnisti siitä, että sen siivet oli kiinnitettyinä rungon alaosaan.
Ilmavalvontalottien kurssi kaksi viikkoa
Lottien ilmavalvontakurssit kestivät lähes kaksi viikkoa. Me Lottamuseon draamaopastuksen kurssilaiset saimme illan aikana hienon, laajan kokonaiskuvan lottien suorittamasta ilmavalvonnasta ja lottien tehtävistä. Draaman aikana opettajatar kertasi asioita ja testasi meitä tiukoin kysymyksin. Opimme nopeasti ja osasimme pian vastata. Noudatimme opettajan muitakin pyyntöjä kuuliaisesti.
Autenttinen draamakurssi oli meille kaikille tosi mieluinen kokemus ja upea elämys. Iloisena yllätyksenä saimme kuulla, että olimme suorittaneet Ilmavalvontakurssin Syvärannan Lottaopistossa 1943. Saimme vielä muistoksi opettajattaren allekirjoittaman todistuksen.
Lämmin kiitos Lottamuseolle upeasta illasta!
Merja Kukkonen
—–
Kuva: Opettajatar, lotta Lempi Hoppania, alias Jenny Sainio Lottamuseolta lukemassa lotta Aune Kivimäen kirjettä sieltä jostain.
Teksti ja kuva: Merja Kukkonen
Tammenlehvän Keski-Uudenmaan perinneyhdistys ry
tiedotusvastaava
meku.kukkonen@outlook.com
Veteraanikeräykset jatkuvat
Veteraanikeräys toteutui Järvenpäässä 21. elokuuta 2024
Veteraaneja on syksyn 2024 lähestyessä elossa lähes 1 700, ja heidän puolisoitaan ja veteraanien leskiä noin 5 000. Me olemme luvanneet pitää heistä huolta loppuun asti. Siksi veteraani- ja varusmieskeräyksiä jatketaan niin kauan, kuin veteraaneja on keskuudessamme.
Järvenpäässä toteutettiin 21.8.2024 veteraanikeräys, johon varusmiehet saapuivat Kaartin Jääkärirykmentistä Helsingistä. Varusmiehet jalkautuivat alueittain, kun paikallisten maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen vapaaehtoiset keräysjohtajat kuljettivat ja opastivat heitä.
Järvenpäässä on vielä 11 veteraania, joista viisi rintamaveteraania, kolme sotaveteraania ja kolme sotainvalidia. Heidän ikänsä on 10 vuoden molemmin puolin. Puolisoja on enää muutama ja leskiä enemmän. Osa näistä kunniakansalaisistamme ei kuulu järjestöihin.
Myös niillä paikkakunnilla, joilla ei ole enää veteraaneja, voivat varusmiehet suorittaa keräystä veteraanien leskien hyväksi. Lahjoituksen voi tehdä myös lahjoituspainikkeesta tai Mobile Paylla.
Kiitos kun autat!
Yllä kuvassa järvenpääläinen pariskunta halusi lahjoittaa veteraanikeräykseen oman osuutensa. Jääkäri Launne oli siitä iloinen.
Tekstin lähde: Tammenlehvän Perinneliitto ry
Teksti: Merja Kukkonen
Tammenlehvän Keski-Uudenmaan perinneyhdistys ry
tiedotusvastaava
meku.kukkonen@outlook.com
Kolme Peltiheikkiä kaakosta
Kolme Peltiheikkiä kaakosta
Lottamuseon jäsenilta 18.9.2024
Syksyltä tuoksuva kuulas keskiviikkoilta innosti lähtemään Lottamuseolle. Jäsenillan aiheena oli draamaopastus ”Kolme Peltiheikkiä kaakosta”.
Museon salissa suoritettiin lavastusvalmisteluja ja ovet olivat tiukasti kiinni. Pienellä jännityksellä odotimme kahvittelun jälkeen sisälle pääsyä. Draama alkoi. Oven tuli avaamaan Syvärannan Lottaopiston opettajatar, lotta Lempi Hoppania. Hän johdatti meidät Lottaopiston luokkaan Ilmavalvontakurssille. Pääsimme osallistumaan mukaansatempaavalle elämysmatkalle. Kurssi pidettiin 80 vuotta sitten, 18.9.1943. Esityksen opettajatarta näytteli Lottamuseon opas Jenny Sainio.
Ilmavalvontakurssilla 1943
Koimme jotain hyvin ainutlaatuista ja autenttista.
– Kun suoritetaan ilmavalvontaa, käytetään peitenimeä, opasti opettajatar Lempi Hoppania. Opettelimme, miten peitenimi muodostetaan, milloin sitä käytetään ja milloin ei.
Olimme kaikki kurssille tullessamme pukeutuneet arkisuihin, joten saimme muistutuksen pukeutua seuraavalla kerralla Lottapukuun. Lempi Hoppania toimi meille hyvänä esimerkkinä.
