Panssarikenraali Ruben Lagus – Mannerheim- ristin ritari nro 1.

Mannerheim-ristin ritari no. 1 kenraalimajuri Ruben Lagus sai legendaarisen maineen jatkosodan aikana erityisesti toimiessaan Panssaridivisioonan komentajana. Hän asui elämänsä runsaan viimeisen vuosikymmenen Lohjalla, mutta hänellä oli sukusiteet paikkakunnalle jo lapsuudestaan lähtien.

Jääkäriupseeri.

Ernst Ruben Lagus syntyi 12.10.1896 Hämeen läänin Koskella, jossa hänen isänsä työskenteli metsänhoitajana. Isoisä valtioneuvos ja professori Wilhelm Lagus omisti Lohjalla Haikarinniemen tyvessä sijaitsevan Vähä-Ojamon, jossa hän ensin vietti kesiään ja muutti pysyvästi eläkepäiviään viettämään. Ruben sisaruksineen vietti usein kesiään Lohjalla isoisänsä luona tämän 1909 tapahtuneeseen kuolemaan saakka.

Vuonna 1915 Ruben Lagus asui Helsingissä, jonne perhe oli muuttanut. Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt edellisenä kesänä ja Saksa oli vuoden alussa suostunut ottamaan vapaaehtoisia suomalaisia nuorukaisia sotilaskoulutukseen. 18-vuotias Ruben Lagus jätti oppikoulunsa kesken ja seurasi isoveljeään Olofia jääkäriksi Saksaan lokakuussa 1915. Jääkärien tavoitteena oli oppia sotilastaitoja, joilla auttaa Suomea itsenäistymään venäläisen sortovallan alta. Keisarillisen Saksan armeijassa Lagus sisäisti preussilaisen sotilaskurin ja siihen liittyvän tiukan käskemis- ja tottelemiskulttuurin, josta hän oli myöhemmin tunnettu.

Suomi itsenäistyi jääkärien ollessa vielä Saksassa, joten he palasivat talvella 1918 osallistuakseen maassa puhjenneeseen sisällissotaan laillisen hallituksen valkoisessa armeijassa. Luutnantiksi ylennetty Ruben Lagus tuli jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan 25.2.1918. Hän osallistui muun muassa Tampereen ja Kuokkalan taisteluihin. Sodan jälkeen Lagus jäi puolustusvoimien palvelukseen ja toimi erilaisissa päällikkötehtävissä, vuodesta 1936 alkaen Huoltopataljoonan, sittemmin Huoltorykmentin, komentajana. Siinä vaiheessa hän oli ylennyt everstiluutnantin arvoon.

Huoltopäälliköstä panssarikenraaliksi.

Talvisodassa Ruben Lagus palveli Kannaksen Armeijan esikunnassa huolto-osaston päällikkönä. Helmikuussa 1940 hän toimi myös jonkin aikaa II armeijakunnan esikuntapäällikkönä. Sodan päätyttyä Lagus ylennettiin everstiksi ja hän palveli Maavoimien esikunnan huolto-osaston päällikkönä, kunnes elokuussa 1940 hänet komennettiin Polkupyöräprikaatin komentajaksi Mikkeliin. Puolustusvoimien johdon tavoitteena oli kehittää liikkuva iskuvoimainen joukko-osasto, jota varten Lagus sai johtoonsa myös Kuopioon sijoitetun Jääkäriprikaatin ja molemmat yhdistettiin uudeksi Jääkäriprikaatiksi.

Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Jääkäriprikaati menestyi eversti Laguksen johdolla erinomaisesti. Hän oli hyvin hyökkäyshenkinen ja uskoi, että hyökkäyksen pitää liikkua. Toimiessaan tilapäisesti 5. divisioonan komentajana hän johti hyökkäystä Laatokan pohjoisrannalla Tuulosjoelle asti. Tämän sotamenestyksen ansiosta Ruben Lagus nimitettiin ylipäällikkö Mannerheimin päätöksellä 22.7.1941 ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi. Palattuaan Jääkäriprikaatin päälliköksi hän johti yhdellä jalkaväkirykmentillä ja Panssaripataljoonalla vahvistetun Osasto Laguksen hyökkäystä Petroskoihin saakka. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin 3.10.1941.

Kesäkuussa 1942 kenraali Lagus siirrettiin perustamaan uutta joukko-osastoa Panssaridivisioonaa. Asemasodan aikana siellä ei tehty puhdetöitä, vaan komentajansa johdolla jatkettiin ankaraa koulutusta ”Sirkus Lagusta”. Tiukasta kurista huolimatta Laguksen alaisuuteen pyrittiin ja sinne kuuluminen nähtiin kunniana. Puhuttiinkin ”Laguksen miehistä”. Panssarikenraali oli vaativa, päättäväinen ja pikkutarkka, mutta ehdottoman oikeudenmukainen. Hänen ensimmäisessä avioliitossaan syntynyt poika Olof palveli myös isänsä alaisena. Hyvin koulutettu ja aiempaa paremmalla kalustolla varustettu Panssaridivisioona pääsi näyttämään kykynsä kesällä 1944.

