Yhdistyksen varapuheenjohtajan, kirkkoherra Esko Laineen ajatuksia sotasukupolvien arvoista ja perinteistä. Tämä kirjoitus on yhteenveto hänen esityksestään yhdistyksen koulutuspäiviltä 12.10.2024.

Esko Laine käsittelee puheenvuorossaan sotasukupolven perinteitä ja arvoja erityisesti Suomen sotien 1939–1945 sekä kotirintaman näkökulmasta. Hän korostaa, että kun organisaatio kohtaa ongelmia, sen on palattava perustehtäväänsä, joka tässä tapauksessa on Suomen sotien ja sotasukupolven perinteiden sekä arvojen vaaliminen.

Arvojen määritelmä ja sotasukupolven arvomaailma

Laine määrittelee arvot asioiksi, jotka saavat ihmisten hyväksynnän ja joiden kautta he pyrkivät elämään arvokasta elämää. Sotasukupolven keskeisiä arvoja olivat ahkeruus, velvollisuudentunto ja vastuun kantaminen. Nämä arvot ohjasivat myös kasvatusta ja yhteiskunnallista toimintaa 1900-luvun alkupuolella.

Vapaaehtoistyö ja maanpuolustus

Jo ennen talvisotaa Suomessa toimi useita isänmaallishenkisiä kansalaisliikkeitä, kuten suojeluskunnat ja lottajärjestöt. Talvisodan alla itärajan linnoitustyöt toteutettiin osittain vapaaehtoisvoimin, ja vuonna 1939 säädetty työvelvollisuuslaki velvoitti 18–59-vuotiaita tekemään maanpuolustuksen hyväksi työtä. Sotilaspojat ja pikkulotat osallistuivat kotirintaman tehtäviin esimerkiksi kierrättämällä raaka-aineita ja hoitamalla viestintätehtäviä.

Lottajärjestöllä oli merkittävä rooli sodan aikana, ja heidän työnsä kattoi monia elintärkeitä tehtäviä, kuten lääkintähuoltoa, ilmavalvontaa ja sankarivainajien evakuointia.

Kotirintaman merkitys ja yhtenäisyys

Sota-aikana koko yhteiskunta osallistui maanpuolustukseen. Evakot, siviilit ja sotilaat muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa uhrautuvaisuus ja yhteinen etu olivat etusijalla. Kotirintaman tuki oli rintamasotilaiden kestävyyden kannalta ratkaisevaa. Symbolisina tekoina olivat muun muassa ”mottitalkoot”, joissa kerättiin polttopuita, sekä kotirintaman paketit ja kirjeet sotilaille.

Sodan trauma ja sen jättämät jäljet

Rintamasotilaat kokivat sodan kauhut suoraan, ja heidän keskuudessaan syntyi vahva aseveljeys. Sotilaat oppivat arvostamaan periksiantamattomuutta ja vastuunkantoa. Monet rintamasotilaat eivät sodan jälkeen kyenneet puhumaan kokemuksistaan, mikä synnytti niin sanotun ”vaikenemisen kulttuurin”. Taisteluiden keskellä hengellisyyden merkitys kasvoi, ja sotilaspapit olivat tärkeä henkinen tuki rintamalla. Jumalan katsottiin auttaneen Suomea selviytymään talvisodasta.

Sotasukupolven symboliikka ja perinteiden jatkaminen

Sotien jälkeen veteraanit halusivat luoda yhteisen tunnuksen muistamaan uhrauksiaan, ja tammenlehvän valittiin symboloimaan urhoollisuutta, vahvuutta ja periksiantamattomuutta. Sotasukupolven perinteet liittyvät muun muassa turvallisuuteen, kiitollisuuteen, ystävyyteen ja isänmaallisuuteen. Nykyajan haasteena on välittää nämä arvot nuoremmille sukupolville muuttuneessa arvomaailmassa.

Uskonto ja hengellisyys sodan aikana

Uskonto oli vahvasti läsnä sodan aikana. Sotilaat turvautuivat rukoukseen erityisesti taisteluiden alla, ja kenttäpapit toimivat rintamalla tukena. Myös kirkonkellojen soitto radiossa aloitettiin sodan aikana symboloimaan yhteistä ääntä ja yhteenkuuluvuutta. Sodan jälkeen jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet ovat edelleen osa kansallisia juhlapäiviä, kuten itsenäisyyspäivää ja veteraanipäivää.

Sankarihautausmaat – tasa-arvon muistomerkki

Suomeen perustettiin 622 sankarihautausmaata, joihin suurin osa sodassa kaatuneista on haudattu. Sankarihaudoissa lepäävät vierekkäin sotilasarvoon katsomatta niin sotamiehet kuin kenraalit. Nämä haudat ovat hiljainen muistutus menetyksistä ja sodan vaikutuksesta suomalaisiin perheisiin.

Johtopäätökset

Esko Laineen puheenvuoro korostaa sotasukupolven perinteiden ja arvojen merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteishenki, velvollisuudentunto ja isänmaallisuus olivat sotasukupolven kantavia voimia, ja niiden vaaliminen on tärkeää myös tuleville sukupolville. Nykyajan haasteena on sovittaa nämä perinteet ja arvot nykypäivän maailmaan ja välittää ne nuorille tavalla, joka kunnioittaa menneisyyttä mutta myös huomioi muuttuvat olosuhteet.