Seuraavana saimme tehtävän pohtia, mitä tulee ottaa huomioon, kun rakennetaan ilmavalvontatorni. Opettelimme paikan valinnan perusteet. Siihen vaikuttavat mm. rauhallinen ja hyvä sijainti, hyvä näkyvyys tornista ja taustahälyn vähäisyys, jotta näkö- ja kuulohavainnot voitiin varmistaa. Myös sijainnilla majapaikkaan nähden oli tärkeä merkitys. Majoituksen tuli jo turvallisuussyistäkin sijaita riittävän, alle 500 metrin etäisyydellä tornista, jotta vahdin vaihto oli nopeaa ja talven tulipalopakkasissakin selvisi susiturkissa nopeasti lämpimään.
Seuraavana kuulimme, mitkä tekijät olivat tärkeitä ja huomioitavia ilmavalvontalotan työssä. Opettelimme, millä tavalla ilmavalvontaan vaikuttavat lämpötila, ilman kosteus, erilaiset pilvet ja pilvikerrostumat, sade, tuuli ja esimerkiksi ukkonen. Ymmärsimme, että ukonilma aiheuttaa taustahälyä ja voi sotkea puhelinliikenteen. Saimme opetukseen pilvikuvaston, josta opimme tunnistamaan kumpupilvet, kuuro- ja ukkospilvet, untuva- ja hahtuvapilvet sekä kumpukerrospilvet.
Tuohon aikaan ei vielä ollut puhelimia monissa kodeissa, mutta SA-puhelimen käyttö oli tärkeä osa SA-viestitystä. Opettajatar esitteli meille puhelimen, jota ilmavalvontatornissa käytettiin. Opettelimme vastaamaan lyhyesti ja rauhallisesti puhelimeen, omilla peitenimillämme.
Maatunnukset ja lentomuodot
Tutustuimme illan aikana Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton maatunnuksiin ja lentomuotoihin; lentokoneisiin ja niiden muodostelmiin, toisistaan etäällä lentäviin hyökkääviin hävittäjiin, pommikoneisiin useine moottoreineen sekä yksin tai 2–3 koneen muodostamiin yhteistoimintakoneisiin.
Opetus tapahtui jälleen havainnollistavien kuvien avulla. Suomalaisiin SA-lentokoneisiin kuuluivat mm. kaksimoottoriset Peltiheikit, jotka olivat moderneja, Englannista hankittuja Bristol Blenheim -pommikoneita. Ilmavalvontalotalle niiden tuntomerkkinä olikin moottorien luku. Talvisodan aikana armeijamme käytössä olivat Fokkerit, joiden tuntomerkkinä olivat kiinteät laskutelineet. Sotavuosina koneet saivat myös hauskoja nimityksiä. Suomessa ”Brewster” tunnettiin hauskoilla lempinimillä, joita olivat ”Pylly-Valtteri”, ”Taivaan helmi”, ”Lentävä kaljatynnyri”. Näiden Ryystereiden eli ”Lentävien kaljapullojen” tuntomerkkinä oli selvästi erottuva ohjaamo, josta parhaimmillaan saattoi nähdä lentäjän hahmon.
Saimme myös oppia tunnistamaan venäläiset koneet Polikarpov 1 153, joka oli kaksitasoinen hävittäjä Tsaika, ja Polikarpov 16, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen alatasoinen hävittäjä. Koneen tunnisti siitä, että sen siivet oli kiinnitettyinä rungon alaosaan.
Ilmavalvontalottien kurssi kaksi viikkoa
Lottien ilmavalvontakurssit kestivät lähes kaksi viikkoa. Me Lottamuseon draamaopastuksen kurssilaiset saimme illan aikana hienon, laajan kokonaiskuvan lottien suorittamasta ilmavalvonnasta ja lottien tehtävistä. Draaman aikana opettajatar kertasi asioita ja testasi meitä tiukoin kysymyksin. Opimme nopeasti ja osasimme pian vastata. Noudatimme opettajan muitakin pyyntöjä kuuliaisesti.
Autenttinen draamakurssi oli meille kaikille tosi mieluinen kokemus ja upea elämys. Iloisena yllätyksenä saimme kuulla, että olimme suorittaneet Ilmavalvontakurssin Syvärannan Lottaopistossa 1943. Saimme vielä muistoksi opettajattaren allekirjoittaman todistuksen.
Lämmin kiitos Lottamuseolle upeasta illasta!
Merja Kukkonen
—–
Kuva: Opettajatar, lotta Lempi Hoppania, alias Jenny Sainio Lottamuseolta lukemassa lotta Aune Kivimäen kirjettä sieltä jostain.
Teksti ja kuva: Merja Kukkonen
Tammenlehvän Keski-Uudenmaan perinneyhdistys ry
tiedotusvastaava
meku.kukkonen@outlook.com