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 oli Puolustusvoimien koetinkivi, jossa maamme itsenäisyys oli vaakalaudalla. Tämän hyökkäyksen pysäyttämisessä Laguksella ja hänen Panssaridivisioonallaan oli tärkeä osuus erityisesti vihollisen panssarihyökkäysten torjumisessa. Ratkaisutaisteluja käytiin Polviselässä, Kuuterselässä, Talissa ja Vuosalmella. Ylivoimaiselle viholliselle aiheutettiin suuria tappioita ja esimerkiksi Olof Lagus tuhosi omalla vaunullaan yhden minuutin aikana peräti neljä vihollistankkia.

Jatkosodan päätyttyä kenraali Lagus panssarijoukkoineen osallistui vielä saksalaisia vastaan käytyyn Lapin sotaan Ryhmä Laguksen komentajana. Oulusta edettiin joulukuuhun 1944 mennessä Inariin, mutta tuhottujen siltojen ja miinoitettujen teiden vuoksi eteneminen oli hidasta. Panssaridivisioona lakkautettiin joulukuun alussa. Sodan jälkeen kenraalimajuri Ruben Lagus toimi 2. divisioonan komentajana Turussa.

Vuodet Lohjalla.

Kenraali Lagus ei viihtynyt sodanjälkeisen Suomen puolustusvoimissa, jossa isänmaallinen henki piti pitää piilossa ja yhteiskunnassa upseeriammatin arvostus oli alamaissa. Monien muiden samalla tavalla ajattelevien upseerien tavoin hän siirtyi siviilitehtäviin. Hän anoi eroa tasavallan presidenttinä 1944–1946 toimineelta marsalkka Mannerheimiltä, joka kieltäytyi sitä myöntämästä. Eron Lagus sai 50-vuotiaana vasta vuonna 1947, jolloin hänelle oli myös siviiliammatti odottamassa.

Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtaja vuorineuvos Petter Forsström oli sodan jälkeen järjestänyt työtä useille puolustusvoimista eronneille upseereille. Kenraali Ruben Lagukselle hän tarjosi tehtäväksi etsiä työvoimaa rakennettavalle Tytyrin kalkkitehtaalle ja toimia lohjalaisten teollisuusyritysten perustaman asuntotuotantoyhtiö Lohjan SATO Oy:n toimitusjohtajana. Se sopi Lagukselle erinomaisesti myös siksi, että isoisän Vähä-Ojamo oli saatavissa hänen ja perheensä asunnoksi. Sen edellinen omistaja kenraalin naimaton täti Mimmi Lagus oli kuollut 1946, joten kenraali saattoi lunastaa sen serkuiltaan.

Ruben Lagus perusti Vähä-Ojamolle kauppapuutarhan, jossa erikoistuttiin myös leikkokukkien viljelyyn. Niitä myytiin hänen silloisen kauppalan keskustaan perustamassaan kukkakaupassa sekä vietiin Helsinkiin. Ränsistyneen vanhan puisen päärakennuksen tilalle rakennettiin Lohjan kalkkitehtaan myötävaikutuksella uusi kivitalo, joka nykyäänkin tunnetaan Laguksen talon nimellä. Se oli tarpeen, sillä Lohjalle muuttaessaan kenraalilla oli toisesta avioliitostaan neljä lasta, joista vanhinkin oli vasta hieman yli kymmenvuotias. Lohjan SATO rakennutti Laguksen johdolla Lohjalle kaksi kerrostaloa, toisen Asemakadulle ja toisen Suurlohjankadulle, sekä pientaloja Moisionpellolle. Lohjalaiset kutsuivat Piispankadulla rivissä olleita keskenään samanlaisia taloja nimellä ”Laguksen tankit”.

Lohjalla Lagus oli 1950-luvulla näkyvä ja arvostettu henkilö. Hän osallistui reserviläisten toimintaan ja oli kunniavieraana sekä Porkkalan rajavartioston että sen seuraajan rajavartiolaitoksen Rajakoulun eri tilaisuuksissa. Kenraalin terveys kuitenkin heikkeni – sotavuosien rasitukset vaativat veronsa. Hän kärsi sydänviasta ja Ruben Laguksen elämä päättyikin sydänkohtaukseen vain 62-vuotiaana 15.7.1959. Hänet haudattiin sukuhautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Teksti: Torsti Salonen

Kenraali Ruben Laguksen muistoksi järjestetty juhlatilaisuus 21.8.2019 Lohjalla

(Videoiden kestot 1h 56min ja 13min )